maanantai 29. marraskuuta 2010

Lohikäärmeitä ja taikuutta.

Varoitus! Saattaa sisältää spoilereita!!

Olen systemaattisesti skipannut kaikki julkaisut aiheesta Harry Potter and the Deathly Hallows part 1 ja olenkin onnistunut varsin hyvin. Tänään kävinkin sitten myös itse katsastamassa kyseisen elokuvan enkä ainakaan pettynyt! Ihan ensimmäiseksi on kuitenkin tunnustettava joidenkin mielestä varmasti hirvittävä perisynti, sillä en ole vielä itseasiassa lukenut tuota Potterin viimeistä osaa lainkaan! Ja kyllä, silti menin katsomaan elokuvan. Itseasiassa pidin tästä katselukokemuksesta ehkä senkin vuoksi paljon, koska minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia sen suhteen mitä elokuvan pitäisi kirjasta sisältää enkä myöskään tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. 



Eipä voisi enää kauempana tämä elokuva olla tunnelmaltaan ja tyyliltään niistä ensimmäisistä Potter-elokuvista. Nuoruuden huolettomuus, Tylypahkan luoma turvallisuus ja näyttelijöiden lapselliset piirteet ovat todellakin enää muisto vain. Mutta vaikka elokuvat ovat muuttuneet toinen toisensa jälkeen synkemmiksi ja vakavimmiksi on niissä onneksi (kuten tietysti kirjoissakin) onnistuttu säilyttämään komediallisia piirteitä, jotka saavat jännittyneen elokuvakatsomon repeämään nauruun sopivin väliajoin. Muutaman säikäytyksenkin elokuva tarjosi. Karmivin kohtaus oli auttamatta jo melko alussa, kun se iljettävä jättiläismäinen käärme Nagini kiemurteli kohti kameraa kita ammollaan. Hyiiii. Suurelta valkokankaalta katsottuna tuo sai kyllä minut kääntämään katseeni pois.

Itse olen aina näissä Potter -elokuvissa tykännyt eniten siitä kun on näytetty kuolonsyöjiä, erityisesti jossain vauhdikkaissa luudalla lentely kohtauksissa. Tämäkin elokuva tarjosi pari tällaista kohtausta, mutta olisin toivonut enemmän. Nämä kohtaukset saavat oman henkeni salpautumaan ja silloin on sellainen fiilis että "onneksi tulin katsomaan tämän elokuvateatteriin!". Ehdoton suosikkikuolonsyöjäni on valloittavan Helena Bonham Carterin upeasti tulkitsema Bellatrix, onneksi hän sai verrattain melko paljon valkokangasaikaa - tottakai olisi voinut olla enemmänkin! Monia muitakin lempihahmojani olisi voitu kyllä näyttää enemmän, kuten Weasleyn perhettä ja Lupinia. Tavallaan tuli todella omituinen tunne kun monet tutut kasvot eivät näkyneet elokuvassa ollenkaan tai vain hyvin pikaisesti (esim. Neville Longbottom piipahti about 5 sekunnin ajan), tuli sellainen fiilis että todellakin enteillään lopun alkua. Innolla ja mielenkiinnolla jään odottamaan Potterin viimeistä taistoa, jota päästäänkin sitten seuraamaan ensi vuonna! P.S. Erityismaininta vielä iiiihanalle Bill Nighylle sekä Rhys Ifansille!

Potterin jälkeen suuntasin kotiin katsomaan jotain paljon kevyempää, eli vuorossa oli How to train your dragon (Näin koulutat lohikäärmeesi). Aivan ihana elokuva! Rakastuin tuohon lohikäärmeeseen ♥




Elokuva oli todella hauska ja hahmoja elävöittivät loistavat näyttelijät kuten Gerard Butler (ah se aksentti! ♥), Jay Baruchel, Craig Ferguson ja America Ferrera. Elokuva kertoo siis teini-ikäisestä viikingistä nimeltä Hiccup, jonka isä on kylän johtaja ja suuri lohikäärmeentappaja. Hiccup on kaikkea muuta kuin perinteinen viikinki, hontelo ja kykenemätön vahingoittamaan edes kärpästä. Paineet seurata isän jalanjäljissä ovat kuitenkin suuret. Kaikki kääntyy kuitenkin ylösalaisin kun Hiccup ystävystyy viikinkien vihollisen lajinedustajan, lohikäärme Toothlessin kanssa. Hiccup oppii Toothlessin avulla että lohikäärmeet eivät olekaan niin pahoja kuin viikingit ovat aina luulleet. Suosittelen tätä kevyttä hyvänmielen elokuvaa aivan kaikille, voisin vaikka katsoa tämän uudestaankin koko perheen voimin :) Varoituksen sanana tosin: elokuva voi aiheuttaa halun saada oma lohikäärme!

Seriously! How cute is that? ♥ Kuvat on Googlen kuvahaulla löydettyjä. Nyt katson Castlen loppuun ja menen nukkumaan, öitä!

♫: -

lauantai 27. marraskuuta 2010

You spin me right round, baby right round, like a record baby right round round round

Anteeksipyytelemisestä näyttää tulevan tapa, mutta olen oikeasti pahoillani että hiljaisuus on taas ehtinyt venähtää melko pitkäksi. Päivät vain tuntuvat hujahtavan jonnekin mustaan aukkoon ja tekemistä olisi vaikka kuinka. Ja no, eipä tässä nyt ole hirveästi mitään hohdokasta postauksen aihettakaan ollut. Flunssastakin on vielä jäljellä hirveä räkätauti ja yskäkin tekee tuloaan. Alkaa pikkuhiljaa ketuttamaan sekin, en ymmärrä miksi minulla aina nämä räkätaudit kestävät ja kestävät ja kestävät!

Tänään kuitenkin innostuin tekemään jotain mitä minun on pitänyt tehdä jo viime keväästä asti. Jostain syystä en vain ole saanut aikaiseksi. Aloin kuitenkin miettimään joululahjoja ja tulipa mieleeni että eräälle ystävälleni varmasti kelpaisi oikein kivasti itsetehty lahja. Nimittäin vinyylikulho! Viime keväänä olinkin tehnyt jo täsmäiskun läheiselle kirppikselle ja hommannut pari 0,50 euron hintaista vanhaa vinyyliä juurikin tätä projektia varten, joten ei muuta kuin tuumasta toimeen. Ohjeet kulhon tekoon olin löytänyt täältä. Tässä valmista tulosta:



Kulhojen valmistus oli varsin helppoa, lyhykäisyydessään siis lämmitä uuni 150 asteeseen, aseta vinyylilevy uuninkestävän kulhon päälle ja pistä jokin keskelle painoksi (itse käytin mukia) ja sitten koko hoito uuniin. Itse tein niin, että kun vinyyli alkoi muuttua muovailtavaksi painoin mukia reilusti pohjaan jolloin vinyyli vain humpsahti kulhon sisälle ja siinäpä se sitten olikin. Vinyyli jähmettyy melko nopeasti, mutta sitähän voi lämmittää ihan niin paljon siellä uunissa kuin haluaa jos tahtoo muokkailla kulhoa lisää. Itse jouduin hieman alussa kikkailemaan tuon vinyylin kanssa kun ei se meinannut mahtua mun kapeaan uuniini :D Mutta loppujen lopuksi todella helppoa. Itse ainakin tykkään todella paljon :) Ja lahjana kaverillekin oikein kivoja, tuon kulhon voi vaikka sitten täyttää karkeilla tai millä nyt ikinä haluaakaan ja kietaista sellofaaniin. Tarkoituksena olis mulla vielä maalata nuo keltaiset pohjat mustiksi, täytyy vain käydä ostamassa jotain peittävää maalia.

Nyt taidan katsoa eilen vuokraamani New York, I Love You -elokuvan. Palaillaan!

♫: Maj Karman Kauniit Kuvat - Peilitalo (Musta Paraati cover)

maanantai 15. marraskuuta 2010

"I want you, I need you, oh baby oh baby."

Täällä kirjoittelee totaalisen tukkoinen sairastelija. Jjep, se "orastava" flunssa joka viime viikollakin jo kurkki nurkan takana on nyt edennyt vaiheeseen, jossa se laittaa meikäläistä turpaan aivan kuusi-nolla. Ihana tunne kun ei pysty hengittämään. Eilen jouduin jopa raahaamaan itseni päivystykseen asti ja nyt on antibiootti kuurikin päällä. Ain't life grand?

No mutta. Päätin skipata päivän ainoan luennon ja jäädä suosiolla kotiin sairastamaan. Myöhemmin selvisi, että olisin varmaan muutenkin missannut koko luennon, sillä se oli siirretty poikkeuksellisesti paria tuntia aikaisemmaksi. Sängyn pohjalla maatessa ajattelin kuitenkin katsella jotain melko kevyttä viihdettä ja valikoin omasta leffahyllystäni katsottavaksi Flashdancen, Step Up 2: The Streetsin sekä ikisuosikin 10 Things I Hate About Youn. Loppujen lopuksi sanoisin, että ei huonommin vietetty sairaspäivä. Kaikki leffat ovat sellaisia jotka olen jo nähnyt, Flashdancen tosin joskus hyvin nuorena enkä oikeastaan muistanut siitä yhtään mitään enää. Pääosassa leffassa on ainakin itselleni parhaiten L-Koodista tuttu Jennifer Beals, joka näyttelee 18-vuotiasta Alexia joka työskentelee päivisin hitsaajana ja tanssii iltaisin hämyisessä baarissa unelmanaan kuitenkin päästä sisään arvostettuun balettikouluun. Tarina on siis aika perus, mutta nautin silti elokuvasta. Juuri täydellistä katsottavaa kun pää on täynnä limaa ja kurkkuun koskee.

Seuraavana vuorossa oli Step Up 2: The Streets eli kuten nimestä voikin jo päätellä, kyseessä on jatko-osa. Ykkösenkin olen nähnyt mutta kumma kyllä, omasta mielestäni kakkososa on parempi! Jälleen kyseessä siis tanssielokuva jota rytmittää monet (pakko se on myöntää) melko iskevät hip hop biitit. Juonellisesti leffa on taas aika perus. Nuori tyttö jolle katujen rytmit ja liikkeet ovat paljon tutummat, mutta joka "kasvattiäitiään" miellyttääkseen hakee ja pääsee kuin pääseekin arvostettuun MSA-kouluun opiskelemaan tanssia. Koulun tanssikuviot ovat kuitenkin toooodella erilaiset siitä mihin Andie on tottunut, mutta kuten aina, vaikeuksien kautta voittoon. Parasta antia leffassa ovat todellakin tanssikohtaukset. Rakastan elokuvan finaalitanssikohtausta, aivan mieletön! Pakko laittaa tähän kyseinen kohtaus Youtubesta, katsokaa nyt noita muuvsseja! Osaisipa itse tanssia tuolla tavalla.




Viimeisenä vuorossa oli siis 10 Things I Hate About You. Voi että rakastan tätä leffaa niiiin paljon! Viime katselukerrasta olikin kulunut jo pitempi tovi. Minun on vieläkin vaikea katsoa Heath Ledgerin elokuvia ja uskoa että tuo ihana mies on todellakin poissa :(

Tahdon tuollaisen miehen. Nyt kuitenkin kömmin takaisin sänkyyn. Huomenna on pakko raahautua yliopistolle parille luennolle, yhyy :( Onneksi päivä kuitenkin loppuu aikaisin ja pääsen takaisin lepäämään ja ehkäpä katselen taas pari elokuvaa. Hmm, kenties pieni Keanu Reeves -putki tekisi terää?

Kuvat Googlesta.

♫: Sometimes silence is good.

tiistai 9. marraskuuta 2010

A song for your heart.

Tuossa viime viikolla, itseasiassa tasan viikko sitten fiilistelin syksyä: kynttilöitä ja Patrick Wolfia. Samaisena iltana inspiroiduin kokoamaan syysiltojen soittolistaa ja ajattelinkin nyt jakaa sen kanssanne. Sytyttäkää kynttilät ja rentoutukaa kuuntelemaan :) Itse olen hyvin tyytyväinen listaan, lisäilinkin siihen vielä pari kappaletta, mutta kaikkiahan ei tunnetusti voi miellyttää. Olisinkin kyllä hyvin kiinnostunut tietämään millaisia syysiltojen soittolistoja muilla on? Tai jos ei ole, minkälainen siitä tulisi mikäli sellaisen tekisi?


Yksi soittolistan kappaleista puuttuu Spotifysta (ja mikä vääryys se onkaan!). Itseltäni löytyy kyseinen kappale omalta koneeltani, ja sen takia se myös tuossa soittolistalla näkyy, mutta käsittääkseni ei toimi muilla jos biisiä ei omalta koneelta löydy. Kyseessä on siis The Nationalin Sad Songs For Dirty Lovers -levyltä löytyvä ihana ihana 90-Mile Water Wall.


Soittolistaan pääsee klikkaamalla yllä olevaa kuvaa. Kertokaahan mielipiteenne :)

♫: Lou Reed & John Cale - Hello It's Me

maanantai 8. marraskuuta 2010

Wonderland.

Pyydän taas anteeksi radiohiljaisuutta, joka tällä kertaa johtui kavereiden kesken tehdystä viikonloppureissusta Suomen Pariisiin eli Lahteen :D Hauskaa oli ja nyt on tosiaan palauduttu takaisin Suomen Ateenaan eli Jyväskylään. Pelkään vain pahoin että olen vilustunut, kurkku on pahaaenteilevän karhea. Kurjuuden kurjuus, sillä tänäkin viikonloppuna olisi kivaa tiedossa mikäli nyt en sairastu. No, olen varustautunut mielestäni melko hyvin panadolein, mustaherukkamehuin ja kurkkupastillien sekä vitamiinivalmisteiden kanssa - kyllä tämä tästä vielä selätetään!
Haluan myös uskoa että seuraavat kuvat auttavat taistelussa flunssaa vastaan. Törmäsin ihastuttaviin mustavalkokuviin, jotka on otettu The Vampire Diariesin Stefan Salvatorena tunnetusta Paul Wesleysta. Näitä kuvia kun katselee tulee väistämättä mieleen että Paulissa on kyllä jotain hyvin James Dean -maista, vai mitä olette mieltä? Tykkään - kovasti.




♫: Ricky Martin - Livin' La Vida Loca

tiistai 2. marraskuuta 2010

As the bell tower blocks the summer light.

 Parasta syksyssä:
♥ kynttilät
♥ rauhalliset koti-illat
♥ lämpimät voileivät
Patrick Wolfin Augustine -kappale



♫: Patrick Wolf - Augustine