perjantai 29. tammikuuta 2010

LEVYALE!!

Taas koitti se aika vuodesta kun valtakunnallinen levyale potkaistiin käyntiin. Useissa kaupoissa (kuten Anttilat sekä Levykauppa Äxät) siis paljon levyjä hyvin halvalla. Musadiggarin taivas siis. Itsekin lähdin tänään kiertämään sitten Anttilan TopTenin sekä Äxän ilman sen kummempia toiveita tai ajatuksia siitä, mitä levyjä nyt pitäisi hankkia. Mutta niistä ihan kohta lisää, ensimmäisenä täytyy esitellä tämän päivän tärkein ostos: cd-soitin! Tosiaan, multa on puuttunut täältä Jyväskylästä kunnon cd-soitin ja taisinkin jossain aikaisemmassa postauksessa valittaakin kuinka en yhtään tykkää kuunnella musiikkia vain koneelta. Noh, tänään sitten otin ja menin ostamaan sen soittimen. Gigantista Philipsin peruscd-soitin ja hinta oli 49 euroa. Let me introduce you to Phil! Se on aika söpö <3 Kuvassa esiintyvät myös ystäväni Vavoom, BedHead, XZ, Hugo Boss ja Christina Aguilera. Joo, mulla on aika nimekkäitäkin kavereita :D
Ja nyt niihin levyostoksiin. Ensin keräsin jonkun 8 levyn pinon käsiini, mutta järkiinnyin sen verran että aloin sitten käymään vielä läpi "tykkäänkö mä edes tästä? tuleeko edes kuunneltua? tarviinko?" -mentaliteetilla. Loppujen lopuksi käsiin jäi kaksi cd-levyä: Samuli Putron Elämä On Juhla ja David Bowien kokoelma levy. Tuo Putron levy mun onkin pitänyt ostaa jo tosi kauan aikaa sitten mutten ole raaskinut, nyt se oli aivan pakko siis napata mukaan kun hintaa oli vain 7,99! David Bowie osui vain silmiin ja track listing vaikutti sen verran hyvältä että mikäpä ettei! Myös 7,99. Juuri ennen kassalle marssimista silmäni osuivat johonkin melko yllättävään: nimittäin tuohon Maj Karman Salama -vinyyliin! Nyt täytynee tunnustaa etten edes omista vinyylisoitinta, porukoilla semmoinen joskus oli mutta meni rikki :( Uskon kuitenkin vakaasti siihen että joskus sellaisenkin soittimen vielä hankin. Plus että tuo vain oli aivan liian houkuttelevan näköinen ja kun sitten näin tuon punaisen tarjous lappusen liimattuna päälle jossa luki "7,99", niin koppasin vinyylin kainaloon enempiä miettimättä. On se nyt aika mageen näköinen tuossa nojailemassa seinään <3
Poikkesin levyostosten jälkeen Glitterissä ihan vain kattelemassa, mutta sitten näin alla näkyvän sormuksen ja se oli ikäänkuin love at first sight. Tykkään kyllä käyttää sormuksia, ei mulla kyllä joka päivä oo kädessä mutta aina silloin tällöin :)
Lopuksi kerron järkyttävästä katastrofista...Nimittäin mun Spotify lakkasi toimimasta joskus eilen! Enkä ole vieläkään saanut sitä toimimaan :'( Facebookin Spotify yhteisöstä oli tullutkin päivitystä että ongelma on ihan yleinen, Symantecin virustorjunta ohjelmat ovat virheellisesti tunnistaneet Spotifyn troijalaiseksi. Valitettavasti tosiaan mulla ei toimi vieläkään vaikka olen kokeillut kaikkia mahdollisia päivityksiä tehdä mun virustorjuntaan ja lataillut jotain ihme juttuja mihin on annettu linkkejä tuolla Spotify keskusteluissa. Mun kone on varmaan ihan sekaisin kaikesta, ja siltikään se v*tun Spotify ei toimi! Mä en edes pääse Spotifyn nettisivuille! Yäääähhhh. Oon niin turhautunut ja v*ttuuntunut ettei mitään rajaa ja verenpaine kohoaa taivaisiin kun kirjotankin tätä! Huoh, okei koitan hengittää ihan rauhassa...Ja rukoilla että se alkais toimimaan jotenkin ihmeen kautta itestään, mä en yksinkertaisesti enää jaksa tapella ton saatanan Nortonin kanssa enkä edes tiedä enää mitä muuta tehdä :(

♫: Iggy Pop - Fall In Love With Me <3

torstai 28. tammikuuta 2010

Please KILL me, don't wanna be alive!

Päivä pelastettu! Olin juuri hirvittävän Academic Writing -kurssin tunnilla, kun kännykkään ilmestyi viesti: "Hei, Tilauksesi on saapunut. Please Kill Me on varattu nimelläsi viikon. Tervetuloa Suomalaiseen Kirjakauppaan." Hyvä etten kiljahtanut ilosta kesken tunnin, olin nimittäin NIIIIN iloinen tuosta viestistä! :) Valitin täällä sitä kun tätä Please Kill Me -kirjaa (jota niin kovasti himoitsin) ei enää mistään meinannut löytyä, mutta kuinka kirjakaupantäti äkkäsi että Kajaanin Suomalaisessa pitäisi kyseistä kirjaa vielä pari kappaletta löytyä. Tieto ei ollut aivan sataprosenttisen varmaa, mutta pyyntö kirjan lähettämisestä Jyväskylään kuitenkin lähti ja näköjään niillä on siellä sitten ollut ainakin tuo yksi kappale <3 I'm so happy right now :)

Huomatkaa toki nuo mahtavat muokkaukset tuossa kuvassa :'D Postauksen otsikko on muuten varastettu AMEN -nimisen bändin Please Kill Me -biisistä.





Eipä tässä muuta. Kohta meinasin jatkaa tuon Iggy Pop Raakaa Voimaa -kirjan lukemista :)


♫: Iggy Pop - The Passenger

tiistai 26. tammikuuta 2010

Raw Power!

Pyydän jo etukäteen anteeksi että tän postauksen myötä kolme viimeisintä ovat olleet Iggy Pop -aiheisia :/ Mutta, kävinpä tänään sitten kirjastossa ja ah sitä riemua, kun musiikkiosaston hyllystä löytyi peräti KOLME [3] Iggy Pop -kirjaa. Pakkohan ne oli heti koppasta mukaan. Elikkäs tuommoset kuin The Wild One: The True Story of Iggy Pop, Iggy Pop: I Need More ja ainoa suomen kielinen Raakaa Voimaa, joka on myös uusin noista kolmesta. Kuolailen etenkin nois kahdesta ensimmäisestä noita sen nuoruuskuvia, aijai mitä herkkua <3 Ihanaa päästä lukemaan lisää sen sekoiluja :D

Kirjastosta lähti mukaan myös kolme cd-levyä. Kaksi Rolling Stonesin plättyä (onpas hassu sana...onko edes sana?): Stripped ja Some Girls, sekä vielä yksi Iggyn levy Brick by Brick. Hieman muuten nolotti useampaankin otteeseen tänään kun liikuskelin ihmisten ilmoilla kuunnellen tietysti musiikkia (Iggyä, yllättäen...) ja huomaamattani aloin aina jammailee ittekseni tai jopa itsekseni laulamaan niitä biisejä! Mutta en mä vaan voi sille mitään, mä tykkään jamitella hyvää musiikkia, enkä oikeastaan edes tiedä miksi se olisi muka jotenkin noloa tai häpeällistä ihmistenkin keskellä =/ Noh, onhan siinä se mahdollisuus että kaikki pitää ihan kahjona, koska eiväthän muut sitä musiikkia kuule. Mutta onko sillä oikeasti edes mitään väliä? So what jos porukka pitää mua kahjona! Kai mä saan nauttia musiikista niin kuin haluan?! No, vielä nolompaa on kyllä se, että joskus tajuan jamittelevani pääni sisällä soivaa musiikkia, siis etten edes kuuntele mistään iPodista sitä musaa....Silloin on jo kyllä itelläkin hieman pimahtanut olo. :D

Viimeisessä kuvassa on yksi mun suosikkilaukuistani, The Velvet Underground & Nico -laukku, jossa siis tuo kuuluisa Andy Warholin levynkansi banaani. Ihana laukku <3 Cybershopista ostettu. Muutenkin Velvetsit lukeutuu yksiin lempparibändeistä ja tuo kyseinen The Velvet Underground & Nico -levy on aikamoinen helmi. Suosittelen tsekkaamaan. Löytyy sekin, ylläripylläri, Spotifysta. Kuvan oikeassa yläkulmassa muuten vilahtaa yksi parhaimmista lukemistani kirjoista IKINÄ: Please Kill Me - Punkin sensuroimaton esihistoria. Ehdottomasti lukemisen arvoinen, ihan törkeän hauskaa luettavaa!
Kävin tänään myös katsomassa Sherlock Holmes -leffan ja ei kyllä ollut valittamista! Robert Downey Jr. oli aikas ihana, vaikkakin erilainen Holmes. Kiva leffa oli ja kivaa leffaseuraa myös :)

Kertokaahan muuten, kehtaatteko jamitella iPodin/mp3:sen tahdissa julkisilla paikoilla?

♫: Iggy Pop - Hide Away

maanantai 25. tammikuuta 2010

Gimme danger, little stranger.

Mulle tuli tuossa viikonlopun aikana aivan mieletön Iggy Pop -innostus (kuten ehkä huomata saattaa edellisestä postauksesta...) ja kuuntelin vaikka mitä biisejä YouTubesta sekä Spotifysta. Tietysti tästä tuli sitten myös kamala himo lähteä levykauppaan ostelee Iggyn ja Stoogesien levyjä! Meinasin ensin odottaa huomiseen tiistaihin kun olin anyway menossa keskustaan kaverin kanssa kattomaan leffaa, mutta en mä sitten jaksanut odottaa yhtä päivää, joten marssin tänään yliopistolta keskustaan. Suureksi pettymyksekseni Levykauppa Äxässä ei ollut Iggyn levyjä (WTF?! Miten voi edes olla hei mahdollista??? C'mon, vähän pitäis nyt ryhdistäytyä!), mutta onneksi Anttilan TopTen pelasti päivän <3

Mukaan lähti sitten kolme levyä: kaksi pelkällä Iggy Popin nimellä otsikoitua kokoelmaa Nude & Rude ja The Best Of (jossa on aika vanhaa matskua) ja The Stoogesin Fun House -tuplalevy. Kaikki kappalehintaan 7,99! Huomenna suuntana olis sitten kirjasto, josta pitäis käydä vielä lainaamassa muutama Iggyn levy, joita ei nyt mistään kaupasta näköjään löytynyt. Pakko nimittäin saada muutama biisi vielä iPodiin. Mullahan on nyt tässä paraikaa menossa operaatio "Iggyn biisit iPodiin".

Yritin myös metsästää omaksi tuota Please Kill Me -kirjaa, mutta nyt ei ollut selvästikään oikein hyvä metsästyskausi, nimittäin kyseisestä kirjasta on painos loppu eikä sitä siis oikein mistään tällä hetkellä saa. Mutta, vielä on valoa tunnelin päässä! Nimittäin mukava kirjakaupantäti keksi tarkistaa löytyisikö teosta vielä jostain Suomalaisen Kirjakaupan ketjun liikkeestä, ja tietokonepa sanoi että Kajaanin jostain putiikista pitäisi löytyä! Kajaaniin lähtikin sitten tiedustelu tietojen paikkansa pitävyydestä, ja jos hyvä tuuri käy, mulle matkaa Kajaanista asti tuo kirja :) Etsinnässä oli myös Iggy Popin elämäkerta Raakaa voimaa, mutta siitäkin on painos loppu! Miksi maailma on mua vastaan?? Noh, kirjastosta onneksi pitäisi sekin löytyä joten sinnepä sitten vain. Tuleepahan halvemmaksikin.

♫: Iggy Pop - Tell Me A Story

sunnuntai 24. tammikuuta 2010

You Look So Good To Me

Nyt aion, vastoin järkeni ääntä joka karjuu korvaani että "älä tee sitä!", tehdä postauksen, jossa tunnustan juuri löytyneen rakkauteni...Iggy Popiin. Ja ei, Iggyn musan diggailu ei ole nyt tämä suuri tunnustus. Iggyn musahan on vallan upeaa, ihanaa ja olen täysin koukussa esimerkiksi biiseihin Cry For Love (jota kuuntelin mm. viime yönä kaksi tuntia putkeen...heh), Real Wild Child, The Passenger ja TV Eye. Mutta se suuri tunnustus on se, että minä nimittäin menetin täysin sydämeni itse miehelle. Tarkennettakoon vielä, että nimenomaan nuorelle Iggylle. Jätkähän oli aivan sydäntä särkevän söpö, suloinen ressukka nuorena, jossa oli aivan uskomatonta karismaa ja saa meikäläisen jalat kyllä aivan veteliksi. Todisteena tästä muutama  ihana kuva <3

Viimeisessä kuvassa Iggy Debbie Harryn kanssa. Siis en osaa sanoa mikä siinä on, mutta nuo kuvat saavat meikäläisen pasmat aivan sekaisin! Aijai, olisipa Iggy vielä yhtä nuori ja vetävän näköinen <3 Joo, tiedän varsin hyvin että jätkä oli sekasin kuin heinäseiväs tuohon aikaan eikä siinä mitään hienoa ole, että mies vetää huumeita niin että vintti pimenee...Mutta minkäs minä sille voin, että sydän tuolle sulaa <3

Ehkäpä maailman turhin postaus, mutta oli pakko päästä hehkuttamaan :D

Kuvat: Googlen kuvahaku.

perjantai 22. tammikuuta 2010

In year 2009.

Mun piti tehdä semmoinen "Vuoden 2009 Kuunnelluimmat Biisit" listaus mutta eihän siitä tullut mitään, niitä kappaleita oli aivan liikaa edes listattavaksi saati muistettavaksi. Joten päätin yksinkertaisesti listata muutaman näistä biiseistä, semmoiset jotka on jäänyt jotenkin todella vahvasti mieleen tai joista löytyy jotain sanottavaa. Tän "osion" voisi nyt sitten ehkä nimetä kattavasti "Vuoden 2009 Suosikit" tai jotain muuta vastaavaa...Katotaan nyt mitä tästä tulee!

Rehellisyyden nimissä on sanottava etten muista ollenkaan mitä kuuntelin alkuvuodesta 2009. Ei siis todellakaan mitään käryä. Varmaan jotain samaa vanhaa. Vuoden 2009 kuitenkin valtasi hirmumyrskyn lailla bändi nimeltä Maj Karma. Joskushan siinä alkukeväästä taisi tulla radiosoittoon bändin silloinen uusi sinkku Salama, jota kuuntelin ja diggailin radiosta töissä ollessani. En ollut aikaisemmin Maj Karmaan tutustunut, myöhemmin kyllä huomasin että jotkin biisit kuulostivat tutuilta ja varmaan olinkin kuullut radiossa tai jossain. Bändi oli siis käytännössä katsoen minulle täysin tuntematon, vaikka onkin ollut toiminnassa jo kymmenisen vuotta! Mutta no, mulla olikin aika pitkään sellainen typerä vaihe ettei suomalaiset bändit iskenyt, varsinkaan jos ne vielä lauloivat suomeksi!

Anyway, tästäkin on tullut hieman selitettyä jo aiemmin (täällä), mutta tosiaan heti ensimmäisen Maj Karman keikkani jälkeen oli pakko hankkia kaikki bändin levyt ja pian! Olin täysin rakastunut. Lyhyesti virsi kaunis (eh?), suurin osa vuodesta 2009 meni Maj Karmaa kuunnellessa. Ihan ehdoton lempibiisini Maj Karmalta (oikeastaan Maj Karman Kauniilta Kuvilta, joka oli vielä bändin nimi silloin kun tämä biisi on tehty) on The Best Of Mozart. Biisi löytyy Ääri -levyltä, joka sattuu myöskin olemaan ehkä paras Maj Karman levy. Tämä biisi iskee rytminsä ja lyriikoidensa takia, siinä on jotain mielettömän seksikästä ja upeaa. Kuunnelkaa ja havaitkaa itse ;) Valitettavasti äänenlaatu ei tuossa videossa ole se maailman paras...




Voisin kyllä helposti listata tähän 98% Maj Karman biiseistä, mutta koitan nyt hillitä itseni että mahtuisi nyt niitä muitakin suosikkibiisejä vuodelta 2009. Maj Karman myötä tietysti tutustuin myös Herra Ylppöön & Ihmisiin, joiden biisejä olin toki kuullut radiosta useamminkin, Sata Vuotta ja Videovuokraamontyttöä nyt ainakin. Hommasin tottakai myös Sata Vuotta -levyn omakseni ja sieltä suosikeiksi nousi Tyttö Epäkunnossa sekä Mellakka. Rakastan kyllä myös levyn nimikkobiisiä aivan mielettömästi sekä lopetusraitaa nimeltä Loppu, mutta nuo kaksi ensin mainitsemaani suosikkia olivat selkeästi eniten kuunneltuja (ainakin jos katsoo iTunesin 25 soitetuinta listaa...).




Maj Karmaa, tai oikeastaan Herra Ylppöä on myös kiittäminen siitä, että tutustuin The Velvet Undergroundiin sekä Lou Reediin. Jälleen kerran tosin huomasin että olin jo aikaisemmin tietämättäni diggaillut molempia, olinhan kuullut Velvetsejä jo High Fidelity -elokuvassa ja Lou Reedinkin Perfect Day oli entuudestaan hyvinkin tuttu.




Lou Reedista taas päästään kivan aasinsillan kautta The Killersiin, bändi joka toki minulle oli entuudestaan tuttu, mutta rakastuin totaalisesti Tranquilize -biisiin, jossa myös herra Reed vaikuttaa. Tätä biisiä tuli kuunneltua todella paljon, kerrankin taisin kuunnella melkein tunnin repeatilla iPodista kaupassa ollessani...



Lou Reedistä päästään vielä herran duettolevyyn John Calen kanssa, nimeltään Songs For Drella, joka kertoo tavallaan Andy Warholin elämäntarinan. Tähänkin levyyn tutustuin kiitos Herra Ylpön. Levyn viimeinen raita Hello, It's Me lukeutui myös kuunneltuimpiin biiseihin. Hyvin kaunis, tunteikas kappale.



Nytpä mieleeni muuten muistuikin mitä biisejä kuuntelin alkuvuodesta 2009, joten palataanpas nyt sitten sinne! Eli kovassa huudossa oli silloin Twilight -elokuvan soundtrack, ja sieltä ainakin Paramoren I Caught Myself sekä toki Decode. Levyltä löytyy myös mahtava Blue Foundationin biisi Eyes On Fire. Kuuntelin myös paljon Musen Supermassive Black Hole -kappaletta.




Ihastuin myös radiossa soineeseen Bat For Lashesin Daniel -biisiin.



Biisi, jolle lämpenin aika hitaasti, mutta joka osoittautui loppupeleissä varsin iskeväksi, oli Tegan and Saran Hell. Kun taas saman bändin Alligator -biisi iski heti.




Loppuvuodesta ilmestyi myös 30 Seconds To Marsilta uutta musiikkia Kings and Queens -biisin muodossa, johon koukutuin kyllä heti ensimmäisestä kuuntelukerrasta...Ihanan mahtipontinen jotenkin ja aiheuttaa kyllä vakavia vilunväristyksiä selässä. Pianhan tässä pääseekin keikalle hoilaamaan tuota kuoro-osuutta :D



Samuli Putron Älä Huuda Mulle sai kyllä aina hymyn huulille, taisi olla jonkinlainen kesäbiisikin.



Alkuvuodesta varsinkin kuuntelin vielä hyvin paljon Slipknotin Snuff -biisiä. Tämä on kyllä myös yksi kaikkien aikojen koskettavimmista biiseistä. Rakastan <3



Loppuvuodesta rakastuin myös Musen Undisclosed Desires -biisiin, The Smithsin There Is A Light That Never Goes Out -biisiin sekä The Temper Trapin Sweet Disposition -kappaleeseen.





Myös Iggy Pop iski tajuntaan erityisesti biisillä Real Wild Child. Myös The Passenger on klassikkobiisi, diggailen myös hulluna Cry For Love -rallatuksesta. Ja aijai, nuori Iggy Pop oli aika hiton NAMU <3




Vuonna 2009 kuuntelin myös paljon uutta (ja toki myös vanhaa) Placeboa, Marilyn Mansonia, The Rolling Stonesia (tästä onkin tehty jo ihan oma postauksensa joten siksi ei tässä nyt nähdä Rollareita ollenkaan), ja paljon paljon muuta! Mutta nyt alkaa nälkä kurnia se verran vatsassa että on mentävä tekemään jotain syötävää. Voivoi, tässä ei nyt todellakaan ole lähellekään kaikkia mahtavia biisejä joiden tahdissa vuosi 2009 taittui mutta on tässä jo ihan OK kattaus. Kertokaahan mitä tykkäsitte, iskikö jokin biisi teihinkin tai tuliko kuunneltua samoja biisejä vuonna 2009? :)

♫: Iggy Pop - Cry For Love

torstai 21. tammikuuta 2010

Minä haluan hieman huvia.

Pakko aloittaa nyt ihan vaan kertomalla että sain juuri postiluukusta ihan parhaan yllätyksen! Nimittäin mokkapaloja! Eräs opiskelukaveri oli niitä kuulemma eilen väsännyt ja vitsillä heitin että mäkin haluan johon vastasi että no hän käy tiputtamassa postiluukusta. Tietysti ajattelin hänenkin vain vitsailevan mutta niin vain tipahti luukusta :D Hajosin kyllä nauruun kun kämppis tulee koputtaa ovea: "Tota, sulle tuli postia..." ja ojentaa leivinpaperiin käärityn mokkapalan :'D Priceless! Ja ovat kyllä todella hyviä!

Mutta nyt siihen varsinaiseen asiaan. Eilen eli keskiviikkona viimeinkin ilmestyi se kauan odottamani Herra Ylpön & Ihmisten Pojat Ei Tanssi -levy! Mulla oli eilen vapaapäivä, joten heti kun vain sain itseni ylös sängystä ja ihmisen näköiseksi, lähdin käymään Levykauppa Äxässä, jossa mulla olikin varaus tuohon levyyn. (Shoppailin myös täydellisen nahkatakin Seppälästä sekä Spirit Storesta kivan aleneuleen, plus Gigantista uuden suoristusraudan!) Levy pärähti tietysti heti soimaan kun pääsin kotiin ja kuulostaa aivan mahtavalta! Levyn avausraita on mahtipontinen Riisu Siipesi johon tykästyin jo kuullessani sen ensimmäistä kertaa YleXillä viikko sitten. En kyllä nyt jaksa mitään sen kummempaa arvostelua tästä levystä tehdä, upeista biiseistä (niin sanoitukset kuin melodiatkin) ja lähestulkoon eheästä kokonaisuudesta tämä levy ansaitsee kyllä ehdottomasti sen viisi [5] tähteä ainakin minun osaltani!

01. Riisu Siipesi
02. Pojat Ei Tanssi
03. Horros
04. Pikkukaupungin James Dean
05. Rakkaus On Raskasta
06. Piraija
07. Hylättyjen Valtakunta
08. Hamartia
09. Paraatimarssi
10. Entiset Tyttöystävät
11. Hylättyjen Valtakunta II (Kehtolaulu)

Yllä siis levyn kappalelista. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet tuon Riisu Siipesi -biisin lisäksi Horros, Piraija ja Hylättyjen Valtakunta II (aivan uskomattoman kaunis biisi <3), sekä tietysti jo aiemmin hehkuttamani biisit Rakkaus On Raskasta, Hylättyjen Valtakunta ja Pojat ei Tanssi. Ja koska tuntuu valheelliselta jättää mainitsematta kaikkia muitakin biisejä levyltä, on sanottava että ihan oikeasti, kaikki levyn biisit ovat mielettömän hyviä. Toisaalta mielestäni Paraatimarssi on hyvyydessäänkin hieman irrallinen muiden biisien välissä. Kaikki muut biisit todellakin tuntuvat muodostavan eräänlaisen "jatkumon", mutta tuo Paraatimarssi hieman rikkoo tuon "jatkumon". Edelleenkin, oikein hyvä biisi tuokin toki! Levy muuten käsittääkseni löytyy jo myös Spotifysta, että sieltä sitten vaan kuuntelemaan jos ei vielä oikein tiedä raaskisiko sitä kaupasta ostaa :) Vaikka toki suosittelen sen ostamaan. Harmittaa ihan sairaasti kun Ihmiset ovat keikalla HUOMENNA PE 22.01. Helsingin Levykauppa Äxässä enkä minä nyt tietenkään sinne täältä Jyväskylästä pääse :( Noh, tuleehan noita keikkoja vielä...

Ai että mua muuten harmittaa! Ennen joulua huomasin että Anttilassa olisi ollut Philipsin pieni cd-soitin tarjouksessa 40 euroa, mutta en jostain ihmeen syystä (?!) sitä sitten ostanut, ja nyt kun menin eilen katsomaan aikeenani nyt ostaa sen soittimen, niin a) niitä ei enää ollut kuin yksi PINKKI kappale ja b) sekään ei enää ollut edes alennuksessa! ARG. Mulla on jotenkin niin palanu käpy tähän tietokoneelta musan kuunteluun, siinä ei oo jotenkin sitä samaa fiilistä kuin siinä että saa laittaa cd-levyn vanhaan kunnon cd-soittimeen. Plus, tietokoneen äänentoisto ei kuitenkaan yllä samaan kaliiperiin kuin noissa cd-soittimissa :( Lisäksi vielä se, että ei mun tosiaan tule soitettua noita levyjä tässä koneella, yleensä vain kopsaan biisit tähän koneelle koska tää alkaa hurista ihan hirveen kovaäänisesti jos soitan sitä varsinaista levyä tämän kautta. Joten niin mulla vaan seisoo noi levyt tuolla hyllyssä (ihanissa puisissa CD-laatikoissa jotka sain joululahjaksi äitiltä <3) enkä oikeestaan ikinä niitä kuuntele. Ja uskon vakaasti että mun tulis kuunneltua niitä enemmän jos olis se kunnon cd-soitin. Pakko kyllä vissiin sit laittaa se joku 50 euroa siihen soittimeen...

Tulipa tuossa yksi yö pohdiskeltua syvällisiäkin musiikin saralta. Nimittäin aloin pohtimaan sitä, mitä musiikki mulle itseasiassa merkitsee, ja tajusin, että musiikki on mun koti ja turvapaikka. Mä en ole koskaan tuntenut oikein mitään "kotiseuturakkautta" ja oikeasti sopeudun aika hyvin mihin vain asuinpaikkaan/taloon ja tunnen samanlaista "kodintuntua" missä vain paikassa jossa mun täytyy nukkua pidempään kuin yksi yö tmv. Mutta silloin kun mä kuuntelen musiikkia (eli lähestulkoon 99% ajasta) mulle tulee jotenkin kodikas olo. Vaikka olisin kävelemässä jossain missälie, jos vain kuuntelen musiikkia niin mulla on semmoinen jännä tunne että ole kotona. Turvapaikka musiikki on mulle myös siinä mielessä, että siitä mä haen useimmiten lohtua oli tilanne mikä hyvänsä ja musiikkiin mä pakenen todellisuuden ahdistavuutta. Musiikkia kuunnellessa olo on sellainen ettei lähestulkoon mikään voi vahingoittaa tai koskettaa, muu kuin se musiikki. Ja vaikka musiikkikin aiheuttaa välillä ahdistuksen tunnetta, surua ja inhoa ja ties mitä, on se silti mieluisampaa kuin todellisuuden tuomat tunteet. Olenpas mä nyt...outo =/ Paremman ilmaisun puutteessa...Mutta siis, music truly IS everything. To me at least :)

♫: Herra Ylppö & Ihmiset - Hylättyjen Valtakunta II (Kehtolaulu)

keskiviikko 13. tammikuuta 2010

Wild horses couldn't drag me away...

Nyt tulee tämmöinen musafiilistely postaus, ja tarkemmin vielä sanottuna, The Rolling Stones fiilistely-ihkutus-postaus! Mä en pysty jotenkin käsittämään kuinka joku ei voisi digata Rollareista, tämmöinen ei vain mahdu mun tajuntaan. Aina jaksan ihmetellä sitäkin kuinka mun omat vanhemmat ei oo koskaan kuulemma oikein lämmenneet Rollareille, vaikka he ovat juuri sitä ikäluokkaa joiden luulisi diggailevan ja joiden nuoruusmuistot nousisivat jotenkin pinnalle Rollareita kuunnellessa. Mutta niin ne vaan väittävät että ei oo Rollarit koskaan iskenyt. Höh. Musta taas tuntuu että itse olen sitten jotenkin "liian nuori" diggailemaan Rollareita, tai siis tämmöinen tunne tulee aina välillä varsinkin kun en kovin montaa ikäistäni ole tavannut jotka myös Rollareista olisivat näinkin fiiliksissä kuin minä olen.

Aloin tässä nyt juuri miettimään, että millos minä olenkaan ensimmäisen kerran Rollareita kuullut...Tarkkaan en edes pysty muistamaan, mutta ensimmäisenä tuli mieleen tuo Wild Horses -biisi, jonka itseasiassa ensimmäistä kertaa taisin kuulla jonkun naisartistin esittämänä (ei kyllä ollut Sheryl Crow) ja se soi jossain Buffy, Vampyyrintappaja -jaksossa! :D Täytyy muuten sanoa, että Wild Horses on aivan mahtava biisi kenen tahansa esittämänä, tai ainakin kaikki cover versiot jotka olen siitäkin kuullut ovat kaikki olleet varsin mallikkaita. Joskin tietysti Mick vetää varmasti parhaiten. Anyway, seuraavaksi tulee kyllä mieleen yksi lempibiiseistä eli Sympathy For The Devil jonka taisin myös kuulla ensimmäistä kertaa Interview With The Vampire -leffassa monen monta vuotta sitten (yksi lempparileffoista muuten!). Myös mahtava Time Is On My Side on tuttu Fallen -nimisestä leffasta (myöskin hyvä leffa!). Yksi lempparibiiseistä on myös Anybody Seen My Baby, joka on mun mielestä vähän erilaista Rolling Stonesia. Biisin videossa muuten keikistelee ihana Angelina Jolie!



Mä diggailen Rollareista kyllä aivan eri tavalla kuin esimerkiksi Maj Karmasta. Rollareilla on ne tietyt ihan tykkibiisit joista diggailen hulluna, mutta suurin osa niitten musasta on semmoista mukavan letkeetä jota on todella kiva kuunnella sen suurempia miettimättä tai niistä edes ajattelematta. Se on semmoista chillailumusiikkia ja itseasiassa tosi usein kuuntelenkin tässä koneella ollessani Spotifysta Rollareita silleen et pistän vaan listan alusta soimaan ja annan mennä järjestyksessä siinä tavallaan "taustamusana". Rollareitten musa on myös semmosta hyvää illanistujaismusiikkia. Siellä on ne pari biisiä jotka varmasti kaikki tuntee, mutta muuten se on semmoista hyvän tunnelman fiilistelyämusiikkia joka ei kuitenkaan liikaa häiritse keskustelua. Kun sitten vertaa taas meikäläisen kunnon Maj Karma -fanitukseen, kun niitten biisejä kuunnellassa mä elän niitä biisejä ja silloin harvoin muunlainen kommunikointi on edes mahdollista :D

Rollareita ei voi muuta kuin ihailla. Sitä kuinka ne on jaksanut tota touhua yli 40 vuotta ja vielä päälle kuuskymppisinäkin jaksavat painaa isoja stadionkiertueita. Ja tietysti sitä, kuinka he ovat päässeet yli niin päihde- kuin ihmissuhdeongelmistaan bändin sisällä aina eteenpäin. Täytyy tottakai myös ihailla heidän taitoja musiikillisesti että markkinointimielessä, ovat kuitenkin onnistuneet luomaan mielettömän imperiumin nimensä ympärille! Luinpa muuten juuri loppuun tuon The Rolling Stones Omin Sanoin -kirjan ja oli kyllä mielenkiintoinen! Kirjassahan siis bändin jäsenet kertovat itse oman näkemyksensä historiastaan ja täten onkin välillä hieman sekavaa luettavaa, mutta hyvin mielenkiintoinen. Suosittelen kaikille Rollareista kiinnostuneille.


Kuva: Googlen kuvahaku

Sitten ihan ykkösenä tän hetken hankintalistalla on Martin Scorsesen ohjaama Shine A Light konserttielokuva. Harmittaa aivan vietävästi kun en jo aikaisemmin sitä ostanut kun törmäsin siihen leffaan kaikkialla alekoreissakin, ja nyt sitten en sitä meinaa löytää mistään! Tää on selkeesti joku karma tai jotain...No, kyllä mä sen vielä jostain kaivan. Voishan sen tietty vuokratakin mutta kun haluan omaksi =/

Sit ihan vaan pari ihkutusta: Mick Jagger ja Keith Richards on NAMUJA <3 <3 <3 Niissä on mielettömästi karismaa ja uaah, aivan valloittavia ja hyvännäkösiä (vaikka ovatkin kuuskymppisiä!).

Lopuksi voisin ihan vain listata mun mielestä parhaimpia Rolling Stones -biisejä, sitten jos ketään kiinnostaa niin niitähän voi tsekkailla taas tuolta Spotifysta ;) Ja osa varmaan löytyy myös Youtubettimesta. Nämä ei nyt ole missään paremmuusjärjestyksessä sitten, ihan vain miten tulee mieleen.

Out of Time, Sympathy for the Devil, Time Is On My Side, She's a Rainbow, Paint It Black, Under My Thumb, Anybody Seen My Baby?, Play With Fire, Wild Horses, Not Fade Away, You Can't Always Get What You Want, (I Can't Get No) Satisfaction, As Tears Go By, Jumpin' Jack Flash, Have You Seen Your Mother Baby Standing In The Shadows?, Lets Spend The Night Together, Walking The Dog, Ruby Tuesday, Heart Of Stone, Gimme Shelter, Angie, Mother's Little Helper, Tell Me, Miss You

Siinä siis mun mielestä ihan parhaimmat Rolling Stones kipaleet. Muutkin ovat hyviä, mutta noi iskee tykimmin. Voisin oikeestaan laittaa noi kaikki yhdeksi soittolistaksi tonne Spotifyhyn ja sit linkittää sen soittolistan tänne niin jos jotain kiinnostaa niin pääsee suoraan täältä sit oikeeseen paikkaan kuuntelee. Tosin tarttee olla toi Spotify sitten koneella.

The Rolling Stones Parhaat allekirjoittaneen mukaan. Eli klikkailetta vain tuota linkkiä ja se vie ensin Spotifyn sivuille josta kyllä ohjaudutaan sitten itse ohjelmaan. Fiilistelkää ja nauttikaa! Tänne saa tulla laittaa kommenttia mitä tykkäätte mun listasta :)

Nyt meen syömään viimeisiä joulutorttuja!
♫: The Rolling Stones - Out Of Time

tiistai 12. tammikuuta 2010

A Love Type Thing.

Tänään ne saapuivat. Nimittäin Ellokselta tilaamani leopardikuosiset tennarit! Ja ne ovat IHANAT. Olen aivan rakastunut <3 Tulispa vain ne kesäisemmät kelit jo että pääsisi noita ulkoiluttamaan, vähän turhan kylmät näille säille...


♫: Green Day - Wake Me Up When September Ends
(Aika osuva biisi, eikö? Ja ihan vahingossa vielä!)

A Story Of Boy Meets Girl

Olenkin täällä blogin(kin) puolella jo hehkuttanut (500) Days Of Summer -elokuvaa sekä elokuvan vaikuttavaa soundtrackia. Soundtrackiahan voi kuunnella Spotifysta, ja sieltä itsekin sitä ahkerasti soitin, kunnes kävi niinkin ihanasti, että sain soundtrackin aitona cd-levynä joululahjaksi! Kiitos äiti <3 Ajattelinkin nyt sitten tehdä tämmöisen katsauksen soundtrackin biiseihin.


Soundtrackin biisilista näyttää tältä:

01. Mychael Danna and Rob Simonsen A Story Of Boy Meets Girl
02. Regina Spektor Us
03. The Smiths There Is A Light That Never Goes Out
04. Black Lips Bad Kids
05. The Smiths Please, Please, Please, Let Me Get What I Want
06. Doves There Goes The Fear
07. Hall & Oates You Make My Dreams
08. The Temper Trap Sweet Disposition
09. Carla Bruni Quelqu'un M'a Dit
10. Feist Mushaboom
11. Regina Spektor Hero
12. Simon & Garfunkel Bookends
13. Wolfmother Vagabond
14. Mumm-Ra She's Got You High
15. Meaghan Smith Here Comes Your Man
16. She & Him Please, Please, Please, Let Me Get What I Want

Eli 16 mahtiraitaa mahtuu tolle plätylle. Levystä on olemassa toinenkin versio jolta löytyy vielä pari bonusraitaa. Jos en aivan väärin muista niin ne bonarit on biisejä, jotka esittää nuo näyttelijät itse eli Zooey Deschanel ja Joseph Gordon-Levitt tuossa elokuvassakin.

Mutta jos nyt lähdetään menemään tuossa järjestyksessä noita biisejä, niin tuo eka raita aloittaa myös koko leffan. Oikeastaanhan se ei olekaan mikään varsinainen biisi, vaan siinä kerrotaan elokuvan juoni lyhykäisesti rauhallisen ja sadunomaisen melodian siivittämänä. "This is a story of boy meets girl..." Möreä miesääni siis pohjustaa elokuvan alkua. Regina Spektorin 'Us' tulee myös elokuvassa seuraavana alkuteksteissä. Itse rakastan tätä biisiä sen lennokkuuden takia. Olen huomannut muutenkin tätä levyä kuunnellessani, että saan monista raidoista semmoisen lennokkaan, jollakin tapaa elämänmakuisen vaikutelman.

Yksi levyn ehdottomista suosikeistani on kolmas raita, The Smithsin 'There Is A Light That Never Goes Out'. Parhautta. Tässäkin biisissä tykkään todella paljon sen tietynlaisesta menevyydestä ja kontrastista sanoitusten osittaisessa synkkyydessä ja musiikin pirteydessä. Biisi jää auttamattomasti soimaan päähän ja saa hyvälle tuulelle, minkäs sille voi. Seuraava Black Lipsien 'Bad Kids' on hauska biisi. Siinä on jotain punkia meikäläisen korviin, mutta kuitenkin se koostuu aika hauskoista, olisko nuo nyt 50-lukulaisista tyyleistä ja kompeista. (Kuten ehkä muuten huomaatte, en ole oikeastaan yhtään perehtynyt musiikkityyleihin saati aikakausiin, suokaa siis anteeksi kaikki väärät viittaukset :) Meikä vain kuuntelee musaa ja diggailee, tai sitten ei.) Toinen ehdoton lemppari levyltä on toinen The Smithsin kipale 'Please, Please, Please, Let Me Get What I Want', joka vain sulattaa sydämen. Kaunista. Ja nuo lyriikat taas kolahtaa meikäläiseen kuin...kauha kattilaan!


Dovesin 'There Goes The Fear' on ihana rohkaiseva biisi! Itselle ainakin tulee biisiä kuunnellessa juuri semmoinen fiilis kuin biisissä lauletaankin; niin se pelko vain katoaa ja tuntuu että 'hei, mähän pystyn tähän!'. Pitemmittä puheitta siirryn taas yhteen levyn parhaimmista biiseistä, nimittäin 'You Make My Dreams' by Hall & Oates. Tämä biisi on vain niin ihanan piristävä ja iloinen, mukavan svengaava ja saa oikeasti tanssijalan vipattamaan. Ei tätä biisiä kuunnellessa voi mököttää mistään. Kohtaus jossa tämä biisi muuten soi leffassa on myös aikas hauska :D Juuri sellainen mitä itsekin kuvittelee tapahtuvan kun jotain ihanaa tapahtuu :D

Sitten seuraakin se levyn PARAS biisi, eli The Temper Trapin 'Sweet Disposition'. En tiedä johtuiko se pelkästään biisistä vai elokuvan ja biisin yhteisvaikutuksesta, mutta kun kuulin tämän biisin ensimmäistä kertaa leffassa minut valtasi aivan käsittämätön tunne. Minut valtasi sekä outo onnellisuuden ja helpotuksen tunne, että jonkinlainen ahdistus ja hirveä tarve itkeä! Tässä biisissä on myös mielestäni se tietynlainen lennokkuus läsnä, tulee tunne että seisoo jonkun pilvenpiirtäjän katolla kädet levällään ja voisi hypätä lentoon. <3 Tätä biisiä on tullut kuunneltua varmasti eniten koko levyltä, ja monta kertaa putkeen.

Carla Brunin 'Quelqu'un M'a Dit' on myös kaunis kappale. Rakastan kuunnella tuota ranskaa, aijai <3 Ihana rauhallinen, rauhoittava biisi. Todellakin tuo mieleen Parisiin kadut ja romantiikan ja rakkauden. Feistin 'Mushaboom' biisistä olen hieman kahden vaiheilla; pidänkö todella paljon vai onko se vain ihan OK. Pidän kyllä biisin rennosta fiiliksestä, mutta jokin selittämätön juttu siinä vähän tökkii. Ihan kelpokamaa se jokatapauksessa on. Toinen levyltä löytyvä Regina Spektorin biisi on 'Hero', josta kyllä taas diggailen todella paljon. Rakastan tuota pianoa ja laulajan ääntä. Biisi on ihanan surullinen, mutta taas kerran tuo mieleeni jollain tapaa lentämisen :/ Kertokaahan nyt ihmeessä olenko ainoa näitten lentoassosiaatioiden kanssa? :D

Simon & Garfunkelin 'Bookends' biisistä ei ole oikeastaan mitään sanottavaa. Se on lyhyt, se on ihan nätti, rauhallinen ja sopiva taustamusaksi. Wolfmotherin 'Vagabond' sai leffateatterissa ainakin kylmät väreet aikaan ja kyllä se ihan toimii kannettavaltakin tai stereoista kuunneltuna. Hyvän tuulen biisi tämäkin. Ja tokihan tästä tulee mieleen myös ne kengät...


Mumm-Ran 'She's Got You High' biisi kuuluu myös suosikkeihin. Tiedän, tää alkaa mennä aikamoiseksi toisteluksi, mutta tämäkin vain on semmoinen hyväntuulen biisi, jota kuunnellessa ei voi mököttää tai olla surullinen. Meaghan Smithin 'Here Comes Your Man' on myös kelpokuunneltavaa. Suurempaa mielipidettä ei tästä ole, muuta kuin että kyllä mä tästä diggailen. She & Him -yhtyeen versio tuosta levyltäkin löytyvästä The Smithsin 'Please, Please, Please, Let Me Get What I Want' -biisistä on varsin kiva. Tuossa She & Him -bändissähän muuten vaikuttaa tuo leffan toinen pääosanäyttelijä eli Zooey Deschanel, joka siis toimii laulajana. Ja hyvinhän hän vetää.

Kokonaisuudessaan tää soundtrack on semmoinen "hyväntuulen levy", kuten leffaakin kuvailisin "hyväntuulen leffaksi" :) Tää levy on mun mielestä myös todella indie-vaikutteinen (jos joku kysyis multa et mitä mieltäisin indie-tyyliseksi musiikiksi niin voisin helposti lykätä tän levyn kysyjän kouraan). Suosittelen erittäin lämpimästi katsomaan sekä leffan että kuuntelemaan soundtrackin. Ja kuten sanottu, tuon soundtrackin voi kuunnella Spotifysta, täältä. Levyjä saa myös tilattia Cdon.comista.

Jos vielä tähdin pitäisi antaa jokin arvosana levylle olisi se varmaankin 4/5.
****

♫: Clint Mansell - Together We Will Live Forever

maanantai 11. tammikuuta 2010

Tää on hylättyjen valtakunta.

Asiahan on niin, että olen rakastunut. Nimittäin kahteen bändiin. Ne bändit ovat Maj Karma ja Herra Ylppö & Ihmiset (tuttavallisemmin HYI). Toki rakastan monia muitakin bändejä ja kuuntelenkin musaa laidasta laitaan, fiilispohjalta tai ihan vaan mitä sattuu soimaan. Mutta nämä kaksi yhtyettä ovat, ainakin tällä hetkellä (lempparibändit kun nyt tuppaavat aina vaihtumaan kausittain...) sitä kaikkein parasta antia mitä maailmalla on minulle tarjottavanaan. Molemmat ovat kuitenkin suhteellisen uusia tuttavuuksia. Maj Karman "löysin" kunnolla vasta vuoden 2009 alussa Salama -biisin radiosoiton ansiosta. Täydellinen sydämen menetys tapahtui pääsiäisenä jolloin näin Maj Karman ensimmäistä kertaa livenä. <3 Sittemmin hankin tietysti kaikki yhtyeen levyt, myös ne Maj Karman Kauniiden Kuvien aikaiset, ja huomasin, että Salama -levy ei edes ole sitä parhainta Maj Karmaa (Ääri <3), vaikka sekin toki hyvä on. Myös keikoilla tuli ravattua kesän aikana yhteensä seitsemällä, eikä sekään ollut tarpeeksi.

No, nythän on myös niin, että Maj Karma aloitti tauon tuossa syksyllä. Olin murheen murtama, mutta toisaalta myös erittäin iloinen, sillä se merkitsi sitä, että HYI aktivoituisi. Ja näin myös tapahtui. Ensimmäinen sinkku Pojat Ei Tanssi pääsi radiosoittoon ensi kertaa joulukuun alussa ja voi sitä riemua! Biisi upposi meikätyttöön kuin veitsi sulaan voihin. Olin myyty. Biisi soi mulla repeatilla tuntitolkulla (joo, sori vaan kämppis!) ja päivittäin. Vaikka biisi onkin selkeästi radioystävällinen sinkkubiisi, ei siitä voi olla pitämättä, ja miksi pitäisikään taistella vastaan? Pojat Ei Tanssi saa mut odottamaan kesää, aurinkoa ja festareita aivan mielettömällä innolla <3





Eipä kulunut aikaakaan kun sitten Herra Ylpön & Ihmisten nettisivuilla (click-click) julkaistiin toinen biisi tulevalta, ensimmäisen sinkun nimeä kantavalta Pojat Ei Tanssi -levyltä. Uuden vuoden kunniaksi siis julkistettiin biisi nimeltä Rakkaus On Raskasta. Jälleen kerran biisi räjäytti tajunnan jo heti ensimmäisellä kuuntelukerralla! Odotukset levyä kohtaan nousivat vieläkin korkeammalle! Nehän olivat mulla jo alusta alkaen todella korkealla, sillä Ihmisten debyyttilevy Sata Vuotta on varmastikin yksi parhaimmista levyistä ikinä. Rakkaus On Raskasta -biisi on Ylpön omien sanojen mukaan kirjoitettu hänen isälleen, mutta tarkoituksella lyriikat on muokattu monitulkintaisiksi; niin että biisin voi myös ottaa parisuhdebiisinä. Tämä monitulkintaisuus onkin juuri biisissä viehättävää. Lisäksi pidän rauhallisen ja kovan kontrastista biisin laulussa; säkeistöt Ylppö laulaa heleästi ja kertsi tuleekin sitten melkoisella karjumisella. IHANAA <3

Mulle tulee tästä biisistä semmoinen fiilis, että kaikki on oikeastaan aika OK. Näen itseni istumassa bussissa, katselemassa ohi kiitäviä talvisia maisemia tämän biisin soidessa iPodista...Fiilis on jollain haikealla tavalla hyvä.





Kolmas Ihmisten nettisivuilla julkistettu biisi on Hylättyjen Valtakunta. Kun kuuntelin biisin ensimmäistä kertaa en rehellisesti sanottuna oikein pitänyt siitä. Sen rauhallisuus ja seesteisyys sekä Ylpön totuttua heleämpi ja hennompi laulu yllättivät enkä oikein tiennyt mitä ajatella tekeleestä. Biisi jäi kuitenkin mukavasti "vaivaamaan" niin, että sitä oli pakko kuunnella useampaankin kertaan. Enhän toki periaatteestakaan voinut lytätä biisiä heti ensialkuun :D Kuten olin mielessäni uumoillutkin, noin viidennen kuuntelukerran jälkeen koin jonkinlaisen valaistumisen hetken: biisi todellakin iski multa tajun kankaalle. Vaivihkaa se oli tunkeutunut sydämeeni ja kaivanut sinne oman pienen kolon johon se asettui asumaan sinnikäästi. Nyt nimittäin olen aivan rakastunut kyseiseen biisiin ja mielestäni se on jopa parhain näistä kolmesta tähän mennessä julkistetuista biiseistä! Tuo piano tuossa biisin alussa (ja jatkuuhan se koko biisin ajan taustalla) on niin kaunis <3





Rakastan Ylpön lyriikoita, ne onnistuvat aina tunkeutumaan sydämeeni ja sulattamaan sen <3 Pojat Ei Tanssi -levy ilmestyy 20.01.2010, eli hieman reilun viikon päästä. Omani on ollut varattuna Levykauppa Äxässä jo pitkään, tuskin maltan edes odottaa että saan sen hyppysiini! En edes muista milloin olisin viimeksi odottanut jonkun levyn ilmestymistä näin mielettömän paljon...Keikkojakin odotan kuin kuuta nousevaa!

Reality Rock Rules!

Odottaako kukaan muu Herra Ylpön & Ihmisten toista levyä yhtä paljon?

♫: Herra Ylppö & Ihmiset - Vampyyri

P.S. Olen tässä koittanut myös laatia jonkinlaista "Vuoden 2009 kuunnelluimmat" -listaa. Katellaan millon saan sen julkaistavaksi asti. Aikamoinen urakka nimittäin :/ Suunnitelmissa olisi myös tehdä jonkinlainen Minä -postaus jossa kertoisin oikeaan ystäväkirja-henkeen itsestäni...

P.P.S. Spotifysta löytyy Herra Ylpön & Ihmisten Sata Vuotta -levy, sekä ainakin tuo Pojat Ei Tanssi -sinkku. Eli sieltä kannattaa käydä kuuntelemassa jos bändi on vielä itselle tuntematon, suosittelen lämpimästi :)

sunnuntai 10. tammikuuta 2010

What's wrong with this picture?

Koska edellisessä postauksessa ei ollut yhtä ainutta kuvaa, ajattelin nyt sitten tehdä tämmöisen kunnon kuvapostauksen. Eli tässä joitakin talvisia kuvia joita on tullut napsittua parin päivän aikana tuossa aikaisemmin viikolla. Enjoy! (Vaikka ne ei mitään huippuotoksia oikein olekaan...) Kamerana on toiminut Panasonic DMC-TZ5 (muistaakseni :D).


Klikkailemalla kuvia ne pitäis aueta isompana. Toivottavasti toimii.

♫: The Rolling Stones - Yesterday's Papers

keskiviikko 6. tammikuuta 2010

I Think I'm Paranoid.

Eilen iski melko yllättäen hirvittävä himo kuunnella Garbage - nimistä yhtyettä. Varmaan monille tuttu, Shirley Mansonin luotsaama bändi, joka on kylläkin viettänyt hiljaiseloa viime aikoina. Shirleyn jonkinasteisena fanina tietysti seuraan Terminator: Sarah Connorin Aikakirjat -tv-sarjaa :) No anyway. Tämä Garbage -himo lähti ihan vain siitä että Voicelta tuli Stupid Girl -musavideo, sitten pitikin mennä etsimään mun kaks Garbagen levyä, mutta harmikseni en löytänyt niitä ollenkaan! Olen varmaankin vienyt ne Jyväskylään, vaikka en kyllä sitäkään muista ollenkaan :/

Anyway, olin jo luopua toivosta saada tyydytettyä Garbage-himoni, kunnes muistin: SPOTIFY <3 Ai että se on yksi maailman parhaimmista keksinnöistä. Sieltähän sitä sitten löytyi Garbagea ja ei muuta ku popittaa! Olipa ihanaa jotenkin löytää taas uudestaan tämäkin bändi, kuuluu kuitenkin mun ihan lemppareihin mutta ei vaan oo nyt vähään aikaan tullu kuunneltua. Tykkään tosi paljon Shirleyn äänestä, siinä on jotain vähän erilaista...

Muistojakin näihin biiseihin liittyy, kuten moniin muihinkin. Erityisesti You Look So Fine -biisi toi mukanaan kyllä semmoisen tunneryöpyn kun lähti soimaan. Lukion ensimmäinen vuosi: Syksy ja ne värit, pitkä musta nahkatakki ja kaulahuivi joka liehuu vienossa tuulessa...MP3-soittimessa soi juuri kyseinen biisi, muistuttaen silloisesta ihastuksestani...Aijai <3 Oli se kyllä mukavaa aikaa. Tätä juuri rakastan musiikissa; niin moniin biiseihin liittyy selkeästi jotain tiettyjä muistoja, hetkiä, ihmisiä, tuoksuja, vuodenaikoja, fiiliksiä...Ja vaikka ne hetket ovatkin konkreettisesti ohi ja jo vuosiakin vanhoja, voi silti se yksi biisi palauttaa ne mieleen kuin eilisen päivän. Uskomatonta.








Pyh, olisin voinut tuohon lätkästä vaikka kymmenen Garbagen musavideota mutta ajattelin nyt kuitenkin jättää tuohon kolmeen. Tsekatkaa ihmeessä Youtubesta lisää tai sieltä Spotifysta noita biisejä ;)

♫: Garbage - The World Is Not Enough

You're running on ice, you're running on fire.

Jospa sitä nyt viimeinkin tekisi postauksen Don Johnson Big Bandin keikasta Jyväskylässä, Lutakossa 28.11.2009. Täytyy ihan ensimmäiseksi kiittää ystävääni Katria siitä, että ylipäänsä lähdin koko keikalle. DJBB ei ole mulle kovinkaan tuttu bändi, mitä nyt radiosta kuullut muutamia biisejä. Olen aina ajatellut että ei se ole oikein meikäläisen tyylistä musiikkia. Tosin, olisihan minun jo pitänyt tietää paremmin: koskaan ei saisi ajatella yhtään mitään tuollaista ennakkoon. Ennakkoluulot pois ja avoimin mielen tsekkaamaan kaikki musa, koska kaikki musa on OK, ainakin periaatteessa!


Lavaa ennen keikan alkua.

Kuten ehkä arvata saattaa, keikka oli aivan järkyttävän upea ja positiivinen ylläri mulle (Katri nyt oli ravannut jo ennestään DJBB:n keikoilla jotain 7 kertaa kesän aikana). Olin aivan fiiliksissä keikan jälkeen ja jos olisi ollut rahaa niin olisin aivan varmasti ostanut levynkin tuolta keikalta. Biiseistähän mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan, tunnistin juuri nuo muutamat kipaleet jotka on radiosoitossakin olleet (One MC One Delay, LLH ja Running Man), mutta fiilis oli silti katossa. Oli jopa ihan kivaa kun ei tuntenut biisejä, pystyikin keskittymään jotenkin itse bändin esiintymiseen paremmin kun ei mennyt oma energia siihen että olisi hoilannut biisien mukana (tosin en mä ainakaan pysyisi edes Tommy Lindgrenin mukana noissa sanoissa!).



Joo sori hei kun nää kuvat on nyt jostain syystä tosi huonolaatuisia, en tiedä mistä johtuu :/

Biiseistä parhaiten jäi mieleen Dead Man's Hand, jonka bändi kuulemma esitti ensimmäistä kertaa livenä ikinä. Biisi oli aivan ihana, jollain tapaa todella hypnoottinen ja eksoottinen. Sitä vaipui eräänlaiseen transsiin kun kuunteli ja katseli bändin soittoa. Aivan mahtava fiilis. Muutenkin koko keikasta jäi todellakin loistava fiilis ja oli ihanaa huomata, että bändillä näytti olevan myös erittäin hauskaa. Tuli jopa sellainen fiilis että bändi ei oikein halunnut edes lopettaa koko keikkaa! :) Taisivat soittaa ihan mukavan pitkän setinkin, joku lähemmäs 2 tuntia vissiin encoren kanssa. Lavallahan muuten nähtiin myös Petteri Sariola joka veti oman pienen show'nsa ennen varsinaista encorea. Oli kyllä todella hauska! Valitettavasti en muistanut ollenkaan ottaa kuvaa Petteristä! Eikä se taida näkyä noissa muissakaan kuvissa...Kun siis koko keikanhan hän soitti lavalla kitaraansa. Psst. Näkyy sittenkin! Tuossa ryhmäkuvassa jossa jätkät kumartaa yleisölle ja 3. kuvassa näistä seuraavista näkyy tuolla oikeassa reunassa :)











Keikan jälkeen jäätiin Katrin kanssa vielä Lutakkoon hengailemaan vaikka sieltä porukka tosi nopeasti löysikin tiensä ulos. Mutta hengailu kannatti, sillä jonkun ajan kuluttua Tommy Lindgren jalkautui jäljellä olevan yleisön joukkoon jutustelemaan ja jakamaan nimmareita. Mekin saimme omamme lavalta revittyihin settilistoihin ja napsastiin me valokuvatkin Tommyn kanssa mutta niitä en ajatellut tänne nyt laittaa :D No okei, voisin laittaa sen yhden kuvan jonka Katri oli napsassu siinä kun odottelin vuoroani päästä Tommyn kainaloon. Meikäläisen semi-profiili siis näkyy tossa. Tommykin kurkottelee jonnekin ihan muualle :D



Että semmosta. Ei voi muuta sanoa kuin että oli ehdottomasti 10 euron (!!! Ehkä halvin keikka jolla olen koskaan ollut...) arvoinen keikkakokemus. Suosittelen lämpimästi tsekkaamaan Don Johnson Big Bandin pojat actionissa jos joskus sellainen tilaisuus tulee vastaan - vaikka bändi ei kuulostaisikaan radiosta kuunneltuna siltä omalta tyyliltä! Sanoinkin keikan jälkeen Katrille, että en ihan välttämättä levyltä tätä paljoa kuuntelisikaan, mutta livenä aivan helvetin hyvä! ;)

♫: Garbage - Milk

Jukebox In My Head

Uudet tuulet puhaltakoon tähänkin blogiin! Poistin kaikki aiemmat sepustukset, aloitetaan  niinsanotusti puhtaalta pöydältä. Pienet esittelyt voisivat olla paikallaan kun kerta tyhjästä lähdetään.

kuva we♥it
Ruudun takaa teille kirjoittelee Jenni, 20-vuotias yliopisto-opiskelija Jyväskylästä. Pääaineena englanti, sivuaineesta ei tietoakaan. Ja ei, musta ei tule opettajaa! Muutin Jyväskylään syksyllä 2009, sitä ennen asuin Lohjalla vanhempien luona viettäen välivuotta lukion jälkeen. Välivuoden ajan olin töissä ihan unelmaduunissa eli videovuokraamo Filmtownissa (joo nyt saa alkaa laulaa "Videovuokraamon tyttö, älä ikinä mene pois...").  Työ oli rentoa, asiakkaat supermukavia ja mikä parasta, sai katsoa ihan törkeen paljon leffoja ♥

kuva we♥it
Rakastan musiikkia ja elokuvia, ja niitä tämäkin blogi tulee enimmäkseen käsittelemään. Fanityttöhehkutusta siis luvassa bändeistä, artisteista, biiseistä, levyistä, keikoista, näyttelijöistä, leffoista ja tv-sarjoista. Kaikki kuitenkin aika kevyellä otteella, mitään syväluotaavia analyyseja ei täällä tulla näkemään. Edellämainittujen lisäksi saatan kuitenkin niin halutessani laajentaa aihepiiriä muihinkin asioihin. Lähtökohtaisesti kirjoittelen siis täysin fiilispohjalta ja ihan vain kirjoittamisen ilosta, siitä kun olen aina tykännyt :)

kuva by minä
Siinä siis lyhyesti mistä tässä on oikein kyse. Syvemmin asiat selvinnee jatkossa postausten myötä ja aina saa kysyä jos kysyttävää tulee! Pitemmittä puheitta, tervetuloa jukeboksiin!


♫: Garbage - Boys Wanna Fight