sunnuntai 15. tammikuuta 2012

The Darkest Hour

Alien invasion -leffoja on taas putkahdellut viime aikoina melko tiheään. Useimmiten ne ovat myös olleet aikamoisia pettymyksiä, esimerkkinä mainittakoon ainakin Skyline, joka oli aivan uskomatonta kuraa in my opinion. Myöskään paljon odotettu Cowboys & Aliens ei sitten tainnutkaan täyttää odotuksia aivan täysin, itsekään en mitenkään hirveän ihastuksissani siitä sitten ollut vaikka ei se nyt ehkä mikään surkeakaan ollut.





















Kaverukset Ben (Max Minghella) ja Sean (Emile Hirsch) matkustavat Moskovaan ison diilis perässä, mutta joutuvat kokemaan karvaan pettymyksen kun Skyler (Joel Kinnaman), heidän yhteyshenkilönsä moskovalaisiin liikemiehiin kusettaa heitä varastaen heidän ideansa. Pettymyksen karvas maku suussaan kaverukset kuitenkin päättävät ottaa ilon irti matkustettuaan kuitenkin maapallon toiselle puolen. He tapaavat kaksi viehättävää naista (Olivia Thirlby ja Rachael Taylor), jotka ovat turisteja itsekin. Kesken bailauksen tapahtuu kuitenkin jotain outoa, kun kauniit valoilmiöt laskeutuvat taivaalta. Ihastelu muuttuu pian kauhuksi, kun nelikko huomaa että valopallot imaisevat elävät olennot ja muuttavat ne pelkäksi tomuksi. Pahinta on se, että oliot ovat lähes koko ajan näkymättömissä. Mitä ne haluavat ja kuinka tappaa ne? Alkaa selviytymistaistelu kun tämä pieni ryhmä koittaa päästä turvaan muiden selviytyjien luokse.























En totta puhuen odottanut leffalta oikein yhtään mitään ja meninkin katsomaan sen ainoastaan ihanan ruotsalaisnäyttelijä Joel Kinnamanin takia. (Eli kyllä, katson elokuvia myös tietyn näyttelijän takia ;D) Joelin hahmo nyt oli aika kuspää, mutta mies on niin ihana että ei hahmoakaan voinut ihan täysillä inhota :D Elokuva itse etenee aika peruskaavalla eikä tarjoa suurempia yllätyksiä. Henkilöhahmoissa ei elokuvan aikana tapahdu minkäänlaista kasvua, mutta kuinka useasti tämän tyylisissä elokuvissa sitä yleensäkään tapahtuu, tai kuinka moni katsoja edes katsoo tällaista alien sci-fi toimintaa odottaen jotain suuria henkilökuvauksia ja kasvutarinoita? Tai no minun mielestäni ei ainakaan kannata edes lähteä katsomaan mitään tämmöisiä leffoja tuollaisella odotuksella, sillä silloin takuuvarmasti pettyy :D 

Vaikka haluaisin ihan vain Joel Kinnamanin takia sanoa että elokuva oli hyvä, sitä se ei ihan ollut. Ei mua kylläkään harmita että kävin sen katsomassa, mutta en sitä silti erityisen hyväksikään voi sanoa. Totta puhuen se ei hetkauttanut oikein suuntaan taikka toiseen, siksi on niin vaikea kirjoittaa siitä koska mitään sanottavaa ei oikeastaan ole! Ei niin huonoa eikä hyvääkään (paitsi jo monta kertaa mainitsemani Joel :D). Tästä voimme siis ehkä päätellä että elokuva oli mitäänsanomaton perushöttö. Katsokaa tai älkää, mitään ette menetä ettekä myöskään saa teittepä kummin tahansa.






















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti