Odotukseni TRANSFORMERS: KUUN PIMEÄ PUOLI leffaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat. Pidän nimittäin oikeasti aika paljon kahdesta edellisestä Transformers leffasta, jokin niissä autoiksi ja taas takaisin jättikokoisiksi roboteiksi muuttuvissa ulkoavaruudesta tulleissa autoboteissa viehättää. Lisäksi elokuvat ovat olleet todella hauskoja, kuuluisa comic timing on toiminut just eikä melkein ainakin omalla kohdallani. Ja vaikka tämä kolmas Transformers elokuvakin oli ihan hyvä, jokin siinä hieman tökki enkä välttämättä jaksaisi sitä ihan heti uudestaan katsoa.
Suloinen Shia LaBeouf jatkaa Sam Witwickynä, mutta hemaisevan Megan Foxin tilalle leffan naiskauneudeksi on astunut brittiläinen Rosie Huntington-Whiteley, joka lähtee mallin taustastaan ponnistamaan elokuvatähdeksi. Foxin hahmon Mikaelan poistuminen Samin elämästä sivuutetaan hyvin yliolkaisesti, tyttö vain otti ja lähti. Elokuva alkaa jälleen kerran pienellä kertauksella siitä, miksi autobotteja ylipäänsä on Maahan eksynyt. Omalla planeetallaan Cybertronilla käytiin raakaa sotaa autobottien ja decepticonien välillä ja siinä rytäkässä koko planeetta tuhoutui elinkelvottomaksi. Planeetalta kuitenkin ehti paeta alus, jonka lastina on hyvin kallisarvoista ja potentiaalisesti vaarallista autobottien teknologiaa. Alus ei kuitenkaan pääse määränpäähänsä vaan törmää omaa Maatamme kiertävään Kuuhun. Eletään vuotta 1961 ja jenkit havaitsevat törmäyksen, ja 8 vuotta myöhemmin NASA lähettää ensimmäisen miehitetyn avaruussukkulan Kuuhun tutkimaan alusta.
Hypätään takaisin nykyaikaan, jossa Sam Witwicky kamppailee niinkin tavallisen asian kuin työnhaun parissa. Huolimatta siitä että nuori vastavalmistunut on pelastanut maailmamme jo kahdesti ja saanut urotöistään jopa metalin itse Obamalta, ei töitä tunnu löytyvän. Itsetuntoa nakertaa lisäksi se, että kuvankauniilla tyttöystävällä on rahaa ja hyvä työpaikka sekä lipevä ja komea pomo (Patrick Dempsey). Saatuaan kuitenkin työpaikan ison firman postipuolella Sam saa tietää tarkoin salatuista Kuulento-operaatioista ja niiden todellisesta tarkoituksesta. Autobotit sekä ihmiskunta ovat vaarassa ja Samin on saatava tieto NEST-tiimille, joka työskentelee yhdessä autobottien kanssa ratkaistakseen erilaisia ihmisten välisiä konflikteja. Decepticonit ovat jälleen aktivoituneet ja tällä kertaa heidän suunnitelmansa on megalomaaninen ja katastrofaalinen ihmisille. Sam joutuu taas keskelle jättiläisrobottien mäiskintää ja monet muutkin ennestään tutut hahmot kuten Seymour Simmons (John Turturro), Epps (Tyrese Gibson) ja Lennox (Josh Duhamel) vetäistään keskelle taistelua.
Vaikka elokuvan tapahtumat lähtivät rullaamaan hyvään vauhtiin ja elokuva muutenkin eteni vauhdikkaasti, tämä kolmas elokuva oli mielestäni kaikista hajanaisin juoneltaan. Elokuvassa tuntui oikeastaan tapahtuvan vähän liikaa, tarina oli liian massiivinen mahtuakseen 2½ tuntiin ja tosiaan tuo elokuvan kesto alkoi loppua kohden tuntua liian pitkältä. Mietin jo pariinkin otteeseen että herran jestas miten kauan tämä oikein kestää :D Elokuvassa oli kuitenkin onnistuttu säilyttämään aikaisempienkin leffojen hauskuus, leffa nimittäin sai koko teatterin hersymään naurusta useampaankin otteeseen. Huntington-Whiteley oli yllättävän hyvä roolissaan, mutta Transformers elokuvissa ei tosiaankaan pidä ottaa noita naispääosarooleja kovin vakavasti. Eiköhän se perimmäinen tarkoitus sekä Megan Foxilla että Huntington-Whiteleyllä ole ollut näyttää seksikkäältä mutrusuulta joka on pelastamista vailla :)
Toimintaa kyllä piisasi, mutta jostain syystä se ei saanut minussa enää aikaan samanlaista hengen salpautumista ja kylmiä väreitä kuin aiemmin (mielelläänhän sitä toki edelleenkin katsoi). Tähän saattoi tietysti vaikuttaa elokuvan ulkopuolisetkin seikat kuten väsymys ja istumisen puuduttavuus (olin siis juuri tuntia aiemmin käynyt katsomassa Harry Potterin :D). Olen kuitenkin sitä mieltä että elokuvan suurin ongelma oli sen venynyt kesto ja varmasti elokuvantekijöiden kannalta taas suuri yritys tunkea mahdollisimman paljon liian lyhyeen aikaan. Aina ei voi voittaa ja tällä kertaa Transformers oli minulle pikkuisen pettymys. Toisaalta taas veljeni sanoi että hänen mielestään oli ehkä vähän jopa parempi kuin aikaisemmat! Joten mene ja tiedä :)
Kuvat allmoviephoto.com
Translation:
In addition to seeing the last Harry Potter film, I also went to see the Transformers: Dark of the Moon. I've really enjoyed the last two Transformers movies and had expectations for this film quite high. Truth be told, I was just a little bit disappointed. The film was perhaps a bit too long (over 2 and a half hours!) and had a bit too much stuff in it. Nevertheless, it was really funny and even though all the action sequences didn't give me the goosebumps they used to in the previous films, it was enjoyable to watch.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti