tiistai 29. maaliskuuta 2011

Whowhatwherewhywhen?!

Sain Gorgeous Blogger -palkinnon It's just a movie. -blogin kirjoittajalta ja olen erittäin otettu! Muistin myös että mulla on tekemättä yksi toinenkin haaste jonka sain jo aikaa sitten, mutta aloitetaan nyt tästä koska tämä on helpompi :D

Eli seuraavanlainen ohjeistus: The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Pelin henki: jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat.

Milloin aloitit blogisi?
Nykyisellä nimellä blogi on toiminut vasta tammikuusta 2010, mutta toin vanhan blogin puolelta muutamia kirjoituksia, jotka on vuodelta 2009.


Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea blogisi käsittelee?
Tällä hetkellä pääpaino on elokuvissa ja jonkun verran myös musiikissa. Painotus on hieman muuttunut, alunperin ajatuksena oli keskittyä musiikin fiilistelyyn, mutta melkeinpä huomaamatta noita elokuva -aiheisia postauksia on vain syntynyt. Blogi ei kuitenkaan käsittele yksinomaan elokuvia tai musiikkia vaan kyllä täällä on välillä ihan randomeja kivoja juttuja :) Okei, joskus saattaa olla vähemmänkin kivoja juttuja jos jokin asia oikein ottaa aivoon...


Mikä tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?
No rehellisesti sanottuna en tiedä onko tässä edes mitään erityistä verrattuna moniin muihin samoja aiheita käsitteleviin blogeihin. Kirjoittelen aikalailla omaksi huvikseni koska leffoista ja musiikista on kiva höpöttää, ja täten täältä ei löydy mitään "virallisia" arvosteluja vaan kaikki on aika kevyellä touchilla kirjoitettuja fiiliksiä. En ota itsekään tätä kovin vakavasti, joten ei muidenkaan tarvitse :)

Mikä sai sinut aloittamaan blogin?
Jaah, no kai se vain vaikutti ihan hauskalta puuhalta luettuani monia blogeja ennen aloittamista. Ajattelin myös että on ihan kiva että on joku kanava jonka kautta hehkuttaa uusia musiikkilöytöjä. Sittemmin blogin sisältö on tosiaan vähän muuttunut ja nykyään on vain mukava kertoa leffoista joita on katsonut tai julkaista random-valokuvia joita on ottanut jne.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?
Onhan noita asioita aina välillä mitä tulee mieleen. Välillä tekisi mieli kirjoittaa enemmän vaikkapa tyyliasioista ja pukeutumisinspiraatiosta ym., mutta loppujen lopuksi olo on ehkä kotoisampi leffojen parissa :) Huono omatunto iskee aina välillä jos ei ole kirjoittanut mitään pitkään aikaan, mutta toisaalta en halua ottaa asiasta paineita. Ja kukapa minua oikeastaan estää kirjoittamasta ihan juuri siitä mistä kulloinkin tekee mieli? Tämä ei kuitenkaan ole omasta mielestäni mitenkään tiukasti rajattu leffoihin ja musiikkiin. Toisaalta taas ajattelen, että on ehkä parempi koittaa pitäytyä vain parissa aihepiirissä ettei mene liian sekavaksi. Ehkäpä blogi vielä hieman etsiikin suuntaansa, katsotaan mihin tie vie :)



Kyseinen palkinto on tainnut kiertää jo aika monissa blogeissa, joten laitan tämän eteenpäin tällä kertaa vain  kaverilleni Rosille R's Theme -blogiin, kiehkieh :D

♫: Alison Krauss - It Doesn't Matter

sunnuntai 27. maaliskuuta 2011

One girl in all the world, the Chosen One

Olen palannut elävien kirjoihin! Kuume on selätetty, kauan se kestikin - kuusi päivää - ottaen huomioon että minulle ei todellakaan yleensä nouse kuumetta ollenkaan. Voitte siis kuvitella, että olin todellakin vuoteen omana, hyvä että jaksoin raahautua hellan ääreen lämmittämään vettä kuumaa mehua varten. Voimille otti myös dvd-levyn vaihtaminen aina aika-ajoin. Se ehkäpä ainoa hyvä puoli sairastamisessa on, että voi hyvällä omallatunnolla tuijottaa hyviä leffoja ja tv-sarjoja. Itse valitsin tällä kertaa sairaskatsomiseksi yhden ehdottomista lempitv-sarjoistani, jota en ollutkaan katsonut pariin vuoteen ollenkaan. Niinpä päätin aloittaa alusta Buffy the Vampire Slayerin katsomisen. Onneksi omistan Buffyn kaikki tuottikset ja olenkin jo mennyt laskuista sekaisin kuinka monesti olen tuon koko seitsemän kautta kattavan sarjan katsonut. Mutta tosiaan viime kerrasta vierähtänyt useampikin vuosi jo, joten olihan se nyt korkea aika ottaa taas pieni projekti :)
VAROITUS! Sisältää spoilereita!

Aloin seuraamaan vampyyreja ja muita örkkejä vastaan taistelevaa Buffya  (jota näyttelee ihana Sarah Michelle Gellar) joskus yläasteella kun SubTV vielä pyöritti sarjaa. Hyppäsin kyytiin vasta neljännen tai viidennen kauden aikoihin, mutta otin nopeasti kiinni kun äitini toi minulle Miamista tuliaisiksi sarjan ensimmäisen kauden. Haalin pian kokoon myös muut kaudet. Muistan kuitenkin elävästi kuinka SubTV näytti eräänä pääsiäisviikonloppuna koko kolmannen tuotantokauden maratonina keskellä yötä ja sain luvan herätä joka yö katsomaan sarjaa. Se oli ihan huippua! Sarjasta tuli hyvin nopeasti, krhm en haluaisi sanoa pakkomielle, mutta ehkä on korkea aika olla rehellinen ja myöntää totuus. Olin henkeen ja vereen Bangel -tyttö (terminologiaa tietämättömille Bangel = Buffy & Angel) ja itkin vuolaita kyyneliä niin toisen tuotantokauden lopussa kun Buffylla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin tappaa sielunsa juuri takaisin saanut Angel,(David Boreanaz), kuin myös kolmannen kauden lopussa kun Angel viimein poistuu sarjasta (lähestulkoon) lopullisesti. Tässä vaiheessa aloin tietysti myös seuraamaan spin-off sarja Angelia, joka nimensä mukaisesti seuraa vampyyri-Angelin elämää Buffyn jälkeen.


Katsoin juuri Buffyn toisen kauden loppuun ja tämä toinen kausi onkin mielestäni ehkäpä sarjan paras. Kaudella on aivan uskomattoman hyviä juonenkäänteitä ja vihollisia joita vastaan Buffyn on taisteltava. Yksi koko sarjan parhaimmista jaksoista löytyy myös kakkoskaudelta, nimittäin Passion. Sarjan kakkoskausi esittelee myös kaksi mieletöntä pahisvampyyria joita nähdään sarjan aikana enemmänkin, nimittäin Spike (ihanaihanaihana James Marsters ♥) ja hieman päästään pipi Drusilla (Juliet Landau). Huomasin muuten nyt katsoessani pitkästä aikaa tätä sarjaa, että olen näköjään jossain vaiheessa muuttunut Bangel -tytöstä Spuffy -tytöksi (terminologiaa osa 2: Spuffy = Spike & Buffy), joskin kyllä Buffy&Angel edelleen lämmittävät sydäntä, mutta jotenkin se Spike on vaan niin ihana :D


Seuraavaksi pitäisi sitten aloittaa sarjan kolmas kausi, joka on ehkä aina ollut minulle se epämieluisin, jostain syystä. Sarjaan saadaan mukaan Eliza Dushkun näyttelemä rebel without a cause -slayer Faith, jolle en ole koskaan oikein lämmennyt. Johtuu varmasti siitä, että olen aina ollut niin Buffyn kannattaja, että Faith on hyppinyt vähän liikaa silmille :D

Buffy The Vampire Slayer on minulle juuri sellainen kotoisa sarja. Tiedättehän, tulee sellainen kotoisa fiilis kun katsoo kyseistä sarjaa. Sarjan hahmot tuntuvat todella tutuilta ja välillä sitä melkein unohtaa että niin, hahmot todellakin ovat vain olemassa tv-sarjassa eikä oikeassa elämässä. Muita tämmöisiä kotoisia sarjoja minulle ovat The X-Files, Millennium ja tietysti Angel. Hmm, ei mitään järin iloisia sarjoja sitten...

Anteeksi muuten ettei tässä postauksessa nyt ollut kyllä mitään päätä eikä häntää ja juttukin tavallaan loppui kesken. Ajattelin vain ilmoittaa että hengissä ollaan ja lisäksi hieman valoittaa omia suosikkejani television puolelta. Onko lukijoiden joukossa muuten muita jotka ovat seuranneet Buffyn edesottamuksia? Tai jos Buffy ei kuulu omiin suosikkeihin, mitä muita "kotoisia" sarjoja löytyy omista dvd-hyllyistänne?

Translation:
I'm alive! I got rid of the high fever I was running for six days - which is a lot considering I never run fever...Anyway, one good thing about being sick: you get to watch all the awesome tv-shows and movies and stuff! This time I decided to watch Buffy the Vampire Slayer from the beginning - again. I've already lost count on how many times I've seen all the Buffy seasons (all 7 of them), but it's been awhile since the last time. Buffy has been one of my favorite tv-series for years now and I never get tired of it. The show is so full of memorable characters and events and episodes and quotes! Gotta love it.
 
♫: Christophe Beck - Sacrifice (Buffy the Vampire Slayer)

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Manboy @ Freetime

Eilen perjantaina 18.3. porilainen Manboy yhtye heitti ilmaisen keikan Jyväskylän Freetime -baarissa. Allekirjoittanut oli tietysti paikalla, tosin melkoisen korkea kuume "hieman" verotti keikasta nauttimista. Bändi oli kuitenkin loistava, tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun näin Manboyn livenä, mutta ei varmastikaan viimeinen.











Keikka tuntui kovin lyhyeltä, mutta toisaalta siinä terveydentilassani en ehkä olisi jaksanutkaan pidempää settiä. Keikalla kuultiin seuraavat biisit:

One Dollar Under God
For Another One
How It Hurts
Please Stop Crying
Running Out
Nothing Compares 2 U
How The World Ends
Home
A Bore
Drop Out
-------
Water

Itse olisin toivonut ehkä hieman enemmän biisejä Deus Protector Noster -levyltä, mutta eipä tuo nyt kummemmin haitannut. Harmittaa ettei keikalla ollut levyjä myynnissä, olisin kyllä ehdottomasti ostanut tuon uuden Something Wonderful -albumin. Noh, se on mentävä piakkoin levykauppaan kunhan tässä tervehtyy.

Nyt ei kyllä oikein irtoa tekstiä, sorry. Taidan napata muutaman panadolin ja painua pehkuihin, palaillaan joku toinen päivä toivottavasti terveemmissä merkeissä!

Translation:
Went to see Manboy perform free at Freetime in Jyväskylä. The band was awesome, but I was suffering from rather high fever so I couldn't enjoy the gig as much as I would've liked.
 
♫: Manboy - Nothing Compares 2 U

perjantai 18. maaliskuuta 2011

King's Speech

Sen lisäksi että kävin tänään katsomassa Black Swanin toistamiseen (vaikutuin jälleen niin syvästi, että jopa täysin tuntematon vieressä istujani sen huomasi ja kertoi myös itse pitäneensä elokuvasta!), katsastin myös parhaan elokuvan Oscarin voittaneen King's Speechin (Kuninkaan Puhe).


King's Speech kertoo Yorkin herttua "Bertiesta" (Oscarin roolistaan voittanut Colin Firth), joka kärsii hyvin vaikeasta ja elämää hankaloittavasti puheviasta. Hänen änkytyksensä estää häntä välillä puhumasta lainkaan. Kuningas Yrjö V:n poikana Bertien on kuitenkin pakko välillä esiintyä julkisesti ja pitää puheita, ja vaikka häntä on ollut auttamassa useat eri tohtorit ja puheterapeutit, änkytys ei ota laantuakseen. Bertie haluaisi jo luovuttaa, mutta hänen vaimonsa (Helena Bonham-Carter) haluaa kokeilla vielä yhtä tohtoria. Siispä herttua suuntaa Lionel Loguen (Geoffrey Rush) epätavallisten hoitometodien luokse. Loguesta tuleekin hänelle korvaamaton apu, kun vastoin odotuksiaan Bertiesta tulee kuningas Yrjö VI hänen veljensä Kuningas Edward VIII:n (Guy Pearce) luovuttua kruunusta.


Black Swanin jälkeen King's Speech tarjosi kevyempää, nauruhermoja monestikin kutkuttelevaa viihdettä. Itse en kokenut koko leffan aikana kurkkua kuristavaa tunnetta, mutta leffasalissa kuuluneiden tukahdutettujen nyyhkytysten perusteella King's Speech voi myös itkettää. Elokuva eteni hyvää vauhtia ja vaikka olin juuri istunut toisessa leffassa pari tuntia, ei tämänkään kaksituntisen leffan aikana tullut kyllästymisen tai "loppuis nyt jo" hetkiä. Colin Firthin näyttelijänsuoritus oli mielestäni oikein Oscar-kelpoinen, uskomatonta miten autenttisesti joku voi näytellä noinkin vaikeaa änkyttämistä. Geoffrey Rush oli varsin hauska ja vahva hahmo sivuosaroolissaan. Pidin elokuvasta yllättävän paljon, mutta oliko se parhaan elokuvan Oscarin arvoinen...njääh. Sinänsä siinä ei ollut mitään vikaa, mutta jotenkin minulle jäi sellainen fiilis, että ei elokuva nyt mitään täysin ennennäkemätöntäkään ollut. But maybe that's just me. Pitäydyn siis mielipiteessäni, että Black Swanin olisi pitänyt voittaa Oscar parhaasta elokuvasta. Yhtä kaikki, King's Speechin katsominen ei ollut hukkaan heitettyä aikaa eikä rahaa.



Kuvat Google kuvahaku.

Translation:
After watching Black Swan again, I also went to see the Oscar winning King's Speech, starring the Oscar winning Colin Firth, Geoffrey Rush as well as the beautiful Helena  Bonham-Carter. I really enjoyed the movie, although I must say that it did not succeed in changing my mind about Black Swan being the movie that should've won the Oscar for best picture. Nevertheless, King's Speech was very entertaining and surprisingly funny! Definitely not a waste of time nor money.
 
♫: -

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Feathers.

Viittasinkin tuossa aiemmin Black Swan -leffasta inspiroitumiseen. No, saattoi käydä niin että viime lauantaina oli pakko ostaa Vero Modasta tämä iiihana uusi lempparikaulakoru ♥ Kummasti tuon leffan näkemisen jälkeen on alkanut katse kiinnittyä sulkiin ja höyheniin, ja myös vaalean sävyisiin vaatteisiin (tässä olen kyllä onnistunut vielä välttymään uusilta hankinnoilta!). Tämä koru oli kyllä nappiostos, looooove ♥ 

Translation:
I was definitely inspired by Black Swan when I bought this lovely necklace with feathers. I absolutely love it!
 
♫: Olivia Newton-John & John Travolta - You're The One That I Want

maanantai 14. maaliskuuta 2011

P to U

Toiseksi viimeistä viedään, phuuh! Miksi aakkosia on näin paljon...
P Please, please, please, let me get what I want (The Smiths)

So for once in my life
let me get what I want
Lord knows it would be the first time

Q Quarry Hymns (Land of Talk)

Lately little love could call
And get in my way
Maybe we could draw this out
of our dark display

R Riot Van (Arctic Monkeys)

Have you been drinking son?
You don't look old enough to me
I'm sorry officer, is there a certain age your supposed to be?
Cause nobody told me

S Sata vuotta (Herra Ylppö & Ihmiset)

Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

T Tiny Dancer (Elton John)

Jesus freaks out in the streets
handing tickets out for God
Turning back she just laughs
The boulevard is not that bad

U Until the End (Breaking Benjamin)

Life is hard enough without you fucking up


Translation:
Almost done with these! Phew, we have too many alphabets... :D
 
♫: Breaking Benjamin - Until the End

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

"I'm just trying to wrap up the movie and leave people with a message."

Olen pitänyt kunnon kotiviikonlopun ja siinä samalla saanut katsottua muutaman leffankin. Tässä pieni kertaus viikonlopun leffaputkesta.

Perjantaina telkkarista tuli Kiss Kiss, Bang Bang, suorastaan kulttimainetta nauttiva toimintakomedia, jota suureksi häpeäkseni en ollut aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin epäkohta tuli siis viimein korjattua. Leffaa tähdittävät ihana Robert Downey Jr., Val Kilmer ja naiskauneutta edustaa Michelle Monaghan. Downey Jr. näyttelee pikkurikollista Harrya, joka pieleen menneen keikan jälkeen pakenee poliiseja ja sattuu elokuvan koekuvauksiin. Hän päätyy saamaan yksityisetsivän roolin, jota varten hänen täytyy ottaa yksityisetsivätunteja ja mentorina toimii Kilmerin näyttelemä ihanan sarkastinen Perry. Perryn kuvailema "tylsä yksityisetsivän työ" saakin yllättävän käänteen kun kaksikko todistaa murhan. Pian ruumiita alkaakin kasaantua riesaksi asti, ja kun yhtälöön lisätään vielä Monaghanin näyttelemä Harmony, joka sattuu olemaan Harryn hyvä ystävän ja ihastus nuoruusajoilta, on soppa valmis. Leffa on täynnä hauskoja repliikkejä ja kommelluksia, Downey Jr.:ia nyt katselee missä roolissa vain ja kunnon rikoskomediat harvoin onnistuvat pettämään. Joskin sanoisin että Kiss Kiss, Bang Bang on keskiverto rikoskomediaa viihdyttävämpi.

Angelina Jolien tähdittämä toimintaelokuva Salt on nököttänyt katsomattomana hyllyssäni jo kuukauden päivät, vaikka odotin elokuvan näkemistä innoissani. Tekisi melkein mieli sanoa että turhaan, mutta se olisi ehkä hieman liioiteltua, on niitä huonompiakin toimintaleffoja tehty. Elokuva kertoo CIA:n agentista Evelyn Saltista, joka "lavastetaan" venäläiseksi kaksoisagentiksi. Salt lähtee pakomatkalle ja takaa-ajokohtausten välissä katsojalle paljastetaan pikkuhiljaa kuka Evelyn Salt oikeasti on. In the end, monikaan leffan hahmoista ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Olen aina tykännyt Angelina Joliesta niin draamarooleissa kuin toimintaleffojen badass sankarittarena, mutta Salt ei elokuvana vakuuttanut minua puolelleen. Vaikka leffassa periaatteessa on ihan ok ja jonkin verran yllätyksellinenkin juoni ja tarina, sen toteutuksessa jäi kuitenkin jotain puuttumaan.


Last but not least, Disneyn klassikkoversio varmasti kuuluisimmasta jousiammuntasankarista eli Robin Hood. Kaikkihan tuntevat tarinan Robin Hoodista ja Pikku-Johnista, jotka ilkeän tyrannin Prinssi Johnin hallitessa Englantia ryöstävät rikkailta ja antavat köyhille. He jujuttavat Prinssi Johnia kerta toisensa jälkeen kun tämä yrittää vangita Robin Hoodin. Satuun kuuluu tietysti myös Robin Hoodin rakastettu Neito Marion. Tämä Disneyn elokuva edustaa Disneyn vanhaa tyyliä ja piirrostyyli on samanlainen kuin esimerkiksi Viidakkokirjassa, Tuhkimossa tai vaikkapa Aristokateissa. Kuten tavallista, paha saa aina palkkansa ja hyvikset elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Rakastan Disneyn elokuvia eikä Robin Hood ole poikkeus. Tosin tämän katsominen sai aikaan hirveän himon katsoa Tuhkimo, jota minulla ei valitettavasti dvd:nä ole :( Onkohan se edes ilmestynyt vielä dvd:lle?

Että sellaista on nyt tullut katsottua! Nyt jatkan Black Swan soundtrackin kuuntelemista ja kyseisestä leffasta inspiroitumista. Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille :) 

Translation:
A short recap of three films I've watched over the weekend. First was an action-comedy Kiss Kiss Bang Bang, which I liked a lot! Salt I didn't like that much, although I usually like everything with Angelina Jolie...And Disney's Robin Hood is of course a classic. Only downside of watching Robin Hood though was that now I really want to watch Cinderella, but I don't have that on dvd! :( I don't even know if it has come out on dvd yet...
 
♫: Clint Mansell - Opposites Attract (Black Swan OST)

perjantai 11. maaliskuuta 2011

K to O

Kolmatta osaa pukkaa musa-aakkosista. Viime päivinä on kyllä tullut kuunneltua oikeastaan vain ja ainoastaan Black Swanin soundtrackia, suosittelen!

K Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (Maj Karma)

Joku nalkuttaa, joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kadehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu, et tarvii vapauden

L Losing Your Memory (Ryan Star)

Remember the day
'Cause this is what dreams should be
I just want to stay
I just want to keep this dream in me

M Mitäpä jos? (Samuli Putro)

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

N Narc (Interpol)

'Cause it's just you, me and this wire, alright
Let's tend to the engine tonight

O O Children (Nick Cave and the Bad Seeds)

We have the answer to all your fears
It's short, it's simple, it's crystal clear
It's round about, it's somewhere here
Lost amongst our winnings

Translation:
The third part to the music alphabets!
 
♫: Nick Cave and the Bad Seeds - O Children

torstai 10. maaliskuuta 2011

Black Swan

On upeaa kun elokuvat täyttävät niille asetetut odotukset. Sitäkin upeampaa on, kun jokin elokuva ylittää niille asetetut korkeat odotukset kirkkaasti. Darren Aronofskyn ylistetty Black Swan teki juuri näin, ainakin omalla kohdallani. Palasin juuri kotiin elokuvateatterista, ja vaikka kello lähentelee jo puolta yötä on aivan pakko purkaa näitä fiiliksiä heti.
Black Swanista on kirjoitettu ja puhuttu jo niin paljon, että on ihme jos joku ei jo tiedä mistä elokuva kertoo. Mielelläni itseasiassa jättäisinkin elokuvan juonikuvioiden kertaamisen hyvin vähälle, sillä tämä on juuri yksi niistä elokuvista joita ei kannattaisi spoilata etukäteen. Parempi kun tietää mahdollisimman vähän tulevista käänteistä. Lyhykäisyydessään, spoilaamatta yhtään mitään, elokuva kuitenkin kertoo balettitanssija Ninasta, (Natalie Portman) joka havittelee Joutsenkuningattaren roolia Joutsenlampi baletissa.  Rooli on haastava, sillä saman tanssijan täytyy tanssia sekä valkoisen että mustan joutsenen roolit. Ninalle täydellisyys on pakkomielle, mutta baletin ohjaaja Leroy (Vincent Cassell) ei hae pelkästään teknistä täydellisyyttä pääosan tanssijaltaan vaan Ninan täytyisi osata heittäytyä rooliinsa. Elokuva seuraakin Ninan henkistä kamppailua kontrollin säilyttämisen ja sen menettämisen välillä. Elokuva kuitenkin tarkastelee tätä hieman yliluonnollisesta näkökulmasta.
Elokuvasta olisi niin paljon sanottavaa, en tiedä mistä aloittaa! Kaikkia ajatuksia en edes viitsi kirjoittaa,  sillä koitan olla spoilaamatta elokuvaa liikaa. Ensinnäkin, ymmärrän täysin miksi Natalie Portman voitti roolistaan Oscarin. Vau. Aivan mieletön roolisuoritus. Portman muokkautui upeasti Ninan eri tunnetiloihin ja välitti ne käsinkosketeltavasti katsojalle. Upeinta Portmanin suorituksessa oli kuitenkin muuntautuminen Mustaksi Joutseneksi, oli vaikuttavaa kuinka voimakkaasti hänen katseestaan ja pienen pienistäkin eleistä huokui Black Swan. Toiseksi, rakastin sitä kuinka taitavasti elokuva oli tehty niin että katsojallakin oli lähestulkoon koko ajan tietämätön olo siitä, mikä on totta ja mikä ei. Leffa oli täynnä yllättäviä kohtauksia, jotka saivat nytkähtämään tai kiemurtelemaan epämukavasti teatterin tuolissa. Ja jälleen kerran Aronofskyn elokuvassa säveltäjä Clint Mansell oli onnistunut luomaan musiikillaan uskomattoman tiiviin ja otteessaan pitelevän tunnelman. Darren & Clint - a match made in heaven ♥ Elokuvan äänimaailma oli muutenkin mielestäni onnistunut, siinä oli selkeästi panostettu yksityiskohtiin.
Luulin, että The Fountain oli parasta, mitä Aronofsky tulisi koskaan tekemään (selvennykseksi mainittakoon siis että The Fountain on ainakin tähän asti keikkunut ykkössijalla lempileffoissani), mutta nähtyäni Black Swanin, joudun nähtävästi pyörtämään ajatukseni. Aronofsky ei ole vielä kertaakaan onnistunut pettämään elokuvillaan, mutta pelkään hieman että Black Swania on vaikea enää ylittää. Toisaalta, taisin luulla samoin The Fountainin kohdalla, joten never say never -sanonta taitaa sopia osuvasti tähän. Black Swan teki kyllä minuun lähtemättömän vaikutuksen ja pakko myöntää että tunteet olivat hyvin pinnassa kun lopputekstit lähtivät pyörimään. Tuntuu etten mitenkään pysty ilmaisemaan sanallisesti sitä, miten paljon elokuvasta pidin ja millaisen vaikutuksen se minuun teki ilman että kuulostan itseäni toistavalta papukaijalta. Kuten kävi aiemmin Requiem for a Dreamin ja jo mainitun The Fountainin kanssa, myös Black Swan tuntuu jäävän kummittelemaan mieleeni pidemmäksikin aikaa - se on aina hyvän elokuvan merkki.

Kuvat: Google

Translation:
I was finally able to go and see the much anticipated Black Swan by my favorite director Darren Aronofsky. I had such high expectations for this film and to my surprise Black Swan actually managed to top all those expectations. It was an amazing, brilliantly made and extremely suspenseful movie that seriously blew my mind. I recommend it whole-heartedly.
 
♫: -

keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

F to J

Jatkoa seuraa aloittamalleni musiikkiaakkoset "haasteelle"!

F Fake Empire (The National)
Turn the light out, say goodnight
No thinking for a little while
Let's not try to figure out everything at once
It's hard to keep track of you, falling through the sky
We're half-awake in a fake empire

G Girl, You'll Be A Woman Soon (Urge Overkill)

I love you so much, can't count all the ways
I've died for you, girl, and all they can say is
"He's not your kind"

H Hurt (Nine Inch Nails)

Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here

I In The Morning (Razorlight)

But then every night's still so much fun
And you're still out there darling
Clinging on to the wrong ideas but
I never regret anything I've done

J Jäähyväiset (Maj Karma)

Mitä iloa on vapaudesta
eksyneenä pimeässä metsässä?
Olen lähellä kotia,
mutta reitti ei selviä
Ehkä vesi on noussut
ja imaissut kaupungin mukaansa,
ja vienyt sinutkin mukanaan

Translation:
This is the second part to the music alphabets I started the other day.
 
♫: Maj Karma - Jäähyväiset

maanantai 7. maaliskuuta 2011

A to E

Nappasin tuossa No Fashion Victimsin Emmiltä tällaisen hauskalta vaikuttavan musiikkiaiheisen tehtävän, jossa tehtävänä on siis listata aakkoset läpi niin, että jokaisen aakkosen kohdalla on sillä kirjaimella alkava biisi. Eli A:n kohdalla on A:lla alkava biisi, B:n kohdalla B:llä alkava jne. Lisäksi pitäisi vielä laittaa oma lempikohta kyseisen biisin lyriikoista. Tämmöiset on aina mukavia tehdä, joten here goes!

A Afraid of Everyone (The National)
Your voice is swallowing my soul

B Brother (The Organ)

Lie down in a field if you can
and look at the night sky
Oh where does it end
Sometimes it hurts
when you care about me
But it's gonna hurt more
when they take you from me


C Cry For Love (Iggy Pop)

In searching for a meaningful embrace
Sometimes my self-respect took second place

D Don't Go Back To Dalston (Razorlight)

It's a big big world
and you can do what you like
You can do anything you want
Because darling it's your life

E Enjoy The Silence (Anberlin, orig. Depeche Mode)

Words are meaningless
and forgettable

Translation:
Another music "challenge"! In this one you have to list all the alphabets and to every letter choose a song starting with that letter. For example for A you need to choose a song beginning with an "A", for B a song beginning with a "B" and so on. In addition, write down your favorite lyrics from that song. Sounds like fun so here goes!
 
♫: The National - Afraid of Everyone

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Odotuksien täyttymys: The National @ Kulttuuritalo, 3.3.2011

Torstaina 3.3.2011 koitti päivä, jolloin The National nousi Helsingin Kulttuuritalon lavalle ensimmäiselle omalle keikalleen Suomessa. Odotukseni keikkaa kohtaan olivat ehtineet kohota melkoisen mittaviin sfääreihin, ja onkin hienoa päästä sanomaan että todellisuus vastasi odotuksiani pilkulleen, jopa ylitti ne. Olin 99% koko keikasta aivan kananlihalla, niin upean kuuloista oli bändin esiintyminen. Slow Show'n pärähtäessä Kulttuuritalon Aalto -salissa silmätkin hieman kostuivat. Settilista oli muutenkin täydellisyyttä hipova, mukavasti biisejä niin High Violetilta kuin aikaisemmiltakin levyiltä, Sad Songs For Dirty Loversia myöten. Omia suosikkejani olivat Slow Show'n lisäksi Squalor Victoria, Afraid of Everyone, Mr. November (jonka aikana Matt teki niinsanotut "Herra Ylpöt" ja hyppäsi yleisön sekaan laulamaan), Wasp Nest, Fake Empire ja Terrible Love, unohtamatta ikimuistoista keikan päätösbiisiä Vanderlyle Crybaby Geeksia, joka esitettiin yhteislauluna yleisön kanssa, akustisten kitaroiden säestämänä.

Menimme paikalle kaverini kanssa seittemän aikaan ja ovilla oli odottamassa sisäänpääsyä yllättävän vähän ihmisiä, ehkä kymmenkunta. Pääsimmekin sitten helposti ja melko vaivatta myös aivan eturiviin (nyt pientä ihkutusta tähän väliin, iiihh Matt ja kumppanit vain parin metrin päässä!! :D) ja mikäs siinä kun herra Berninger tuli välillä aivan siihen eteen seisomaan korkeintaan 10 sentin päähän ;) Eturivissä olosta myös sen verran on sanottava että en ole varmastikaan koskaan saanut olla noin rauhassa omalla paikallani ilman minkäännäköistä änkemistä, tunkemista ja tönimistä! Positiivinen yllätys siis, sillä olen tottunut joutumaan taistelemaan paikastani eturivissä kynsin ja hampain... Koko keikan kruunasi sitten vielä lämmin kädenpuristus ja valloittava hymy itse herra Matt Berningeriltä ♥

Sananen myös lämppäristä, Sharon Van Ettenista, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Lavalle asteli heti yhdeksän aikaan pienikokoinen nainen enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nätti ääni Sharonista lähti, vaikka biisit kuulostivatkin aika paljon toisiltaan. Jokatapauksessa neito oli varsin viihdyttävää katseltavaa ja suloinen kuin mikä! Tähän voisi tutustua kyllä enemmänkin.









Kuvaushan keikalla taisi periaatteessa olla kiellettyä (??), mutta ei siellä kukaan kyllä edes laukkuja tainnut tarkistaa saati tullut olalle koputtamaan. Tavallisella pokkarikameralla näpsittyjä kuvia siis, myös pari videota tuli kuvattua, mutta niiden laatu ei ole mikään maailman parhain. Tässä nyt kuitenkin Afraid of Everyone ja Sorrow, josta tosin missasin aivan alun.



Translation:
On Thursday 3th of March I went to see one of my favorite bands, The National, play in Helsinki and well, the long story short, it was one the best nights of my life. I was right in the front row, just a few meters away from the band and got to shake hands with the singer, Matt Berninger ♥ They played pretty much all the songs I wanted to hear, the venue was amazing, the band were amazing, everything was just perfect! Can't wait to see them again.
 
♫: The National - Lucky You