torstai 21. tammikuuta 2010

Minä haluan hieman huvia.

Pakko aloittaa nyt ihan vaan kertomalla että sain juuri postiluukusta ihan parhaan yllätyksen! Nimittäin mokkapaloja! Eräs opiskelukaveri oli niitä kuulemma eilen väsännyt ja vitsillä heitin että mäkin haluan johon vastasi että no hän käy tiputtamassa postiluukusta. Tietysti ajattelin hänenkin vain vitsailevan mutta niin vain tipahti luukusta :D Hajosin kyllä nauruun kun kämppis tulee koputtaa ovea: "Tota, sulle tuli postia..." ja ojentaa leivinpaperiin käärityn mokkapalan :'D Priceless! Ja ovat kyllä todella hyviä!

Mutta nyt siihen varsinaiseen asiaan. Eilen eli keskiviikkona viimeinkin ilmestyi se kauan odottamani Herra Ylpön & Ihmisten Pojat Ei Tanssi -levy! Mulla oli eilen vapaapäivä, joten heti kun vain sain itseni ylös sängystä ja ihmisen näköiseksi, lähdin käymään Levykauppa Äxässä, jossa mulla olikin varaus tuohon levyyn. (Shoppailin myös täydellisen nahkatakin Seppälästä sekä Spirit Storesta kivan aleneuleen, plus Gigantista uuden suoristusraudan!) Levy pärähti tietysti heti soimaan kun pääsin kotiin ja kuulostaa aivan mahtavalta! Levyn avausraita on mahtipontinen Riisu Siipesi johon tykästyin jo kuullessani sen ensimmäistä kertaa YleXillä viikko sitten. En kyllä nyt jaksa mitään sen kummempaa arvostelua tästä levystä tehdä, upeista biiseistä (niin sanoitukset kuin melodiatkin) ja lähestulkoon eheästä kokonaisuudesta tämä levy ansaitsee kyllä ehdottomasti sen viisi [5] tähteä ainakin minun osaltani!

01. Riisu Siipesi
02. Pojat Ei Tanssi
03. Horros
04. Pikkukaupungin James Dean
05. Rakkaus On Raskasta
06. Piraija
07. Hylättyjen Valtakunta
08. Hamartia
09. Paraatimarssi
10. Entiset Tyttöystävät
11. Hylättyjen Valtakunta II (Kehtolaulu)

Yllä siis levyn kappalelista. Omiksi suosikeikseni ovat nousseet tuon Riisu Siipesi -biisin lisäksi Horros, Piraija ja Hylättyjen Valtakunta II (aivan uskomattoman kaunis biisi <3), sekä tietysti jo aiemmin hehkuttamani biisit Rakkaus On Raskasta, Hylättyjen Valtakunta ja Pojat ei Tanssi. Ja koska tuntuu valheelliselta jättää mainitsematta kaikkia muitakin biisejä levyltä, on sanottava että ihan oikeasti, kaikki levyn biisit ovat mielettömän hyviä. Toisaalta mielestäni Paraatimarssi on hyvyydessäänkin hieman irrallinen muiden biisien välissä. Kaikki muut biisit todellakin tuntuvat muodostavan eräänlaisen "jatkumon", mutta tuo Paraatimarssi hieman rikkoo tuon "jatkumon". Edelleenkin, oikein hyvä biisi tuokin toki! Levy muuten käsittääkseni löytyy jo myös Spotifysta, että sieltä sitten vaan kuuntelemaan jos ei vielä oikein tiedä raaskisiko sitä kaupasta ostaa :) Vaikka toki suosittelen sen ostamaan. Harmittaa ihan sairaasti kun Ihmiset ovat keikalla HUOMENNA PE 22.01. Helsingin Levykauppa Äxässä enkä minä nyt tietenkään sinne täältä Jyväskylästä pääse :( Noh, tuleehan noita keikkoja vielä...

Ai että mua muuten harmittaa! Ennen joulua huomasin että Anttilassa olisi ollut Philipsin pieni cd-soitin tarjouksessa 40 euroa, mutta en jostain ihmeen syystä (?!) sitä sitten ostanut, ja nyt kun menin eilen katsomaan aikeenani nyt ostaa sen soittimen, niin a) niitä ei enää ollut kuin yksi PINKKI kappale ja b) sekään ei enää ollut edes alennuksessa! ARG. Mulla on jotenkin niin palanu käpy tähän tietokoneelta musan kuunteluun, siinä ei oo jotenkin sitä samaa fiilistä kuin siinä että saa laittaa cd-levyn vanhaan kunnon cd-soittimeen. Plus, tietokoneen äänentoisto ei kuitenkaan yllä samaan kaliiperiin kuin noissa cd-soittimissa :( Lisäksi vielä se, että ei mun tosiaan tule soitettua noita levyjä tässä koneella, yleensä vain kopsaan biisit tähän koneelle koska tää alkaa hurista ihan hirveen kovaäänisesti jos soitan sitä varsinaista levyä tämän kautta. Joten niin mulla vaan seisoo noi levyt tuolla hyllyssä (ihanissa puisissa CD-laatikoissa jotka sain joululahjaksi äitiltä <3) enkä oikeestaan ikinä niitä kuuntele. Ja uskon vakaasti että mun tulis kuunneltua niitä enemmän jos olis se kunnon cd-soitin. Pakko kyllä vissiin sit laittaa se joku 50 euroa siihen soittimeen...

Tulipa tuossa yksi yö pohdiskeltua syvällisiäkin musiikin saralta. Nimittäin aloin pohtimaan sitä, mitä musiikki mulle itseasiassa merkitsee, ja tajusin, että musiikki on mun koti ja turvapaikka. Mä en ole koskaan tuntenut oikein mitään "kotiseuturakkautta" ja oikeasti sopeudun aika hyvin mihin vain asuinpaikkaan/taloon ja tunnen samanlaista "kodintuntua" missä vain paikassa jossa mun täytyy nukkua pidempään kuin yksi yö tmv. Mutta silloin kun mä kuuntelen musiikkia (eli lähestulkoon 99% ajasta) mulle tulee jotenkin kodikas olo. Vaikka olisin kävelemässä jossain missälie, jos vain kuuntelen musiikkia niin mulla on semmoinen jännä tunne että ole kotona. Turvapaikka musiikki on mulle myös siinä mielessä, että siitä mä haen useimmiten lohtua oli tilanne mikä hyvänsä ja musiikkiin mä pakenen todellisuuden ahdistavuutta. Musiikkia kuunnellessa olo on sellainen ettei lähestulkoon mikään voi vahingoittaa tai koskettaa, muu kuin se musiikki. Ja vaikka musiikkikin aiheuttaa välillä ahdistuksen tunnetta, surua ja inhoa ja ties mitä, on se silti mieluisampaa kuin todellisuuden tuomat tunteet. Olenpas mä nyt...outo =/ Paremman ilmaisun puutteessa...Mutta siis, music truly IS everything. To me at least :)

♫: Herra Ylppö & Ihmiset - Hylättyjen Valtakunta II (Kehtolaulu)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti