Don't Let Go.

Facebookin etusivulla törmäsin Spotifyn uutuuteen, nimittäin Hurts -nimisen yhtyeen ja kirjailija Joe Stretchin interaktiiviseen ääniromaaniin nimeltä 'Don't Let Go'. Linkki aukeaa näyttelijä Anna Frielin kertoman tarinan ensimmäiseen raitaan, jonka lopussa kuuntelijalle annetaan koodi, jolla löytyy tarinan seuraava osa. Seuraavan osan lopussa kuuntelijalle taas annetaan valinta: kaksi koodia jotka vievät tarinaa eri suuntiin. Kuuntelija saa siis itse vaikuttaa tarinan kulkuun ja lopputulokseen, joita voi siis olla lukuisia erilaisia. Tehtävänä olisi estää tarinan pahista Guy Lockhartia levittämästä sydänsurujuomaa, joka tuomitsisi ihmiskunnan ikuiseen rakkaudettomaan ja tyhjään olemassaoloon. Jos onnistuu pääsemään johonkin niistä yhdestätoista mahdollisesta loppuratkaisusta kuolematta tarinassa, palkinnoksi pitäisi saada kuunnella ennakkoon Hurtsin uuden levyn ylimääräinen kappale.

Varoituksen sanana, tähän jää aika helposti koukkuun, itse olen epäonnistunut maailmanpelastus tehtävässä jo kahdesti, mutta pakko yrittää uudestaan :D Enkä edes välitä nimeksikään Hurtsin musiikista...vaikka onhan se ihan ok, ei vain iske mitenkään erikoisemmin ainakaan ne pari kappaletta jotka olen radiosta kuullut.

Markkinoinnin ja mainostuksen kannalta tällainen on kuitenkin mielestäni oikein hieno idea ! Selkeästi nähty vaivaa kun on koitettu keksiä kuinka markkinoida uutta levyä mieleenpainuvalla tavalla. Rakastan myös Anna Frieliä joten oli mukava lukea että nimenomaan hän on äänessä lukemassa tarinaa.

♫: Hurts - Wonderful Life

P.S. Tämä oli näköjään muuten tämän blogin 100. postaus !

It starts to feel like a barricade to keep us away.

Kirjoittelinkin jo viime toukokuussa Interpolin uudesta matskusta Lights -nimisen biisin tienoilta. Kyseinen biisi osui ja upposi ainakin minuun, vaikkakin olen kuullut myös melko paljon pettyneitä kommentteja biisistä. Noin kuukausi sitten kuultavaksi ilmestyi uusi biisi Interpolin tulevalta levyltä, biisi nimeltä Barricade. Tuolloin kuuntelin biisin (ja unohdin siitä kirjoittaa...korjattakoon asia siis nyt), mutta suureksi pettymyksekseni kappale ei minuun iskenytkään lainkaan. Biisi kuulosti jotenkin oudolta omiin korviini, Paul Banksin laulu liian mekaaniselta. Pettyneenä jätin kappaleen unholaan, kunnes törmäsin siihen uudestaan twilight cola blogissa musiikkivideon kera. Laitoin videon pyörimään ja kappas, biisi kuulostikin paremmalta kuin mitä muistin ! Edelleenkään se ei lähentele mielestäni Interpolin parhaimmistoa, mutta nyt se näemmä kestää jo kuuntelua.

Mielenkiintoni tulevaa levyä kohtaan nosti taas päätään. Onneksi ei ole kuitenkaan enää pitkä aika kun pääsee kuuntelemaan koko levyn, julkaisupäivä on 6.9.2010 ! Levyn biisilistakin on julki, kokonaisuudessaan se sisältää 10 kappaletta. Mitä muuten pidätte levyn kansikuvasta? Omasta mielestäni se on upea. Rakastan sen yksinkertaisuutta ja mekanisuutta. Huolisin seinälleni tuollaisen julisteenkin.

Toivon todella että Interpol löytäisi tiensä myös Suomeen uudella kiertueellaan.

Kuva Interpolnyc.com

♫: The National - Anyone's Ghost

Beauté française.

On aivan pakko kuuluttaa rakkauteni erääseen ranskalaiseen näyttelijättäreen. Kyseessä on mm. Quentin Tarantinon Inglourious Basterds - elokuvasta tuttu Mélanie Laurent, johon rakastuinkin nähtyäni juuri kyseisen elokuvan. Tämä 27-vuotias ranskatar on paitsi upea näyttelijä, myös kadehdittavan kaunis. Mélanie näyttää juuri siltä, ettei hänen tarvitse aamuisin viettää aikaa kaunistautumiseen minuuttia kauempaa, kenties pieni sipaisu ripsiväriä ja poskille punaa - ja voilá! Katsokaapa vaikkapa pätkä tästä videosta, jossa Mélanie on täysin meikittä ! Ollapa itse yhtä luonnonkaunis... Viehätystä ei tietenkään yhtään vähennä ihanalta kuulostava ranskan kieli.

Loppuun vielä aivan mahtava video pätkä jossa behind the scenes matskua Elle -lehden kuvauksista. Mélanie on todella suloinen ja samalla erittäin rock ! Inspiroivaa.

Kuvat Google kuvahaku ja oman tietokoneen kuva-arkistot.

♫: Interpol - Specialist

My grammar is soooooo gooder.

Ei meinaa teksti syntyä taas ollenkaan. Viikonloppu meni muuttohommissa, muutin siis soluasunnosta yksiöön lauantaina, ja voi luoja sitä tavaran määrää ! Missä välissä olin ehtinyt kerätä niin suunnattoman määrän rojua pieneen soluhuoneeseeni? Kysynpähän vaan. Muuttopäivä oli tietysti kaikista huonoin mahdollinen, sillä samaisena lauantaina iso osa aivan uusia opiskelijoita muutti rakennukseen josta itse olin muuttamassa pois, eli hissit olivat koko ajan varattuna, piha oli täynnä autoja jne. Onneksi sentään rakennus johon muutin oli melko rauhallinen muuttajien osalta ja saimme tavarat siirrettyä pakettiautosta uuteen asuntoon melko vaivattomasti. On se muuttaminen niin rankkaa ettei sitä kyllä aivan joka vuosi haluaisi tehdä...

Uusi asunto alkaa kuitenkin näyttämään ja tuntumaan jo kodilta, vaikka hieman haikea olo onkin kun ajattelee vanhaa soluhuonetta. Siihenkin kuitenkin ehti jo tottua ja kiintyäkin. Eiköhän tämä tästä kuitenkin. Muutamat tavarat vielä odottavat laatikoissa paikkaansa.

Tämä viikko olisi vielä kesälomaa, sitten seuraisi paluu yliopiston penkkejä kuluttamaan. Selasin tuossa kuvatiedostojani ja löysin tallentamani Pearls Before Swine -sarjiksen, joka on vain niin sopiva näin englannin kielen opiskelijalle :D

Pearls Before Swine on ehdottomasti lempisarjikseni, vaikken hirveästi sarjiksia noin yleensä luekaan. Tämä on kuitenkin sellainen joka täytyy tsekata joka päivä. Kyseinen sarjis ilmestyy vissiin Keskisuomalaisessa suomeksi, mutta itse luen sarjista täältä.

Todella kivaa kun on hirvittävä yskä vieläkin päällä ja ääni lähestulkoon kadonnut, kurkkuunkin koskee :( Pitäisi varmaan lääkäriin hakeutua piakkoin, en tahdo !! Mutta joo, tässä nyt ei ollut oikein mitään järkevää punaista lankaa koko postauksessa, yleistä löpinää kuulumisista :) Katsellaan jos saisi aikaiseksi jonkun paremman postauksen myöhemmin. Musiikistakaan ei tällä hetkellä ole oikein puhuttavaa sillä olen edelleenkin jumittunut kuuntelemaan Razorlightia lähes nonstoppina, pitäisi ehkä keksiä jotain muutakin kuunneltavaa. Ehdotuksia?

♫: Lou Reed - Perfect Day (Razorlightin väliin mahtuu välillä muutama biisi jotain muutakin.)

Ready - steady - GO!

Mistä tietää että syksy on tulossa ja yliopistokin taas pian jatkumassa? No ainakin siitä, että tänään piti ilmoittautua kielten laitoksen syksyn kursseille. Naurettavaa touhua sanon minä. Ilmoittautuminen aukeaa netissä klo 08:00, ja kaikkihan sen voi arvata, että nettisivut joilla ilmoittautuminen tapahtuu ovat aivan tukossa kun sadat opiskelijat pyrkivät samoille kursseille. Huoh. 

 

Kursseille ilmoittautuminen on kuin osallistuisi sadan metrin juoksukisaan. Nopeus on valttia. Lähtöviivalla, eli tässä tapauksessa Korpin (Jyväskylän yliopiston järjestelmä, jossa mm. ilmoittaudutaan kursseille) etusivulla, kämmenet hikoavat, sydän jyskyttää odotuksesta ja kädet saattavat jopa hieman täristä jännityksestä. Kun lähtölaukaus viimein kajahtaa, on kyse siitä kuinka nopeasti saat klikkailtua valitsemiesi kurssien ilmoittautumissivut auki ja hakattua hiiren vasenta näppäintä "Ilmoittaudu" -painikkeen kohdalla. Valitettavasti tässä kohtaa joillekin käy köpelösti ja tekniikka jumittaa, jolloin saa melkeinpä sanoa kauniit hyvästit niille kiinnostavimmille kursseille. Koko rumba on ohi vain muutamassa minuutissa, mutta adrenaliinipiikki on valtava, ja vaikka voisikin hyvillä mielin (ainakin jos on päässyt haluamilleen kursseille, kuten allekirjoittanut!) kömpiä takaisin sänkyyn vielä pariksi tunniksi, on varmaa ettei uni taatusti tule tuon urheilusuorituksen jälkeen! Ja kun akuutein hätä on ohi, voi keskittyä puimaan suoritustaan kanssaurheilijoiden kanssa: "No, onnistuiko?" "Pääsitkö niille kursseille mille halusitkin?" "Huh-huh mikä kilpajuoksu!"

Pakko kyllä ihmetellä yliopiston logiikkaa, monesta varmasti suositusta kurssista ei ole kuin yksi ainokainen 20-25 hengen ryhmä koko lukuvuonna?! Ilmoittautuneita kuitenkin saattaa riittää kahdelle, ellei jopa kolmellekin 20 hengen ryhmälle. Kun tämä aika varmasti osataan ennakoida ainakin joidenkin kurssien kohdalla, miksi ei voida järjestää useampaa ryhmää, jolloin kaikki pääsisivät opiskelemaan kiinnostavia asioita? Kaipa tämäkin voidaan perustella jollain säästölinjalla, mutta on tämä silti naurettavaa, että niin suuri määrä opiskelijoita jää sitten nuolemaan näppejään.

Nyt kun adrenaliinipiikistä on kulunut jo muutama tunti alkaa väsymys kyllä painaa päälle. Pääsin kuitenkin juuri niille kursseille joille pitikin, joten päivän raskain työ on nyt ohi ja voinkin ottaa aika rennosti ! :)

Kuva Googlen kuvahausta.

♫: Ceelo - F**K YOU

Razorlight - Stumble and Fall

Vaikka tuntuukin hassulta sanoa näin, niin melkeinpä parasta mikä jäi niinsanotusti "käteen" tuolta U2:n Olympiastadionin keikalta oli uusi tuttavuus Razorlight, joka siis lämppäsi irlantilaiset lavalle. Kyseinen indie bändi Briteistä jäi mieleeni karismaattisen laulajan ansiosta. Johnny Borrell käveli lavalle paidatta, hieman kiharissa hiuksissaan ja oli jotenkin kovin välitön, vaikka varmasti tiukan aikataulun vuoksi biisien väliset löpinät oli karsittu minimiin. Kun screeniltä heijastui verkkokalvoilleni Johnnyn isot siniset silmät, olin kutakuinkin myyty. Laulaja muistutti minua erittäin paljon nuoresta Iggy Popista ! Ei pidä kuitenkaan yhtään väheksyä bändin musiikkiakaan, toimi livenä hyvin ja kuulosti mielenkiintoiselta. Niinpä heti seuraavana päivänä avasin Spotifyn ja näpyttelin hakukenttään Razorlight ja ei muuta kuin bändin tuotanto soimaan !

Mikään järin uusi bändihän ei ole kyseessä. Wikipedia tiesi kertoa että Razorlight perustettiin jo vuonna 2002 ja ensimmäinen levy ilmestyi 2004 (Up All Night). Englantilaisen Johnnyn lisäksi bändissä vaikuttaa kaksi ruotsalaismuusikkoa ! Toinen, Razorlight-niminen albumi ilmestyi 2006 (noussut omaksi suosikikseni), ja viimeisin levy Slipway Fires ilmestyi 2008. Toivottavasti saamme kuulla uutta musiikkia pian !

Hyviä biisejä löytyy vaikka kuinka ! Suosittelen kuuntelemaan ainakin nuo ylle laittamani kappaleet, ja jos iskee niin Spotifysta tosiaan löytyy kaikki levyt :)

Kuva bändin MySpace sivulta.

♫: Razorlight - Hostage of Love

Olihan se upea.

 Viime perjantaina olin tosiaan katsastamassa irlantilaisten vireen Olympiastadionilla, enkä kyllä pettynyt. En ole koskaan varsinaisesti "fanittanut" U2:ta, mutta useat biisit kuuluvat suosikkilistaani. Suurin osa klassikoista tietysti ainakin. Yhtye on kuitenkin mielestäni sellainen joka täytyy nähdä ainakin kerran elämässä. Ja oli muut mitä mieltä tahansa, mielestäni Bono on hieno mies. Voisi ne kuuluisuuden tuomat varat ja vaikutusvallan käyttää paljon huonomminkin kuin maailman parantamiseen ! Paikkani stadikalla oli kauimmaisessa päädyssä mammuttimaisesta lavasta, joten kunnollisia kuvia keikasta ei lainakameroilla saanut. Paikka oli kuitenkin siinä mielessä hyvä, että sieltä näki hienosti kokonaiskuvan ja ääni kuului selvänä.

Keikka alkoi puolisen tuntia myöhässä teknisten ongelmien vuoksi (tässä vaiheessa mua alkoi jo hieman pelottaa, Sonisphere oli vielä liian tuoreessa muistissa !). Bändi kuitenkin pääsi lavalle ja koko stadion räjähti. Fiilis oli upea kun ensimmäinen varsinainen biisi Beautiful Day pärähti käyntiin. Oli hienoa että settilistaan oli mielestäni valittu hyvin noita vanhempia klassikoita, kuten Sunday Bloody Sunday, Mysterious Ways, One, New Years' Day, Elevation, Where The Streets Have No Name ja tietysti With Or Without You, joka sai minut melkein kyyneliin. Uudemmatkin biisit toki toimivat noin livenä, tosin itse en ole niinkään kuunnellut viimeisimpiä levyjä.

Näin pari päivää jälkijunassa on hirveän vaikea välittää sanallisesti sitä fiilistä mikä perjantaina oli. Ei kuitenkaan kaduta tippaakaan rahojen laittaminen lippuihin. Nyt on taas yksi "once in a lifetime" -kokemus plakkarissa :) Lämppärinä U2:lle toimi muuten Razorlight, mutta siitä ajattelinkin tehdä aivan oman postauksen...

♫: Razorlight - Vice

360 Degrees.

 Kuva: U2 Fan Club

Tänään viimein koittaa päivä jota on vuosi odotettu. Oikeastaan päivä, jota en koskaan uskonut tulevan. En nimittäin koskaan uskonut näkeväni U2:sta livenä ! Mutta tänään se kuitenkin tapahtuu, U2 360 Degree Tour saapuu Helsingin Olympia Stadionille. Valitettavasti unohdin hyvän pokkarikamerani Jyväskylään (insert profanity here) ja joudun tyytymään veljen pokkarikameraan jossa ei ole kovinkaan hyvä laatu, joten jää nähtäväksi viitsiikö mitään kuvia edes julkaista täällä blogin puolella. Eiköhän keikasta silti tule ikimuistoinen !

Ketäs muita on menossa katsomaan U2:ta, joko tänään perjantaina tai huomenna lauantaina?

♫: Lady Gaga - Paparazzi

New York City Dreams

Elämänmittainen (hieno suomennos englanninkielisestä ilmaisusta "lifelong" :D) haaveeni on ollut päästä New Yorkiin. Syytetään siitä nyt sitten vaikka Sinkkuelämää ja Gossip Girl tv-sarjoja ja elokuvia kuten Serendipity, Cruel Intentions ja vaikkapa Yksin Kotona 2:sta, tuota yhtä lapsuuden lempielokuvista. Tuleehan toki monet hyvät bänditkin Isosta Omenasta. Jotenkin kuvani New Yorkista on täynnä muotia, kauneutta, musiikkia ja elämää vuorokaudenajasta riippumatta. Viime aikoina olenkin havainnut itsessäni alati nousevaa kuumetta matkustaa New Yorkiin, ja mielellään vielä ainakin pariksi viikoksi. Kuumetta ei ainakaan yhtään vähennä ainakin omasta mielestäni hyvin halvat lennot ! Meno-paluu lennot tammikuussa 560,38 euroa. Kyllä kuume nyt nousee...

PAKKO. PÄÄSTÄ.

 ♫: David Bowie - Cat People (Putting Out Fire)

My life according to Iggy Pop.

Koska mulla ei nyt muutakaan järkevää aihetta ole kirjoittaa, mutta jotain tekisi mieli tehdä, niin päätinpä sitten tehdä myös täällä blogin puolella tämän ainakin Facebookissa kiertäneen musiikkiaiheisen "haasteen". Skippaan kuitenkin tuon haasteen eteenpäin välittämisen, jos joku tästä kiinnostuu niin olkoon hyvä ja tarttukoon toimeen :)

Using only song names from ONE ARTIST, cleverly answer these questions. Pass it on to 15 people you like and include me. You can't use the band I used. Try not to repeat a song title. It's a lot harder than you think! Repost as "my life according to (band name)"

Pick your Artist:
Iggy Pop/The Stooges

Are you male or female:
China Girl

Describe yourself:
Real Wild Child.

How do you feel:
I'm Bored.

Describe where you currently live:
Down On The Street.

If you could go anywhere, where would you go:
Wild America

Your favorite form of transportation:
Cold Metal.

Your best friend is:
Something Wild.

You and your best friends are:
Funtime.

What's the weather like:
No Fun.

Favorite time of day:
Starry Night.

If your life was a TV show, what would it be called?
Lust For Life.

What is life to you:
Death Trip.

Your relationship:
Cry For Love.

Your fear:
Isolation.

What is the best advice you have to give?
Brick by Brick.

Thought of the Day:
Your Pretty Face Is Going To Hell.

How I would like to die:
Open Up & Bleed.

My soul's present condition:
Loose.

My motto:
I Won't Crap Out.

Kokosinpa tylsyyksissäni nuo biisit vielä Spotify-soittolistaksikin. Klik-klik.

♫: Sea Wolf - You're a wolf

You can't always get what you want...

...apparently.

Melkein viikko vierähtänyt erittäin epäonnisesta Sonisphere reissusta, enkä ole vieläkään päässyt täysin pettymyksestäni yli. Sunnuntaina tosiaan oli määrä Iggy & The Stoogesien esiintyä kakkoslavalla klo 16. Olimme kaverin kanssa odottaneet tuota hetkeä jo yli puoli vuotta, ja sunnuntaina seisoimme 6 tuntia lavan edessä pitämässä eturivin paikkojamme. Väsymys oli järkyttävä, sillä emme olleet saaneet nukutuksi edellisenä yönä kuin vaivaiset puoli tuntia. Lisäksi aurinko oli porottanut pilvettömältä taivaalta koko 6-tuntisen odotuksen. Laskimme jo minuutteja siihen kun Iggyn piti astella lavalle, kunnes vain 5 minuuttia ennen h-hetkeä iskee se mieletön myrsky aivan pään päälle. Aluksi pieni sade vain sai yleisöön eloa ja Kirjurinluodolla raikui "IGGY! IGGY!" -huudot kovien aplodien saattelemana. Ja sitten sade yltyikin kovemmaksi ja kovemmaksi, kunnes sateen piiskaus oikeasti sattui. Tuuli oli niin voimakas että hajotti lavan katon ja lavalla olleet soittimet vaurioituvat sateesta, tai kaatuilivat tuulen voimasta.

Long story short...Kakkoslava oli poissa pelistä eikä Iggy & the Stooges päässeet soittamaan keikkaansa. Mötley Crüe joutui peruuttamaan esiintymisensä kokonaan. Päivän kuitenkin pelasti Iggyn lyhyt semi-akustinen keikka päälavalla. Iggy veti neljä biisiä ja villitsi läpimärän yleisön. Itse olin niin hysteerinen ja shokissa, etten voinut muuta kuin itkeä koko keikan ajan. Nautin itkustani huolimatta tästä lyhyestä keikasta täysin siemauksin. Oli upeaa että Iggy viitsi tulla lavalle esittämään edes ne neljä kappaletta, arvostukseni miestä kohtaan nousi entisestään. Igster vaikutti olevan myös varsin hyvällä tuulella valitettavasta vastoinkäymisestä huolimatta. Akustisella keikalla kuultiin biisit Raw Power, Search and Destroy, Gimme Danger ja I Wanna Be You Dog.

Kuvia tuli otettua harmittavan vähän koko reissulta, mutta ei sitä nyt aina jaksa olla kamera kädessä valmiina. Tässä nyt kuitenkin muutama melko huonolaatuinen ikuistus.

Huonolaatuisia ja täriseviä videoita tuli kuvattua muutama kappale.

Perkeleen hyvin se Iggy kuitenkin veti tuon akustisen settinsäkin.Toipuminen tästä pettymyksestä taitaa kestää kuitenkin aika kauan, sillä Iggyn musiikin kuunteleminenkin tekee kipeää :( En voi sille mitään että alan aina ajattelemaan miten hyvin kaiken olisi pitänyt mennä...Noh, ei auta muu kuin rukoilla musiikkijumalilta että Iggy & the Stooges tulevat vielä Suomeen kunnon keikalle, mieluiten vaikka sisätiloihin niin ettei trombit sun muut tornadot voi tulla estämään keikkaa !

♫: Iggy Pop - Gimme Danger

Tattoo inspiration.

Jo ala-asteella haaveilin tatuoinnista. En muista tarkemmin mistä tämä loppumaton viehätykseni ikuisiin kuviin iholla oikein on saanut alkunsa (vahva epäilys on, että HIMin Ville Valolla saattoi olla tekemistä asian kanssa, tai yleensäkin rock musiikilla), mutta muistan kyllä sen kuinka päätin 10-vuotiaana että joskus omaakin ihoani koristaa tatuointi. Kinusin vanhemmiltani lupaa saada ensimmäinen tatuointi jo rippilahjaksi. Isäni vei minut tatuointiliikkeeseen tutustumaankin jo, mutta sitten jänistin. Sikäli hyvä juttu että olisin tuolloin ollut vasta 14-vuotias ja kuva mitä tuolloin itselleni havittelin ei nykyään iske enää pahemmin millään tavalla. 16-vuotiaana himo päästä neulan alle kasvoi kuitenkin sietämättömäksi ja saatuani kirjallisen suostumuksen vanhemmiltani, marssin tatuoijan tykö ja hakkautin oikeaan nilkkaani yksinkertaisen tribaaliruusun. Vaikka olisin toki voinut ottaa jonkun hienommankin kuvan ensimmäiseksi tatuoinnikseni, en siltikään kadu tuota nilkkaani koristavaa ruusua pätkääkään. En edes muista sitä suurinta osaa ajasta.

Mitä kipuun tulee, tatuoiminen ei sattunut oikeastaan yhtään. Vähän se nipisteli, mutta olin pelännyt paaaljon paljon pahempaa kipua. Toisen tatuointini otin käsivarteen 18-vuotiaana, valitettavasti hyvin hetken mielijohteesta. Suhteeni tähän käsitatuointiini onkin hyvin ristiriitainen, välillä tykkään siitä hyvinkin paljon ja toisinaan taas haaveilen sen peittämisestä jollain hienommalla kuvalla. Nyt olen taas viimeiset pari vuotta kärsinyt mielettömästä tatuointikuumeesta, ja se alkaa todellakin käymään sietämättömäksi ! Ongelmana on vain liian monet ideat ja hyvin vaakamainen päättämättömyys. Olenkin surffaillut paljon netissä etsien inspiroivia tatuointikuvia ja tässä muutamia. Eniten houkuttaisi nätit linnut molempiin ranteisiin, sillä pidän lintujen symboliikasta, tai ainakin minulle ne edustavat täydellistä vapautta, joka on minulle hyvin tärkeä asia.

Kuvat we♥it
♫: -

No dawn, no day, I'm always in this twilight.

Budapestin matkasta on vierähtänyt jo yli kuukausi, ja kuitenkin vasta nyt sain käytyä läpi matkalla otettuja kuvia, ja ladattua niitä Flickr:iin. Joten tässäpä nyt muutamia valikoituja kuvia tuolta matkalta.

Tykkäsin ihan hirveästi noista katujen nimilaatoista.

 Eläintarhassa noita kirahveja sai syöttää kun osti sellaisesta ruoka-automaatista niille tarkoitettuja papanoita. Pääsin silittämään yhtä kirahvia :)

Oli todella kuuma päivä eläintarhassa, joten karhut sitten viilentyivät ja temmelsivät omassa altaassaan.

Noi on niitä elukoita Madagascarista !!

Parlamenttitalo oli aivan mieletön. En ole varmasti ikinä nähnyt niin suurta ja yksityiskohtaista rakennusta !

♫: Jamie McDonald - I'll Be Thinking Of You