maanantai 21. helmikuuta 2011

En voi helmiä tarjota, ei ne kelpaa kuitenkaan

Tästä illasta kehkeytyikin näköjään kunnon musiikillinen nostalgiatrippailuilta. Kaikki lähti Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Helvetti -biisistä, jonka olen heittänyt Spotifyssa soittolistalle jolta löytyy kaikkea suomalaista musiikkia. Samaiselta listalta löytyy The Crashin Sugared, jota aloin kuuntelemaan taas pitkästä aikaa. Sugaredista tuli mieleen YUP:n Lihavia luurankoja, koska nämä kaksi biisiä taisivat olla samalla pop/rock kokoelmalevyllä, jonka joskus vuosia sitten joku perheeni jäsen oli saanut kylkiäiseksi Anttilan TopTenistä. Olin silloin ala-asteella, en nyt muista tarkalleen millä luokalla, mutta etenkin noita kahta biisiä tuli kuunneltua erittäin paljon. Myös Aknestikin Suomirokkia lukeutui kuunneltuihimpin biiseihin.
 
 

Jotenkin näistä päädyin muistelemaan mielestäni ehkäpä parasta suomalaista elokuvaa, joka oli myös suosikkini ammoisina ala-asteaikoina, eli kyseessä on tietysti Pitkä Kuuma Kesä. Nuorempana tuo leffa tuli katsottua useaan kertaan ja muistin monet vuorosanatkin ulkoa. Omistan myös soundtrackin, pitääkin muistaa kaivaa se esiin jostain...Koska soundtrackia ei näköjään löydy Spotifysta (buu!) päädyin tietysti kuuntelemaan biisejä ja katselemaan leffan klippejä YouTubettimesta. Ei hitto tuo leffa on kyllä niin hauska :D Pitikin heti klikkailla DVD ostoskoriin cdon.comista ja nyt en millään malttaisi odottaa että saan sen käsiini!


Leffassa soi monia legendaarisia biisejä, kuten Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma ja Tahdon rakastella sinua tai Hurriganesin Get On, ja kaikkia näitä tulikin sitten popitettua ankarasti (ja tietysti toistettua leffan kuolemattomia vuorosanoja, mikä ei tietysti ollut ehkä aina niin hyvä, leffan kielenkäyttö kun on mitä on :D). Nostalgiatrippailu ei suinkaan loppunut tähän, vaan kiitos Youtubettimen muistin Tyrävyön! Sitäkin bändiä tuli lapsuuden parhaan ystävän kanssa luukutettua 24/7 ja ehdottomasti lempparein biisi oli Helmiä (myös bändin versio Ajetaan me tandemilla -biisistä oli kova sana). Ja voi sitä suurta ihastusta Jimi Pääkalloa kohtaan!


Pidemmälle en ole nostalgiamatkallani päässyt, vaan jumitan tällä hetkellä juurikin tuossa ylläolevassa Helmiä -biisissä...Jännä kyllä miten hyvin nämä kaikki biisit kolahtavat edelleen omalla kohdallani, vaikka musiikkimaku on huimasti kehittynytkin (ainakin omasta mielestäni :D) sitten näistä ajoista. Huomasin myös että nämähän ovat tosiaan kaikki suomalaisia, vaikka olen aina ollut sitä mieltä että en ole pahemmin suomalaisesta musiikista diggaillut (lukuunottamatta HIMiä joka onkin sitten aivan toinen rakkaustarina), haha!

Nyt vähän ärsyttää kun ei tule mieleen muita mahtavia nostalgiabiisejä (en ole nyt edes lähtenyt sille Spice Girls -tielle...). Varmaan herään keskellä yötä siihen kun biisejä ja bändejä alkaa poksahtelemaan mieleen :D

Translation:
I've been walking down the memory lane tonight, listening to all those great songs and bands that I used to be  into when I was like 8-10 years old. I noticed how all of them are Finnish, which is surprising enough since I used to think that I was never that much into Finnish music...apart from HIM, which is a whole nother (love)story. What bands/artists and songs were you into when you were little? Please share, I'd love to know!
 
♫: The Crash - Sugared

torstai 17. helmikuuta 2011

I still press your letters to my lips and cherish them in parts of me that savour every kiss

Luinpa juuri uutisen, että jenkkiyhtye Slipknot tulee kesällä Suomeen 2.7. järjestettäville Sonisphere -festareille, jotka muuten järjestetäänkin näköjään Porin Kirjurinluodon sijasta Helsingin Kalasatamassa. Tänä vuonna festarit ovat näemmä myös vain yksipäiväiset. Himottaisi kyllä mennä katsomaan pitkästä aikaa Slipknotin poikia, mutta lipun hinta on melko suolainen (85 eur + toim.kulut), etenkin kun ottaa huomioon että festareiden muut esiintyjät eivät meikäläistä kyllä kiinnosta pätkääkään (mm. In Flames, Mastodon, Opeth).

Me mennään Slipknotin poikien kanssa wayyy back. Olen nimittäin kuunnellut Slipknotin aggressiivisen energistä ja synkähköä musiikkia vuodesta 2004 lähtien, kun bändin Vol. 3: (The Subliminal Verses) albumi ilmestyi. Pian tuon levyn hankkimisen jälkeen etsin käsiini myös yhtyeen aikaisemmat levyt, 1999 ilmestyneen Slipknot ja 2001 vuoden Iowa. Vaikka Slipknot onkin parasta musiikkia kaikenlaisten aggressioiden purkamiseen (siis ihan totta, mikään ei auta paremmin karmeaan ketutukseen kuin esim. Surfacing -biisi, jossa haistatetaan ne kuuluisat koko maailmalle!), löytyy yhtyeeltä myös muutama erittäin kaunis balladikappale. Suosikkini Vermilion pt. 2 löytyy Vol. 3 -levyltä ja toinen suosikkini, upea Snuff -löytyy bändin uusimmalta All Hope Is Gone -albumilta (2008). Kyseiseen kappaleeseen on tehty myös melkoisen, hmm...disturbing musiikkivideo/lyhytelokuva. Videossa nähdään myös legendaarinen näyttelijä Malcolm McDowell.


Olen nähnyt Slipknotin livenä kaksi ja puoli kertaa. Puolikas tuli Ruisrockissa 2009 kun Maj Karman keikka meni pahasti päällekäin ja katsoin tietysti sen loppuun. Slipknot tunnetaan energisistä ja hektisistä livekeikoistaan ja kaikki huhut kyllä pitävät paikkansa. Keikoilla on aivan hullua, mutta niin mahtavaa etten vaihtaisi kyllä mihinkään! Ensimmäisellä 'Knotin keikalla olin Provinssirockissa -05 ja minut jouduttiin nostamaan järjestysmiesten toimesta turvaan eturivistä :D Voi niitä muistoja...Sen kokemuksen jälkeen olen kyllä tyytynyt katselemaan menoa hieman sivummalta, mutta se ei ole kyllä yhtään vähentänyt keikkojen fiilistä.

Ihmettelen kyllä itseasiassa suuresti että Slipknot edes keikkailee tällä hetkellä, ottaen huomioon että yhtyeen jäsen Paul Gray kuoli viime vuonna. Uutta levyäkään ei ole käsittääkseni tulossa. Yhtyeen kotisivuilla sanotaankin että kesän kiertue on eräänlainen kunnianosoitus edesmenneelle toverille ja yhtyeen jäsenelle sekä faneille. Slipknotin kesäkiertue hämmentää meikäläistä hieman siitäkin syystä että bändin solistin Corey Taylorin (insert miljoona sydäntä tähän ♥) toisen yhtyeen, Stone Sourin uusi levy ilmestyi vastikään, luulisi siis että yhtye kiertäisi ahkerasti maailmaa ja rantautuisi Suomeenkin mutta huonolta näyttää ainakin kun vilkaisee bändin keikkakalenteria :( Mutta no, ehkäpä vielä jonain päivänä pääsen näkemään Coreyn lavalla myös ilman maskia.


Nyt iski hirveä innostus kuunnella Slipknotia ja Stone Souria :D Jotenkin vähän päässyt taas unohtamaan etenkin 'Knotin...Asia korjaantuu paraikaa.

Translation:
Just heard that Slipknot is performing at Sonisphere Finland this summer! Awesome! Although the tickets are crazy expensive... I've been listening to Slipknot since 2004, they make the best possible music to listen to when you're really pissed off :D Although they do have a couple of beautiful ballads as well ♥ Corey Taylor is totally hot, btw...
 
♫: Slipknot - Me Inside

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Älä sammu aurinko

Kun mm. kesätöiden hakeminen ahdistaa enemmän kuin olisi sallittua, on ihanaa että Samuli Putro on olemassa. En tiedä toista artistia, jonka laulut ihan oikeasti lohduttaisivat niin paljon kuin tämän herran. Putron biiseissä maistuu elämä, ja vaikka biisit ovatkin välillä melankolisen kuuloisia, ne ovat kuitenkin samalla uskomattoman lohduttavia ja kannustavia. Ja tietysti kauniita. Minut ainakin valtaa ihana tunne siitä että kaikki on ihan ok ja elämä kyllä järjestyy, kun pistän soimaan vaikkapa Putron uuden kappaleen Älä sammu aurinko, joka saa ikävöimään kesää ja festareita ♥ Biisin ja sen upouuden videon voi tsekata Putron nettisivuilta, TÄÄLTÄ.

Translation:
I'm so distressed right now about everything, mainly about finding a job for the summer. Thank god for the Finnish singer/songwriter Samuli Putro who always manages to lift me up with his songs. Right now I'm listening to a brand new song of his, which you can listen to on his website, click-click!

♫: Samuli Putro - Älä sammu aurinko (6. kerta peräkkäin...)

tiistai 8. helmikuuta 2011

I get whatever I need, while my blood's still flowing and my heart's still beating like a hammer


Metric - Help, I'm Alive
Kyllä, olen edelleen elossa, vaikka blogin viime aikaisen aktiivisuuden perusteella voisi toisinkin luulla. Eipä ole taas pitkään aikaan ollut näin pitkää taukoa. No se siitä. Mitäpä olen sitten puuhaillut tässä parin viikon ajan? No enpä oikeastaan yhtään mitään :D Hyviä elokuviakaan ei ole tullut katsottua, paitsi Blood Diamond, joka oli suuri positiivinen yllätys. Suosittelen! Viime viikonloppuna olin kuitenkin kotikotona vanhempien luona ja sunnuntaina menimme äidin kanssa katsomaan jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunutta Apassionata hevosshow'ta Hartwall Areenalle. Taisi olla peräti viides kerta kun olimme tuota spektaakkelia katsomassa enkä pettynyt tälläkään kertaa (paitsi ehkä vähän suomalaiseen yleisöön...huoh, miten hankalaa muka voi olla se suosionosoituksien antaminen?).















Pahoittelen kuvien paljoutta, lisääkin olisi ollut mutta jätetään nyt noihin. Aivan ihania heppoja koko show täynnä, siis kuinka suloisia voi nuo pienet shetlanninponit olla?! Ja sitten kun siihen viereen laitetaan vielä tuollainen jättiläismäinen shiren hevonen niin ei voi välttyä pieniltä naurunpurskahduksilta. Hirveä hinku tuli ratsastamaan taas...Ensi vuonna varmasti taas uudestaan! :)

Translation:
Sorry for the lack of updates recently, no good explanation for it I'm afraid. I haven't even watched any good movies lately, apart from Blood Diamond. But on last Sunday I went to see the Apassionata Horse Show in Helsinki with my mom. I think this was the fifth or so time that we went to see the show and it never fails to take my breath away.
 
♫: The National - Abel