Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste elokuvat. Näytä kaikki tekstit

maanantai 14. toukokuuta 2012

The Avengers

Muunmuassa Captain America ja Iron Man elokuvien pohjustama supersankarispektaakkeli The Avengers on räjäyttänyt potin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehuja satelee faneilta niin Twitterissä, Facebookissa kuin blogiyhteisö Tumblrissakin. Myös kriitikot ovat pitäneet elokuvasta.

Ja kaikki kehut on Avengers minunkin mielestäni ansainnut! Menin elokuvateatteriin melko maltillisin odotuksin ja poistuin intoa täynnä kuin pieni ilmapallo. Adrenaliinin täyteinen elokuva moninaisine supersankareineen ja hahmoineen toimi kuin junan vessa.

Asgardin hylkiöpoika Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan orjuuttaakseen ihmiset ja saadakseen käsiinsä voimakkaan energialähde tesseraktin. Pelastaakseen maapallon Nick Fury (Samuel L. Jackson) kutsuu koolle Kostajat, joihin vastahakoisesti kuuluu Tony Stark/Iron Man (Robert Downey Jr.), Steve Rogers/Kapteeni Amerikka (Chris Evans), Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) sekä agentit Natasha Romanoff/Musta Leski (Scarlett Johannson) ja Clint Barton/Haukansilmä (Jeremy Renner). Paikalle saapuu ukkosen ja salamoiden siivittämänä myös puolijumala Thor (Chris Hemsworth). Sankareiden paikalle saaminen on kuitenkin helppoa, hankalampaa onkin sitten saada sankarijoukko toimimaan ja taistelemaan yhdessä keskenänsä taistelemisen sijaan.

Avengersia pohjustaneista elokuvista olen nähnyt kaikki muut paitsi Edward Nortonin tähdittämän toisen Hulk -elokuvan. Ainakin ensimmäinen Hulk -elokuva oli aikamoista kuraa, eikä alkujaan suuria odotuksia nostattanut Captain America -leffakaan pystynyt ainakaan meikäläisen kohdalla noita kovia lupauksiaan lunastamaan. Thor oli positiivinen yllätys ja Iron Maneista olen pitänyt lähinnä Robert Downey Jr:n karisman ansiosta. Voisi siis luulla että Avengers ei olisi alunperinkään kiinnostanut minua, mutta toisin oli. Odotin kyllä Avengersia innolla, mutta onnistuin pitämään odotukseni "pessimisti ei pety" -tasolla.

Hahmot, jotka eivät omalla kohdallani napanneet juuri lainkaan omissa elokuvissaan räjähtivät kuitenkin täyteen loistoonsa yhdessä muiden sankareiden kanssa. Olinkin melko yllättynyt kuinka hyvin tämä supersankareiden tuominen yhteen loppujen lopuksi toimi elokuvassa. Kemiat kohtasivat ja tuloksena saatiin nauttia huikeasta toiminnasta kuin myös hersyvästä huumorista.

Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan kylvämään kauhua Avengersin pahiksena.
Jatkoa odotellessa...

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Top3: ohjaajat

Mihin nää päivät oikein katoaa? Vakaa aikomus oli vastata viime viikonkin Movie Monday -haasteeseen, mutta uusi painaakin jo päälle. Itsehän teen yleensä Top5-listauksia, mutta kun kerta tällä kertaa vaaditaan vain kolmea niin täältä pesee. Ja listataan siis lempiohjaajia. Ykkössija oli äärimmäisen helppo valinta, kakkonenkin aika itsestäänselvä, mutta kuten monella muullakin tähän haasteeseen vastanneilla, kolmannen valinta tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Hyviä ohjaajia on kuitenkin niin monta, että jaetulle kolmannelle sijalle voisin itsekin laittaa vähintään 3 ohjaajaa.


1. Darren Aronofsky


Ykkössijasta ei ole epäilystäkään; se kuuluu Darren Aronofskylle. Requiem for a Dream vakuutti jo vuosia sitten, sitten näin The Fountainin joka vei sydämeni täysin ja viimeisimpänä räjäytti Black Swan. Tämä mies ei voi epäonnistua. Tämä olkoon julkinen rakkaudentunnustukseni Aronofskya kohtaan. Minä rakastan Darrenia.


2. Tim Burton


Tim Burtonin visiot kiehtovat minua ja odotankin aina innolla ohjaajan uusia elokuvia. Suosikkeihini Burtonin tuotannosta lukeutuvat Saksikäsi Edward, Corpse Bride, Batman Returns sekä pähkähullu alienkomedia Mars Attacks!. Toukokuussa olisi sitten luvassa Dark Shadows.


3. David Fincher



Kuten sanottu, kolmannen sijan jakaminen yhdelle ohjaajalle oli erittäin vaikea tehtävä. Minulla oli kolme kovaa nimeä jotka kilpailivat tästä sijasta, Quentin Tarantino, Christopher Nolan ja David Fincher. Tarantino olisi ehkä ollut eräällä tapaa ilmeinen valinta omanlaisella tunnistettavalla tyylillään, Nolan taas on hurmannut minut täysin Batman -elokuvillaan sekä erityisesti Inceptionilla. Päädyin kuitenkin Fincheriin, joka ei myöskään ole pettänyt elokuvillaan odotuksiani. Fincher ei siis todellakaan ollut minulle mitenkään itsestäänselvä valinta, ohjaaja on kuin vaivihkaa syöpynyt mieleeni ja viimeisin, The Girl with the Dragon Tattoo -elokuva tavallaan vakautti huojuvan mielipiteeni Fincherin eduksi. Muita suosikkeja tämän ohjaajan tuotannosta ovat Fight Club, Se7en ja The Game, jota katsoin pienenä salaa - ja pelkäsin kuollakseni.


Jos tämä olisi Top5-listaus niin ei lieni epäselvää ketkä kaksi täyttäisivät loput sijat?

P.S. Tämän postauksen myötä meikä lähtee viikon lomalle Madridiin! Adios!

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

50/50

Jostain kumman syystä on jäänyt blogin kirjoittaminen pitkälle tauolle ihan huomaamatta, pahoittelen mikäli hiljaisuus on jotakuta haitannut :D Tänään on ollut kunnon lazy day sillä en ole tehnyt oikeasti mitään muuta kuin syönyt ja katsonut Youtubesta random videoita. Enimmäkseen olen itseasiassa tuijotellut Joseph Gordon-Levitt videoita, aih että rakastan sitä miestä ♥ Kukaan ei muuten näytä niin järkyttävän hyvältä puvussa kuin JGL. Samalla muistui mieleeni, etten ole kirjoittanut lainkaan jo about kuukausi sitten katsomastani 50/50 leffasta, jossa siis Joseph Gordon-Levitt näyttelee pääosaa yhdessä Seth Rogenin ja Anna Kendrickin kanssa.










Elokuva on komedia 27-vuotiaasta Adamista (Joseph Gordon-Levitt) joka saa yllättäen tietää sairastavansa syöpää. Selviytymismahdollisuudet ovat tasan 50-50. Terveellistä elämää viettävälle Adamille uutinen on yllätys, mutta sairaalan Adamille tarjoaman terapeutin (Anna Kendrick) mielestä mies ei käsittele sairautensa aiheuttamia tuntemuksia kunnolla vaan tuntuu elävän shokissa. Adamin paras ystävä Kyle (Seth Rogen) taas yrittää parhaansa mukaan pitää huumoria yllä ja käyttäytyy usein niin kuin mikään ei olisi vialla, vaikka tosiasiassa hänkin vain peittelee todellista pelkoaan. Syöpä langettaa myös ikävän varjon Adamin parisuhteen (tyttöystävää näyttelee Bryce Dallas Howard) sekä myös äitisuhteen ylle. Elokuva siis seuraa Adamin taistelua syöpää vastaan tuoden synkkään aiheeseen komediallisen puolen, unohtamatta kuitenkaan kokonaan aiheen vakavuutta.

Vaikka elokuva onkin tosiaan komedia, on se myös äärimmäisen koskettava ja todentuntuinen. Komediallinen osuus elokuvassa oli mielestäni sopivan hienovaraista ja teki katsomisesta miellyttävämpää kuin mitä se ehkä olisi ollut mikäli kyseessä olisi ollut puhdas draama. Komedia toimi siis sopivana vastapainona elokuvan surullisille kohtauksille. Itse en enää siinä vaiheessa pystynyt pidättelemään huutoitkua sisälläni kun Adam viimein lyhistyi todellisen pelkonsa alla ennen leikkausta. JGL:n välittämään tunteenpurkaukseen pystyy varmasti jokikinen samaistumaan, oli sitten koskaan joutunut leikkauspöydälle tai ei. 

Olen jo joskus aikaisemminkin hehkuttanut miten loistava näyttelijä Joseph Gordon-Levitt mielestäni on, mutta hehkutanpa vähän lisää. Kyseinen herra on kyllä sellainen monitaituri näyttelijänä(kin) että tässä maailmassa ei varmaan ole yhtään roolia josta JGL ei selviytyisi loistavasti. Odotan jokaista hänen tulevaa elokuvaansa kuin kuuta nousevaa (tsekatkaa muuten vaikkapa tuleva Premium Rush) enkä usko että yksikään hänen elokuvistaan voi olla täysin läpimätä tekele. Lisäksihän mies osaa mm. laulaa jumalaisesti ja puhua ranskaa ♥ Ja ensi vuonna pääsemme toivottavasti nauttimaan myös miekkosen ohjaustaidoista, sillä hän kuulemma aikoo ohjata, käsikirjoittaa ja vielä näytelläkin ensimmäisessä omassa elokuvassaan! I'm so excited, and I just can't hide it...

torstai 19. tammikuuta 2012

Animation

Minä rakastan animaatioelokuvia, tai piirrettyjä, kumpaa nimitystä nyt haluaakaan käyttää. On kyllä tarkennettava sen verran, että henkilökohtaisesti rakastan Disneyn ja Pixarin animaatioita, erittäin vähän katson esimerkiksi japanilaista animea. Se ei vain jotenkin kolahda, vaikka olenkin nähnyt mm. Henkien Kätkemää -elokuvan ja itseasiassa pidinkin siitä. Silti, ne ei vaan ole mun juttu. Tosiaan siis tällä viikolla Movie Mondayssa kysellään suosikkeja animaatioiden saralta. Yksi postaus ei ehkä edes riittäisi tähän vastaamiseen, sillä suosikkeja löytyy niiiiiiiin hiton paljon! Kaikki suosikit siis eivät todellakaan löydy nyt tästä, niitä olisi vielä kymmeniä lisää, muitakin kuin vain Disneyn/Pixarin tuotantoa (esim. Corpse Bride).

Rakkauteni Disneyn piirrettyihin juontaa juurensa aivan lapsuuteen saakka. Äitinikin on kertonut kuinka aina tapitin milloin mitäkin piirrettyä melkein nenä kiinni televisioruudussa, enkä nähnyt saati kuullut yhtään mitään muuta kuin ruudussa pyörivän seikkailun. VIIDAKKOKIRJAN norsujen marssin tahdissa menin nelinkontin pitkin olohuonetta ja usein PIENTÄ MERENNEITOA katsoessani rakensin oman "luolan" olohuoneen pöydän alle. LEIJONAKUNINGASTA katsoessa ei voinut välttyä itkulta kun Mufasa kuoli (22-vuotiaana vieläkin ottaa päähän että se kuoli!!) ja ALADDIN taas sai toivomaan lentävää mattoa ja ikiomaa tiikeriä. Uusimmista Disneyn ja Pixarin yhteistyöanimaatioista suosikkeja ovat olleet WALL-E, joka liikutti suloisuudellaan; SHREK, joka hurmasi viittauksillaan muihin elokuviin; NEMOA ETSIMÄSSÄ, jossa puolestaan kilpikonnat rokkasivat ja NÄIN KOULUTAT LOHIKÄÄRMEESI, joka oli suuri positiivinen yllätys ja sai haluamaan omaa lohikäärmettä.






tiistai 17. tammikuuta 2012

The Girl With The Dragon Tattoo

Yksi suosikkiohjaajistani David Fincher otti ja tekaisi omannäköisensä version ruotsalaisen kirjailija Stieg Larsonin Miehet jotka vihaavat naisia -kirjasta ja samannimisestä, vuonna 2009 ilmestyneestä ruotsalaiselokuvasta. Sinänsä en ymmärrä mitä järkeä on remakessa, joka ei eroa juurikaan alkuperäisestä kielenvaihdosta ja näyttelijöitä lukuunottamatta. Kun otetaan vielä huomioon että alkuperäisversiota ei hyvällä tahdollakaan voi sanoa vanhaksi, tuntuu remaken teko suoraan sanottuna turhalta. Ensimmäinen ajatukseni leffasta oli, että olisivat voineet sitten edes sovittaa tapahtumat vaikka sinne jenkkilään, jotta oltaisiin saatu jotain etäisyyttä alkuperäiseen elokuvaan. Oli nimittäin jokseenkin huvittavaa, että jenkkiläiset näyttelijät näyttelevät ruotsalaisia hahmoja ja puhuvat englantia jonkinlaisella ruotsalaisella aksentilla...



Tykästyin kuitenkin elokuvaan todella paljon, vaikka alun paasauksesta voikin varmasti saada päinvastaisen käsityksen. Fincher onnistui kuin onnistuikin tekemään elokuvasta omannäköisensä ja pidin nimenomaan hänen kolkosta tyylistään. Kylmää metallia ja harmaan ja mustan sävyjä korostamaan lätkäistiin vielä Trent Reznorin ja Atticus Rossin elokuvaan säveltämä kolkkoja metallisoundeja sisältävä musiikki ja kylmät väreet olivat taattuja. Daniel Craig oli huomattavasti hotimpi Mikael Blomkvist kuin edeltäjänsä ja rehellisesti sanottuna pidin myös Rooney Marasta Lisbeth Salanderina enemmän kuin Noomi Rapacesta. Rakastuin Rooneyn lookkiin joka oli mielestäni enemmän tyyliä "katutaistelija" kuin Lisbethin tyyli ruotsalaisleffoissa oli.
Niille, jotka eivät vielä tiedä mitään Millenium-trilogiasta eikä The Girl With the Dragon Tattoo-leffasta, elokuvan juoni lyhykäisyydessään: Maineensa ja uskottavuutensa menettänyt journalisti Mikale Blomkvist saa työtarjouksen rikkaalta eläköityneeltä liikemieheltä, Henrik Vangerilta. Blomkvistin tehtävänä on selvittää mitä tapahtui miehen veljentyttärelle Harrietille yli 20 vuotta sitten. Epäiltyjen listalla on koko Vangerien suku, jotka kaikki olivat paikalla suvun omistamalla saarella kun Harriet katosi. Avukseen Blomkvist saa omalaatuisen hakkerin, Lisbeth Salanderin, jolla on synkkä menneisyys.
Lyhyenä yhteenvetona voin sanoa, että vaikka alkuperäinen elokuva oli muistaakseni hieman jännittävämpi (saattoi toki johtua myös siitä että katsoin sitä yksin ja pimeässä huoneessa; sykkeeni nostattamiseksi ei siis tarvita paljoa :D), pidin kokonaisuudessaan itseasiassa enemmän tästä jenkkiversiosta. Toivon vain, että jos The Girl With the Dragon Tattoo saa jatkoa esikuvansa mukaan, ottaa Fincher myös jatko-osat harteilleen ja tekee niistä toivottavasti paljon paremmat kuin alkuperäiset jatko-osat. En nimittäin tykkää yhtään niistä alkuperäisistä jatko-osista, ne on niin tylsiä!! Mutta joo, suosittelen ehdottomasti tätä jenkkiversiota!


sunnuntai 15. tammikuuta 2012

The Darkest Hour

Alien invasion -leffoja on taas putkahdellut viime aikoina melko tiheään. Useimmiten ne ovat myös olleet aikamoisia pettymyksiä, esimerkkinä mainittakoon ainakin Skyline, joka oli aivan uskomatonta kuraa in my opinion. Myöskään paljon odotettu Cowboys & Aliens ei sitten tainnutkaan täyttää odotuksia aivan täysin, itsekään en mitenkään hirveän ihastuksissani siitä sitten ollut vaikka ei se nyt ehkä mikään surkeakaan ollut.





















Kaverukset Ben (Max Minghella) ja Sean (Emile Hirsch) matkustavat Moskovaan ison diilis perässä, mutta joutuvat kokemaan karvaan pettymyksen kun Skyler (Joel Kinnaman), heidän yhteyshenkilönsä moskovalaisiin liikemiehiin kusettaa heitä varastaen heidän ideansa. Pettymyksen karvas maku suussaan kaverukset kuitenkin päättävät ottaa ilon irti matkustettuaan kuitenkin maapallon toiselle puolen. He tapaavat kaksi viehättävää naista (Olivia Thirlby ja Rachael Taylor), jotka ovat turisteja itsekin. Kesken bailauksen tapahtuu kuitenkin jotain outoa, kun kauniit valoilmiöt laskeutuvat taivaalta. Ihastelu muuttuu pian kauhuksi, kun nelikko huomaa että valopallot imaisevat elävät olennot ja muuttavat ne pelkäksi tomuksi. Pahinta on se, että oliot ovat lähes koko ajan näkymättömissä. Mitä ne haluavat ja kuinka tappaa ne? Alkaa selviytymistaistelu kun tämä pieni ryhmä koittaa päästä turvaan muiden selviytyjien luokse.























En totta puhuen odottanut leffalta oikein yhtään mitään ja meninkin katsomaan sen ainoastaan ihanan ruotsalaisnäyttelijä Joel Kinnamanin takia. (Eli kyllä, katson elokuvia myös tietyn näyttelijän takia ;D) Joelin hahmo nyt oli aika kuspää, mutta mies on niin ihana että ei hahmoakaan voinut ihan täysillä inhota :D Elokuva itse etenee aika peruskaavalla eikä tarjoa suurempia yllätyksiä. Henkilöhahmoissa ei elokuvan aikana tapahdu minkäänlaista kasvua, mutta kuinka useasti tämän tyylisissä elokuvissa sitä yleensäkään tapahtuu, tai kuinka moni katsoja edes katsoo tällaista alien sci-fi toimintaa odottaen jotain suuria henkilökuvauksia ja kasvutarinoita? Tai no minun mielestäni ei ainakaan kannata edes lähteä katsomaan mitään tämmöisiä leffoja tuollaisella odotuksella, sillä silloin takuuvarmasti pettyy :D 

Vaikka haluaisin ihan vain Joel Kinnamanin takia sanoa että elokuva oli hyvä, sitä se ei ihan ollut. Ei mua kylläkään harmita että kävin sen katsomassa, mutta en sitä silti erityisen hyväksikään voi sanoa. Totta puhuen se ei hetkauttanut oikein suuntaan taikka toiseen, siksi on niin vaikea kirjoittaa siitä koska mitään sanottavaa ei oikeastaan ole! Ei niin huonoa eikä hyvääkään (paitsi jo monta kertaa mainitsemani Joel :D). Tästä voimme siis ehkä päätellä että elokuva oli mitäänsanomaton perushöttö. Katsokaa tai älkää, mitään ette menetä ettekä myöskään saa teittepä kummin tahansa.






















perjantai 13. tammikuuta 2012

SH: A Game of Shadows

Vihdoin ja viimein pääsin katsomaan viime vuoden loppumetreillä ensi-iltansa saaneen SHERLOCK HOLMES: A GAME OF SHADOWSin. Guy Ritchie vastasi ohjauksesta, kuten teki jo vuonna 2009 kun ilmestyi ensimmäinen legendaarisen yksityisetsivän uskomattomia päättelykykyjä henkiinherättelevä SHERLOCK HOLMES. Koskaan ennen ei tätä antisosiaalista neroa oltu kuvattu yhtä toiminnantäyteisesti, synkästi ja samalla myös melkoisen humoristisesti. Sherlock Holmes keräsi itselleen aivan erilaisen katselijakunnan modernimman otteen ansiosta ja ensimmäinen elokuva menestyi erinomaisesti joten eipä tullut yllätyksenä että toinenkin leffa saatiin teattereihin.

Watson (Jude Law) on viimein menossa naimisiin rakkaan Marynsa kanssa, tosin hänen hyvällä joskin omalaatuisella ystävällään Sherlock Holmesilla (Robert Downey Jr.) on vielä muutama ässä hihassaan ennen kuin Watson pääsee elämään onnellista avioelämää. Holmes on uponnut yhä syvemmälle epäterveellisiin elämäntapoihinsa kuten myös maanlaajuisen salaliiton selvittämiseen ja sen takana olevan arkkivihollisen, Professori Moriartyn (Jared Harris) jäljittämiseen. Kun Holmesille selviää, että romanialainen ennustajanainen (Noomi Rapace) on Moriartyn tappolistalla, on Holmes varma että nainen voi johdattaa hänet Moriartyn suunnitelman lähteille ja auttaa häntä nappaamaan professorin ennen kuin tämä ehtii aiheuttaa koko maailmaa koskettavan sodan. Holmes saa raahattua näennäisen vastahakoisen Watsonin mukaansa maailman häämatkakohteen numero yksi Pariisin kautta Sveitsiin, eikä vauhdilta ja erittäin vaarallisilta tilanteilta voida välttyä.

A Game of Shadows tarjoilee nopeita (välillä ehkä liiankin nopeita) taistelukohtauksia joiden vastapainona on näyttäviä hidastuksia. Siitä on jo hetki kun näin tuon edellisen Holmes-leffan, mutta mielestäni tässä jatko-osassa oli käytetty vielä enemmän yksityiskohtien kuvausta ja kohteiden sisälle sukeltamista, eli kamera sukelsi vaikkapa aseen sisälle kuvaten sen tarkan toiminnan. Näyttihän se hienolta, mutta omaan makuuni kyseistä tehokeinoa oli käytetty ehkä hieman liikaa. Toiminnan lisäksi elokuvasta löytyi ensimmäisestäkin osasta tuttua huumoria ja etenkin Watsonin ja Holmesin lämmintä naljailua, joskin omasta mielestäni elokuvan huumoristiset sutjautukset eivät yltäneet aivan edeltäjänsä tasolle. Jude Law'n ja Robert Downeyn yhteistyötä ja kemiaa on kuitenkin ilo seurata. Enpä voisikaan kuvitella Holmesin tilalle parempaa näyttelijää kuin Robert!

Pidin elokuvasta, mutta se ei mielestäni kuitenkaan yltänyt samalle tasolle edeltäjänsä kanssa. En voinut mitään sille, että jotkin asiat (joskin melkoisen pienet seikat) elokuvassa aiheuttivat sellaisen "hohhoijaa" -reaktion. Suurilta osin kuitenkin kelpo viihdyttävä leffa.

The End?

tiistai 3. tammikuuta 2012

We no speak Americano

Uusi vuosi ja uudet Movie Monday -haasteet, jee! Vuosi 2012 polkaistiin käyntiin kysymällä, että mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt suurimman vaikutuksen. Suomalaisia elokuvia kyseltiin jo aiemmin, joten ne oli rajattu tämän kertaisen haasteen ulkopuolelle. 



Kuten Junekin jo asian ilmaisi, ranskalainen ylisuloinen Amélie olisi hieman liian ilmiselvä valinta, joten päätin itsekin mennä boksin ulkopuolelle ja valita vastaukseeni espanjalais-ranskalais-italialais-meksikolaisen yhteistyön tuloksen SIN NOTICIAS DE DIOS eli suomeksi JA PAHOLAINEN LOI NAISEN. Kyseessä on Agustín Díaz Yanesin ohjaama ja käsikirjoittama mustahko komedia jossa Taivas ja Helvetti kilpailevat yhden miehen sielusta. Pääosissa nähdään mm. Penélope Cruz, Victoria Abrel ja Gael García Bernal. Elokuvassa kuullaan kyllä englannin kieltäkin, mutta suurimmaksi osaksi espanjaa ja ranskaa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän elokuvan, aivan loistava ja hauska! Jopa inhokkini Penélope Cruz onnistuu äijämäisenä Helvetin enkelinä :D























Do watch this awesome funny Spanish/French/Italian/Mexican film Sin Noticias de Dios! 

perjantai 23. joulukuuta 2011

Trailerishow Part 3

No niin viimeinen osa trailerikatsausta! Huh, kylläpäs näitä löytyikin paljon...Part 1 täällä ja Part 2 täällä.

UNDERWORLD AWAKENING
Iih! Mä tykkään tosi paljon Underworld -leffoista (paitsi siitä Rise of the Lycans leffasta en niinkään pitänyt) ja odotan ihan innolla tätä uusinta leffaa. Ihanaa että Kate Beckinsale on taas mukana. Tämä lukeutuu niihin leffoihin jotka on sitten pakko käydä katsomassa elokuvateatterissa.

A DANGEROUS METHOD
Mua on aina kiinnostanut psykologia ja tämä leffa vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta psykologiselta draamalta. Kertoohan tämä sentään psykologian merkkihenkilöistä Carl Jungista ja Sigmund Freudista, tosin en sitten tiedä kyllä tarinan todenmukaisuudesta...

J. EDGAR
Leonardo DiCaprio on kyllä noussut yhdeksi suosikkinäyttelijäkseni muutaman edellisen elokuvansa ansiosta ja siksipä tämäkin elokuva on nähtävä. Leffa siis kertoo FBI:n johtajasta J. Edgar Hooverista. Sanaa "mielenkiintoinen" on tullut toistettua näiden trailereiden kanssa jo aika paljon mutta no niin, mielenkiintoisiltahan nämä kaikki vaikuttavat!

LIKE CRAZY
Lisätään vähän romantiikkaa joukkoon. Like Crazy vaikuttaa ihanalta indietyyliseltä rakkausdraamalta jossa rakastavaiset erottaa ilkeä byrokratia. Awws.

THE RAVEN
Pakko. Nähdä. Koska: John Cusack, sarjamurhaaja, synkkä tyyli ja vanhan ajan lavastukset.

WAR HORSE
Viimeisenä vielä taattu itkuleffa. Näin tämän Steven Spielbergin elokuvan trailerin ekan kerran kun kävin katsomassa REAL STEELin ja jouduin nieleskelemään kyyneliä aika olan takaa. Tämä on siis ehdottomasti sellainen elokuva jota EI käydä katsomassa elokuvateatterissa (koska olisi noloa vollottaa hysteeristä huutoitkua) vaan tämä katsotaan suosiolla yksin kotona dvd:ltä.

Löytyikös mitään kiinnostavaa?

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Trailerishow Part 2

Jatkoa trailerikatsaukseen, part 1 katseltavissa täällä.

THE WOMAN IN BLACK
Okei, olin ihan paniikissa kun katsoin ton trailerin, joten loppupeleissä voi olla etten uskalla katsoa koko elokuvaa ollenkaan. Haluaisin kyllä nähdä, vaikuttaa siistiltä!

ANGELS CREST
Terminator: Sarah Connorin aikakirjat -tv-sarjasta tuttu Thomas Dekker tähdittää draamaa, jossa nuori isä hävittää poikansa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta trailerin perusteella.

SHAME
Raketin lailla suureen suosioon noussut Michael Fassbender tähdittää draamaa miehestä ja tämän siskosta (Carey Mulligan), joilla on hankala menneisyys. Traileri sai ainakin minut kiinnostumaan elokuvasta, ja palkintoehdokkuuksiakin (ja palkintojakin) on tainnut leffa jo kahmia jonkun verran.

THE AMAZING SPIDERMAN
Musta on hieman hassua että Spiderman leffoja herätellään uudestaan henkiin, vaikka niistä uusistakaan versioista ei ole kulunut kovinkaan kauan. No, jokatapauksessa, traileri näyttää hyvältä ja mun mielestä Andrew Garfield hakkaa jonkun Tobey Maguiren mennen tullen.

THE AVENGERS
Joss Whedonin ohjaamasta ja käsikirjoittamasta Avengers -elokuvasta on saatu maistiaisia jo pidemmän aikaa kun yksittäiset supersankarit kuten Iron Man, Thor ja Captain America ovat seikkailleet omissa elokuvissaan. Pian se on kuitenkin täällä, elokuva joka tuo nuo ja monet muut supersankarit yhteen! Jee!

SNOW WHITE AND THE HUNTSMAN
Red Riding Hood taisi aloittaa tämän suuntauksen jossa vanhat sadut saavat uudenlaisen käsittelyn, nyt vuorossa Lumikki. Itse en tykännyt tuosta Red Riding Hoodista yhtään, mutta tämä näyttää jo hieman paremmalta. Suurin syy miksi haluan tämän katsoa on kyllä Charlize Theronin näyttelemä paha kuningatar, oi että näyttää niin siistiltä! :D

Vielä luvassa part 3!

maanantai 19. joulukuuta 2011

Trailerishow Part 1

Kattelin tuossa iTunes Movie Trailers sivuilla taas että aika paljon mielenkiintoisia leffoja tulossa, joten ajattelin tehdä jälleen tämmöisen katsauksen niihin mua eniten innostaviin ja kiinnostaviin trailereihin :)

THE DARK KNIGHT RISES
En. Malta. Odottaa. Tätä. Mun on pakko myöntää että tää toinen, pidempi traileri on ehkä ihan pikkasen lame, olisin odottanut jotain räjähtävämpää. Mutta uskon ja luotan silti Nolaniin että itse elokuva on sitten hyvä ja viihdyttävä. Tässä on kyllä ihan mieletön casti, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Tom Hardy ja tietysti perus-Batman jengi eli Christian Bale, Michael Cane ja Gary Oldman!

WRATH OF THE TITANS
Jatkoa vuoden 2010 CLASH OF THE TITANS elokuvalle! Traileri vaikuttaa hienolta, mutta niin tosin vaikutti tuon ensimmäisen osan trailerikin, mutta petyin hieman itse elokuvaan. Saas nähdä miten käy kakkososan kanssa...Pääosassa nähdään edelleen AVATAR-elokuvastakin tuttu Sam Worthington.

THE IRON LADY
Meryl Streepin tähdittämä kuvaus Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista. Streepille on vissiin povattu Oscar-ehdokkuutta roolistaan ja ainakin trailerin perusteella näyttää kyllä kiehtovalta elokuvalta muutenkin.

MEN IN BLACK 3
Ahahaa :D Men In Black oli vuonna 1997 aika kova sana minun ja pikkuveljeni mielestä. Katsoimme kyseisen leffan aika hiton monta kertaa. Ja nyt tuo 8-vuotias Jenni herää taas innostuneena eloon kun leffasarjaan on tulossa kolmas osa, wohoo! Kieltämättä elokuva vaikuttaa ehkä hitusen väkisin väännetyltä, mutta hei, siinä on Will Smith ja Tommy Lee Jones taas ufoja jahtaavina agentteina, pakkohan se on nähdä!

GONE
Sarjamurhaaja-trilleri. I'm watching it. En pahemmin vieläkään välitä Amanda Seyfriedistä, mutta eiköhän tuota nyt katso tässäkin leffassa (tuntuuko kenestäkään muusta että kyseinen naikkonen on about jokatoisessa leffassa tällä hetkellä...). Huomasin tossa kun katsoin trailerin toisen kerran että hitto vie, leffassahan taitaa vilahtaa myös ihana Katherine Moennig poliisina/etsivänä! Yksi lisäsyy katsastaa leffa siis.

THE DARKEST HOUR
Kiinnostuin tästä elokuvasta lähinnä siinä näyttelevän ihanan ruotsalaisen Joel Kinnamanin takia, mutta kyllähän leffa näyttää ihan jännältä itsekin. Vaikka onhan näitä alien invasion leffoja viime aikoina ollut jonkun verran eivätkä ne ole kyllä pahemmin vakuuttaneet. Silti, pakko nähdä tämä ihan vain jo Kinnamanin takia (vaikkakaan häntä ei vissiin ainakaan liikaa leffassa ole...).

Ja koska näitä tuli niin helvetin monta listattua niin päätin jakaa trailerishown kolmeen osaan. Lisää siis luvassa vielä tällä viikolla! Stay tuned.

torstai 15. joulukuuta 2011

Melancholia

Pohdin pitkään onko Lars Von Trierin käsikirjoittama ja ohjaama MELANCHOLIA elokuva sellainen, jonka haluan edes nähdä. Olin lukenut ylistäviä ja hämmentyneitä arvosteluja, mutta huolenaiheeni ei suinkaan ollut se, onko elokuva hyvä vai huono, eli onko se katsomisen arvoinen. Sen sijaan huolenaiheeni oli se, että aiheuttaako se minulle niin hirveän ahdistuksen että se lähentelee paniikkia. Näitä on nimittäin taas viime aikoina ollut ihan ilman niitä lisääviä leffojakin. Tiedätte ehkä sanonnan "curiousity killed the cat". No, uteliaisuuteni vei jälleen voiton ja nyt joudun ehkä kärsimään sen seurauksista.
Melancholia on eräänlainen luonteenpiirre joillain ihmisillä. Tässä elokuvassa Melancholia on myös jättiläisplaneetta, joka lähestyy Maata. Elokuva kerrotaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa fokus on Justinessa (Kirsten Dunst), joka on juuri mennyt naimisiin komean ja rakastavan Michaelin (Alexander Skarsgård) kanssa. Justine on kuitenkin taipuvainen melankoliaan ja masennukseen, hän on yksi niistä raivostuttavista ihmisistä, jotka pilaavat aina kaiken hyvän mikä heidän tielleen sattuu. Häiden vastaanotto pidetään Justinen siskon Clairen (Charlotte Gainsbourg) ja tämän ökyrikkaan aviomiehen Johnin (Kiefer Sutherland) naurettavan suuressa kartanossa. Justine koittaa pitää yllä iloista ja onnellista naamaria, mutta aivan kuten planeetta Melancholia lähenee Maata, saa Justinen sisäinen melankolia hänestä kiinni...

Elokuvan toisessa osassa valokeilaan astuu vuorostaan sisko Claire, joka pelkää kuollakseen lähestyvää Melancholiaa. Aviomies John rauhoittelee parhaansa mukaan ja vakuuttelee, että planeetta on ystävällinen ja vain ohittaa Maan. Näin käykin, mutta kun tapahtumat saavat yllättävän käänteen, joutuvat kaikki kohtaamaan lähestyvän tuhon omalla tavallaan. Kuinka suhtautua asiaan, jota ei voi paeta? Justine on kylmän rauhallinen, sillä hänellä ei ole juurikaan mitään hävittävää, kun taas Claire joutuu kamppailemaan pelkonsa ja paniikkinsa kanssa yksin...

Elokuvan edetessä loppua kohti Justinesta tulee tavallaan Melancholia -planeetan ruumiillistuma. Hän näkee asian niin kuin se on, ilman inhimillisiä tunteiluja ja kaunisteluja. Pystyin monessa kohdassa samaistumaan Clairen lausumaan "Sometimes I hate you so much Justine", sillä Justine on ehkä yksi rasittavimmista ja ärsyttävimmistä elokuvahahmoista ikinä. Tiedän, että ihan oikeasti on olemassa sairaita ihmisiä jotka käyttäytyvät monin samoin tavoin kuin elokuvan Justine, mutta en vain voi sille mitään että verenpaineeni kohoaa kun näen kuinka ihminen tieten tahtoen käyttäytyy typerästi ja pilaa aivan kaiken. Claire onkin Justinen täydellinen vastakohta. Hän yrittää auttaa siskoaan parhaansa mukaan, mutta antaa itselleen luvan myös vihata tätä (ja sanoa sen tälle!). Hän edustaa elokuvassa tavallista ihmistä suhtautumisellaan tulevaan katastrofiin. Pystyin samaistumaan Claireen hänen pelossaan ja ahdistuksessaan, pystyin lähestulkoon tuntemaan saman mitä hän tunsi. Tästä päästäänkin sopivasti alussa mainitsemaani ahdistuksen tunteeseen, jonka elokuva mahdollisesti aiheuttaa.


Kuolemanpelko on aika suuri teema Melancholiassa, ja koska periaatteessa elokuvan tapahtumat voivat jonain päivänä olla tosielämää, tekee se elokuvasta todella todentuntuisen, ja täten siis äärimmäisen ahdistavan. Todentuntuisuutta lisää omalta osaltaan myös se, että kyseessä ei ole mikään perusamerikkalainen katastrofielokuva jossa Valkoisessa talossa käy kuhina kun presidentti ja militari-ihmiset koittavat keksiä tavan estää maapallon tuho. Elokuvassa ei nähdä armageddoneista ja deepimpacteista tuttuja kliseitä, joissa kuvataan koko kansakunnan paniikkia tukkiutuneilla moottoriteillä ja hyvästejä jättäviä perheitä, vaan tässä elokuvassa kuvataan tasan tätä yhtä hieman häiriintynyttä perhettä joka on eristyksissä muista ihmisistä. Tunnelma on lähestulkoon sellainen, ettei koko maailmassa edes ole muita ihmisiä jäljellä kuin he.

Elokuva aiheutti minussa ahdistusta, mutta ahdistus oli pienempi kuin mitä odotin (eli siis pelkäsin). Toisaalta tämä elokuva on myös sellainen, joka jää kummittelemaan mielen syvimpiin syövereihin, enkä siis uskalla vielä ollenkaan poislaskea sitä mahdollisuutta, että jonain yönä herään tuskan hikeen kun näen painajaista Maata kohti lähestyvästä planeetasta.

Kenelle suosittelisin? En todellakaan suosittele elokuvaa ihmisille, jotka ahdistuvat (ja panikoituvat) helposti katastrofielokuvista, maailmanlopusta ja kuolemasta (eli en suosittelisi tätä itselleni :D), mutta toisaalta, jos on valmis hyppäämän omalle epämukavuusalueelle ja mahdollisesti kärsimään muutamista painajaisista elokuvan jälkeen, sanoisin että Melancholia on kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva. Hieman tylsähköä alkua lukuunottamatta elokuva on hyvin kerrottu ja kauniisti kuvattu. Se on sanalla sanoen melkoisen vaikuttava. Elokuvan jälkeen tuntuu omituiselta jatkaa omaa elämää normaaliin tapaan.


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

The Best of 2011: Top-5

Vielä ehtii hyvin mukaan vuoden viimeiseen Movie Monday -haasteeseen, jossa tietysti tiedustellaan kuluneen vuoden parhaita pätkiä. Vaikka onhan vuotta 2011 vielä hieman jäljellä, ja pari ensi-iltaakin taitaa vielä ehtiä tulla ennen kuin päästään vuoteen 2012. Itse en ehdi varmaankaan leffateattereihin enää tänä vuonna, joten tässä nyt sitten oma listani! :)

5. PRIEST


Tämä leffa ei kovin monia tainnut lämmittää, mutta minuun se upposi täysin! Lisää meikäläisen mielipidettä leffasta voipi lukea täältä.

4. REAL STEEL




Tämä leffa yllätti itsenikin aivan täysin. Menin katsomaan odottaen jotain Transformers-mättöä, ja kävelin teatterista ulos adrenaliinia tihkuen ja kyyneleet silmissä. Ihan huippu! Tästäkin leffasta lisää täällä.

3. LA PIEL QUE HABITO / IHO JOSSA ELÄN


Taattua laatua Pedro Almodóvarilta. Ihanan sairas ja kieroutunut. Lisää täällä.

2. DRIVE




Jos ykkössija ei olisi ihan pikkiriikkistä fuskausta, niin tämä olisi varmasti keikkunut sillä sijalla. En alunperin meinannut edes käydä katsomassa koko leffaa, nyt en voi käsittää miksi. Aivan mieletön mindblower. Tämä on muistaakseni tulossa Jyväskylän yliopiston Kampus Kinoon keväällä, pakko käydä katsomassa uudestaan ♥ Hehkutusta lisää taas täällä.

1. BLACK SWAN


Niin, tämä kohtahan on siinä mielessä pienen pientä fuskausta, että Black Swanin tuotantovuosihan on 2010 ja virallinen ensi-ilta jenkeissä taisi olla vielä vuoden 2010 puolella. Suomessa elokuvateatteri ensi-illan leffa sai tosin vasta tämän vuoden puolella, joten siksi se on mielestäni oikeutettu olemaan tällä listalla! Tuskin tarvitsee kuitenkaan perustella muuten miksi Black Swan on mielestäni paras...Olen saattanut muutamaan otteeseen hehkuttaa kyseistä leffaa niin täällä kuin blogimaailman ulkopuolellakin (terkkuja vain kaikille kavereille jotka on joutunut kuuntelemaan fanitusta :D).

Löytyykö samoja suosikkeja?
 
♫: Herra Ylppö & Ihmiset - Mustat hevoset

lauantai 10. joulukuuta 2011

Falling Angels

YLE Teemalta loppui juuri Scott Smithin ohjaama FALLING ANGELS (Langenneet enkelit). Onneksi satuin tutkimaan aiemmin päivällä illan ohjelma tarjontaa, sillä muuten olisi varmasti mennyt ohi tällainen mielenkiintoinen draama. Kiinnostuin elokuvan kuvauksen jälkeen eniten siitä, että elokuvassa yhtä päärooleista näyttelee yksi suosikkinäyttelijättäristäni, Katharine Isabelle. Harmittaa että tämä kanadalainen näyttelijätär ei ole oikein noussut suuren yleisön suosioon tai tietoisuuteen, ja elokuvaroolitkin ovat olleet vähäisiä. Ansiolistan täyttää enimmäkseen lukuisat televisiosarja piipahdukset. Katharine on varmaan tunnetuin GINGER SNAPS -trilogiasta, jonka kyllä suosittelen tsekkaamaan!

Falling Angels sijoittuu 1960-luvun loppuun ja kertoo jokseenkin häiriintyneestä perheestä ja sen kolmesta tyttärestä, jotka kukin tahollaan kamppailevat aikuistumisen kanssa. Elämä ei ole ollut helppoa tyranni-isän (ihana Callum Keith Rennie) ja menneisyyden piinaaman, alkoholisoituneen äidin (Miranda Richardson) hoivissa, ja etenkin Loulla (Katharine Isabelle) on hankalaa antaa anteeksi lapsena kokemiaan vääryyksiä. Siskoksista vanhin, Norma (Monté Gagné) tuntee olevansa vastuussa koko perheestä ja samalla hän pitää kiinni perheen vaietusta salaisuudesta, jota kolmas sisar Sandy (Kristin Adams) ei edes tiedä. Sandy tuntuu elävän irrallisempaa elämää ahdistavasta perheestään ja tapailee vanhempaa miestä, jonka uskoo tarjoavan hänelle paremman elämän. Elokuva on koskettava draama perheen vaikeuksista ja lopulta niiden ylittämisestä ja perheen yhteen palaamisesta.
Elokuva muistutti mielestäni hieman Sofia Coppolan VIRGIN SUICIDESia ja Sam Mendesin AMERICAN BEAUTYa. Tunnelma on viipyilevä ja unenomainen, ja jokainen perheenjäsen sisimmässään toivoo, että pääsisi jonnekin kauas pois. Elokuva oli todella vangitseva ja koskettava, ja pidin siitä paljon. Onneksi en missannut tätä! Suosittelen lämpimästi.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Xmas Time

Ihan hävettävän pitkä tauko ollut mulla Movie Monday -haasteisiin vastaamisessa, hups! Tällä viikolla aiheena on jouluaiheiset elokuvat, tai elokuvat jotka jostain syystä kuuluvat mielestäsi jouluun vaikkei aihepiiri varsinaisesti jouluinen olisikaan. Vastaan tähän nyt ihan sillä ensimmäisellä elokuvalla joka tuli mieleen, vaikka on niitä muitakin mukavan joulufiiliksen aikaan saavia leffoja. Tämä kyseinen nyt vain on sellainen joka on vähän niin kuin pakko katsoa aina joulun alla ♥

LOVE, ACTUALLY


♫: She & Him - Got Me

torstai 24. marraskuuta 2011

Leffavinkki!

Haluan vain vinkata, että tänään torstaina 24.11. MTV3-kanavalta alkaa klo 23:05 QUEENS - KOVAT KORTTELIT elokuva, josta olenkin kirjoitellut aiemmin täällä. Itse pidin elokuvasta todella paljon ja suosittelen ehdottomasti katsomaan mikäli elokuva on jäänyt näkemättä.


♫: She & Him - Brand New Shoes

lauantai 19. marraskuuta 2011

Dark Shadows

Saako olla ihan superinnoissaan? No saa! Luin juuri uusimmasta Episodi -lehdestä että Tim Burton työstää Dark Shadows -nimistä elokuvaa, joka pohjautuu 1960-luvun tv-sarjaan. Lyhykäisyydessään elokuva kertoo Barnabas Collins -nimisestä liikemiehestä, joka muutetaan vampyyriksi. Tarina seuraa hänen elämäänsä, kohtaamisia erilaisten hirviöiden, noitien, ihmissusien ja muiden yliluonnollisten olentojen kanssa, sekä hänen omituista sukuaan.
Ylläoleva kuva on ensimmäinen sneak peak tulevaan elokuvaan ja kuten kuvasta näkee, näyttelijäkaarti on varsin nimekäs. Barnabas Collinsia näyttelee Burtonin luottonäyttelijä Johnny Depp ja myös toinen Burtonin elokuvissa usein esiintynyt näyttelijä Helena Bonham Carter tähdittää tätä elokuvaa. Mukana ovat myös Michelle Pfeiffer (joka on myöskin työskennellyt Burtonin kanssa aiemmin Batman - Paluu elokuvan aikaan), Jonny Lee Miller, Chloe Moretz, Eva Green, Gulliver McGrath, Bella Heathcote, Ray Shirley, Jackie Earle Haley ja Christopher Lee.

Dark Shadows elokuvan on määrä saada ensi-iltansa toukokuussa 2012. En malta odottaa!

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Real Steel

Kukapa olisi uskonut, että nyrkkeilevistä roboteista saa tehtyä näinkin symppiksen elokuvan? No en minä ainakaan. Menin katsomaan elokuvan odottaen lähinnä Transformers -tyylistä actionia alusta loppuun, höystettynä jollain kömpelöllä romantiikalla (en siis vähättele Transformerseja, tykkään itse niistä aika paljonkin, ainakin siitä ensimmäisestä :D), joten yllätyin aika kovin kun jouduin puremaan huultani jotta pala kurkussa ei olisi kasvanut liian suureksi ja purkautunut vuolaina kyynelinä. En sitten tiedä johtuiko herkkyyteni Real Steelin aikana vielä ennen elokuvaa pyörineestä War Horse -trailerista, jota en muuten tasan tarkkaan aio mennä elokuvateatteriin katsomaan. Siitä itkusta ei varmasti tulisi loppua ikinä. 


REAL STEEL siis sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmisnyrkkeilyn on väkivallannälkäisen yleisön vaatimuksesta syrjäyttänyt robottinyrkkeily. Massiivisen kokoiset robotit siis mäiskivät toisiaan niin pienissä (ja laittomissa) underground otteluissa, kuin suurilla areenoilla miljoona yleisön edessä, ja näitä robotteja ohjaavat erilaisin keinoin ihmiset. Charlie Kenton (Hugh Jackman) on yksi tällaisista robonyrkkeilijän ohjaajista, entinen nyrkkeilijä itsekin. Charliella ei kuitenkaan mene hyvin, hän on velkaa vähän jokaiselle ja hän onnistuu tunaroimaan jokaisen hyvänkin mahdollisuuden joka hänen eteensä tulee. Eräänä päivänä Charlie kutsutaan oikeuden eteen tapaamaan 11-vuotiasta poikaansa, jonka kanssa ei ole ollut missään tekemisissä pojan syntymän jälkeen. Charlie saa Max -poikansa (Dakota Goyo) kesän ajaksi riesakseen ja isä ja poika alkavat tutustua toisiinsa melkein puolivahingossa kun he löytyvät kaatopaikalta hylätyn vanhan robotin. Alun epäuskon jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että kyseinen robotti voi olla Charlien pelastus ja myös yleisen mielipiteen yllätykseksi, Atom -niminen altavastaavarobotti alkaakin voittaa otteluita ennennäkemättömällä tyylillä ja periksiantamattomuudella.


Elokuvan ensimmäiset 30-45 minuuttia ärsyttivät minua aivan suunnattomasti ja aloin jo pelkäämään että en pääse ärsytyksen tunteesta eroon. Kuin taikaiskusta, elokuva alkoikin toimia mielettömällä tavalla, loppua kohden käteni hikoilivat ja sydämeni hakkasi jännityksestä, ja innostuksesta syntyneet kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista. En ole itseasiassa pitkään aikaan kokenut niin voimakasta adrenaliiniryöppyä kuin Real Steelia katsoessa. Robottien väliset taistelukohtaukset olivat upeita, ja saivat paikoin irvistelemään myötätunnosta (vaikka eiväthän koneet mitään tunne! Jännä on ihmismieli...). Alussa nimenomaan Charlien hahmo oli sietämättömän rasittava, mutta muuttui loppua kohden erittäin siedettäväksi ja Hugh Jackmanin sekä Max-poikaa näytelleen Dakota Goyon yhteiset kohtaukset toimivat todella hyvin! Näiden kahden välillä tuntui todellakin olevan sellaista isä-poika kemiaa. Ja siis herran jestas miten sympaattinen tuo Atom-robotti olikaan! Sain taas nieleskellä parissakin kohtaa sitä hemmetin palaa kurkussani...
Vaikka Real Steel onkin juoneltaan perusennalta-arvattava isä-poika suhteen kasvutarina, en tällaiseen elokuvaan mitään sen syvällisempää oikeastaan kaipaakaan. Elokuva on todella viihdyttävä, yllättävän koskettava, mutta myös hauska tapaus, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa elokuvateatterissa mikäli mitään kiinnostusta leffaa kohtaan löytyy. Suuret areena kohtaukset raikuvan yleisön edessä saivat minutkin melkein unohtamaan että olin elokuvateatterissa ja teki mieli itsekin liittyä kannustavaan joukkoon!

Real Steel elokuvateattereissa 2.12.2011.

♫: Clint Mansell - Finish It

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Immortals

Viime vuonna ilmestynyttä Clash of the Titans (Titaanien taistelu) -elokuvaa odotin ihan innolla, mutta petyin aika kovasti kun sen viimein näin. Kun sitten keväällä huomasin samankaltaisen IMMORTALS -leffan ilmestyvän syksyllä ja nähtyäni leffan upean trailerin, on kai sanomattakin selvää että olin varovaisen optimistinen ja toivoin elokuvan olevan parempi kuin Titaanien taistelu. Ja Immortals todellakin pesi Titaanien taistelun mennen tullen!
Kreikan taruston jumalat, johtajanaan mahtava Zeus (Luke Evans, joka muuten näytteli jumalaa myös Titaanien taistelussa, tosin silloin jumala Apolloa) ovat vetäytyneet omaan rauhaansa taivaaseen kukistettuaan ja lukittuaan ensin Titaanit Tartaros-vuoren uumeniin. Ikivanhan lain mukaan jumalat eivät saa puuttua kuolevaisten asioihin, poikkeuksena vain jos joku sattuu vapauttamaan Titaanit vankilastaan. Juurikin tätä havittelee vallannälkäinen kuningas Hyperion (Mickey Rourke), jonka täytyy Titaanit vapauttaakseen ensin löytää maaginen Epiruksen jousi. Joukkoineen Hyperion on kukistanut leikiten jo suurimman osan helleeneistä, kunnes kuvaan astuu äpärä talonpoika Theseus (Henry Cavill), jonka Zeus on salaa valinnut johtamaan helleenien joukot voittoon. Theseus omaa uskomattomat taistelun lahjat ja yhdessä kuvankauniin neitsytoraakkelin (Freida Pinto) ja yllättävän urheaksi kuoriutuvan varas Stavrosin (Stephen Dorff) kanssa Theseus lähtee jahtaamaan Hyperionia aikeenaan pysäyttää tämän suunnitelmat vapauttaa Titaanit ja orjuuttaa koko maa.


Jo pelkästään trailerin perusteella pystyi uumoilemaan, että ohjaaja Tarsem Singh on tainnut saada elokuvaansa vaikutteita muutaman vuoden takaisesta visuaalisesta tykityksestä known as 300. Immortals onkin todella upean näköinen ja värimaailma on ihana hiekan, tumman ja kullan sävyillään. Myös näyttävät hidastukset, suorastaan eeppiset taistelukohtaukset ja tietysti elokuvan raakuus muistuttavat paljon 300:sta. (Tuli muuten hirvee himo katsoa toi 300 piiitkästä aikaa, harmittaa että a) dvd ei ole täällä jyväskylässä et voisin sen nyt katsoa ja b) etten tajunnu kattoa sitä viime maanantaina kun olis tullu telkusta.) Pidin kuitenkin Immortalsista enemmän kuin tuosta vertailukohteesta, lähinnä ehkä sen takia että Immortalsin juoni ja tapahtumat toimivat ehkä hitusen paremmin. Loppupuolella sydän hakkasi jännityksestä yllättävän kovastikin ja piti muistaa hengittää, niin hyvin taistelun tuoksina tempaisi mukaansa.

Suosittelen tsekkaamaan, hieno leffa. Nyt en oikein tunnu osaavan muuta sanoa :D
"This is SPARTA!" eiku..."Fight for IMMORTALITY!"

P.S. Leffassa nähdään myös -omaksi yllätyksekseni aika paljon valkokangasaikaa saanut- Joseph Morgan, joka on tuttu Vampire Diaries -tv-sarjan Klausina ;)