Jep, olen vähän myöhässä viime viikkoisen Movie Monday -haasteen kanssa. Viime viikko oli aika kiireinen ja lisäksi aihe aiheutti aikamoista päänvaivaa, mutta haluan siitä kuitenkin kirjoittaa koska aihe on todella hyvä. Tällä kertaa bloggarit haastettiin siis kaivelemaan esille niitä omia lapsuudesta tähän päivään saakka säilyneitä leffasankareita. Elokuvia, jotka kenties tekivät minustakin leffafanaatikon ja vaikuttivat syvästi lapsena tai nuorena, ja ovat tosiaan säilyneet muistoissa tähän päivään asti.
Kuten sanottu, ihan pirun vaikea tehtävä ainakin minulle! On todella vaikea jäljittää kauas lapsuuteen sitä THE elokuvaa, joka olisi herättänyt minussa sen roihuavan rakkauden elokuvia kohtaan, sillä oma käsitykseni on, että niin kauan kuin vain kykenen edes muistamaan olen ollut syvästi kiinnostunut leffoista ja niiden maailmasta. Tämä itseasiassa pitääkin aikalailla paikkansa, sillä äitini on kirjoittanut vauvakirjaani että jo 4-vuotiaana olen ollut intohimoinen videoiden katsoja :D Ja kuten monet muutkin lapset, olen katsonut paljon Disneyn leffoja ja lunttaamalla samaisesta vauvakirjasta selvisi että 5-vuotiaana sain ALADDIN elokuvan VHS:nä. Aladdin onkin kyllä säilynyt yhtenä Disney-suosikkinani, elokuvan kappaleet ovat aivan loistavia ja kaikki hahmot upeita! Ehkä voinkin sanoa, että ensimmäinen lapsuuden sankari on ollut juurikin Aladdin ja etenkin Lampun Henki oli ihan huippu :)
Haluan kuitenkin nostaa esille myös muutamia muita ikimuistoisia elokuvia, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toukokuussa vinkkailin STRIKING DISTANCE leffasta, joka ei varmastikaan ollut aivan ensimmäinen aikuisempi elokuva jonka nuorena näin, mutta varmasti yksi niistä. Sitä katselin aina salaa yksin kotona, enhän tosiaan olisi vielä ihan niin nuorena saanut tätä K-15 elokuvaa katsella, mutta leffa oli minusta hurjan kiinnostava ja tietysti erilainen kokemus noista Disney-leffoista. Ehkä mulla saattoi olla myös pieni ihastus Bruce Willisin näyttelemään kovis Tom Hardyyn... Varmaan samoihin aikoihin saimme veljeni kanssa luvan katsoa enon kattavasta leffahyllystä niitä "vanhoja" BATMAN elokuvia. Suosikkini niistä on edelleen ehdottomasti Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, jossa on hemaiseva Kissanainen (Michelle Pfeiffer) ja hieman ällöttävä Pingviini (Danny DeVito), Batmanina häärii Michael Keaton. Burtonin luoma synkkä ja goottivivahteinen maailma oli ehkä upeinta mitä olin siihen mennessä nähnyt. Olen katsonut nuo kaikki vanhemmat Batman leffat lukemattomia kertoja, halusimme veljeni kanssa välttämättä aina katsoa niitä kun vierailimme ukin ja enoni luona. Emme koskaan kyllästyneet niihin, ja totta puhuen en ole vieläkään kyllästynyt!
Jim Carreysta en ole oikeastaan koskaan erityisemmin välittänyt, mutta aikoinaan ACE VENTURA elokuvat olivat todella kuumaa kamaa leffojen saralla. Niitäkin katsoimme veljeni kanssa kyllästymiseen asti ja on tunnustettava, että monia pieniä ilmaisuja (kuten "Yes, Satan?" ja "Lo-hoo-se-her" :D ) on Ace Venturasta jäänyt omaankin repertuaariin. Oman mainintansa ansaitsee ehdottomasti myös INDIANA JONES, joka ehdottomasti lukeutuu omiin sankareihin. Indy-leffat ovat jotain niin huippua ja Harrison Ford on vain niin mahtava Indiana Jonesina ♥ Indyt sai kiinnostuksen historiaa ja arkeologiaa kohtaan heräämään ja tätä kiinnostusta siivitti myös hieman myöhemmin ilmestynyt MUUMIO -elokuva (ja jatko-osat, vaikka ykkönen onkin luonnollisesti paras). Pakko tietysti mainita myös JURASSIC PARK, jota kaikkien mainittujen elokuvien tapaan tuli katsottua enemmän kuin olisi ehkä ollut edes tarpeellista :D
Mikään yksittäinen elokuva ei siis voi viedä kunniaa koko tähän astisen elämäni kestäneestä elokuviin kohdistuneesta intohimostani, vaan se on kaikkien tässä mainittujen ja mainitsematta jääneiden elokuvien summa. Ehkä minussa on myös aina ollut sisäänrakennettuna jokin kaipuu toiseen todellisuuteen jonka elokuvat ovat sitten ystävällisesti tarjonneet.
Kuvat: Google ja we♥it
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti