sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Trick or Treat?

Hieman olen myöhässä Halloweenin kanssa, mutta tämäpä johtuu aivan siitä, että olen viettänyt viikonloppua mummoni luona, jossa nettiyhteys lainataan naapureilta ja täten onkin hieman kiikun kaakun toimiiko se :D Intouduin tuossa rakentelemaan Halloween -teemaista soittolistaa ja pitikin tämä julkaista jo eilen, mutta kuten arvata saattaa, se nettiyhteys ei sitten suostunut yhteistyöhön! No, sainpahan lisäaikaa miettiä lisää biisejä listalle. Olisihan sinne löytynyt vaikka millä mitalla tavalla tai toisella halloween/kauhu -teemaisia biisejä, mutta näillä nyt mennään! Listalta löytyy vähän vaikka minkälaista tyyliä, menevämmästä Arctic Monkeysista hyytäviin legendaarisiin kauhuleffojen teemabiiseihin. Ehtiihän tätä fiilistellä vielä näin hieman jälkijunassakin. Voisikin tänään pistää jonkun kauhuleffan vielä pyörimään kunhan kotiudun Jyväskylään.

Soittolistaan tästä!
Treat yourself with a Halloween inspired playlist!

♫: Blue Öyster Cult - (Don't Fear) The Reaper

maanantai 25. lokakuuta 2010

Murder Ballads.

Ensinnäkin on hieman hehkutettava sitä, että sain kuin sainkin ("pienen" panikoimisen saattelemana) seisomapaikkalipun odotetulle The Nationalin maaliskuiselle Kulttuuritalon keikalle! ♥♥ Onneksi noita lippuja myytiin sekä Tiketin että Lippupalvelun sivuilla, sillä Tiketin sivut junnasivat minulla ainakin 10 minuuttia - niin, että kun vihdoin sitä kautta olisin päässyt lippuja ostamaan ei niitä ollut enää jäljellä. Onneksi tuossa vaiheessa olin jo varannut ja maksanut lippuni Lippupalvelun kautta, joka toimi varsin moitteettomasti! Olin nimittäin tajunnut avata etukäteen molemmat nettikaupat ja vain päivittelin sivua kunnes myynti avautui, joten sain Lippupalvelusta aivan helposti lipun seisomapaikoille. Me so happy right now :) Ehkäpä tämä ankea talvikin menisi hieman nopeammin, tai ainakin iloisemmin, kun on jotain ihanaa odotettavaa!

Asiaan. Otsikko viittaa Nick Cave & The Bad Seedsin Murder Ballads -nimiseen levyyn, johon tutustuin vasta tänään (kyllä...). Levyltä ennestään tuttu oli kuitenkin ihanaihanaihana Henry Lee -biisi, joka onkin soinut vahvasti repeatilla viime aikoina. Myöhemmin huomasin että myös yhdessä Kylie Minoguen kanssa esitetty Where the Wild Roses Grow -biisi kuulosti tutulta. Ihmettelen itseasiassa suuresti kuinka en ole aiemmin tutustunut tähän murhaballadi levyyn, sillä se on kuin minulle tehty. En osaa selittää miksi, mutta olen jo vuosia ollut omituisen lumoutunut sarjamurhaajista ja kaikesta tuollaisesta synkästä. Olen esimerkiksi viimeisen viikon aikana tuijottanut lähes obsessiivisesti Criminal Mindsin tuotantokausia. Toinen aivan ultimate sarjamurhaajasynkistelysarjasuosikkini (olen aika vakuuttunut että tuossa pitäisi jossain välissä olla väli :D) on Millennium, joka pyöri telkussa joskus silloin kun olin itse vielä aivan liian nuori sitä katsomaan. Sittemmin enoni hankki sarjan tuottikset dvd:lle ja ostin ne häneltä. Millennium on muuten samalta tekijältä kuin The X-Files, joka on myös yksi lempisarjoistani. Yes, I'm a nerd.



Nick Cave & The Bad Seeds - Henry Lee

Mutta takaisin asiaan! Sekä Henry Lee että Where The Wild Roses Grow biiseissä minuun vetoaa tuo romantisoitu vuoropuhelu murhaajan ja uhrin välillä. Minua kiehtoo juuri tuo kuvaus siitä kuinka (musiikissa, harvemmin tv-sarjoissa taikka elokuvissa kuvataan murhaajan ja uhrin suhdetta kuten musiikissa) murhaaja on vain niin syvästi rakastunut ja pakkomielteinen kauniista uhristaan, että ei voi antaa hänen elää - jotta kukaan muukaan ei saisi häntä. Tuo suhde kuvataan jotenkin todella kiehtovasti ja kauniisti useissa aihetta käsittelevissä biiseissä. (Välihuomautuksena: Ihan oikeasti, älkää nyt alkako pelkäämään minua! En oikeasti ole mikään psykopaatti, muuten vain ehkä hieman outo ;D)



Muita suosikkibiisejä jotka käsittelevät (ainakin minun tulkintani mukaan) stalker/murhaaja -aihetta on Slipknotin Prosthetics ja The Virus of Life sekä Sonata Arctican The End of This Chapter. Lisää saa ehdotella!

♫: Nick Cave  & The Bad Seeds - Lovely Creature

torstai 21. lokakuuta 2010

You know I dreamed about you.

Voisin lainata tähän kohtaan Pointer Sistersin tunnettua biisiä: "I'm so excited, and I just can't hide it". Sillä olen todellakin hyvin hyvin hyvin innoissani nyt enkä mitenkään kykenisi sitä peittelemäänkään. Nimittäin ystäväni soitti hetki sitten ja kertoi suurenmoisen ilouutisen: The National tulee Suomeen maaliskuussa 2011!!! KYLLÄ. Viimeinkin, ihka omalle keikalleen. [Insert käsittämätöntä hihkumista/kiljumista/holtitonta hyppimistä/totaalinen sekoaminen] Liput tulevat myyntiin Tiketissä ja Lippupalvelussa maanantaina 25.10.2010 klo 9. Tuonne on aivan pakko päästä! Joten pliis, kun rynnitte ostamaan noita lippuja maanantaina, niin muistakaa jättää minullekin yksi. Tosin, olen siellä mukana rynnimässä heti aamuyhdeksältä ;)

Kuva + informaatio lipuista täältä.

Voi tulisipa jo maanantai, sillä olen nyt koko viikonlopun aivan varmasti semmoisessa paniikkipinteessä noista lipuista ettei ole tosikaan. Keikkahan on siis Helsingin Kulttuuritalolla 3. maaliskuuta ja liput kustantavat 42 euroa plus mahdolliset toimituskulut. Aivan sama minulle mitä kustantaa, tuonne on vain aivan pakko päästä. Nyt jos suotte anteeksi, minun on jatkettava hillitöntä fanityttö-ihkuttamistani.

♫: The National - Slow Show

perjantai 15. lokakuuta 2010

I'm a Pirate, You're a Princess.

Nukkumaanmeno ei nyt tunnu olevan mahdollista kun naapurissa on bileet. Lopettivat sentään Band Heron pelaamisen ja mm. Metallican Nothing Else Matters -biisin raiskaamisen (seriously, mikä laulu?! Se oli pelkkää käsittämätöntä ulinaa!). Eipä sillä, itsellenikin tuli kauhea himo pelata kyseistä peliä, harmi vain etten omista sitä. Veli joskus ilmaisi halunsa hankkia kotikotiin tuo peli, täytyykin vinkkasta uudestaan että se voisikin olla ihan kelpo idea. Milloinkohan olen muuten viimeksi ollut perjantai-iltana ihan vain yksin kotona...

Vastapainoksi siis Metallicalle ja System of a Downille luukutankin erästä ihanaa kappaletta johon olen aivan rakastunut. Kyseessä on Texasista kotoisin olevan Daniel Hunterin sooloprojektin PlayRadioPlay!:n (nykyisin kulkee muuten nimellä Analog Rebellion) jotenkin kovin suloinen biisi nimeltä I'm a Pirate, You're a Princess. Tulen tästä kappaleesta aina hirmuisen iloiseksi, ja mieleen tulee lapsuus päiväkodin pihalla kun leikittiin prinssejä ja prinsessoja. Merirosvot kyllä ovatkin aina olleet enemmän makuuni kuin prinssit.


Ihanaa viikonloppua kaikille!

♫: PlayRadioPlay! - I'm a Pirate, You're a Princess

torstai 14. lokakuuta 2010

Tsotsi

Anteeksi taas venähtänyt blogihiljaisuus. Alkuviikolla päivät tuppaavat venähtämään todella pitkiksi, mutta onneksi viikonloppu alkaa jo torstaina ja voi vähän rentoutuakin. Huomenna tosin täytyy aloittaa monen rästissä olevan opiskelujutun väsääminen, huoh. Mutta tänään olen onneksi voinut vain olla sen jälkeen kun olin istunut pakollisella luennolla. Viime viikonloppunahan tosiaan olin Helsingissä ja lauantaina Virgin Oilissa katsomassa Herra Ylppöä & Ihmisiä bändin kiertueen viimeisellä (huom. loppuunmyydyllä!) keikalla. Pääsi nyt vain käymään niinkin hassusti etten saanut kameraa kaivettua esiin koko keikan aikana, joten keikkakuvia ei siis valitettavasti ole. Keikka oli onnistunut, mutta rehellisesti sanottuna olen ollut paremmillakin Ihmisten keikoilla. Mutta olisihan sitä voinut paaaljon huonomminkin synttärinsä viettää :)

Tiistaina katsoimme eräällä kurssilla eteläafrikkalaisen elokuvan nimeltä Tsotsi (engl. Thug), joka olikin suuri positiivinen yllätys! Elokuva kertoi teini-ikäisestä pikkurikollisesta nimeltä Tsotsi, joka epätoivoissaan varastaa erään naisen auton. Vasta ajaessaan pakoon Tsotsi huomaa ettei olekaan yksin autossa: takapenkiltä nimittäin löytyy pieni vauva. Kovasta ulkokuorestaan huolimatta ei Tsotsi pystykään jättämään vauvaa yksin hylättyään auton, vaan hän laittaa vauvan paperikassiin ja ottaa mukaansa. Elokuvassa kuvataankin mielestäni varsin koskettavasti kuinka Tsotsi kiintyy pieneen vauvaan ja miten hän koittaa parhaansa mukaan pitää huolta pojasta.

Elokuva kuvaa myös karun todenmukaisesti (tällaisen käsityksen ainakin sain kurssimme vetäjältä) Etelä-Afrikkalaisia slummeja ja elämää niissä. Mielestäni leffa kuitenkin onnistuu välittämään slummien kurjuuden jollain tapaa hyvin "kauniisti", en nyt parempaakaan ilmaisua tähän keksi. Elokuva on kauttaaltaan koskettava ja juonellisestikin hyvin kehitelty. Suosittelen :)




Yllätyin myös kuinka paljon tykkäsin elokuvan musiikeista! En nimittäin normaalisti välitä tuon tyylisestä musiikista, mutta tässä se vain toimi. Liekö syynä sitten tietynlainen erilaisuus, ei nimittäin ole mitään jenkkihuttua, sanoistakaan en ymmärrä mitään. Wikipedia kertoo, että musiikki on paikallista Kwaito -musiikkia (lähtöisin siis Johannesburgista), ja elokuvassa biisit esittääkin pääasiassa kuuluisa Kwaito-artisti Zola. En osaa siis selittää miksi, mutta niin se vain uppoaa. Leffan score on myös kaunista kuunneltavaa.




Pahoitteluni, että tämä postaus on nyt jotenkin todella tönkkö. Suomen kieli ei jostain syystä ole oikein kukkinut koko päivänä. Kokeillaan joku toinen päivä jos onnistuisi vähän paremmin.

♫: Abe Vigoda - Throwing Shade

keskiviikko 6. lokakuuta 2010

Bloglovin


Nyt blogiani voi siis seurata myös Bloglovinin kautta :) Toivottavasti tuo nyt toimii!

And a cherry on top.

Anteeksi venähtänyt blogihiljaisuus, elämä on ollut uskomattoman kiireistä viime aikoina. On vain ollut pakko hyväksyä taas se tosiasia että opiskelujutut on hoidettava aivan itse, kovista yrityksistä huolimatta en ole onnistunut taikoa tehtäviäni tekemään itse itsensä. Lisäksi tämä alkanut syksy on ollut huomattavasti aktiivisempi myös sosiaalisen elämän kannalta kuin edeltäjänsä, lähes poikkeuksetta olen ollut joka ilta jossain huitelemassa. Poikkeuksena tosiaankin tämä ilta kun olen kotona kirjoittelemassa tätä :) Huomenna ollaan taas liikenteessä Jyväskylän Kauppakadun Approssa ja viikonloppu hurahtaa Helsingissä synttäreitä viettämässä.

Mutta asiaan. Voi mikä ihanan ihana yllätys minua odottikaan tänään kun kirjauduin Bloggeriin: olin saanut ihanalta twilight colan bubblelta Cherry on Top -tunnustuksen! Mieletön päivän piristys! Ja aivan suunnaton yllätys, yhtään asiaa vähättelemättä. En ole mikään maailman aktiivisin bloggaaja, saati omaperäisin, ja melko pitkään kirjoittelinkin tätä pientä blogiani vailla yhtään lukijaa tai kommenttia. Pikkuhiljaa muutamia lukijoita on uskaltanut matkaan (Suuri kiitos siitä!) ja kommenttejakin on tipahdellut mukavasti (jälleen Suuri kiitos niistäkin!). Otan siis todellakin kiitollisena vastaan tämän tunnustuksen ♥

1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle.
2. Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3. Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.

Itse en lue aktiivisesti hirveän montaa suomalaista blogia, joten on aika hankala valita viittä inspiroivinta, mutta yritetään, sillä haluan ehdottomasti jakaa eteenpäin tätä hyvää mieltä, jonka ainakin itse tästä sain :) Näistäkin varmasti kaikki ovat jo saaneet tällaisen tunnustuksen aikaisemmin mutta he kyllä ansaitsevat sen toistamiseenkin.

Pidän blogin rauhallisesta tunnelmasta ja kauniista asioista, joita kirjoittaja usein postauksissaan esittelee. Huvittavan usein huomaan ajatelleeni tehdä postauksen esimerkiksi tismalleen samasta henkilöstä kuin Ravenwaves, mutta hän vain tuppaa ehtimään ensiksi!

Kun löysin tämän blogin ahmin kaikki ilmestyneet postaukset yhdeltä istumalta. Vaikutuin. Tämä blogi on saanut minut todella miettimään myös omia shoppailutottumuksiani.

Postauksissa ei ole kovinkaan paljon tekstiä, mutta sitäkin nätimpiä valokuvia. Lisäksi kirjoittaja on lahjakas piirtäjä!

Ensinnäkin blogin nimi on yksi suosikkibiiseistäni. Itse kirjoittelen vain fiilispohjalta niitä näitä biiseistä ja bändeistä joista satun tykkäämään, mutta tässä blogissa musiikkiin on mielestäni paneuduttu paljon syvemmin. Hyvä blogi jos haluaa tutustua itselleen uusiin bändeihin :)

Aivan pakko laittaa Stellan blogi, sillä rakastan tuota naista. Huolisin Stellan vaatekaapin, mäyräkoiran ja miksen myös poikaystävän itselleni silmänräpäyksessä. Pidän myös todella paljon Stellan kirjoitustyylistä. Fanityttö-hehkutus loppuu tähän :D

Sitten olisi vissiin aika kertoa ne 3 asiaa joita rakastan. Näitä taas olisi helppo listata varmaan sata!

Tatuoinnit. Rakastan tatuointeja. Itse en välttämättä hankkisi kehon täydeltä mustetta iholleni, mutta esimerkiksi Kat Von D:n tatuoinnit ovat varsin kaunista katseltavaa. Kärsin todella kovasta tatuointikuumeesta tälläkin hetkellä, mutta pääni on niin täynnä eri ideoita etten tiedä mitkä niistä toteuttaisin, tai minkä niistä toteuttaisin ensin.

Sade. Sateiset päivät ovat ihania! Kieltämättä joskus jos olisi liikuttava ulkona paljon sateisena päivänä, voi rankkasade käydä hieman hermoille :) Mutta yleisesti ottaen, rakastan sadetta, sateen ropinaa ikkunalaudalla, sateenvarjolla tai talon katolla. Sadepäivinä voi myös hyvällä omalla tunnolla jäädä sisälle lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvia. Toisaalta joskus on myös kiva vain lähteä kävelylle sateeseen.

Yksin asuminen. Voi kyllä! Asuin vuoden soluasunnossa varsin mukavan kämppiksen kanssa, mutta minut on vain tehty asumaan yksin. Rakastan sitä tunnetta että voin tehdä mitä haluan mihin aikaan haluan, ilman että tarvitsee ottaa ketään muuta huomioon (naapureita lukuunottamatta, mutta nyt ei puhutakaan mistään niin suuresta mikä vaikuttaisi naapureihin asti). Olen saanut tehdä asunnostani omani näköisen ja nyt tämä tuntuukin paljon enemmän kodilta kuin soluhuoneeni.


Japanilaisen taitelija-Hokusain kuuluisa puupiirros Kanagawan suuri aalto on ehdoton lempikuvani. Okei, en nyt ollut aivan varma olisiko tähän pitänyt laittaa jokin itse ottamani valokuva vai mikä, mutta tämä saa nyt luvan kelvata. Seinälläni komeilee tämä taulu julisteena ja olen aivan rakastunut siihen. Vesi on rakkain elementti minulle. Samalla sekä rakastan että pelkään vettä aivan suunnattomasti. Vesi rauhoittaa, mutta suuret vesimassat herättävät pohjatonta kauhua sekä kunnioitusta. 

Siinäpä se! Seuraavan kerran palailen langoille vasta ensi viikolla, kuten jo aikaisemmin mainitsin, viikonlopun vietän Helsingissä juhlistamassa sunnuntaisia synttäreitäni :) Ohjelmassa ainakin Herra Ylpön & Ihmisten keikka Virgin Oilissa ♥ Se onkin sitten viimeinen mahdollisuus nähdä Ihmiset lavalla piiiitkään aikaan, bändi nimittäin vetäytyy studion uumeniin työstämään uusia levyjä. Kyllä vain, yhtye aikoo julkaista vuonna 2012 peräti kaksi pitkäsoittoa, jotka muodostavat ikään kuin yhden kokonaisuuden, Mies ja Nainen. Mielenkiinnolla odotellessa, vaikka täytyykin myöntää että olin uutisen kuultuani hieman pettynyt että näillä näkymin Maj Karma ei ole aktivoitumassa :( Tahdon Karman takaisin! Well...You can't always get what you want.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

♫: Tehosekoitin - Hetken tie on kevyt