Harry Potter and the Deathly Hallows part 2

VAROITUS! Sisältää spoilereita Kuoleman Varjelukset part 1 -elokuvasta!

Mistäköhän sitä edes aloittaisi. En ole mikään hirveä Harry Potter -fani, vaikka toki olen tykännyt niin kirjoista kuin elokuvistakin. En ole kuitenkaan koskaan tuntenut tarvetta jonottaa uutta kirjaa koko yötä tai nähdä uusin elokuva ensinäytöksessä. Kuten tunnustinkin jo Kuoleman Varjelukset Osa 1:n kohdalla, en siis ole vieläkään lukenut kaiken päättävää viimeistä kirjaa. Se oli osaksi ajan puutetta ja saamattomuutta - en vain saanut aikaiseksi luettua sitä ennen leffan ensimmäisen osan ilmestymistä - ja osaksi myös tiedostettu valinta. Halusin nähdä millaisena koen elokuvan kun en tiedäkään sen mahdollisia juonenkäänteitä ja tapahtumia ennalta, enkä voi täten myöskään nurista epäkohdista ja erilaisuuksista kirjaan nähden.

Kuoleman Varjelusten ensimmäinen osa olikin erittäin positiivinen yllätys - ei siis sillä ettenkö tosiaan pitäisi aiemmistakin Potter filmatisoinneista, mutta tämä leffa oli erilainen kokemus aiempiin verrattuna. Tein ehkä sen virheen mennessäni nyt katsomaan viimeisen elokuvan päättävää osaa, että en katsonut tuota ekaa osaa uudestaan juuri ennen. Niinpä elokuvan alku menikin siinä, että kaivelin muististani mitä kaikkea siinä edellisessä tapahtuikaan ja mihin se jäi. Sillä Part 2 jatkuu todellakin aivan suoraan siitä mihin jäätiin.  Harry ja kumppanit ovat paenneet täpärästi Bellatrixin kynsistä Malfoyiden kartanosta ja päätyneet kauniille hiekkarannalle, jolle he hautaavat kotitonttu Dobbyn (tähän väliin muuten pakko sanoa, että olen ehkä sitten tunteeton hirviö, mutta olin enemmänkin tyytyväinen kun se tonttu kuoli. En nimittäin tykännyt siitä missään vaiheessa). Voldemort voi toisaalla hykerrellä tyytyväisenä löydettyään juuri voimakkaan Elder Wandin. Harryn, Hermionen ja Ronin täytyisi vielä löytää viimeiset hirnyrkit ja tuhota ne, jotta heillä olisi mitään mahdollisuuksia käydä itse Voldermortia vastaan. Voldemort käy kuitenkin kärsimättömämmäksi ja Harrylle tuleekin todenteolla kiire päästä hirnyrkkien jäljille ennen kuin on liian myöhäistä.

Jostain syystä koin elokuvan alun jotenkin hieman tahmeaksi, mutta melko pian päästiin kunnolla vauhtiin.  Tahmeus tosin saattoi johtua juurikin siitä, että ekan osan näkemisestä oli niin kauan ja itselläni kesti vähän aikaa päästä taas kärryille. Muutama kohtaus sai aikaan tahatonta tirskahtelua ja olin vähän että mitääääh, kuten "valkoinen huone" kohtaus...Kaikki elokuvan nähneet varmaan tietävät kyllä mitä tarkoitan :D Oli kuitenkin hienoa, että hahmot kuten Neville Longbottom ja Professori McGarmiwa saivat omat hienot kohtauksensa ja pääsivät todella näyttämään kyntensä. Massiiviset ja vauhdikkaat taistelukohtaukset joissa värikkäät loitsut vain lentelivät saivat kyllä hengen salpautumaan ja ihon kananlihalle.

Kuten mainitsinkin tuossa aikaisemmassa kirjoituksessani Part 1:stä koskien, olen aina pitänyt todella paljon siitä kun Potter leffoissa on näytetty kuolonsyöjiä. Vaikka en koskaan kirjoja lukiessani hirveästi hurrannut kuolonsyöjille saati Luihuisille, leffoissa mitä likemmäs loppua on tultu, olen tykästynyt niihin pahiksiin enemmän ja enemmän. Jokin niissä Voldemortin seuraajissa on niin coolia :D Bellatrix Lestrange on suosikkini, ihana sekopää! Varsinkin nämä kaksi viimeistä elokuvaa ovat saaneet minut myös tykästymään kovasti itse Isoon Pahikseen, eli Lordi Voldemortiin. En voisi tosiaan kuvitellakaan ketään parempaa Voldermortiksi kuin ihana Ralph Fiennes. Rakastin tässä viimeisessä osassa kaikkia Voldemortin suorastaan lapsellisia kiukunpuuskia sekä lapsenomaista ilakointia (oh c'mon, kuka ei muka heltynyt siitä kömpelöstä halauksesta?!). Ihan parasta :D Suostuiskohan joku tekemään sellaisen Lordi Voldemortin Oma Elokuva -leffan kaikkien lastenelokuvien jatko-osien hengessä? Tuossa hahmossa nimittäin olisi kyllä riittänyt syvyyttä ja moniuloitteisuutta tutkittavaksi.

Kaiken kaikkiaan siis pidin Harry Potterin tarinan päättävästä elokuvasta paljon, joskin kokonaisuutena tämä olisi ehkä loppujen lopuksi toiminut paremmin mikäli olisin lukenut kirjan. Sanat ovat kieltämättä nyt hieman hukassa, pitäisi oikeastaan nähdä elokuva uudestaan ja ehkä sen jälkeen voisi syntyä kattavampaa tekstiä ja mielipidettä. Nyt tyydyn siis sanomaan vain, että näitä vikoja elokuvia ei siis todellakaan voi enää suositella perheen pienimmille. Vaikka en mikään hardcore Potter-fani ole koskaan ollutkaan, oli leffateatterista poistuttaessa kieltämättä pikkaisen haikea fiilis. Harry Potter, niin kirjat kuin elokuvatkin, ovat kuitenkin olleet jo vuosikymmenen ajan suuri ilmiö ja niitä on odotettu - toiset enemmän ja toiset vähemmän, mutta kuitenkin. Nyt on tultu yhden aikakauden loppuun ja onkin kyllä toisaalta mielenkiintoista nähdä, onko tulevaisuudessa luvassa mitään samankaltaista yhtä suosittua ilmiötä, joka aloittaisi taas uuden aikakauden. Toisaalta saatan myös olla sitten itse jo niin "vanha" etten pääse enää siihen kelkkaan lainkaan kyytiin...

PS. Olen kuullut paljon kommentteja että sen kirjan viimeinen luku on totaalinen fail ja pilaa suorastaan koko tarinan? Sanokaa nyt joku kirjan lukenut että kai tolla tarkoitettiin sitä leffan loppukohtausta? :D

Translation:

All I can really say at this moment, is to quote Depeche Mode: "words are meaningless, and forgettable". I've just seen the final chapter of the Harry Potter era and I did like it very much, though some scenes made me go lol wut?! :D And gosh I loved Voldemort's little temper tantrums ♥ And seriously, who can honestly say that they didn't feel a bit warm and fuzzy inside after that awkward hug? I've never been a huge Potter fanatic, but I do admit feeling a little sentimental leaving the theatre. After all, Potter has been a huge phenomenon for a decade and now it has come to an end. Aaanyway, I think I should watch the film again and maybe after that I could actually form some meaningful sentences and opinions. But for now I'll just settle with saying that the film was good. Loved the death eaters and the fight sequences. Awesome.