sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

What a feeling!

Tämän viikkoinen Movie Monday -haaste on näemmä osoittautunut kovaksi palaksi usealla bloggarille. Ja kieltämättä itsellänikin löi aika tyhjää, kun haasteena siis oli kertoa elokuvasta, joka tuo aina mieleen jonkun tietyn hetken tai tunteen. Mulla liittyy enemmän tiettyjä muistoja ja fiiliksiä musiikkiin, yllättävän vähän näköjään sitten leffoihin! Päätinkin nyt ottaa sitten hieman erilaisen näkökulman viikon haasteeseen, pahoittelen jos tämä ampuu ihan ohi aiheen, mutta iski tuossa yksi päivä mieleen että tämä teksti on nyt vain pakko kirjoittaa :)
Kävin taas pitkästä aikaa aiemmin viikolla elokuvissa. Monien tuttujeni mielestä käyn todella usein leffassa, mutta en itseasiassa koko kesänä ole tainnut käydä leffateatterissa ennen tätä viikkoa! Anyway, siellä elokuvateatterin popcornin ja karkin tuoksuisessa hämyisessä ilmassa tunsin jälleen kerran sen ihanan fiiliksen, joka aina elokuvateatterissa minut valtaa. Uskon että monet muut elokuvafanaatikot tietävät tismalleen mitä tarkoitan ilman sen kummempia selittelyjä, mutta avataan nyt hieman asiaa.

Elokuvateattereissa on aivan oma fiiliksensä. Kun istuu teatterin (useimmiten) mukavan pehmoisiin tuoleihin popcorn-tötsä edessään valojen pikkuhiljaa himmetessä ja trailereiden lähtiessä pyörimään, voin ainakin itse unohtaa ulkomaailman ihan täydellisesti. Sillä nimenomaisella hetkellä muuta maailmaa ei ole olemassa enkä muista edes niitä eniten mieltä vaivaavia ongelmia pariin tuntiin. Olen huomannut, että tämä on vakio vain silloin kun käyn todellakin elokuvateatterissa katsomassa leffoja. Toki kotona katsottunakin leffat auttavat unohtamaan hetkeksi kaiken muun, mutta täydellinen irtiotto onnistuu minulta vain elokuvateatterin pimeydessä. Ei myöskään ole parempaa fiilistä kuin se, että elokuva salpaa hengen huikeilla kohtauksillaan, musiikillaan, juonellaan ja näyttelijöillään. Tiedättehän sen tunteen kun ei voi muuta kuin tuijottaa jättimäistä valkokangasta silmät lautasen kokoisina jotta varmasti imisi itseensä jokaisen pienimmänkin yksityiskohdan, eikä uskalla edes silmiään räpyttää siinä pelossa että missaa edes yhden sekunnin?
Ei ole siis yhtä tai edes kahta tiettyä elokuvaa (ainakaan näin äkkiseltään muisteltuna :D), jotka aina veisivät minut takaisin johonkin tiettyyn hetkeen tai muistuttaisivat tietysti tunteesta. Jokainen kerta elokuvateatterissa saa minut muistamaan miksi elokuvaliput ovat rahansa arvoisia, miksi rakastan elokuvia ja elokuvissa käymistä ja jokainen kerta saa minussa aikaan voimakkaan tunneryöpyn, jota voi kuvailla ainoastaan ilmaisulla: what a feeling!

♫: Maj Karma - Iskelmä

3 kommenttia:

  1. Ihana teksti ^___^

    Mullekin haaste oli liian vaikea, joten jätin sen väliin ainakin tällä hetkellä..

    VastaaPoista
  2. Voin allekirjoittaa kaiken ja jostain kumman syystä tuli kova tarve päästä leffateatteriin just nyt. :)

    VastaaPoista