sunnuntai 30. tammikuuta 2011

The sun sets on the war, the day breaks and everything is new


Kings of Convenience - Winning A Battle, Losing The War
Rakastan tätä kappaletta aivan järjettömän paljon ♥
Even though I'll never need her
Even though she's only giving me pain
I'll be on my knees to feed her
Spend a day to make her smile again
Even though I'll never need her
Even though she's only giving me pain
As the world is soft around her
Leaving me with nothing to desdain
 Even though I'm not her minder
Even though she doesn't want me around
I am on my feet to find her
To make sure that she is safe and sound

The sun sets on the war
The day breaks and everything is new... 

Translation:
I love this song so so so much, I really can't get enough of it.
 
♫: Kings of Convenience - Winning A Battle, Losing The War

torstai 27. tammikuuta 2011

I don't believe anything you say anymore, how can I trust you after everything?


Manboy - Advice



Taas tarjolla random kuvapostausta. Ensimmäisen kuvan lamppu on Ikeasta,  söpö retroradio oli jonkun lehden tilaajalahja, näppäimistön palasille ei löydy järkevää selitystä. Viimeisessä kuvassa lemppari kynsilakat ♥ Luojan kiitos opiskelijan viikonloppu alkaa jo torstaina.

Translation:
Just a random picture spam post, again. I can't really explain the two keyboard pieces in the second picture...
 
♫: Manboy - Mirror

torstai 20. tammikuuta 2011

Hereafter


Taas tuli hyödynnettyä Finnkinon SuperPäivä, kun kävin katsomassa Clint Eastwoodin ohjaaman Hereafter -elokuvan. Elokuva keskittyy kolmen henkilön ympärille, jotka kaikki ovat kohdanneet jollakin tapaa kuoleman. George Lonegan (Matt Damon) on entinen meedio, joka omaa kyvyn kommunikoida kuolleiden kanssa, mutta pitää kykyään kirouksena ja haluaakin vain elää normaalia elämää. Ikäväkyllä George on huomannut ettei normaali elämä kyvyn kanssa ole helppoa. Marie Lelay (Cécile De France) on Thaimaassa lomamatkalla miesystävänsä kanssa kun kohtalokas katastrofi iskee, eikä Marie pysty unohtamaan kokemustaan, vaan päättää kirjoittaa siitä kirjan. Nuori Marcus (Frankie McLaren/George McLaren) menettää kaksoiveljensä ja joutuu sijaiskotiin, koska hänen äitinsä ei kykene huolehtimaan hänestä. Marcus ikävöi veljeään ja koittaa saada yhteyden tähän eri "meedioiden" avulla, mutta joutuu pettymään kerta toisensa jälkeen näihin huijareihin. Lopulta kaikkien kolmen tiet kohtaavat.


Pidin elokuvasta paljon, vaikkakin jouduin puremaan huulta aika raivokkaasti teatterissa jotta en olisi alkanut itkemään. Moni muu tosin tuntui nyyhkivän ympärilläni, enkä ihmettele. Elokuva on todella koskettava, paikoin myös ahdistava, varsinkin trailerissakin vilahtava tsunami-kohtaus, hrrrr. Clint Eastwood -leffaksi tämä tuntui jotenkin epätavalliselta, ehkä se johtui niistä parista suuresta megaluokan leffakohtaukselta (ie. tsunami). En tietystikään ole nähnyt kaikkia Eastwoodin ohjaamia leffoja, mutta jotenkin en vain yhdistä tuollaisia suurenluokan erikoistehostekohtauksia hänen ohjaamiin leffoihin :)





Translation:
Went to see Clint Eastwood's Hereafter. I liked it a lot, though I really had to bite my lip not to cry in the theatre. 
 
♫: -

keskiviikko 19. tammikuuta 2011

Must-see movies part 2

No niin nyt sitten luvassa part kakkosta, eli lisää tulevia leffoja jotka pitäisi nähdä. Ensimmäinen osa löytyy täältä.



No tokihan se on uusi Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides käytävä katsomassa, vaikka kieltämättä ehkä hieman alkaa pelottaa överiksi vetäminen näidenkin leffojen suhteen. Tällä kertaa Johnny Deppin näyttelemä kapteeni Jack Sparrow (siitä voidaan sitten keskustella että kuinka suuri osa kapteeni Sparrow'sta on oikeastaan enää näyttelyä, onko Depp omaksunut Sparrow'n hahmon jo liiaksikin itseensä ;D) nostaa purjeet kohti Nuoruuden Lähdettä. Mukana menossa muutama tuttu kasvo (mm. Geoffrey Rush), mutta liuta uusiakin on tietysti saatu mukaan ja naiskauneutta edustaakin tällä kertaa Penelope Cruz. Pirates 4 on epäilemättä takuuvarmaa viihdettä, mutta tuskin tarjoaa enää mitään mitä aikaisemmissa Pirates -leffoissa ei olisi jollain tapaa jo nähty (no ehkä niitä zombeja ja merenneitoja lukuunottamatta).



Jo kolmannen jatko-osansa saa myös toiminnan täyteinen robottielokuva Transformers. Kolmas osa kantaa alanimeä Dark of the Moon. Pääosassa jatkaa edelleen suloinen Shia LaBeouf, mutta aikasemmissa Transformers -leffoissa loistanutta Megan Foxia ei enää nähdä Sam Witwickyn tyttöystävänä. Uutena naispääosan esittäjänä nähdään Rosie Huntington-Whiteley, joka tunnetaan aiemmin vain Victoria's Secretin mallina ja näinollen tekee valkokangasdebyyttinsä tässä elokuvassa. Juonellisestihan Transformers -leffat ovat aika peruskauraa, mutta pakko myöntää että olen tykännyt kahdesta edellisestä leffasta melko paljonkin jopa. Joku niissä muuntautuvissa ulkoavaruudesta tulleissa roboteissa vain viehättää, ja elokuvateatterissa suurelta kankaalta katsottuna nämä leffat saavat kyllä aikaan mielettömän adrenaliiniryöpyn.

Saan usein oudoksuvia katseita etenkin naispuolisilta kavereiltani kun kerron pitäväni myös kunnon räiskintää sisältävistä toimintaleffoista, ikään kuin niistä tykkääminen ja niiden vapaaehtoinen katsominen olisi vain poikien etuoikeus. Elokuvien suhteen olen lähestulkoon kaikkiruokainen (vanhat westernit eivät kyllä oikein uppoa ja harvoin mulla on mitään intressejä niitä katsoakaan). Toisinaan tekee hirveästi mieli katsoa romanttista hömppää jonka juonenkäänteet osaa ulkoa unissaan takaperinkin, toisinaan taas haluan katsoa syvällistä ja koskettavaa draamaa. Joskus haluan jännittää trillereiden parissa, joskus taas nauraa hyvän komedian seurassa. Ja usein haluan katsoa adrenaliinintäyteistä räiskintää ja toimintaa, takaa-ajoja ja nopeita kameranliikkeitä. Niissä juoni jää usein sivuosaksi ja se on ihan ok, kun haluaa ripustaa aivonsa narikkaan ja nauttia puhtaasta viihteestä. On toki monia toimintaleffoja joissa juonikin on toimiva eikä sitä ole unohdettu kaikkien erikoisefektien varjoon.



En enää millään malttaisi odottaa että pääsen näkemään lemppariohjaajani Darren Aronofskyn uutukaisen Black Swan. Leffaa on hypetetty todella paljon niin blogeissa kuin elokuva-alan lehdissäkin ja se on ehdolla monissa palkintogaaloissa, mm. Golden Globe Paras elokuva -kategoriassa. Balettimaailma on minulle ennestään täysin tuntematonta, mutta odotan suurella mielenkiinnolla Black Swanin kuvausta tuosta kuuleman mukaan melko raa'astakin tanssin alamaailmasta. Myös elokuvan pääosaa esittävä Natalie Portman on saanut ehdokkuuksia roolistaan ja jo pelkästään trailerin perusteella Portman näyttää tekevän vahvan suorituksen. Tästä leffasta tulen varmasti kirjoittamaan vielä sitten kunhan sen olen nähnyt :)



Twilight -ohjaaja Catherine Hardwicken versio Punahilkasta on todellakin jotain täysin muuta kuin mihin on totuttu kun ajatellaan tuota satujen ikisuosikkia. Red Riding Hood ottaa täysin uuden (ainakin minulle) näkökulman klassikkosatuun ja tuo siihen ihmissusi-aspektin, sekä tekee sadusta paljon, paljon seksikkäämmän. Pääosissa nähdään mm. Amanda Seyfried, Gary Oldman sekä Billy Burke. Traileri ainakin näyttää hienolta.

Translation:
More must-see films. I guess it could've gone without saying that the fourth Pirates of the Caribbean film definitely falls under this category, although I'm a bit concerned that the movies start to repeat themselves if they still plan to make more Jack Sparrow adventures. I also admit that I'm a sort of a fan of the Transformers movies, so of course I have to see the third sequel of the series. Now who says that girls can't like action movies? The most anticipated film by far is Aronofsky's Black Swan, stay tuned for more on this film as soon as I've seen it. I'm also very interested to see the new adaptation of the classic story of Lil' Red Riding Hood.
 
♫: Muse - Plug In Baby

tiistai 18. tammikuuta 2011

Must-see movies part 1

Pieni katsaus tuleviin leffoihin jotka haluan nähdä, syystä taikka toisesta :D Jaoin nämä nyt kahdeksi postaukseksi ettei tule liikaa kerralla, eli part 2 luvassa myöhemmin!



Priest on western -vaikutteinen trilleri joka sijoittuu jonnekin maailmanlopun jälkeiseen kaaokseen, maailmaan jossa on vuosisatojen ajan vallinnut sota ihmisten ja vampyyrien välillä. Tarina kertoo Paul Bettanyn näyttelemästä soturipapista, joka rikkoo pyhät valansa pelastaakseen veljentyttärensä, joka on joutunut murhanhimoisen vampyyrijoukon kidnappaamaksi. Tehtävään häntä lähtee auttamaan veljentyttären poikaystävä (Cam Gigandet) sekä entinen soturipapitar (Maggie Q), jolla on yliluonnollisia taistelukykyjä. Juoni ja elokuvan maailma kuulostavat kirjoitettuna suoraansanottuna täysin pöhköltä ja naurettavalta, (plus, taas yksi vampyyriaiheinen elokuva) mutta jostain syystä katsottuani trailerin huomasin ajattelevani että "voisihan tuon katsoa". Mitään maatajärisyttävää tuskin kannattaa tältä elokuvalta odottaa, mutta suurelta valkokankaalta katsottuna kunnon toimintapläjäys saattaa riittää viihdyttävään katselukokemukseen. Vaikuttaisi myös siltä että vampyyrien romanttisesta kuvaamisesta on yritetty päästä eroon, trailerin perusteella tämän leffan vampyyrit eivät todellakaan ole yhtä ihania kuin Vampire Diariesin Salvatoren veljekset.


How I Met Your Motherista tuttu Josh Radnor on käsikirjoittanut ja ohjannut myöskin itse tähdittämänsä kevyen komedian Happythankyoumoreplease. Radnorin lisäksi rooleissa nähdään mm. Malin Akerman ja Kate Mara. Elokuva kertoo enemmän tai vähemmän tavallisista ihmisistä ja käsittelee tavanomaisia aiheita kuten rakkautta ja pyrkimystä onnellisuuteen. Tämä vaikuttaa juuri sellaiselta elokuvalta jota on ihana katsoa silloin kun haluaa käyttää mahdollisimman vähän aivokapasiteettia ja saada elokuvan päätteeksi hyvän mielen. Sunnuntaipäivän elokuva. Luultavasti odotan katsomista siihen asti että tämä tulee DVD:lle.


Ohjaaja Francis Lawrencen (I Am Legend, Constantine) visuaalisesti kaunis Water For Elephants lukeutuu myös yksiin must see -elokuviin. Elokuva on rakkaustarina, jonka näyttämönä on ihmeellistäkin ihmeellisempi sirkus. Nuori Jacob (Robert Pattinson) rakastuu viehättävään sirkustaiteilija Marlenaan (Reese Witherspoon), mutta rakkauden tiellä on monta estettä, etenkin Marlenan aviomies  August (Christoph Waltz). Odotan tältä elokuvalta kaunista tarinaa ja etenkin upeaa silmänruokaa (ei, en nyt tarkoita R.Pattinsonia) värikkään sirkusmaailman syövereissä.


Lisää näyttävää visuaalista silmänruokaa tarjoilee varmasti Brad Pittin, Sean Pennin ja Jessica Chastainin tähdittämä draama The Tree of Life. Elokuvan keskiössä on 50-lukulainen amerikkalainen perhe ja siinä seurataan perheen vanhimman pojan Jackin kasvua pettyneeksi ja  elämään eksyneeksi aikuiseksi (Penn), joka koittaa sovitella vaikeaa suhdetta isäänsä (Pitt). Tämä leffa ei varmasti ole mistään kevyimmästä päästä, sisältäen eksistentiaalista pohdiskelua ja uskon kysymyksiä, mutta on varmasti visuaalisesti kaunis ja jos jaksaa vain keskittyä, se saattaa tarjota myös hengen ravintoa.

Translation:
Here are some trailers of films I definitely want to see at some point or the other. Priest is an action movie spiced with some western feel to it, set in a post-apocalyptic world where the war between humans and vampires has been raging on for centuries. I wouldn't expect too much of this film, but from the big screen great action is always fun to watch. Happythankyoumoreplease on the other hand is a light-hearted comedy about finding love and happiness. Both Water For Elephants and The Tree of Life are visually beautiful dramas with undoubtedly touching scripts. This is only part 1, stay tuned for part 2!

♫: Pendulum - Crush

maanantai 17. tammikuuta 2011

These are a few of my favorite things


Pendulum - The Island Part 1
Tämä on yksi tämän hetken suosikkibiiseistä ♥
♥ Bob Marley -lainaus liitutaulussa ♥ Äidiltä joululahjaksi saatu Kalevalan Sydän -sormus ♥ How I Met Your Mother ♥ Uudet verhot ♥ Vagabondin täydelliset kiilakorot ♥ Tv-sarjojen dvd-boxit ♥ Retrokortti asennetekstillä :D ♥ Arno Kotron Sanovat sitä rakkaudeksi -runokirja jonka sain vuosia sitten joululahjaksi

Tää nyt oli tämmönen random kuvapostaus kun on ollut kerrankin inspistä kuvailla kaikkea typerää ja tarpeetonta :D

Translation:
Just a random picture spam post :D Pendulum's The Island Part 1 is one of my favorite songs at the moment. And I'm completely obsessed with How I Met Your Mother!
 
♫: Pendulum - The Island Part 2

sunnuntai 16. tammikuuta 2011

Make my heart a better place, give me something I can believe

Kat Von D tunnetaan parhaiten urastaan taitavana tatuoijana, mutta nyt nainen on aikeissa valloittaa myös muotimaailman. Kat julkaisi perjantaina 14. päivä Facebook -sivuillaan pienen sneak peekin tulevaan vaatemallistoonsa, ja täytyy sanoa että itse ainakin himoitsen tuota upeaa militaristista takkia! Kelpuuttaisin myös nuo mesh-yksityskohdilla varustetut legginsit, mahtavatkohan olla muutoin tekonahkaa tai jotain vastaavaa. Muutenkin mallisto näyttää varsin hienolta, mutta epäilen vahvasti ettei rantaudu Suomeen asti.

Loput Kat Von D:n julkaisemista sneak peek -kuvista voi katsoa täältä.

Translation:
Most people know Kat Von D for her amazing skills as a tattoo artist, but this tattooed lady is now attempting to take over the fashion world as well. She posted a sneak peek into her upcoming clothing line on her Facebook page, check out the rest of the images here. Personally I'm drooling over that gorgeous military style jacket (see above).

 ♫: Tegan and Sara - The Ocean

lauantai 15. tammikuuta 2011

A Guide to Recognizing Your Saints

Nyt tulee näköjään näitä elokuviin keskittyviä postauksia useampi peräkkäin. Pikkuhiljaa alkaa vaikuttaa siltä että musiikin sijasta tää blogi taitaakin keskittyä leffoihin :D Mutta minkäs sille voi, olen aina ollut ja tulen varmasti aina olemaan leffafriikki.

A Guide to Recognizing Your Saints eli suomeksi Queens - kovat korttelit on yksi parhaimmista elokuvista joita olen nähnyt. Elokuva pohjautuu Dito Montielin samannimiseen kirjaan, joka taasen kertoo Diton omasta vaikeasta nuoruudesta Queensissa. Elämä Queensissa ei ole helppoa, se kuvataan kovana ja ankarana paikkana, jossa suurin osa nuorista päätyy joko vankilaan tai hautaan. Myös Diton kaveripiiristä moni päätyy jompaan kumpaan osoitteeseen. Antonio (Channing Tatum/Eric Roberts) on Diton lähin ystävä, joka käsittelee tunteitaan ainoalla osaamallaan tavalla - väkivallalla. Dito itse (Shia LaBeouf/Robert Downey Jr.) roikkuu perässä, vaikka yrittääkin välttää vaikeuksia parhaimpansa mukaan. Hän haaveilee pois pääsystä, Kaliforniasta ja kerää rahaa ulkoiluttamalla koiria. Kaveripiirin hankaluuksien ja kahnausten lisäksi elämää varjostaa vaikea isäsuhde ja isän (Chazz Palminteri) sairaus, joka lopulta tuokin Diton takaisin Queensiin 15 vuoden jälkeen. On elämässä kuitenkin jotain hyvääkin, tyttöystävä Laurie (Melonie Diaz/Rosario Dawson). Kaipuu pois Queensista parempaan elämään on kuitenkin niin vahva, että lopulta Dito vain häipyy.


Queens - kovat korttelit on koskettava ja raadollinen kuvaus elokuvan henkilöhahmojen elämästä ja elämän toivottomuudesta: näiden nuorten elämä on suurilta osin ennalta määrättyä, heille ei ole luvassa onnellista loppua, ei rahaa ja rikkauksia. Se kuvaa myös sitä, kuinka menneisyys roikkuu mukana vaikka kuinka pakenisi. Elokuva on täynnä vahvoja ja koskettavia roolisuorituksia, käsikirjoitus on parhaimmasta päästä. Robert Downey Jr. näyttelee väkevästi jo aikuista miestä joka edelleen riutuu menneisyyden haamujen otteessa ja kaipaa epätoivoisesti isänsä hyväksyntää ja rakkautta. Joskus todellakin on mentävä takaisin, jotta pääsee eteenpäin. Jos et ole vielä nähnyt tätä elokuvaa, tee se jo tänään.





Translation:
It seems like this blog is turning into a movie blog, but what can I say? Once a movie fanatic, always a movie fanatic. Anyway, A Guide to Recognizing Your Saints, starring Robert Downey Jr. and Shia LaBeouf, is one of the best films I have ever seen. Strong acting and a touching script. If you haven't seen this film yet, watch it asap.
 
♫: -

perjantai 14. tammikuuta 2011

Passengers


Shine a Lightin ohella tuli katsottua myös vuoden 2008 trilleri Passengers, jota tähditti Anne Hathaway (ei kyllä meinaa häntä tunnistaa edes tuosta leffan mainoskuvasta, joku valopää taas hieman photoshopannut) ja Patrick Wilson. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo psykologi Claire Summersista (Hathaway) joka on saanut potilaikseen pienen ryhmän lento-onnettomuudesta selvinneitä. Jokainen potilaista muistaa onnettomuuden hieman eritavalla, kunnes pikkuhiljaa he alkavat muistaa jonkinlaisen räjähdyksen lentokoneessa. Lentoyhtiön tyyppi (David Morse) kiistää kuitenkin jyrkästi että onnettomuuden syynä olisi ollut mikään muu kuin lentäjän virhearvio. Claire ei kuitenkaan usko selityksiä. Yrittääkö lentoyhtiö salailla oikeita tapahtumia? Yksi potilaista (Wilson) suhtautuu myös onnettomuuteen hyvin erikoisella tavalla, mikä saa Clairen hämilleen.

Elokuva etenee melko hitaasti, tunnin katsomisen jälkeen aloin jo ihmettelemään että eikö tässä pitäisi kohta alkaa tapahtumaan jo jotain, leffa kun kestää kokonaisuudessaan vain puolitoista tuntia. Lisäksi olin saanut dvd:n takakansitekstistä jotenkin aivan erilaisen kuvan elokuvasta, joten sekin tietysti ihmetytti leffaa katsoessa. Elokuvan ensimmäinen tunti olikin oikeastaan vain Hathawayn ja Wilsonin roolihahmojen suhteen kehittymistä. Pieniä vihjeitä tulevasta lopusta tietysti annettiin silloin tällöin, mutta vasta viimeisen puolen tunnin aikana elokuva saa tarvitsemaansa potkua kun Clairella alkaa selvitä karmea totuus onnettomuudesta. Osasin jo hieman arvailla loppuratkaisua, tosin onnistui siinä silti olemaan pieni yllätysmomentti. Hathaway tekee perushyvän roolisuorituksen, Wilsonista ei ole oikein sanottavaa. Kokonaisuudessaan Passengers ei ollut kovinkaan erikoinen elokuva, mielestäni siitä olisi voinut saada paremmankin.




Translation:
The thriller Passengers, starring Anne Hathaway and Patrick Wilson, didn't live up to my expectations. I half-guessed the ending halfway through the movie, but gotta give some credits for still preserving one surprise moment.

♫: The Rolling Stones - Angie

torstai 13. tammikuuta 2011

Shine A Light

Varoitus!
Seuraava teksti sisältää hehkutusta.

Hävettää myöntää miten kauan tähänkin meni, mutta katsoin vihdoin ja viimein Martin Scorsesen ohjaaman Shine A Light konserttielokuvan rakkausyhtye Rolling Stonesista. Rolling Stonesista olen jo aiemmin blogin melko alkuvaiheissa kirjoitellut (se se vasta ihkutusteksti onkin :D) ja on kai sanomattakin selvää että Rollarit on ehdottomia lempibändejäni. Arvostan yhtyettä suuresti ja Shine A Lightin myötä arvostukseni vain kasvoi, mikäli se on edes mahdollista (näköjään on).


Konsertti on taltioitu New Yorkin legendaarisessa Beacon Theatressa vuonna 2006. Konsertin lisäksi tämä lähes kaksituntinen elokuva sisältää välissä arkistojen kätköistä kaivettuja haastattelunpätkiä, osa aivan Rollareiden alkuajoilta. Lavalla nähdään myös vierailevia tähtiä kun Christina Aguilera, Buddy Guy sekä Jack White osallistuvat muutamaan kappaleeseen. On uskomatonta minkälaisella energialla Rolling Stones esiintyy, ottaen huomioon että ikää alkaa jokaisella jäsenellä olla siellä 60 vuoden paikkeilla. Jaggerin duracell-pupumainen energia hänen hyppiessään, pomppiessaan, juostessaan ja hetkutellessaan on uskomatonta. Kaiken lisäksi hän saa sen näyttämään niin vaivattomalta, hyvä että edes hikeä pukkaa pintaan!
Upeinta tässä konserttitaltioinnissa oli nähdä kuinka yhtyeen jäsenet vilpittömästi nauttivat työstään. Itseänikin alkoi hymyilyttää kun kamera kuvasi kitaristi Keith Richardsia silmät ummessa ja autuas, nautiskeleva ja puhtaasti onnellinen hymy kasvoillaan soittamassa soitintaan. Mikään ei ole upeampaa kuin nähdä kuinka paljon muusikot todella nauttivat soittamisesta, ja etenkin yhtyeen kuten Rolling Stonesin tapauksessa kun uraa on takana useampi vuosikymmen.
Yllätyin kuinka hyvin Shine A Light onnistui taltioimaan yhtyeen energian. Uskon tosin että isolta screeniltä kunnon äänentoistolaitteiden kera konsertti välittyisi paremmin, mutta valitettavasti minun oli tyydyttävä ihan vain omaan telkkariin :) Parasta antia olivat ehdottomasti Richardsin laulama You Got The Silver, Sympathy for the Devil ja Brown Sugar ♥ Shine A Light sai minut toivomaan entistä enemmän että pääsisin vielä joskus todistamaan Rolling Stonesin energiaa ja puhdasta mahtavuutta livenä.

"I don't think on stage. I feel.
I don't count, I don't think, I don't...
You can't.
Once you get up there it's just who you are.
You're not thinking."
- Keith Richards
Translation:
Finally saw the Rolling Stones concert film by Martin Scorsese: Shine A Light. Best bits were seeing how sincerely Keith Richards loved playing, the amazing energy the band had on stage and the performances of You Got The Silver, Sympathy For The Devil and Brown Sugar ♥

♫: The Rolling Stones - Jumpin' Jack Flash

maanantai 10. tammikuuta 2011

I think I might've inhaled you, I can feel you behind my eyes

Stateless - Bloodstream

Olen aivan koukussa tähän kappaleeseen, uah ♥


No niin, kameran akku ladattu ja ohjekirjaa tavattu muistin virkistämiseksi! Toivottavasti tämä into pysyy yllä jotta täälläkin näkyisi vähän enemmän itse räpsäistyjä kuvia. Missään nimessä en kyllä väitä olevani mikään huippukuvaaja, ehei! Täytyy nyt vain tyytyä siihen mitä saa ;> Blogin ulkoasukin on nyt muuten siinä pisteessä etten enää sen kanssa mitään (todennäköisesti) värkkäile. Valitettavasti en ole itse ottanut tuota bannerin kuvaa, vaan se on sivustolta jossa on ilmaisia stock photos, mitenkä lie tuon nyt sitten suomentaisi...Kuvia joita saa käyttää omiin tarkoituksiinsa, mutta kredittien antaminen sinne minne ne kuuluu on tietysti hyvän käytöksen mukaista :>

Viimeisen lomapäivän kunniaksi kävin hieman shoppailemassa (ja herkuttelin tomaattikeitolla, nam). Vaatekaupoissa en jaksanut kierrellä kummoisesti, en juuri tällä hetkellä tarvitse mitään erikoista. Sen sijaan kulutin suurimman osan ajasta Suomalaisessa Kirjakaupassa. Sain joululahjaksi lahjakortin Suomalaiseen ja käytinkin tänään osan summasta ja ostin kaksi teosta: The Mammoth Book of Tattoos sekä The Rolling Stones: The Illustrated Biography. Rollarikirja sisältää Daily Mailin arkistoista kaivettuja (osa harvinaisia) kuvia yhtyeen uran varrelta. Tekstiä kirjassa ei hirveästi ole, pääkohdat yhtyeen ja sen jäsenten vaiheista vain, mutta itse tykkäänkin enemmän katsella noita kuvia (Rollareitten historiaa löytyy omasta kirjahyllystä sitten tekstipainoitteisemmankin kirjan muodossa).

Ja entäs sitten tuo tatuointikirja? ♥ Voi että. Mulla on aivan törkeä tatuointikuume ollut jo useamman vuoden ja ideoita kuviin löytyy valehtelematta kymmeniä. Ongelma piilee rahoituksen lisäksi päättämättömyydessä, minkä idean toteutuksesta aloittaisin? mihin kohtaan kroppaa kyseisen kuvan ottaisin? Aina kun olen olevinani päättänyt seuraavan tatuointini, vastaan tulee joku mieletön idea joka alkaa houkuttelemaan ja tadaa, siinä sitä sitten taas ollaan kahden (pikemminkin kyllä viiden) vaiheilla. Sitten yhtälöön astuu vielä tuo yksi jo olemassa oleva tatuointi jonka peittäminen aina aika-ajoin houkuttelee. Mutta millä? Ja taas toisaalta, on päiviä jolloin oikeastaan tykkään kyseisestä tatuoinnista. Tämän kirjan osto saattoi olla kohtalokas virhe, tätä kun selailee hetken niin entisten kymmenen idean lisäksi mielessä pyörii varmasti 20 lisää. Mutta toivon että ehkä tästä kirjasta on myös apua tatuointikamppailuni kanssa :> Kuudennessa kuvassa on muuten lempparitatuointiartistini Chris Garver. Voi jos voittaisin lotossa sen 3 miljoonaa niin en aikailisi hetkeäkään vaan lentäisin sinne missä Garver silloin sattuu työskentelemään ja pyytäisin miestä tatuoimaan mulle tiikerin käsivarteen ♥ Toiseksi viimeisen kuvan vampyyri aiheinen tatuointi on muuten aika makee!

Shoppailureissulta mukaan lähti myös jo kauan kaivattu sopivan kokoinen baarilaukku. Ihastuin tuohon yksilöön ensisilmäyksellä, juuri sopivan ajaton ettei tarvitse koko ajan olla ostamassa uusia iltalaukkuja. Ja nimenomaan tuo koko on juuri passeli :> Nyt painelen suihkuun ja pitäisi varmaan yrittää tänään mennä ajoissa nukkumaan, loman aikana unirytmi mennyt taas niin sekaisin että en yksinkertaisesti uskalla edes ajatella huomisaamun kello 7 herätystä...

♫: Stateless - Bloodstream

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Every little piece of your life will mean something to someone

Kuten huomata saattaa, pieniä muutoksia blogin ulkoasuun on tapahtunut ja tulee varmasti vielä tapahtumaankin, kunhan pääsen sellaiseen lopputulokseen johon olen täysin tyytyväinen. Joten jos käy jossain vaiheessa niin että tätä blogia ei pääsekään lukemaan niin se johtuu siitä että olen laittanut sen väliaikaisesti näkyväksi vain itselleni kun muokkaan ulkoasua. On vähän niin kuin work in progress tällä hetkellä tämä... :>
Sillä välin tässä olis pari videota joissa meidän toinen koira, Leevi, leikkii ♥ Pahoitteluni että tuossa ensimmäisessä videossa kuvanlaatu ei ole mikään huippu ja kuva on noin tumma, sisällä kuvattu huonossa valaistuksessa, mutta ehkä siitä jotain selvää saa :> Eipä mulla nyt tähän hätään muuta ollutkaan.




As you can probably see, this blog is undergoing some layout changes which are still not finished - and won't be until I'm completely satisfied! Anyway, here are couple of videos of our younger dog Leevi playing, sorry the first video is so dark.
 
♫: Anberlin - Enjoy The Silence

perjantai 7. tammikuuta 2011

Is this the only evidence that proves it, a photograph of you and I

Voi elämä. Olis niin hirveä valokuvausinspis päällä ettei oo piiiiitkään aikaan ollut ja molemmat kamerat ovat tietenkin Jyväskylässä. Argh! Nyt siis vain räpsäisyjä edelliseltä talvelta, katellaan jos tää inspis jaksaisi jatkua vielä ensi viikkoon kun kotiudun takaisin J-kylään ja saisin tännekin vähän enemmän kuvitusta! Olisi nimittäin bloginkin suhteen inspiraatiota hieman uudistaa ja kehittää :>

Saa muuten ehdotella postausaiheita tai valokuvausaiheita jne! :>

I really want to take photographs right now, but neither of my cameras are with me - go figure! Here are some pictures I took last winter (2009-2010). Btw, feel free to suggest what I should write about or what would you like me to photograph and post here :>
♫: -

maanantai 3. tammikuuta 2011

This is the story of my life, these are the lies I have created

 Hyvää uutta vuotta!

Toivottavasti muilla on alkanut vuosi 2011 paremmissa merkeissä kuin minulla. Heräsin ensimmäisenä aamuna tätä alkanutta vuotta siihen, että kurkku oli mielettömän kipeä ja enköhän siis nyt ole aivan hirveässä flunssassa - taas! Tuntuu että juurihan vasta paranin edellisestä räkätaudista ja nyt heti pukkasi sitten uutta. Arg. Lievästi sanottuna syö naista nyt. No, jospa tämä olisikin nyt sitten vuoden ensimmäinen ja viimeinen flunssa?! I sure hope so...

Hirveästi olisi postauksen aiheitakin nyt, mutta on veto niin poissa tämän sairauden johdosta että saa nähdä jaksanko tehdä muuta kuin tuijottaa telkkua siihen asti kunnes paranen. Tämäkin on nyt vain tällainen pikainen päivitys lähinnä ilmoittaakseni että olen kuitenkin hengissä vielä. Tosin on kaksi iloista asiaa, jotka voisin tässä jakaa. Sain nimittäin kuulla ennen vuoden vaihtumista, että Maj Karmalta olisi tulossa uusi albumi vuonna 2013! Okei joo, sitä joutuukin tässä nyt sitten odottamaan kaksi vuotta, mutta ah, toivo ei ole mennyttä harjavaltalaisyhtyeen suhteen ♥ Toinen hehkutuksen aihe on tietysti eilen uusin jaksoin jatkunut Pushing Daisies! Vihdoinkin, uusia jaksoja saikin odottaa Suomessa nähtäviksi melkein pari vuotta!

Kuva we♥it
 
♫: The National - The Geese of Beverly Road

Happy New Year! Hopefully everyone's year 2011 has gotten off to a better start than mine: I'm sick, again.