tiistai 7. elokuuta 2012

Tom Hardy

Mulla on uusi lempinäyttelijä. Ja kyllä, tämä herra ansaitsee aivan oman postauksensa.

Ensimmäisen kerran iskin silmäni vuonna 1977 Lontoossa syntyneeseen Tom Hardyyn ihanan sarkastisia kommentteja viljelevänä Eamesina Inceptionissa. Britti jäi kuitenkin vielä Joseph Gordon-Levittin varjoon omissa silmissäni. Kummallista kyllä, Hardy onnistui varastamaan sydämeni lopullisesti keskinkertaisen romanttisen toimintakomedian This Means War toisena pääosamiehenä. Itse leffa oli, kuten sanoin, keskinkertainen, mutta voiiiii luoja kuinka kovaa herra Hardy minuun kolahtikaan!


This Means War kohtaamisen jälkeen marssin suoraan takaisin videovuokraamoon ja lähdin käsissäni elokuva nimeltä Warrior. Olin kaikista leffan saamista kehuista huolimatta sivuuttanut sen aiemmin sen takia että aihepiiri ei olisi voinut minua vähempää kiinnostaa. Elokuvahan tosiaan kertoo veljeksistä jotka ottelevat MMA-kisoissa, eli mixed martial arts lajissa. Kaikenlainen nyrkkeily tai vapaapainiottelu ei meikäläistä noin ylipäänsä kiinnosta lainkaan, mutta nielin ennakkoluuloni Tompan takia. Ja voi kuinka yllätyinkään! Warrior oli mieletön! Se tempaisi mukaansa intensiivisyydellään ja koskettavuudellaan, ja no, sekään ei voinut olla huono merkki että heti leffan alussa soi The National Start a War. Hardyn roolisuoritus oli väkevä. Arvoituksellinen, sympaattinen ja ajoittain myös vihattava. Enpä olisi myöskään koskaan uskonut että itkeä vollotan kuin vauva tämmöisen nyrkkeilyleffan lopussa, mutta niin vain kävi. Lopussa soinut The National About Today oli myös täydellinen valinta loppukohtaukseen. Suosittelen ihan oikeasti katsomaan Warriorin. Tom Hardya parhaimmillaan.


Onpa Hardy näytellyt myös uskottavasti Heathcliffiä Humisevan Harjun tv-elokuvassa. Kyseisen elokuvan kuvauksissa Hardy tapasi myös tyttöystävänsä Charlotte Rileyn. Voin lämpimästi suositella myös tätä elokuvaa Hardyn tuotannosta. Vaikuttava ja varsinkin loppu jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen.


Viimeksihän herra nähtiin tottakai The Dark Knight Rises elokuvan pahis-Banena ja seuraavaksi pääosassa uudessa Mad Max filmatisoinnissa joka tulee näillä näkymin valkokankaille 2013. On selvää että Tom Hardyn ura on hurjassa nousukiidossa, eikä todellakaan turhaan. Kyseessä on ehdottomasti yksi lupaavimmista näyttelijöistä pitkään aikaan ja häntä kannattaa ehdottomasti pitää silmällä!

PS. Tämmöiset kuvat pitäisi lailla kieltää. En mitenkään pysty vastustamaan miestä josta löytyy tällaisia supersuloisia kuvia koiran kanssa!

maanantai 6. elokuuta 2012

Back to School

Kesä alkaa olla jo ohi, jos se nyt koskaan oikeastaan alkoikaan. Musta ainakin tuntuu että en oo päässy ollenkaan nauttimaan mistään kunnon kesähelteistä yksittäisiä päiviä ripoteltuna sinne tänne lukuunottamatta. Tuntuu että koko ajan vain sataa, sellaisinakin päivinä kun on lämmin ja aurinko paistaa. Suoraan sanoen ottanut päähän kyllä tämä kesä arvaamattomine sääilmiöineen. Anyway, Movie Monday palasi kesälomaltaan ja voisinpa itsekin koittaa taas aktivoitua blogin kanssa. Päässyt vähän jäämään taka-alalle...köh...

Näin koulujen alun alla Movie Monday kyselee koulumaailmaan sijoittuvien elokuvien parhaimmistoa. Ensin en meinannut keksiä mitään, mutta yhtäkkiä potentiaalisia ehdokkaita alkoi satelemaan enemmänkin.

Aivan ensimmäisenä mieleen tuli yksi takavuosien suosikkejani (en kyllä sanoisi että enää kuuluu niihin suosikkileffoihin :D) Kauhun oppitunnit. Ah, Josh Hartnett oli niiiiiii-iiiiii-in ihana! Btw, mitä ihmettä on tapahtunut Joshille?? En muista nähneeni miestä pitkään aikaan valkokankaalla...Anyway, leffahan tosiaan sijoittuu high school -maailmaan jossa joukko teinejä yhtäkkiä huomaavat että koulun opettajissa on jotain outoa, aivan kuin he olisivat alieneita....Tästä on siis ainakin 10 vuotta kun olen tämän viimeksi nähnyt joten en muista kuinka hyvin tämä mahdollisesti kuvaisi omia muistojani koulusta, mutta jokainen varmaan voi samaistua ainakin siihen tunteeseen että opet on ihan ufoja!


Toinen suosikkileffa, joka on säilynyt ihan ehdottomana suosikkina myös tähän päivään asti on Grease! Grease kuvastaa ehkä enemmän sitä millaista olisin kouluelämän toivonut jollain tapaa olevan :D Ja toisaalta nyt kun ajattelen niin joiltain osin Grease myös muistuttaa hieman sitä omaa kouluelämää, jännää!


Ja no eihän koulumaailmaan sijoittuvia leffoja voi edes ajatella ilman että ajattelee 10 Things I Hate About Youta!!

10 Things I Hate About You on klassikko minun kirjoissani ja on ehkä kaikkein lähimpänä sitä millaisena oman kouluelämäni (ajattelen nyt lähinnä yläastetta ja lukiota) näen - paljon kärjistetympänä tietysti. Itse olin varmaan lähimpänä Julia Stilesin näyttelemää vastavirtaan uivaa Katia, tosin meikäläisen huomiosta ei ollut koskaan taistelemassa tuollaista komeaa aussia :(

Bonuksena vielä pakko mainita tv-sarjojen puolelta Buffy the Vampire Slayer! Useammin kuin kerran saatoin nimittäin toivoa että omakin kouluelämä olisi niin jännittävää ja erilaista... :D

maanantai 14. toukokuuta 2012

The Avengers

Muunmuassa Captain America ja Iron Man elokuvien pohjustama supersankarispektaakkeli The Avengers on räjäyttänyt potin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehuja satelee faneilta niin Twitterissä, Facebookissa kuin blogiyhteisö Tumblrissakin. Myös kriitikot ovat pitäneet elokuvasta.

Ja kaikki kehut on Avengers minunkin mielestäni ansainnut! Menin elokuvateatteriin melko maltillisin odotuksin ja poistuin intoa täynnä kuin pieni ilmapallo. Adrenaliinin täyteinen elokuva moninaisine supersankareineen ja hahmoineen toimi kuin junan vessa.

Asgardin hylkiöpoika Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan orjuuttaakseen ihmiset ja saadakseen käsiinsä voimakkaan energialähde tesseraktin. Pelastaakseen maapallon Nick Fury (Samuel L. Jackson) kutsuu koolle Kostajat, joihin vastahakoisesti kuuluu Tony Stark/Iron Man (Robert Downey Jr.), Steve Rogers/Kapteeni Amerikka (Chris Evans), Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) sekä agentit Natasha Romanoff/Musta Leski (Scarlett Johannson) ja Clint Barton/Haukansilmä (Jeremy Renner). Paikalle saapuu ukkosen ja salamoiden siivittämänä myös puolijumala Thor (Chris Hemsworth). Sankareiden paikalle saaminen on kuitenkin helppoa, hankalampaa onkin sitten saada sankarijoukko toimimaan ja taistelemaan yhdessä keskenänsä taistelemisen sijaan.

Avengersia pohjustaneista elokuvista olen nähnyt kaikki muut paitsi Edward Nortonin tähdittämän toisen Hulk -elokuvan. Ainakin ensimmäinen Hulk -elokuva oli aikamoista kuraa, eikä alkujaan suuria odotuksia nostattanut Captain America -leffakaan pystynyt ainakaan meikäläisen kohdalla noita kovia lupauksiaan lunastamaan. Thor oli positiivinen yllätys ja Iron Maneista olen pitänyt lähinnä Robert Downey Jr:n karisman ansiosta. Voisi siis luulla että Avengers ei olisi alunperinkään kiinnostanut minua, mutta toisin oli. Odotin kyllä Avengersia innolla, mutta onnistuin pitämään odotukseni "pessimisti ei pety" -tasolla.

Hahmot, jotka eivät omalla kohdallani napanneet juuri lainkaan omissa elokuvissaan räjähtivät kuitenkin täyteen loistoonsa yhdessä muiden sankareiden kanssa. Olinkin melko yllättynyt kuinka hyvin tämä supersankareiden tuominen yhteen loppujen lopuksi toimi elokuvassa. Kemiat kohtasivat ja tuloksena saatiin nauttia huikeasta toiminnasta kuin myös hersyvästä huumorista.

Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan kylvämään kauhua Avengersin pahiksena.
Jatkoa odotellessa...

maanantai 30. huhtikuuta 2012

Special songs

Oletko ihastunut johonkin leffassa soineeseen itsellesi vielä tuolloin tuntemattomaan biisiin niin paljon, että olet selvittänyt sen esittäjän ja kenties tätä kautta ihastunut esittäjän muuhunkin tuotantoon? Jos yksittäisiä biisejä ei tule mieleen, niin onko jonkun elokuvan soundtrack ihastuttanut kokonaisuudessaan niin paljon, että olet hankkinut sen omaksi?

Näin kuului tämän viikkoinen Movie Monday -haaste. Haasteisiin vastailu on taas jäänyt, viime viikon pukeutumisaiheiseen haasteeseenkin piti vastata mutta kappas, uusi maanantaina se vaan taas yllätti jostain puun takaa. No, ehkä kirjoittelen pukeutumiseeni vaikuttaneista leffoista joskus toiste ihan muuten vaan. 

Mutta tosiaan, itse bongailen useinkin uusia biisejä ja artisteja elokuvien soundtrackeilta ja onhan noita soundtrackeja ihan levyinäkin eksynyt hyllyyn muutamia. Suurin osa niistä kuitenkin taitaa olla leffaa varten sävellettyjä soundtrackeja, mutta myös pari sellaista jotka sisältävät ihan "oikeita" biisejä (terve, en keksinyt miten kuvailla biisejä joissa lauletaan ja joita ei ole sävelletty erikseen kyseistä elokuvaa varten :D).


Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen (500) Days of Summer -elokuvan soundtrack joka veti minulta jalat alta ja soundtrack olikin pakko hankkia sitten omaksi. Koko soundtrack on aivan mahtava, mutta erityisesti nostaisin sieltä esiin The Temper Trapin ihanan Sweet Disposition -kappaleen ♥




Rakastuin myös Drive -elokuvassa soineeseen A Real Hero -nimiseen biisiin lujaa ja heti leffateatterista kotiin päästyäni alkoi armoton metsästys kappaleen nimestä ja esittäjästä. Kyseisen kappaleenhan esittää siis College & Electric Youth.



Vuosia sitten kun näin Pulp Fiction -elokuvan ensimmäistä kertaa rakastuin tulisesti siinä soineeseen Urge Overkillin Girl, You'll Be A Woman Soon -biisiin. Aih, se kohtauskin jossa toi soi on niin siisti!
 

tiistai 17. huhtikuuta 2012

The Walking Dead ja Fox

Pian sitä saa, nimittäin laatusarjaa Suomenkin telkussa! Eilen Suomessa aloitti uusi ilmainen kanava Fox, joka toimii kanavapaikalla 12, entisen SuomiTV:n paikalla. Vielä ei kyseisellä Fox-kanavalla ihan hirveästi mielenkiintoista tarjottavaa ole, lähinnä uusintoja Ally McBealista ja Criminal Mindsista (toisaalta, jos et ole jostain syystä katsonut esim CM:n jaksoja alusta asti niin nyt on oiva tilaisuus!). Yhtä sarjaa on kuitenkin pakko mainostaa, nimittäin sunnuntaina alkavaa The Walking Dead zombieapokalypsi kauhusarjaa. 


Sarja on ehtinyt jo toisen tuotantokautensa loppuun jenkeissä ja kolmatta kautta saadaan odottaa vielä ensi lokakuuhun (muistaakseni, joskus syksyllä kuitenkin!) asti. Ihan mahtavaa että nyt saadaan tämä loistava, jännittävyydellään sykettä lähestulkoon urheilulukemissa pitävä sarja myös Suomen televisioon! Kirjoittelin sarjasta enemmänkin viime heinäkuussa, jutun voi lukaista täältä

Muistakaahan siis kääntää telkkarin kanava sunnuntaina 22.4. klo 22 Foxille!

maanantai 9. huhtikuuta 2012

Our team.

Blogi on jäänyt arjen jalkoihin pahemman kerran enkä ole edes Movie Mondayn haasteisiin vastaillut pitkään aikaan. Nyttenkin olen hieman myöhässä vastailemassa viime viikon hauskaan haasteeseen joka kuului seuraavasti: Ketkä elokuvahahmot sinä valitsisit tiimiisi taistelemaan pahiksia vastaan?

 BUFFY

Ihan ensimmäiseksi tiimiini haluaisin Buffyn. Vaikka Buffy onkin tutumpi television puolelta, ei pidä unohtaa että hahmona Buffy on alunperin seikkaillut elokuvassa, joten haasteen asettamissa raameissa silti nippa nappa pysytään ;) Buffy on toiminnan nainen jolta ei päättäväisyyttä puutu eikä hän myöskään pelkää likaisia paikkoja kuten viemäreitä ja satoja vuosia vanhoja hautakammioita. Slayer -voimiensa lisäksi Buffy toisi tiimiin hauskoja whedonismeja joista ainakin minä olisin aivan innoissani - nörtti fanityttö kun olen :D

JOHN MCCLANE

No tottahan toki tiimissä täytyy olla Bruce- eiku John McClane! Ei pelottais pahikset kun John olis messissä mukana. McClane on neuvokas ja periksiantamaton eli pahiksilla ei olisi mitään saumoja.

NEO

Koska Neo on pirun cool. Ja mulla olis silmänruokaa. Voisin kehitellä sitten jonkun romanssin Neon kanssa siinä sivussa. Ja no osaahan sekin taistella ym.

SHERLOCK HOLMES

Ajattelupuolen ja ansojen virittelyn saisi sitten hoitaa Sherlock Holmes. Kelpaahan tuotakin tietysti katella...

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Top3: ohjaajat

Mihin nää päivät oikein katoaa? Vakaa aikomus oli vastata viime viikonkin Movie Monday -haasteeseen, mutta uusi painaakin jo päälle. Itsehän teen yleensä Top5-listauksia, mutta kun kerta tällä kertaa vaaditaan vain kolmea niin täältä pesee. Ja listataan siis lempiohjaajia. Ykkössija oli äärimmäisen helppo valinta, kakkonenkin aika itsestäänselvä, mutta kuten monella muullakin tähän haasteeseen vastanneilla, kolmannen valinta tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Hyviä ohjaajia on kuitenkin niin monta, että jaetulle kolmannelle sijalle voisin itsekin laittaa vähintään 3 ohjaajaa.


1. Darren Aronofsky


Ykkössijasta ei ole epäilystäkään; se kuuluu Darren Aronofskylle. Requiem for a Dream vakuutti jo vuosia sitten, sitten näin The Fountainin joka vei sydämeni täysin ja viimeisimpänä räjäytti Black Swan. Tämä mies ei voi epäonnistua. Tämä olkoon julkinen rakkaudentunnustukseni Aronofskya kohtaan. Minä rakastan Darrenia.


2. Tim Burton


Tim Burtonin visiot kiehtovat minua ja odotankin aina innolla ohjaajan uusia elokuvia. Suosikkeihini Burtonin tuotannosta lukeutuvat Saksikäsi Edward, Corpse Bride, Batman Returns sekä pähkähullu alienkomedia Mars Attacks!. Toukokuussa olisi sitten luvassa Dark Shadows.


3. David Fincher



Kuten sanottu, kolmannen sijan jakaminen yhdelle ohjaajalle oli erittäin vaikea tehtävä. Minulla oli kolme kovaa nimeä jotka kilpailivat tästä sijasta, Quentin Tarantino, Christopher Nolan ja David Fincher. Tarantino olisi ehkä ollut eräällä tapaa ilmeinen valinta omanlaisella tunnistettavalla tyylillään, Nolan taas on hurmannut minut täysin Batman -elokuvillaan sekä erityisesti Inceptionilla. Päädyin kuitenkin Fincheriin, joka ei myöskään ole pettänyt elokuvillaan odotuksiani. Fincher ei siis todellakaan ollut minulle mitenkään itsestäänselvä valinta, ohjaaja on kuin vaivihkaa syöpynyt mieleeni ja viimeisin, The Girl with the Dragon Tattoo -elokuva tavallaan vakautti huojuvan mielipiteeni Fincherin eduksi. Muita suosikkeja tämän ohjaajan tuotannosta ovat Fight Club, Se7en ja The Game, jota katsoin pienenä salaa - ja pelkäsin kuollakseni.


Jos tämä olisi Top5-listaus niin ei lieni epäselvää ketkä kaksi täyttäisivät loput sijat?

P.S. Tämän postauksen myötä meikä lähtee viikon lomalle Madridiin! Adios!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

50/50

Jostain kumman syystä on jäänyt blogin kirjoittaminen pitkälle tauolle ihan huomaamatta, pahoittelen mikäli hiljaisuus on jotakuta haitannut :D Tänään on ollut kunnon lazy day sillä en ole tehnyt oikeasti mitään muuta kuin syönyt ja katsonut Youtubesta random videoita. Enimmäkseen olen itseasiassa tuijotellut Joseph Gordon-Levitt videoita, aih että rakastan sitä miestä ♥ Kukaan ei muuten näytä niin järkyttävän hyvältä puvussa kuin JGL. Samalla muistui mieleeni, etten ole kirjoittanut lainkaan jo about kuukausi sitten katsomastani 50/50 leffasta, jossa siis Joseph Gordon-Levitt näyttelee pääosaa yhdessä Seth Rogenin ja Anna Kendrickin kanssa.










Elokuva on komedia 27-vuotiaasta Adamista (Joseph Gordon-Levitt) joka saa yllättäen tietää sairastavansa syöpää. Selviytymismahdollisuudet ovat tasan 50-50. Terveellistä elämää viettävälle Adamille uutinen on yllätys, mutta sairaalan Adamille tarjoaman terapeutin (Anna Kendrick) mielestä mies ei käsittele sairautensa aiheuttamia tuntemuksia kunnolla vaan tuntuu elävän shokissa. Adamin paras ystävä Kyle (Seth Rogen) taas yrittää parhaansa mukaan pitää huumoria yllä ja käyttäytyy usein niin kuin mikään ei olisi vialla, vaikka tosiasiassa hänkin vain peittelee todellista pelkoaan. Syöpä langettaa myös ikävän varjon Adamin parisuhteen (tyttöystävää näyttelee Bryce Dallas Howard) sekä myös äitisuhteen ylle. Elokuva siis seuraa Adamin taistelua syöpää vastaan tuoden synkkään aiheeseen komediallisen puolen, unohtamatta kuitenkaan kokonaan aiheen vakavuutta.

Vaikka elokuva onkin tosiaan komedia, on se myös äärimmäisen koskettava ja todentuntuinen. Komediallinen osuus elokuvassa oli mielestäni sopivan hienovaraista ja teki katsomisesta miellyttävämpää kuin mitä se ehkä olisi ollut mikäli kyseessä olisi ollut puhdas draama. Komedia toimi siis sopivana vastapainona elokuvan surullisille kohtauksille. Itse en enää siinä vaiheessa pystynyt pidättelemään huutoitkua sisälläni kun Adam viimein lyhistyi todellisen pelkonsa alla ennen leikkausta. JGL:n välittämään tunteenpurkaukseen pystyy varmasti jokikinen samaistumaan, oli sitten koskaan joutunut leikkauspöydälle tai ei. 

Olen jo joskus aikaisemminkin hehkuttanut miten loistava näyttelijä Joseph Gordon-Levitt mielestäni on, mutta hehkutanpa vähän lisää. Kyseinen herra on kyllä sellainen monitaituri näyttelijänä(kin) että tässä maailmassa ei varmaan ole yhtään roolia josta JGL ei selviytyisi loistavasti. Odotan jokaista hänen tulevaa elokuvaansa kuin kuuta nousevaa (tsekatkaa muuten vaikkapa tuleva Premium Rush) enkä usko että yksikään hänen elokuvistaan voi olla täysin läpimätä tekele. Lisäksihän mies osaa mm. laulaa jumalaisesti ja puhua ranskaa ♥ Ja ensi vuonna pääsemme toivottavasti nauttimaan myös miekkosen ohjaustaidoista, sillä hän kuulemma aikoo ohjata, käsikirjoittaa ja vielä näytelläkin ensimmäisessä omassa elokuvassaan! I'm so excited, and I just can't hide it...

torstai 19. tammikuuta 2012

Animation

Minä rakastan animaatioelokuvia, tai piirrettyjä, kumpaa nimitystä nyt haluaakaan käyttää. On kyllä tarkennettava sen verran, että henkilökohtaisesti rakastan Disneyn ja Pixarin animaatioita, erittäin vähän katson esimerkiksi japanilaista animea. Se ei vain jotenkin kolahda, vaikka olenkin nähnyt mm. Henkien Kätkemää -elokuvan ja itseasiassa pidinkin siitä. Silti, ne ei vaan ole mun juttu. Tosiaan siis tällä viikolla Movie Mondayssa kysellään suosikkeja animaatioiden saralta. Yksi postaus ei ehkä edes riittäisi tähän vastaamiseen, sillä suosikkeja löytyy niiiiiiiin hiton paljon! Kaikki suosikit siis eivät todellakaan löydy nyt tästä, niitä olisi vielä kymmeniä lisää, muitakin kuin vain Disneyn/Pixarin tuotantoa (esim. Corpse Bride).

Rakkauteni Disneyn piirrettyihin juontaa juurensa aivan lapsuuteen saakka. Äitinikin on kertonut kuinka aina tapitin milloin mitäkin piirrettyä melkein nenä kiinni televisioruudussa, enkä nähnyt saati kuullut yhtään mitään muuta kuin ruudussa pyörivän seikkailun. VIIDAKKOKIRJAN norsujen marssin tahdissa menin nelinkontin pitkin olohuonetta ja usein PIENTÄ MERENNEITOA katsoessani rakensin oman "luolan" olohuoneen pöydän alle. LEIJONAKUNINGASTA katsoessa ei voinut välttyä itkulta kun Mufasa kuoli (22-vuotiaana vieläkin ottaa päähän että se kuoli!!) ja ALADDIN taas sai toivomaan lentävää mattoa ja ikiomaa tiikeriä. Uusimmista Disneyn ja Pixarin yhteistyöanimaatioista suosikkeja ovat olleet WALL-E, joka liikutti suloisuudellaan; SHREK, joka hurmasi viittauksillaan muihin elokuviin; NEMOA ETSIMÄSSÄ, jossa puolestaan kilpikonnat rokkasivat ja NÄIN KOULUTAT LOHIKÄÄRMEESI, joka oli suuri positiivinen yllätys ja sai haluamaan omaa lohikäärmettä.






tiistai 17. tammikuuta 2012

The Girl With The Dragon Tattoo

Yksi suosikkiohjaajistani David Fincher otti ja tekaisi omannäköisensä version ruotsalaisen kirjailija Stieg Larsonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjasta ja samannimisestä, vuonna 2009 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta. Sinänsä en ymmärrä mitä järkeä on remakessa, joka ei eroa juurikaan alkuperäisestä kielenvaihdosta ja näyttelijöitä lukuunottamatta. Kun otetaan vielä huomioon että alkuperäisversiota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa vanhaksi, tuntuu remaken teko suoraan sanottuna turhalta. Ensimmäinen ajatukseni leffasta oli, että olisivat voineet sitten edes sovittaa tapahtumat vaikka sinne jenkkilään, jotta oltaisiin saatu jotain etäisyyttä alkuperäiseen elokuvaan. Oli nimittäin jokseenkin huvittavaa, että jenkkiläiset näyttelijät näyttelevät ruotsalaisia hahmoja ja puhuvat englantia jonkinlaisella ruotsalaisella aksentilla...



Tykästyin kuitenkin elokuvaan todella paljon, vaikka alun paasauksesta voikin varmasti saada päinvastaisen käsityksen. Fincher onnistui kuin onnistuikin tekemään elokuvasta omannäköisensä ja pidin nimenomaan hänen kolkosta tyylistään. Kylmää metallia ja harmaan ja mustan sävyjä korostamaan lätkäistiin vielä Trent Reznorin ja Atticus Rossin elokuvaan säveltämä kolkkoja metallisoundeja sisältävä musiikki ja kylmät väreet olivat taattuja. Daniel Craig oli huomattavasti hotimpi Mikael Blomkvist kuin edeltäjänsä ja rehellisesti sanottuna pidin myös Rooney Marasta Lisbeth Salanderina enemmän kuin Noomi Rapacesta. Rakastuin Rooneyn lookkiin joka oli mielestäni enemmän tyyliä "katutaistelija" kuin Lisbethin tyyli ruotsalaisleffoissa oli.
Niille, jotka eivät vielä tiedä mitään Millenium-trilogiasta eikä The Girl With the Dragon Tattoo-leffasta, elokuvan juoni lyhykäisyydessään: Maineensa ja uskottavuutensa menettänyt journalisti Mikale Blomkvist saa työtarjouksen rikkaalta eläköityneeltä liikemieheltä, Henrik Vangerilta. Blomkvistin tehtävänä on selvittää mitä tapahtui miehen veljentyttärelle Harrietille yli 20 vuotta sitten. Epäiltyjen listalla on koko Vangerien suku, jotka kaikki olivat paikalla suvun omistamalla saarella kun Harriet katosi. Avukseen Blomkvist saa omalaatuisen hakkerin, Lisbeth Salanderin, jolla on synkkä menneisyys.
Lyhyenä yhteenvetona voin sanoa, että vaikka alkuperäinen elokuva oli muistaakseni hieman jännittävämpi (saattoi toki johtua myös siitä että katsoin sitä yksin ja pimeässä huoneessa; sykkeeni nostattamiseksi ei siis tarvita paljoa :D), pidin kokonaisuudessaan itseasiassa enemmän tästä jenkkiversiosta. Toivon vain, että jos The Girl With the Dragon Tattoo saa jatkoa esikuvansa mukaan, ottaa Fincher myös jatko-osat harteilleen ja tekee niistä toivottavasti paljon paremmat kuin alkuperäiset jatko-osat. En nimittäin tykkää yhtään niistä alkuperäisistä jatko-osista, ne on niin tylsiä!! Mutta joo, suosittelen ehdottomasti tätä jenkkiversiota!


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

The Darkest Hour

Alien invasion -leffoja on taas putkahdellut viime aikoina melko tiheään. Useimmiten ne ovat myös olleet aikamoisia pettymyksiä, esimerkkinä mainittakoon ainakin Skyline, joka oli aivan uskomatonta kuraa in my opinion. Myöskään paljon odotettu Cowboys & Aliens ei sitten tainnutkaan täyttää odotuksia aivan täysin, itsekään en mitenkään hirveän ihastuksissani siitä sitten ollut vaikka ei se nyt ehkä mikään surkeakaan ollut.





















Kaverukset Ben (Max Minghella) ja Sean (Emile Hirsch) matkustavat Moskovaan ison diilis perässä, mutta joutuvat kokemaan karvaan pettymyksen kun Skyler (Joel Kinnaman), heidän yhteyshenkilönsä moskovalaisiin liikemiehiin kusettaa heitä varastaen heidän ideansa. Pettymyksen karvas maku suussaan kaverukset kuitenkin päättävät ottaa ilon irti matkustettuaan kuitenkin maapallon toiselle puolen. He tapaavat kaksi viehättävää naista (Olivia Thirlby ja Rachael Taylor), jotka ovat turisteja itsekin. Kesken bailauksen tapahtuu kuitenkin jotain outoa, kun kauniit valoilmiöt laskeutuvat taivaalta. Ihastelu muuttuu pian kauhuksi, kun nelikko huomaa että valopallot imaisevat elävät olennot ja muuttavat ne pelkäksi tomuksi. Pahinta on se, että oliot ovat lähes koko ajan näkymättömissä. Mitä ne haluavat ja kuinka tappaa ne? Alkaa selviytymistaistelu kun tämä pieni ryhmä koittaa päästä turvaan muiden selviytyjien luokse.























En totta puhuen odottanut leffalta oikein yhtään mitään ja meninkin katsomaan sen ainoastaan ihanan ruotsalaisnäyttelijä Joel Kinnamanin takia. (Eli kyllä, katson elokuvia myös tietyn näyttelijän takia ;D) Joelin hahmo nyt oli aika kuspää, mutta mies on niin ihana että ei hahmoakaan voinut ihan täysillä inhota :D Elokuva itse etenee aika peruskaavalla eikä tarjoa suurempia yllätyksiä. Henkilöhahmoissa ei elokuvan aikana tapahdu minkäänlaista kasvua, mutta kuinka useasti tämän tyylisissä elokuvissa sitä yleensäkään tapahtuu, tai kuinka moni katsoja edes katsoo tällaista alien sci-fi toimintaa odottaen jotain suuria henkilökuvauksia ja kasvutarinoita? Tai no minun mielestäni ei ainakaan kannata edes lähteä katsomaan mitään tämmöisiä leffoja tuollaisella odotuksella, sillä silloin takuuvarmasti pettyy :D 

Vaikka haluaisin ihan vain Joel Kinnamanin takia sanoa että elokuva oli hyvä, sitä se ei ihan ollut. Ei mua kylläkään harmita että kävin sen katsomassa, mutta en sitä silti erityisen hyväksikään voi sanoa. Totta puhuen se ei hetkauttanut oikein suuntaan taikka toiseen, siksi on niin vaikea kirjoittaa siitä koska mitään sanottavaa ei oikeastaan ole! Ei niin huonoa eikä hyvääkään (paitsi jo monta kertaa mainitsemani Joel :D). Tästä voimme siis ehkä päätellä että elokuva oli mitäänsanomaton perushöttö. Katsokaa tai älkää, mitään ette menetä ettekä myöskään saa teittepä kummin tahansa.






















perjantai 13. tammikuuta 2012

SH: A Game of Shadows

Vihdoin ja viimein pääsin katsomaan viime vuoden loppumetreillä ensi-iltansa saaneen SHERLOCK HOLMES: A GAME OF SHADOWSin. Guy Ritchie vastasi ohjauksesta, kuten teki jo vuonna 2009 kun ilmestyi ensimmäinen legendaarisen yksityisetsivän uskomattomia päättelykykyjä henkiinherättelevä SHERLOCK HOLMES. Koskaan ennen ei tätä antisosiaalista neroa oltu kuvattu yhtä toiminnantäyteisesti, synkästi ja samalla myös melkoisen humoristisesti. Sherlock Holmes keräsi itselleen aivan erilaisen katselijakunnan modernimman otteen ansiosta ja ensimmäinen elokuva menestyi erinomaisesti joten eipä tullut yllätyksenä että toinenkin leffa saatiin teattereihin.

Watson (Jude Law) on viimein menossa naimisiin rakkaan Marynsa kanssa, tosin hänen hyvällä joskin omalaatuisella ystävällään Sherlock Holmesilla (Robert Downey Jr.) on vielä muutama ässä hihassaan ennen kuin Watson pääsee elämään onnellista avioelämää. Holmes on uponnut yhä syvemmälle epäterveellisiin elämäntapoihinsa kuten myös maanlaajuisen salaliiton selvittämiseen ja sen takana olevan arkkivihollisen, Professori Moriartyn (Jared Harris) jäljittämiseen. Kun Holmesille selviää, että romanialainen ennustajanainen (Noomi Rapace) on Moriartyn tappolistalla, on Holmes varma että nainen voi johdattaa hänet Moriartyn suunnitelman lähteille ja auttaa häntä nappaamaan professorin ennen kuin tämä ehtii aiheuttaa koko maailmaa koskettavan sodan. Holmes saa raahattua näennäisen vastahakoisen Watsonin mukaansa maailman häämatkakohteen numero yksi Pariisin kautta Sveitsiin, eikä vauhdilta ja erittäin vaarallisilta tilanteilta voida välttyä.

A Game of Shadows tarjoilee nopeita (välillä ehkä liiankin nopeita) taistelukohtauksia joiden vastapainona on näyttäviä hidastuksia. Siitä on jo hetki kun näin tuon edellisen Holmes-leffan, mutta mielestäni tässä jatko-osassa oli käytetty vielä enemmän yksityiskohtien kuvausta ja kohteiden sisälle sukeltamista, eli kamera sukelsi vaikkapa aseen sisälle kuvaten sen tarkan toiminnan. Näyttihän se hienolta, mutta omaan makuuni kyseistä tehokeinoa oli käytetty ehkä hieman liikaa. Toiminnan lisäksi elokuvasta löytyi ensimmäisestäkin osasta tuttua huumoria ja etenkin Watsonin ja Holmesin lämmintä naljailua, joskin omasta mielestäni elokuvan huumoristiset sutjautukset eivät yltäneet aivan edeltäjänsä tasolle. Jude Law'n ja Robert Downeyn yhteistyötä ja kemiaa on kuitenkin ilo seurata. Enpä voisikaan kuvitella Holmesin tilalle parempaa näyttelijää kuin Robert!

Pidin elokuvasta, mutta se ei mielestäni kuitenkaan yltänyt samalle tasolle edeltäjänsä kanssa. En voinut mitään sille, että jotkin asiat (joskin melkoisen pienet seikat) elokuvassa aiheuttivat sellaisen "hohhoijaa" -reaktion. Suurilta osin kuitenkin kelpo viihdyttävä leffa.

The End?

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Version 2.0

Heipä hei, pistinpä tuossa pystyyn toisen blogin! Blogi kantaa nimeä Version 2.0 ja se tulee olemaan "lifestyle" painoitteisempi. Olen jo pitkään haudutellut mielessäni toisen blogin perustamista, sillä mieli tekisi kirjoittaa muustakin kuin leffoista ja tv-sarjoista, mutta mitä enemmän Jukebox on painottunut edellämainittuihin, sitä hankalammalta ja ei-luontevalta on tuntunut kaiken "ulkopuolisen" jakaminen täällä. Siispä keräsin rohkeuteni ja aloitin toisen blogin puhtaalta pöydältä, jota ei määrittele tämän blogin historia eikä myöskään tulevat jutut. Samalla astun viimeisenkin anonyymiyden verhon takaa esiin ja vaihdoin profiilikuvaksi ihan oman kuvani. Postailen myös uuden blogin puolelle omilla kuvillani aina silloin tällöin.

Eli Jukebox in my head säilyy entisellään, joskin ehkä vielä selkeämmin elokuvablogina. Jep, olisi ehkä syytä vaihtaa blogin nimikin, mutta ainakaan vielä en siihen lähde.

Tämä nyt tällaisena ilmoitusluontoisena asiana. Mikäli kiinnostusta löytyy niin liittykää ihmeessä seuraamaan Version 2.0 -blogiakin ♥ Itse blogiin pääsee TÄSTÄ tai sivupalkista löytyvästä linkistä. 

tiistai 3. tammikuuta 2012

We no speak Americano

Uusi vuosi ja uudet Movie Monday -haasteet, jee! Vuosi 2012 polkaistiin käyntiin kysymällä, että mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt suurimman vaikutuksen. Suomalaisia elokuvia kyseltiin jo aiemmin, joten ne oli rajattu tämän kertaisen haasteen ulkopuolelle. 



Kuten Junekin jo asian ilmaisi, ranskalainen ylisuloinen Amélie olisi hieman liian ilmiselvä valinta, joten päätin itsekin mennä boksin ulkopuolelle ja valita vastaukseeni espanjalais-ranskalais-italialais-meksikolaisen yhteistyön tuloksen SIN NOTICIAS DE DIOS eli suomeksi JA PAHOLAINEN LOI NAISEN. Kyseessä on Agustín Díaz Yanesin ohjaama ja käsikirjoittama mustahko komedia jossa Taivas ja Helvetti kilpailevat yhden miehen sielusta. Pääosissa nähdään mm. Penélope Cruz, Victoria Abrel ja Gael García Bernal. Elokuvassa kuullaan kyllä englannin kieltäkin, mutta suurimmaksi osaksi espanjaa ja ranskaa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän elokuvan, aivan loistava ja hauska! Jopa inhokkini Penélope Cruz onnistuu äijämäisenä Helvetin enkelinä :D























Do watch this awesome funny Spanish/French/Italian/Mexican film Sin Noticias de Dios!