Suck.

Nyt näyttää tulevan vain näitä elokuva-aiheisia postauksia, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Entisenä videovuokraamon tyttönäkin elokuvat vain ovat lähellä sydäntä, tosin harmittavan vähän tulee oikeastaan elokuvia tätä nykyä katsottua. Muutakin elämää tuntuisi olevan.

Eilen kuitenkin kävin vuokraamassa jo pitkään kyttäämäni Suck -nimisen elokuvan. Suurena vampyyri- sekä tietysti rockmusiikin -fanina en olisi mitenkään voinut missata tätä leffaa. Eikä tietenkään unohdeta sitä, että elokuvassa nähdään itse Iggy Pop yhdessä mm. Alice Cooperin, Mobyn ja Henry Rollinsin kanssa. Tämä pontentiaaliseksi kulttiklassikoksi tituleerattu elokuva kertoo epäonnistuvasta rockyhtyeestä The Winnersistä, joka on yrittänyt lyödä läpi jo monien vuosien ajan. Bändin basistin Jenniferin (Jessica Paré) muututtua vampyyriksi yleisökin muuttuu yhtäkkiä paljon vastaanottavaisemmaksi bändiä kohtaan, ja vaikka bändin perustaja ja keulahahmo Joey (Rob Stefaniuk, joka myös käsikirjoitti sekä ohjasi elokuvan) ei pidäkään koko vampyyritouhusta, ei hän pysty kieltämään etteikö uusi imago auttaisi bändiä maineeseen ja mammonaan. Legendaarinen Malcolm McDowell nähdään vampyyrinmetsästäjä Eddie Van Helsiginä.

Suck ei ole missäännimessä liian vakavasti otettava elokuva. Elokuvassa parodioidaan niin radio-DJ:tä kuin aikaisempiakin vampyyrileffoja. Elokuvasta voi kuitenkin löytää vakavammankin sanoman, kuten dvd:n making of -ekstrassa niin elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja kuin elokuvassa esiintyvät oikeat rock-staratkin pohtivat. Koko vampyyritouhu voidaan nähdä kuvastavan rockpiireissä valitettavan yleisiä huumeongelmia ja sitä, kuinka bändin yhtäkkinen nousu suosioon muuttaa muusikoita. Itse pidin elokuvasta, mutta jollakin tapaa myös hieman petyin. Odotukseni olivat kyllä melko korkealla, joten ei sinänsä ihmekään. Ei elokuva kuitenkaan huono ollut, koskaan ei voi mennä kovin pieleen yhdistämällä vampyyrit ja rockmusiikin.

Kuvat: Google ja täältä