keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Top3: ohjaajat

Mihin nää päivät oikein katoaa? Vakaa aikomus oli vastata viime viikonkin Movie Monday -haasteeseen, mutta uusi painaakin jo päälle. Itsehän teen yleensä Top5-listauksia, mutta kun kerta tällä kertaa vaaditaan vain kolmea niin täältä pesee. Ja listataan siis lempiohjaajia. Ykkössija oli äärimmäisen helppo valinta, kakkonenkin aika itsestäänselvä, mutta kuten monella muullakin tähän haasteeseen vastanneilla, kolmannen valinta tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Hyviä ohjaajia on kuitenkin niin monta, että jaetulle kolmannelle sijalle voisin itsekin laittaa vähintään 3 ohjaajaa.


1. Darren Aronofsky


Ykkössijasta ei ole epäilystäkään; se kuuluu Darren Aronofskylle. Requiem for a Dream vakuutti jo vuosia sitten, sitten näin The Fountainin joka vei sydämeni täysin ja viimeisimpänä räjäytti Black Swan. Tämä mies ei voi epäonnistua. Tämä olkoon julkinen rakkaudentunnustukseni Aronofskya kohtaan. Minä rakastan Darrenia.


2. Tim Burton


Tim Burtonin visiot kiehtovat minua ja odotankin aina innolla ohjaajan uusia elokuvia. Suosikkeihini Burtonin tuotannosta lukeutuvat Saksikäsi Edward, Corpse Bride, Batman Returns sekä pähkähullu alienkomedia Mars Attacks!. Toukokuussa olisi sitten luvassa Dark Shadows.


3. David Fincher



Kuten sanottu, kolmannen sijan jakaminen yhdelle ohjaajalle oli erittäin vaikea tehtävä. Minulla oli kolme kovaa nimeä jotka kilpailivat tästä sijasta, Quentin Tarantino, Christopher Nolan ja David Fincher. Tarantino olisi ehkä ollut eräällä tapaa ilmeinen valinta omanlaisella tunnistettavalla tyylillään, Nolan taas on hurmannut minut täysin Batman -elokuvillaan sekä erityisesti Inceptionilla. Päädyin kuitenkin Fincheriin, joka ei myöskään ole pettänyt elokuvillaan odotuksiani. Fincher ei siis todellakaan ollut minulle mitenkään itsestäänselvä valinta, ohjaaja on kuin vaivihkaa syöpynyt mieleeni ja viimeisin, The Girl with the Dragon Tattoo -elokuva tavallaan vakautti huojuvan mielipiteeni Fincherin eduksi. Muita suosikkeja tämän ohjaajan tuotannosta ovat Fight Club, Se7en ja The Game, jota katsoin pienenä salaa - ja pelkäsin kuollakseni.


Jos tämä olisi Top5-listaus niin ei lieni epäselvää ketkä kaksi täyttäisivät loput sijat?

P.S. Tämän postauksen myötä meikä lähtee viikon lomalle Madridiin! Adios!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

50/50

Jostain kumman syystä on jäänyt blogin kirjoittaminen pitkälle tauolle ihan huomaamatta, pahoittelen mikäli hiljaisuus on jotakuta haitannut :D Tänään on ollut kunnon lazy day sillä en ole tehnyt oikeasti mitään muuta kuin syönyt ja katsonut Youtubesta random videoita. Enimmäkseen olen itseasiassa tuijotellut Joseph Gordon-Levitt videoita, aih että rakastan sitä miestä ♥ Kukaan ei muuten näytä niin järkyttävän hyvältä puvussa kuin JGL. Samalla muistui mieleeni, etten ole kirjoittanut lainkaan jo about kuukausi sitten katsomastani 50/50 leffasta, jossa siis Joseph Gordon-Levitt näyttelee pääosaa yhdessä Seth Rogenin ja Anna Kendrickin kanssa.










Elokuva on komedia 27-vuotiaasta Adamista (Joseph Gordon-Levitt) joka saa yllättäen tietää sairastavansa syöpää. Selviytymismahdollisuudet ovat tasan 50-50. Terveellistä elämää viettävälle Adamille uutinen on yllätys, mutta sairaalan Adamille tarjoaman terapeutin (Anna Kendrick) mielestä mies ei käsittele sairautensa aiheuttamia tuntemuksia kunnolla vaan tuntuu elävän shokissa. Adamin paras ystävä Kyle (Seth Rogen) taas yrittää parhaansa mukaan pitää huumoria yllä ja käyttäytyy usein niin kuin mikään ei olisi vialla, vaikka tosiasiassa hänkin vain peittelee todellista pelkoaan. Syöpä langettaa myös ikävän varjon Adamin parisuhteen (tyttöystävää näyttelee Bryce Dallas Howard) sekä myös äitisuhteen ylle. Elokuva siis seuraa Adamin taistelua syöpää vastaan tuoden synkkään aiheeseen komediallisen puolen, unohtamatta kuitenkaan kokonaan aiheen vakavuutta.

Vaikka elokuva onkin tosiaan komedia, on se myös äärimmäisen koskettava ja todentuntuinen. Komediallinen osuus elokuvassa oli mielestäni sopivan hienovaraista ja teki katsomisesta miellyttävämpää kuin mitä se ehkä olisi ollut mikäli kyseessä olisi ollut puhdas draama. Komedia toimi siis sopivana vastapainona elokuvan surullisille kohtauksille. Itse en enää siinä vaiheessa pystynyt pidättelemään huutoitkua sisälläni kun Adam viimein lyhistyi todellisen pelkonsa alla ennen leikkausta. JGL:n välittämään tunteenpurkaukseen pystyy varmasti jokikinen samaistumaan, oli sitten koskaan joutunut leikkauspöydälle tai ei. 

Olen jo joskus aikaisemminkin hehkuttanut miten loistava näyttelijä Joseph Gordon-Levitt mielestäni on, mutta hehkutanpa vähän lisää. Kyseinen herra on kyllä sellainen monitaituri näyttelijänä(kin) että tässä maailmassa ei varmaan ole yhtään roolia josta JGL ei selviytyisi loistavasti. Odotan jokaista hänen tulevaa elokuvaansa kuin kuuta nousevaa (tsekatkaa muuten vaikkapa tuleva Premium Rush) enkä usko että yksikään hänen elokuvistaan voi olla täysin läpimätä tekele. Lisäksihän mies osaa mm. laulaa jumalaisesti ja puhua ranskaa ♥ Ja ensi vuonna pääsemme toivottavasti nauttimaan myös miekkosen ohjaustaidoista, sillä hän kuulemma aikoo ohjata, käsikirjoittaa ja vielä näytelläkin ensimmäisessä omassa elokuvassaan! I'm so excited, and I just can't hide it...