Currency of Love.

Olen ollut melkoisen laiska tutustumaan uuteen musiikkiin viime aikoina. Heinäkuussa kokosin Vampire Diariesin ensimmäisen tuotantokauden musiikit omalle soittolistalleen Spotifyssa , koska mielestäni sarjassa soi pääsääntöisesti hyvä musiikki. Samalla tutustuin uusiin yhtyeisiin, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tutustua tarkemmin näihin uusiin tuttavuuksiin, eli toisin sanoan olen vain kuunnellut sitä yhtä (tai kahta) biisiä joka löytyy tuolta listalta. Yhdeksi suosikkibiisikseni tuolta soittolistalta löytyvistä kappaleista on noussut Silversun Pickups -nimisen yhtyeen Sort of. Niinpä päätin tänään viimein kuunnella kyseistä yhtyettä kokonaisen albumin verran, ja kuunneltavaksi valikoitui yhtyeen Swoon -levy, joka on ilmestynyt vuonna 2009.

Swoon on järjestyksessään toinen bändin pitkäsoitto. Aikaisemmin on ilmestynyt esikoisalbumi Carnavas. Yhtye on kotoisin Los Angelesista ja se on perustettu jo vuonna 2002. Onpa bändille suotu Grammy ehdokkuuskin. Wikipedian mukaan bändiä verrataan usein The Smashing Pumpkinsiin, vaikka yhtyeen jäsenet itse kertovatkin musiikillisiksi vaikutteikseen mm. The Velvet Undergroundin, The Pixiesin, Sonic Youthin ja My Bloody Valentinen. Itse kuulen hieman Coheed and Cambriaa ainakin laulajan äänessä, suomalaisista tuli mieleen Lapko.

Tämän hetkinen suosikkikappaleeni, josta en meinaa saada tarpeekseni, on niin ikään Vampire Diariesin toisella tuotantokaudella soiva Currency of Love. Olen aloittanut myös VD:n toisen tuottiksen musiikkien listaamisen omaksi soittolistakseen. Lisään sinne Spotifysta löytyvät biisit sitä mukaan kun saan tietooni kussakin jaksossa soineet kappaleet. Saa subscribata :)

♫: Silversun Pickups - Currency of Love

Suck.

Nyt näyttää tulevan vain näitä elokuva-aiheisia postauksia, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Entisenä videovuokraamon tyttönäkin elokuvat vain ovat lähellä sydäntä, tosin harmittavan vähän tulee oikeastaan elokuvia tätä nykyä katsottua. Muutakin elämää tuntuisi olevan.

Eilen kuitenkin kävin vuokraamassa jo pitkään kyttäämäni Suck -nimisen elokuvan. Suurena vampyyri- sekä tietysti rockmusiikin -fanina en olisi mitenkään voinut missata tätä leffaa. Eikä tietenkään unohdeta sitä, että elokuvassa nähdään itse Iggy Pop yhdessä mm. Alice Cooperin, Mobyn ja Henry Rollinsin kanssa. Tämä pontentiaaliseksi kulttiklassikoksi tituleerattu elokuva kertoo epäonnistuvasta rockyhtyeestä The Winnersistä, joka on yrittänyt lyödä läpi jo monien vuosien ajan. Bändin basistin Jenniferin (Jessica Paré) muututtua vampyyriksi yleisökin muuttuu yhtäkkiä paljon vastaanottavaisemmaksi bändiä kohtaan, ja vaikka bändin perustaja ja keulahahmo Joey (Rob Stefaniuk, joka myös käsikirjoitti sekä ohjasi elokuvan) ei pidäkään koko vampyyritouhusta, ei hän pysty kieltämään etteikö uusi imago auttaisi bändiä maineeseen ja mammonaan. Legendaarinen Malcolm McDowell nähdään vampyyrinmetsästäjä Eddie Van Helsiginä.

Suck ei ole missäännimessä liian vakavasti otettava elokuva. Elokuvassa parodioidaan niin radio-DJ:tä kuin aikaisempiakin vampyyrileffoja. Elokuvasta voi kuitenkin löytää vakavammankin sanoman, kuten dvd:n making of -ekstrassa niin elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja kuin elokuvassa esiintyvät oikeat rock-staratkin pohtivat. Koko vampyyritouhu voidaan nähdä kuvastavan rockpiireissä valitettavan yleisiä huumeongelmia ja sitä, kuinka bändin yhtäkkinen nousu suosioon muuttaa muusikoita. Itse pidin elokuvasta, mutta jollakin tapaa myös hieman petyin. Odotukseni olivat kyllä melko korkealla, joten ei sinänsä ihmekään. Ei elokuva kuitenkaan huono ollut, koskaan ei voi mennä kovin pieleen yhdistämällä vampyyrit ja rockmusiikin.

Kuvat: Google ja täältä

Leffavinkki: Waltz With Bashir

Jos sunnuntai-ilta elokuvan parissa houkuttelee, tänään alkaa klo 21 Yle Teemalta kehuttu Waltz With Bashir animaatiodokumentti. Itsekään en ole kyseistä elokuvaa vielä nähnyt, mutta monet ovat sitä minulle kehuneet, niinpä aiomme kokoontua parin kaverin voimin tänne minun kämpilleni leffaa katsomaan. Sen verran otin selvää, että elokuvan on ohjannut israelilainen Ari Folman, ja dokumentti kertookin ohjaajan omista kokemuksista Libanonin sodasta vuonna 1982. Dokumentti on siinä mielessä myös erikoinen, että se on toteutettu kokonaan animaationa. Wikipedia kertoo dokumentin juonesta näin:

Ohjaajan alter ego alkaa haastatella Libanonin sotaretken aikaisia aseveljiään, posttraumaattisiin kokemuksiin erikoistunutta psykiatria sekä Sabran ja Shatillan todistajana toiminutta sotareportteria. Kerronta jäljittelee filmattuja dokumentteja "puhuttujen päiden" käyttöineen ja nimiteksteineen. Elokuva päättyy autenttisiin kuviin verilöylyn kokeneista pakolaisleireistä.

Itse ainakin kiinnostuin, ja odotankin dokumentilta melko paljon - tiedä sitten onko se taas hyvä vai huono asia. Jos elokuvassa soi yhtä viehättävä musiikki kuin trailerissakin, niin sekin kyllä pelastaa leffakokemuksen jos dokkari osoittautuukin muuten huonoksi.

♫: Hurts - Silver Lining

Reindeerspotting - Pako joulumaasta

Tiistai-iltana Jyväskylän yliopiston Kampus Kinon ovilla oli historiallisen pitkä kymmenien metrien jono, kun kiinnostuneet odottivat pääsyä katsomaan kohuttua suomalaista dokumenttia rovaniemeläisistä narkomaaneista. Itsekin liityin jonon jatkoksi muutaman kaverin kanssa ja kävimme siis katsomassa Reindeerspotting - Pako joulumaasta -dokkarin. En viitsi tänne laitella screencappeja kyseisestä elokuvasta, sillä herkimpiä ne saattaisivat järkyttää. Itselläni ei tehnyt fyysisesti pahaa katsoa kun valkokankaalla piikitettiin suoneen, mutta esimerkiksi yksi kavereistani joutui joka kerta kääntämään katseensa pois kun piikittämisen toimeenpidettä kuvattiin.

Reindeerspotting on siis totuudenmukainen kuvaus rovaniemeläisestä Janista, joka on koukussa huumeeseen nimeltä subutex. Subutexia käytetään vieroittamaan heroiiniriippuvaiset heposta, mutta dokumentissa Jani kertoo aloittaneensa subulla. Dokumentin on kuvannut ja ohjannut Joonas Neuvonen, joka kuului itsekin dokumentissa kuvattuun narkkaripiiriin. Kaikki elokuvan tapahtumat on kuvattu tavallisella käsikameralla, joten kuvanlaatu ei ole huippuluokkaa ja kuvan täriseminen ja heiluminen on tavallista, mutta ei onneks erityisen häiritsevää. Pääpiirteittään dokumentti etenee niin, että kuvataan Janin ja muiden narkkaajien elämää, kuinka he näpistelevät saadakseen rahaa huumeisiin. Poliisiratsioiden vuoksi jossain vaiheessa tilanne on se, että koko Rovaniemeltä ei löydy enää yhtään subutexia ja Janiakin odottaa vuoden vankeustuomio lukuisista rikkomuksista. Saatuaan rahaa onnistuneen murron tuloksena Jani päättää viimein lähteä Rovaniemeltä ja suuntaa Tukholman kautta Pariisiin, jossa odottaa lähes rajaton määrä subutexia, sillä Ranskassa valtio tarjoaa heroiiniriippuvaisille ilmaisen subutex lääkityksen. Nistit kuitenkin usein kauppaavat subut kadulla eteenpäin saadakseen rahaa kovempiin aineisiin.

Reindeerspotting on raadollinen kuvaus tosielämästä. Tunnustan itsekin elokuvaa katsoessani välillä unohtaneeni että kaikki tapahtumat ovat totta. Tunne oli todella hyinen kun tajuntaan sitten välillä iskikin tuo totuus dokumentin todellisuudesta. Dokumentissa Rovaniemi kuvataan varmastikin juuri sellaiseksi kuin se siellä asuville nuorille onkin; mitäänsanomaton, kuollut ja kylmä paikka, jossa ei todellakaan ole mitään tekemistä. Jani kertoo kuinka kaikki, hän itse mukaanlukien, unelmoi Rovaniemeltä pois pääsystä, mutta lähtö ei rahattomana ja velkaisena ole helppoa. Huumeidenkäyttö on siis varmasti monelle tapa päästä edes jollain tasolla pois tuosta masentavasta kotikaupungistaan. Oli surullista katsoa kuinka päähenkilö-Janikin puhui useaan otteeseen unelmistaan - pienestä omakotitalosta, pellosta, vaimosta ja lapsista - mutta oli kuitenkin kykenemätön vastustamaan riippuvuuttaan, ja täten jatkoi elämänsä tuhoamista. Värisyttävää oli myös nähdä kuinka laiha Jani oli, pelkkä luuranko. Kaikesta huolimatta katsoja tunsi sympatiaa Jania kohtaan, ainakin minusta oli ihana nähdä kuinka hän pääsi toteuttamaan edes yhden unelmistaan, eli matkustaa maailmalla. Ruotsi, Ranska, Espanja jne.

Syyskuun alussa uutisotsikot kertoivat että Reindeerspotting -elokuvan päähenkilö Jani oli kuollut Kambodzassa. Uutisten mukaan Janin ruumis oli virunut tunnistamattomana Kambodzan viranomaisten huostassa jo pari kuukautta. Helsingin Sanomien uutisartikkelin mukaan Rovaniemen poliisi tietää Janin kuolinsyyn, mutta sitä ei lyhyessä artikkelissa kerrota, eikä rikoksenkaan mahdollisuutta ole kokonaan poissuljettu. Tieto päähenkilön kuolemasta toi dokumentin katsomiseen tietysti oman lisänsä, oli jollain tavalla melko surrealistista katsoa Janin elämää ja tietää samalla että hän on kuollut, surullista.

Suosittelen elokuvaa ihan oikeasti kaikille, vaikka tekisikin pahaa katsoa. Dokumentin valistusarvoa ei voi kieltää. Reindeerspotting on surullinen ja koskettava dokumentti, joka kuitenkin tarjoaa tahatonta komiikkaa muutamassa kohdassa. Se on tarina saavuttamattomista unelmista ja tuhoutuneista elämistä. Kun elokuva loppui tiistai-iltana Kampus Kinossa, paikalta poistui yllättävän hiljainen ihmismassa.

Kuva: Google.

♫: M83 - Kim & Jessie

Cool Breeze Over The Mountains

Tänään television katsojia hemmoteltiin Point Break (suomeksi Myrskyn ratsastajat) elokuvalla (okei, se juuri alkoi, mutta oletan tietysti että kaikki ovat katsomassa sitä eivätkä ainakaan lukemassa tätä :D). Yhdeksänkymmentä luvun alussa ilmestynyttä elokuvaa tähdittää aivan ehdoton suosikki miesnäyttelijäni Keanu Reeves. Olen rakastanut tätä miestä niin kauan kuin voin muistaa ja Keanu on pitänyt paikkansa suosikkinani jo vuosia. Muistelen, että ensimmäinen elokuva, jossa herran näin oli DVD:ltä toimintaleffa Speed (1994). Olin tuolloin varmaan noin 8-vuotias. Sittemmin olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Keanun tähdittämät elokuvat sitten Bill & Ted's Excellent Adventure - pätkän. 

Keanu on muuten mies joka vain paranee vanhetessaan. Billin ja Tedin aikoihin Keanu oli ehkä jopa hieman liian baby face, ja nykyään kun katselee kuvia tuolta ajalta on vaikea taistella huvittunutta hymyä vastaan. Keanu on kuitenkin selkeästi aikuistunut, vai mitäpä sanotte näistä kuvista? ;)

Mikään helppo elämä ei Reevesillä ole ollut. Isä jätti perheen Keanun ollessa vain 2-vuotias, eikä isällä ja pojalla ole tiettävästi minkäänlaista suhdetta. Keanun isä on myös tuomittu huumeiden salakuljetuksesta. Keanun sisar Kim on myös sairastanut leukemiaa jo pitkään, ja Keanu on ihailtavasti tukenut sisartaan koko tämän sairauden ajan. Vuonna 1999 Reevesiä kohtasi varmasti elämänsä suurin tragedia, kun hänen silloinen tyttöystävänsä Jennifer Syme synnytti parin kuolleen tyttölapsen, ja melko pian tämän jälkeen Jennifer menehtyi itsekin auto-onnettomuudessa. Wikipedian mukaan Keanun paras ystävä oli näyttelijä River Phoenix, joka kuoli huumeisiin vain 23-vuotiaana vuonna 1993. On vain ihailtava kuinka Keanu on jaksanut kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen tehdä töitä ja ylipäänsä jatkaa elämäänsä luovuttamatta.

Monet ehdottomista suosikkielokuvistani on Keanu Reevesin leffoja, esimerkiksi Matrix -trilogia (♥), Constantine ja Bram Stokerin Dracula. Pidän myös erittäin paljon Keanun tähdittämistä romanttisista leffoista kuten Sweet November ja Talo järven rannalla. Tiedän että monet ovat sitä mieltä että Keanu näyttelee samalla ilmeellä kaikki elokuvat ja plaaplaaplaa, mutta omasta mielestäni mies on hyvä näyttelijä ja hän sopii moneen erilaiseen rooliin, niin toimintaan kuin komediaankin. Onpa hän näytellyt sarjamurhaajaakin varsin uskottavasti ! Ja kyllähän tätä miestä nyt kelpaa katsella ♥ Viime aikoina Keanu on tehnyt elokuvia suht verkkaiseen tahtiin, viimeisin ison luokan elokuva taisi olla The Day The Earth Stood Still. DVD:lle ilmestyi kuitenkin ihan tässä parin viime viikon sisään The Private Lives of Pippa Lee, jossa Keanulla taitaa kuitenkin olla vain sivurooli. Täytyy käydä vuokraamassa tämä leffa joku päivä :) Voisikin tässä jossain välissä (kunhan ehtisi !) pitää Keanu Reeves -leffaillan, omastakin hyllystä noita Reevesin leffoja löytyy aika monta.

Keanu on myös musiikkimiehiä ! Hän on soittanut bassoa yhtyeissä nimeltä Dogstar ja Becky, kumpikaan bändeistä ei kuitenkaan ole saavuttanut suurta mainetta. Sinänsä harmi, sillä ainakin tämä yksi Dogstarin biisi jonka Youtubettimesta löysin on aika hemmetin hyvä.

Kuvat Google.
♫: Dogstar - Enchanted

Muutetaan Lontooseen.

Kovinkaan moni ei varmasti ole voinut välttyä tänä kesänä kummallisen Pyhät Tepot -nimisen yhtyeen Muutetaan Lontooseen sinkun radiosoitolta. En tunnustaudu faniksi, mutta olen kuitenkin tänään melko innoissani menossa katsomaan Teppojen keikkaa JYYn avajaisbileisiin (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta). Alkukesästä nimittäin katsoin netistä Teppojen livevedon YleXPopista (sen takia että kuulin Herra Ylpön vilahtavan yleisössä sekä lavalla) ja nauroin katketakseni. Bändillä oli aivan seko meininki lavalla, laulaja oli kännissä kuin käki eikä se raukka nyt oikein osaa laulaakaan, mutta hei, kun ei oteta liian vakavasti (siis lainkaan vakavasti) niin bändin sekoilusta voi jopa nauttia :D Ehtaa suomipunk meininkiä ! Kuka sanoi että musiikin täytyisi aina olla vakavaa, tai että se pitäisi ottaa aina vakavasti?

"Me ollaan vitun seksikkäitä jätkiä, seksikkäitä jätkiä, wo-oo-oo!" Tuo jää soimaan päähän...Kamera lähtee tänään mukaan, toivottavasti siinä kestää akku ja muistan räpsäistä edes pari kuvaa näistä, ööh, seksikkäistä (?!) jätkistä... :D Avajaisbileissä esiintyy Teppojen lisäksi myös Zebra and Snake ja CC33. Ensiksi mainittua kuuntelin bändin MySpace sivuilta, eikä se nyt hullummalta kuulostanut. Katsotaan miten toimii livenä.

Anteeksi muuten tämä radiohiljaisuus, olen ollut menossa lähes tauotta, eikä viikonloppu tarjoa minkäänlaista helpotusta. Rankkaa tämä opiskelijaelämä...

♫: Pyhät Tepot - Täältä tulee Pyhät Tepot

Vanhoja suosikkeja.

On se jännä kuinka sitä vain välillä unohtaa miten hyviä jotkut biisit ovat. Viime yönä Jyväskylän yöelämässä osaava DJ muistutti ainakin minua paristakin mahtavasta biisistä, joita tuli yläasteella popitettua lähes tauotta, mutta jotka syystä taikka toisesta jäivät unholaan jopa vuosiksi. Tänään olenkin sitten fiilistellyt lähes yksinomaan näitä muutamaa biisiä. Hyvän DJ:n tunnistaa siitä, että se soittaa pyytämättä/anelematta Ramonesia, Iggy Popia, The Curea, The Kinksia ja Joy Divisionia.

♫: The Kinks - All Day And All Of The Night

High Fidelity.

Do you know your desert-island, all-time, top-five most memorable split-ups?

Tällä kertaa haluan esitellä ehdottoman lempikirjani, eli Nick Hornbyn High Fidelityn. Tämä kirja on jotenkin niin minua. Hornbyn esikoisromaani kertoo keski-ikäisestä Robista, joka on juuri eronnut viimeisimmästä tyttöystävästään Laurasta. Ero kirvoittaa Robin muistelemaan kaikkia elämänsä parisuhteita, hän on itseasiassa listannut ne siinä järjestyksessä kuinka paljon kukin ero on sattunut ja vaikuttanut häneen. Kirjassa hän pohtii elämäänsä, parisuhteitaan ja syitä siihen miksi ne ovat aina päättyneet niin kuin ovat päättyneet. Hornbyn kirjoitustyyli on nerokas, havainnoiva ja hauska, kirja todellakin tempaa mukaansa enkä minä ainakaan malta ikinä lopettaa sen lukemista kun olen aloittanut.

Mikä tekee juuri tästä kirjasta ehdottoman suosikkini on sen musiikkipitoisuus. Päähenkilö Rob nimittäin on todellinen musiikkifriikki, joka omistaa tuhansia levyjä kattavan levykokoelman. Hän jopa järjestelee näitä levyjään elämäntilanteidensa mukaan, toisinaan aakkosjärjestykseen, toisinaan siihen järjestykseen missä ne on hankittu. Kaiken lisäksi Rob omistaa oman levykaupan, Championship Vinylin. Kirjassa Rob pohtiikin paljon musiikin merkitystä elämässään ja monet elämän tapahtumat kytkeytyvät olennaisesti eri biiseihin ja/tai bändeihin ja artisteihin. On uskomatonta kuinka kirjaa lukiessani pystyn samaistumaan Robiin monessa kohdassa.

Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1999, jota tähdittää yksi lempinäyttelijöistäni John Cusack. Vaikka kirja sijoittuukin britteihin ei minua ainakaan häiritse lainkaan se, että elokuvaversion näyttämönä toimii jenkkilä. Muutoin elokuva seuraa melko uskollisesti kirjan kulkua, ja monet vuorosanatkin on otettu suoraan kirjasta. Cusack on mielestäni aivan täydellinen Rob: hieman neuroottinen, hieman vaivaantunut,  jonkin verran sitoutumiskammoinen, sarkastinen ja melko huonon itsetunnon omaava keskiverto mies, jossa ei sinänsä ole mitään erikoista. Hän on vain tavallinen. Silti tässä on ehkä se oma unelmieni mies, tarvitsisi enää  vain löytää tämä oman elämäni Rob. Yllättävän vaikeaa onkin ! Elokuvassa on luonnollisesti myös hieno soundtrack, sisältäen mm. The Velvet Undergroundia. Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa lämpimästi kaikille musiikin ystäville :)

Kannattaa lukea myös muita Nick Hornbyn kirjoja, toinen suosikkini on A Long Way Down ja monille saattaakin olla tuttu myös About A Boy, josta on myös tehty elokuvaversio (Poika). Pidän todella paljon Hornbyn tyylistä kirjoittaa, musta huumori ja sarkastinen ote tavallisiin elämän alueisiin puree. Muita Hornbya lukeneita?

♫: The 13th Floor Elevators - You're Gonna Miss Me

Interpol

Interpolin uusi albumi Interpol on nyt kuunneltavissa bändin MySpace-sivulla. Kuuntelin levyn viime yönä hieman väsyneissä tunnelmissa kerran läpi, pienellä volyymilla, enkä täten uskalla sanoa vielä kokonaisuudesta mitään. Luulen, että tämä levy on kuitenkin sellainen joka vaatii useamman kuuntelukerran ennen kuin siihen tavallaan "kasvaa". Ensimmäisellä kuuntelukerralla levyltä ei kuitenkaan pompannut mitään erityisen tarttuvia biisejä mieleen, kuten Evil, Obstacle 1 & 2 tai PDA aikaisemmilta levyiltä muutamia mainitakseni.

Kauppoihin levy tulee siis 7.9.2010.Täytyy palailla levyyn vielä myöhemmin kunhan olen muodostanut kunnollisen mielipiteen siitä.

♫: Interpol - Summer Well

Pushing Daisies.

Anna Frielistä tuli mieleen ihanaihana tv-sarja Pushing Daisies, joka pyöri jo yli vuosi sitten SubTVllä. Tämä herkullisen värinen ja tarinaltaan sekä henkilöhahmoiltaan syötävän suloinen sarja vei sydämeni heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Sarja kertoo piirakkapuodin omistajasta Nedistä, jolla on erikoislaatuinen kyky herättää kosketuksellaan kuolleet henkiin - mutta vain minuutiksi, muuten joku toinen kuolee. Kyky on kätevä Nedin "sivutyössä" yksityisetsivä Emerson Codin apurina: murhat selviävät huomattavasti helpommin kun murhattu voi itse kertoa kuka hänet tappoi ! Sarja alkaa siitä kun Ned näkee uutisista että hänen lapsuuden rakastettunsa Charlotte 'Chuck' Charles on murhattu. Herätettyään Chuckin henkiin selvittääkseen kuka tämän murhasi, Ned ei enää pystykään "tappamaan" Chuckia vaan päättää vastoin sääntöjään pitää naisen elossa. Näiden kahden yhteiselo ei kuitenkaan olekaan aivan helppoa, sillä Ned ei voi koskettaa Chuckia tai muuten nainen kuolee uudestaan ja sillä kertaa lopullisesti.

Chuckia näyttelee siis ihana Anna Friel, joka on vain sanoinkuvailemattoman ihastuttava iloisena ja hieman omalaatuisena Chuckina. Nedin roolissa on aivan yhtä ihana Lee Pace joka osaa näytellä täydellisesti vaivaantunutta ja melko sulkeutunutta Nediä. Näiden kahden hahmon rakkaustarinan seuraaminen aiheuttaa takuuvarman "awwww"-kohtauksen. Sivurooleissa nähdään Chi McBride, Kristin Chenoweth, Ellen Greene ja Swoosie Kurtz. Tämä on ehdottomasti hyvänmielen tv-sarja, todella hauska ja täysin erilainen kuin yksikään muu tv-sarja. Sarjaa on valitettavasti tehty vain kaksi tuotantokautta, joista ensimmäinen on nähty siis jo Suomessa. Innolla odottelen milloin sarja palaa ruutuun täällä meillä. Siihen asti, onneksi omistan ensimmäisen kauden dvdllä :)

Kuvat Google.

♫: Clint Mansell - Finish It

Primavera.

Eilen illalla palattuani kotiin mukavan hengailuillan jälkeen eräs hyvä ystäväni suositteli minulle kuunneltavaksi Ludovico Einaudin Primavera -kappaletta. Itse hän oli bongannut kappaleen joltain Spotifyn soittolistalta, johon oli koottu "krapulaystävällisiä kappaleita". Hmm, kuulostaa mielenkiintoiselta. Laitoin kappaleen soimaan ja kyllä, ystäväni ei ollut väärässä kehuessaan kappaletta mielettömän upeaksi. Minusta kappale (tässä ei nyt voi mitenkään käyttää ilmaisua "biisi", se ei vain sovi) kuulostaa jotenkin tutulta, en sitten tiedä onko kenties soinut jossain elokuvassa tai elokuvan trailerissa tai tvssä, vai kuvittelenko vain sen kuulostavan tutulta. Joka tapauksessa, se on upea.

Jäin tuon kappaleen kuuntelemisen jälkeen kuuntelemaan Spotifysta muitakin tämän italialaissäveltäjän kappaleita ja hrr, upeita ne ovat kaikki. Aivan järisyttävän upeita suorastaan. Kaunista kuunneltavaa oikeastaan mihin hetkeen tahansa, mutta noin yöllä ennen nukkumaanmenoa kuunneltuna sai kyllä kylmät väreet aikaan ja rauhoitti mukavasti. Suosittelen lämpimästi jos kaipaa jotain rentouttavaa, rauhoittavaa ja mielettömän kaunista kuunneltavaa.

♫: Ludovico Einaudi - Stella Del Mattino