Kesä alkaa olla jo ohi, jos se nyt koskaan oikeastaan alkoikaan. Musta ainakin tuntuu että en oo päässy ollenkaan nauttimaan mistään kunnon kesähelteistä yksittäisiä päiviä ripoteltuna sinne tänne lukuunottamatta. Tuntuu että koko ajan vain sataa, sellaisinakin päivinä kun on lämmin ja aurinko paistaa. Suoraan sanoen ottanut päähän kyllä tämä kesä arvaamattomine sääilmiöineen. Anyway, Movie Monday palasi kesälomaltaan ja voisinpa itsekin koittaa taas aktivoitua blogin kanssa. Päässyt vähän jäämään taka-alalle...köh...
Näin koulujen alun alla Movie Monday kyselee koulumaailmaan sijoittuvien elokuvien parhaimmistoa. Ensin en meinannut keksiä mitään, mutta yhtäkkiä potentiaalisia ehdokkaita alkoi satelemaan enemmänkin.
Aivan ensimmäisenä mieleen tuli yksi takavuosien suosikkejani (en kyllä sanoisi että enää kuuluu niihin suosikkileffoihin :D) Kauhun oppitunnit. Ah, Josh Hartnett oli niiiiiii-iiiiii-in ihana! Btw, mitä ihmettä on tapahtunut Joshille?? En muista nähneeni miestä pitkään aikaan valkokankaalla...Anyway, leffahan tosiaan sijoittuu high school -maailmaan jossa joukko teinejä yhtäkkiä huomaavat että koulun opettajissa on jotain outoa, aivan kuin he olisivat alieneita....Tästä on siis ainakin 10 vuotta kun olen tämän viimeksi nähnyt joten en muista kuinka hyvin tämä mahdollisesti kuvaisi omia muistojani koulusta, mutta jokainen varmaan voi samaistua ainakin siihen tunteeseen että opet on ihan ufoja!
Toinen suosikkileffa, joka on säilynyt ihan ehdottomana suosikkina myös tähän päivään asti on Grease! Grease kuvastaa ehkä enemmän sitä millaista olisin kouluelämän toivonut jollain tapaa olevan :D Ja toisaalta nyt kun ajattelen niin joiltain osin Grease myös muistuttaa hieman sitä omaa kouluelämää, jännää!
Ja no eihän koulumaailmaan sijoittuvia leffoja voi edes ajatella ilman että ajattelee 10 Things I Hate About Youta!!
10 Things I Hate About You on klassikko minun kirjoissani ja on ehkä kaikkein lähimpänä sitä millaisena oman kouluelämäni (ajattelen nyt lähinnä yläastetta ja lukiota) näen - paljon kärjistetympänä tietysti. Itse olin varmaan lähimpänä Julia Stilesin näyttelemää vastavirtaan uivaa Katia, tosin meikäläisen huomiosta ei ollut koskaan taistelemassa tuollaista komeaa aussia :(
Bonuksena vielä pakko mainita tv-sarjojen puolelta Buffy the Vampire Slayer! Useammin kuin kerran saatoin nimittäin toivoa että omakin kouluelämä olisi niin jännittävää ja erilaista... :D
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Movie Monday -haaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Movie Monday -haaste. Näytä kaikki tekstit
maanantai 6. elokuuta 2012
maanantai 30. huhtikuuta 2012
Special songs
Oletko ihastunut johonkin leffassa soineeseen itsellesi vielä tuolloin
tuntemattomaan biisiin niin paljon, että olet selvittänyt sen esittäjän
ja kenties tätä kautta ihastunut esittäjän muuhunkin tuotantoon? Jos
yksittäisiä biisejä ei tule mieleen, niin onko jonkun elokuvan
soundtrack ihastuttanut kokonaisuudessaan niin paljon, että olet
hankkinut sen omaksi?
Näin kuului tämän viikkoinen Movie Monday -haaste. Haasteisiin vastailu on taas jäänyt, viime viikon pukeutumisaiheiseen haasteeseenkin piti vastata mutta kappas, uusi maanantaina se vaan taas yllätti jostain puun takaa. No, ehkä kirjoittelen pukeutumiseeni vaikuttaneista leffoista joskus toiste ihan muuten vaan.
Mutta tosiaan, itse bongailen useinkin uusia biisejä ja artisteja elokuvien soundtrackeilta ja onhan noita soundtrackeja ihan levyinäkin eksynyt hyllyyn muutamia. Suurin osa niistä kuitenkin taitaa olla leffaa varten sävellettyjä soundtrackeja, mutta myös pari sellaista jotka sisältävät ihan "oikeita" biisejä (terve, en keksinyt miten kuvailla biisejä joissa lauletaan ja joita ei ole sävelletty erikseen kyseistä elokuvaa varten :D).
Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen (500) Days of Summer -elokuvan soundtrack joka veti minulta jalat alta ja soundtrack olikin pakko hankkia sitten omaksi. Koko soundtrack on aivan mahtava, mutta erityisesti nostaisin sieltä esiin The Temper Trapin ihanan Sweet Disposition -kappaleen ♥
Rakastuin myös Drive -elokuvassa soineeseen A Real Hero -nimiseen biisiin lujaa ja heti leffateatterista kotiin päästyäni alkoi armoton metsästys kappaleen nimestä ja esittäjästä. Kyseisen kappaleenhan esittää siis College & Electric Youth.
Vuosia sitten kun näin Pulp Fiction -elokuvan ensimmäistä kertaa rakastuin tulisesti siinä soineeseen Urge Overkillin Girl, You'll Be A Woman Soon -biisiin. Aih, se kohtauskin jossa toi soi on niin siisti!
maanantai 9. huhtikuuta 2012
Our team.
Blogi on jäänyt arjen jalkoihin pahemman kerran enkä ole edes Movie Mondayn haasteisiin vastaillut pitkään aikaan. Nyttenkin olen hieman myöhässä vastailemassa viime viikon hauskaan haasteeseen joka kuului seuraavasti: Ketkä elokuvahahmot sinä valitsisit tiimiisi taistelemaan pahiksia vastaan?
BUFFY
Ihan ensimmäiseksi tiimiini haluaisin Buffyn. Vaikka Buffy onkin tutumpi television puolelta, ei pidä unohtaa että hahmona Buffy on alunperin seikkaillut elokuvassa, joten haasteen asettamissa raameissa silti nippa nappa pysytään ;) Buffy on toiminnan nainen jolta ei päättäväisyyttä puutu eikä hän myöskään pelkää likaisia paikkoja kuten viemäreitä ja satoja vuosia vanhoja hautakammioita. Slayer -voimiensa lisäksi Buffy toisi tiimiin hauskoja whedonismeja joista ainakin minä olisin aivan innoissani - nörtti fanityttö kun olen :D
JOHN MCCLANE
No tottahan toki tiimissä täytyy olla Bruce- eiku John McClane! Ei pelottais pahikset kun John olis messissä mukana. McClane on neuvokas ja periksiantamaton eli pahiksilla ei olisi mitään saumoja.
NEO
Koska Neo on pirun cool. Ja mulla olis silmänruokaa. Voisin kehitellä sitten jonkun romanssin Neon kanssa siinä sivussa. Ja no osaahan sekin taistella ym.
SHERLOCK HOLMES
Ajattelupuolen ja ansojen virittelyn saisi sitten hoitaa Sherlock Holmes. Kelpaahan tuotakin tietysti katella...
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Top3: ohjaajat
Mihin nää päivät oikein katoaa? Vakaa aikomus oli vastata viime viikonkin Movie Monday -haasteeseen, mutta uusi painaakin jo päälle. Itsehän teen yleensä Top5-listauksia, mutta kun kerta tällä kertaa vaaditaan vain kolmea niin täältä pesee. Ja listataan siis lempiohjaajia. Ykkössija oli äärimmäisen helppo valinta, kakkonenkin aika itsestäänselvä, mutta kuten monella muullakin tähän haasteeseen vastanneilla, kolmannen valinta tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Hyviä ohjaajia on kuitenkin niin monta, että jaetulle kolmannelle sijalle voisin itsekin laittaa vähintään 3 ohjaajaa.
1. Darren Aronofsky

Ykkössijasta ei ole epäilystäkään; se kuuluu Darren Aronofskylle. Requiem for a Dream vakuutti jo vuosia sitten, sitten näin The Fountainin joka vei sydämeni täysin ja viimeisimpänä räjäytti Black Swan. Tämä mies ei voi epäonnistua. Tämä olkoon julkinen rakkaudentunnustukseni Aronofskya kohtaan. Minä rakastan Darrenia.
2. Tim Burton

Tim Burtonin visiot kiehtovat minua ja odotankin aina innolla ohjaajan uusia elokuvia. Suosikkeihini Burtonin tuotannosta lukeutuvat Saksikäsi Edward, Corpse Bride, Batman Returns sekä pähkähullu alienkomedia Mars Attacks!. Toukokuussa olisi sitten luvassa Dark Shadows.
3. David Fincher

Kuten sanottu, kolmannen sijan jakaminen yhdelle ohjaajalle oli erittäin vaikea tehtävä. Minulla oli kolme kovaa nimeä jotka kilpailivat tästä sijasta, Quentin Tarantino, Christopher Nolan ja David Fincher. Tarantino olisi ehkä ollut eräällä tapaa ilmeinen valinta omanlaisella tunnistettavalla tyylillään, Nolan taas on hurmannut minut täysin Batman -elokuvillaan sekä erityisesti Inceptionilla. Päädyin kuitenkin Fincheriin, joka ei myöskään ole pettänyt elokuvillaan odotuksiani. Fincher ei siis todellakaan ollut minulle mitenkään itsestäänselvä valinta, ohjaaja on kuin vaivihkaa syöpynyt mieleeni ja viimeisin, The Girl with the Dragon Tattoo -elokuva tavallaan vakautti huojuvan mielipiteeni Fincherin eduksi. Muita suosikkeja tämän ohjaajan tuotannosta ovat Fight Club, Se7en ja The Game, jota katsoin pienenä salaa - ja pelkäsin kuollakseni.
P.S. Tämän postauksen myötä meikä lähtee viikon lomalle Madridiin! Adios!
Tunnisteet:
elokuvat,
ihmiset,
Movie Monday -haaste,
TOP-5
torstai 19. tammikuuta 2012
Animation
Minä rakastan animaatioelokuvia, tai piirrettyjä, kumpaa nimitystä nyt haluaakaan käyttää. On kyllä tarkennettava sen verran, että henkilökohtaisesti rakastan Disneyn ja Pixarin animaatioita, erittäin vähän katson esimerkiksi japanilaista animea. Se ei vain jotenkin kolahda, vaikka olenkin nähnyt mm. Henkien Kätkemää -elokuvan ja itseasiassa pidinkin siitä. Silti, ne ei vaan ole mun juttu. Tosiaan siis tällä viikolla Movie Mondayssa kysellään suosikkeja animaatioiden saralta. Yksi postaus ei ehkä edes riittäisi tähän vastaamiseen, sillä suosikkeja löytyy niiiiiiiin hiton paljon! Kaikki suosikit siis eivät todellakaan löydy nyt tästä, niitä olisi vielä kymmeniä lisää, muitakin kuin vain Disneyn/Pixarin tuotantoa (esim. Corpse Bride).
Rakkauteni Disneyn piirrettyihin juontaa juurensa aivan lapsuuteen saakka. Äitinikin on kertonut kuinka aina tapitin milloin mitäkin piirrettyä melkein nenä kiinni televisioruudussa, enkä nähnyt saati kuullut yhtään mitään muuta kuin ruudussa pyörivän seikkailun. VIIDAKKOKIRJAN norsujen marssin tahdissa menin nelinkontin pitkin olohuonetta ja usein PIENTÄ MERENNEITOA katsoessani rakensin oman "luolan" olohuoneen pöydän alle. LEIJONAKUNINGASTA katsoessa ei voinut välttyä itkulta kun Mufasa kuoli (22-vuotiaana vieläkin ottaa päähän että se kuoli!!) ja ALADDIN taas sai toivomaan lentävää mattoa ja ikiomaa tiikeriä. Uusimmista Disneyn ja Pixarin yhteistyöanimaatioista suosikkeja ovat olleet WALL-E, joka liikutti suloisuudellaan; SHREK, joka hurmasi viittauksillaan muihin elokuviin; NEMOA ETSIMÄSSÄ, jossa puolestaan kilpikonnat rokkasivat ja NÄIN KOULUTAT LOHIKÄÄRMEESI, joka oli suuri positiivinen yllätys ja sai haluamaan omaa lohikäärmettä.
tiistai 3. tammikuuta 2012
We no speak Americano
Uusi vuosi ja uudet Movie Monday -haasteet, jee! Vuosi 2012 polkaistiin käyntiin kysymällä, että mikä ei-englanninkielinen tai ainakin ei-amerikkalainen elokuva on tehnyt suurimman vaikutuksen. Suomalaisia elokuvia kyseltiin jo aiemmin, joten ne oli rajattu tämän kertaisen haasteen ulkopuolelle.
Kuten Junekin jo asian ilmaisi, ranskalainen ylisuloinen Amélie olisi hieman liian ilmiselvä valinta, joten päätin itsekin mennä boksin ulkopuolelle ja valita vastaukseeni espanjalais-ranskalais-italialais-meksikolaisen yhteistyön tuloksen SIN NOTICIAS DE DIOS eli suomeksi JA PAHOLAINEN LOI NAISEN. Kyseessä on Agustín Díaz Yanesin ohjaama ja käsikirjoittama mustahko komedia jossa Taivas ja Helvetti kilpailevat yhden miehen sielusta. Pääosissa nähdään mm. Penélope Cruz, Victoria Abrel ja Gael García Bernal. Elokuvassa kuullaan kyllä englannin kieltäkin, mutta suurimmaksi osaksi espanjaa ja ranskaa. Suosittelen ehdottomasti katsomaan tämän elokuvan, aivan loistava ja hauska! Jopa inhokkini Penélope Cruz onnistuu äijämäisenä Helvetin enkelinä :D
Do watch this awesome funny Spanish/French/Italian/Mexican film Sin Noticias de Dios!
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
The Best of 2011: Top-5
Vielä ehtii hyvin mukaan vuoden viimeiseen Movie Monday -haasteeseen, jossa tietysti tiedustellaan kuluneen vuoden parhaita pätkiä. Vaikka onhan vuotta 2011 vielä hieman jäljellä, ja pari ensi-iltaakin taitaa vielä ehtiä tulla ennen kuin päästään vuoteen 2012. Itse en ehdi varmaankaan leffateattereihin enää tänä vuonna, joten tässä nyt sitten oma listani! :)
5. PRIEST
Tämä leffa ei kovin monia tainnut lämmittää, mutta minuun se upposi täysin! Lisää meikäläisen mielipidettä leffasta voipi lukea täältä.
4. REAL STEEL
Tämä leffa yllätti itsenikin aivan täysin. Menin katsomaan odottaen jotain Transformers-mättöä, ja kävelin teatterista ulos adrenaliinia tihkuen ja kyyneleet silmissä. Ihan huippu! Tästäkin leffasta lisää täällä.
3. LA PIEL QUE HABITO / IHO JOSSA ELÄN
Taattua laatua Pedro Almodóvarilta. Ihanan sairas ja kieroutunut. Lisää täällä.
2. DRIVE
Jos ykkössija ei olisi ihan pikkiriikkistä fuskausta, niin tämä olisi varmasti keikkunut sillä sijalla. En alunperin meinannut edes käydä katsomassa koko leffaa, nyt en voi käsittää miksi. Aivan mieletön mindblower. Tämä on muistaakseni tulossa Jyväskylän yliopiston Kampus Kinoon keväällä, pakko käydä katsomassa uudestaan ♥ Hehkutusta lisää taas täällä.
1. BLACK SWAN
Niin, tämä kohtahan on siinä mielessä pienen pientä fuskausta, että Black Swanin tuotantovuosihan on 2010 ja virallinen ensi-ilta jenkeissä taisi olla vielä vuoden 2010 puolella. Suomessa elokuvateatteri ensi-illan leffa sai tosin vasta tämän vuoden puolella, joten siksi se on mielestäni oikeutettu olemaan tällä listalla! Tuskin tarvitsee kuitenkaan perustella muuten miksi Black Swan on mielestäni paras...Olen saattanut muutamaan otteeseen hehkuttaa kyseistä leffaa niin täällä kuin blogimaailman ulkopuolellakin (terkkuja vain kaikille kavereille jotka on joutunut kuuntelemaan fanitusta :D).
Löytyykö samoja suosikkeja?
perjantai 25. marraskuuta 2011
Xmas Time
Ihan hävettävän pitkä tauko ollut mulla Movie Monday -haasteisiin vastaamisessa, hups! Tällä viikolla aiheena on jouluaiheiset elokuvat, tai elokuvat jotka jostain syystä kuuluvat mielestäsi jouluun vaikkei aihepiiri varsinaisesti jouluinen olisikaan. Vastaan tähän nyt ihan sillä ensimmäisellä elokuvalla joka tuli mieleen, vaikka on niitä muitakin mukavan joulufiiliksen aikaan saavia leffoja. Tämä kyseinen nyt vain on sellainen joka on vähän niin kuin pakko katsoa aina joulun alla ♥
LOVE, ACTUALLY
♫: She & Him - Got Me
Tunnisteet:
draama,
elokuvat,
komedia,
Movie Monday -haaste
torstai 13. lokakuuta 2011
Tanssin taikaa!: Top-5 tanssielokuvat
Todella mieluinen aihe tällä viikolla Movie Mondayssa kun kyseltiin suosikkeja tanssielokuvien parista. Tykkään katsoa tanssiaiheisia elokuvia, tanssin maailmaan sijoittuvia elokuvia ja löytyypä noita suosikkitanssikohtauksia tanssiin muuten liittymättömistä elokuvistakin. Tanssileffoja katsoessa tulee aina palava halu opetella tanssimaan yhtä upeasti kuin leffan tähdetkin ja vallata yökerhon tanssilattia ja haastaa joku kunnon battleen :D
Ajattelinpa nyt tehdä taas pitkästä aikaa Top-5 listauksen suosikkitanssielokuvistani. Listalta löytyy sekä kevyempää "hömppää" kuin vakavammin otettaviakin elokuvia, mutta kuten aina, itse listaa ei kannata liian vakavasti ottaa (paitsi ensimmäisen sijan puolesta :D).
5. CENTER STAGE: TURN IT UP
Pidin tästä Center Stage -elokuvan jatko-osasta hieman ensimmäistä enemmän, vaikka pääosanainen onkin jokseenkin ärsyttävä ainakin mun mielestä. Tarina on perus tuhkimotarina, tyttö muuttaa New Yorkiin aikeenaan päästä opiskelemaan arvostetuimpaan tanssikouluun koko maassa. Hän ei kuitenkaan pääse kouluun, ja joutuukin ottamaan työpaikan klubin tarjoilijana ja jonkinlaisena "esitanssijana". Kuvioihin tulee tietysti mukaan poika, joka opiskelee tuossa kyseisessä tanssikoulussa, mutta pyytää tytöltä apua tanssiinsa. Tyttö ja poika rakastuvat, mutta esteenä on mm. rikas, hemmoteltu ja ilkeä huipputanssija joka on myös iskenyt silmänsä samaan poikaan. No, tarinan osittaisesta kökköydestä huolimatta, elokuva on mukavaa aivot narikkaan -viihdettä ja tanssikohtauksissa on kivasti yhdistelty klassista balettia ja hip hoppia ym. street dancea.
4. STEP UP 2: THE STREETS
Ja jälleen jatko-osa iski kovemmin kuin ensimmäinen osa! En tosiasiassa pitänyt Step Up elokuvasta oikeastaan yhtään, mutta tämä jatko-osa voitti minut puolelleen lähinnä viimeisellä, suorastaan eeppisellä tanssikohtauksellaan. Siis mieletön. Tsekatkaa! Tässäkin kyllä taas juoni on aika peruskauraa, on tyttö, joka ei sopeudu ja on poika, joka rakastuu tyttöön. Ja siinä sitten yritetään rakentaa rakkaussuhdetta, mutta tanssihan se on aina kaikkein tärkeintä. Mutta eipä tuolla juonella taas paljoakaan ole väliä kun tanssikohtaukset ovat tätä luokkaa:
3. BILLY ELLIOT
Toisin kuin kahdessa aiemmassa, Billy Elliotissa juoni on omaan makuuni se mikä tekee tästä elokuvasta niin hyvän. Tanssikohtaukset ja -koreografiat eivät nimittäin pahemmin saa minua tässä elokuvassa hengästymään, mutta tarina on jotenkin niin koskettava ja ihana! Elokuva kertoo siis nuoresta Billystä, joka eräänä päivänä eksyy tyttöjen balettitunnille ja kyseinen tanssin laji saa pojasta yliotteen. Billyn isä ja veli eivät voi kuitenkaan käsittää pojan erikoista harrastusvalintaa ja lopulta Billyn onkin käytävä balettitunneilla salaa. Billyn tanssinopettaja kuitenkin uskoo Billyyn ja tämän mahdollisuuksiin päästä Lontoon arvostettuun tanssiakatemiaan, mutta seisooko jyrkkä isä Billyn tanssijanuran tiellä?
2. THE RED SHOES
Kirjoittelinkin Punaisista Kengistä jo aiemmin, joten turhaanpa siitä alan sen enempiä enää löpisemään. Hieno, traaginen ja koskettava elokuva.
1. BLACK SWAN
Käsi ylös kenelle muka tuli yllätyksenä että tämä elokuva on sijalla yksi? Rakkauteni tätä Darren Aronofskyn mestariteosta kohtaan ei tunnu laantuvan, vaikka olen elokuvankin nähnyt jo lähes 10 kertaa! Vaikka elokuva ei sinänsä ehkä ole tanssielokuva siinä missä Center Stage tai Step Upit, tapahtumat kuitenkin ovat tiiviisti sidoksissa tanssin maailmaan ja kaikki elokuvan (vaikkakin melko lyhyehköt) tanssikohtaukset ovat mielettömiä.
♫: Hurts - Water
Tunnisteet:
draama,
elokuvat,
Movie Monday -haaste,
TOP-5
lauantai 8. lokakuuta 2011
Pelottaako?
No siis kyllä hitossa pelottaa! Tätä siis kysyttiin tällä viikolla Movie Mondayssa ja mun on ihan pakko tunnustaa, että en ole edes voinut lukea kaikkien vastauksia kun mua on alkanut pelottaa pelkästään joidenkin leffojen kuvailut, saati sitten teksteihin liitetyt kuvat! Pahin oli ehdottomasti se, kun menin ja avasin jonkun vastauksen ja päin näköä rävähti aivan karmeita kuvia KAUNA -elokuvasta. Siis tuo elokuva on ihan ehdottomasti se kaikkein pelottavin elokuva jonka oon ikinä nähnyt ja se onkin tämän viikon haasteen vastaus omalta osaltani. Kuvia saatte ihan itse käydä googlesta katsomassa, en ihan totta pysty hakemaan itse tähän liitettäväksi yhtään kuvaa kyseisestä elokuvasta koska pelkästään elokuvan ajatteleminenkin saa puistattamaan.
Olen kyllä maailman surkein kauhuleffojen katselija. Tai no, kykenen kyllä katsomaan kaiken maailman trillereitä joissa sarjamurhaajat sun muut psykopaatit pelottelevat ihmisiä, jopa tykkään joistakin tuollaisista elokuvista. Olen katsonut kaikki Tiedän mitä teit viime kesänä ja Scream -elokuvat, olen katsonut vaikka mitä zombie- ja vampyyrileffoja jotka voidaan myös kauhuksi joskus luokitella. Olen myös nähnyt Manaajan ja Blair Witch Projectin, kumpikaan ei ihan hirveästi pelottanut (korkeintaan aiheutti hieman puistatuksia) enkä menettänyt yöuniani. Mutta en vain kestä ollenkaan Kaunan -tyylisiä leffoja kuten Ring (no Ring 2 oli kyllä kuraa ja taisin naureskella leffan typeryydelle suurimman osan ajasta) enkä myöskään ole uskaltautunut katsomaan Paranormal Activitya - enkä muuten katso! Kauna jätti muhun kyllä niin uskomattoman pahat traumat että vielä tänäkin päivänä, vaikka elokuvan näkemisestä on jo monen monta vuotta ja ikääkin pari päivää vaille 22 (no jotenkin aina olen ajatellut ettei tämän ikäisenä enää pitäisi pelätä mitään elokuvien fiktiivisiä kauhuörkkejä :D), saan silloin tällöin iltaisin hirveitä kauhukohtauksia jos mieleeni syystä tai toisesta tulee tuo Kaunan kammottava nainen (nytkin alkaa pelottaa vaikka ei ole edes pimeää :D). Rehellisesti sanottuna en Kaunan näkemisen jälkeen nukkunut kunnon yöunia useaan kuukauteen sillä aina nukkumaan mennessä näin sieluni silmin kuinka tuo ällö nainen ryömii lattialla kohti sänkyäni! (Iiik! Tekipäs pahaa edes kirjoittaa tuo...)
Yksikään toinen kauhuelokuva ei ole yltänyt siihen mihin Kauna, mutta on niitä muitakin kammottavia ja pelottavia elokuvia vastaan tullut. Esimerkiksi Nicole Kidmanin tähdittämä THE OTHERS oli todella jännittävä, mutta ei onneksi aiheuttanut kummempia traumoja. Espanjalainen ORPOKOTI sen sijaan sai kauhun väristykset kulkemaan selässä vielä monta päivää leffan katselun jälkeenkin. Hyi hitto se on karmiva elokuva, mutta silti todella hyvä!
Huh, näinköhän saan tänä yönä nukuttua kun tuli näitä taas pohdiskeltua...
♫: Herra Ylppö & Ihmiset - Mies Murtuu
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Lainsuojaton
Tällä viikolla Movie Mondayssa kyseltiin suosikkeja lainsuojattomien joukosta. Itse olen hieman huono määrittelemään lainsuojatonta, ensimmäisenä mieleen tulee sana "pahis". Mutta eihän lainsuojaton välttämättä ole se tarinan villain, vaikka ovathan ne usein ainakin sellaisia koviksia ja ns. pahoja poikia.
Junen lainsuojattomien listaan kävinkin jo kommentoimassa, että voisinpa melkein kopsata suoraan samaisen listan tänne omalle tontillenikin. Etenkin Heath Ledgerin tulkitsema Jokeri on lähellä sydäntäni, pidin kyllä Jack Nicholsoninkin versiosta. Harry Pottereista tuttu Sirius Musta taas sytytti enemmän kirjoissa, mutta kyllä Gary Oldman on silti jees. Ja mitäpä tuohon ihanan Harrison Fordin näyttelemään Han Soloon lisäämään, kyllähän se oli aivan paras hahmo noissa vanhoissa Star Warseissa :)
Omalle listalleni voisin kuitenkin lisätä vielä muutaman.
THE BOONDOCK SAINTS
Eli MacManus-veljekset. Nämä ihanat irkkuveljekset lahtaavat pahiksia Bostonissa FBI kintereillään.
CATWOMAN
Batman Returns elokuvasta tuttu Michelle Pfeifferin seksikäs Kissanainen on ollut suosikkihahmoni Batman-sarjassa siitä lähtien kun ensimmäisen kerran tuon Batmanin Paluun näin - eli aiiiiikas monta vuotta sitten. (Halle Berryn Kissanaista ei lasketa!) Kissanaisesta ei aina oikein tiedä että onko hän hyvis vai pahis, sillä hän on häikäilemätön omanedun tavoittelija, joka tarpeen vaatiessa loikkaa puolelta toiselle.
NEO
No eikös Matrixin Neokin ole tavallaan jonkin sortin lainsuojaton?! :D No, mun laskuissani on ja siksipä hänkin päätyy tälle listalle. Onhan silläkin ne agentit perässä...Neo ei kyllä kaipaa hirveästi selittelyjä ♥
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Rakastaa, ei rakasta...
Muutaman viikon tauon jälkeen ehdin vielä laittaa oman panokseni pöydälle tämän viikon Movie Monday -haasteen tiimoilta. Aiheena on näyttelijä, josta ei aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu suosikkeihin.
Mietin vastausta haasteeseen pitkään, no koko viikon siis. Mieleni sopukoissa tiesin koko ajan että kyllä näitä tällaisia näyttelijöitä on, niitä jotka ovat vaivihkaa siirtyneet osastoon "tää on pakko katsoa kun tässä on näyttelijä X". Esimerkiksi Keira Knightley on ollut tällainen näyttelijä. Mulla on aika ristiriitainen suhde Keiraan, toisaalta hän ärsyttää edelleen aika paljon, mutta taas toisaalta huomaan usein pitäväni hänen leffoistaan. Myös Leonardo DiCaprio on muuttunut mm. Inceptionin ja Shutter Islandin ansiosta sellaisesta suht mitäänsanomattomasta, hitusen rasittavasta, kiinnostavaksi ja tykättäväksi näyttelijäksi.
Sitten se kuitenkin iski. Suorastaan ultimate vastaus tähän kysymykseen. NATALIE PORTMAN.
Ensimmäinen elokuva jonka muistan Natalielta nähneeni taitaa olla Star Wars Episodi I. En pitänyt koko elokuvasta kyllä yhtään, taisin nukahtaa keskenkin, mutta vielä spesifimmin en tykännyt yhtään Natalien hahmoista, kuningatar Amidalasta ja Padmesta. Tämä sai tietysti aikaan sen, että myöskään itse Natalie ei kiinnostanut yhtään enkä moneen vuoteen kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän ei sytyttänyt muissakaan uusissa Star Warseissa enkä erityisemmin tainnut syttyä hänelle hänen muissakaan elokuvissa. Ensimmäisen kerran taisin tuntea jonkin pienen tykkäyksen oloisen nykäyksen kun näin elokuvan Closer. Toinen samankaltainen nykäys tuli elokuvan V for Vendetta myötä. Pidin myös Natalien esiintymisestä Paris, je t'aime -elokuvan yhdessä pätkässä. Potin räjäytti kuitenkin, mikäs muukaan kuin, Black Swan. Tuo elokuva sai minut rakastumaan Portmaniin tulisesti ja hän siirtyikin suoraa päätä yhdeksi suosikkinaisnäyttelijöistäni (ellei jopa ihan listan ykköseksi!). Tilanne on nyt se, että jos elokuvassa on Natalie Portman, se on ehdottomasti katsottava. On kyllä jännä huomata miten uusi rakkaus Natalieta kohtaan on saanut katsomaan kaikkia aiempiakin hänen elokuviaan aivan eri valossa, voisin jopa harkita katsovani Star Wars Episodi I:n uudestaan vain hänen takiaan.
♫: The Kooks - Naive
perjantai 2. syyskuuta 2011
Macho, macho man eli action-leffat Top-5
Elokuu hujahti ohi valonnopeudella ja blogi pitikin pientä hiljaiseloa kun läppärini oli korjauksessa eikä aikaakaan liiemmin ollut kirjoitella. Aiheita kyllä olisi ollut, joten saatanpa kirjoittaa niistä nyt hieman jälkikäteen, varautukaa mahdolliseen postausten tulvaan. Nyt kuitenkin ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ole nimittäin pitkään aikaan tehnyt Top-5 listauksia ja tämän viikon Movie Monday -haasteeseen sattui sopivasti machoilevat testosteronipläjäykset elikäs suosikit action-leffojen saralta.
Mietin pitkään sopivia elokuvia tähän vastaukseen, sillä tahtomattanikin yhdistin/yhdistän machoilevat testosteronielokuvat johonkin negatiiviseen ja naurunalaiseen, suorastaan noloon. Omat valintani listalle eivät kuitenkaan mielestäni ole noloja eivätkä naurettavia, ja kai ne kuitenkin voidaan nähdä juurikin tuollaisina machoilevina testosteronia pursuavina leffoina. Joten mistä tuo alkuperäinen ajattelutapani oikein tulee? Tiedäpä sitä, mutta tässä kuitenkin oma top vitoseni. Lista ei todellakaan ole ehdoton, on lukematon määrä hyviä action leffoja, mutta tehtävänannon mukaan koitin keskittyä leffoihin joissa on lihaksiaan pullistelevia machoja toimintasankareita :)
5. SPEED
Keanu Reevesin tähdittämä Speed on niitä ensimmäisiä action elokuvia joita näin, ja sen jälkeen tämä onkin katsottu aika monta kertaa. Yksi parhaista Reevesin leffoista, ja syy miksi tämä löytyy listalta vasta sijalta 5 on se, että listan teeman huomioon ottaen tässä leffassa machoilu sun muu pullistelu on kuitenkin melko kesyä. Tulipas nyt muuten hirveä himo katsoa pitkästä aikaa tämä, edellisestä katselukerrasta taitaa olla jo vuosia...
4. GAMER
Kävin aikoinaan katsomassa tämän ihan elokuvateatterissa ja salissa taisi minun lisäksi olla yksi toinen tyttö. Ja no onhan tämä selkeästi miehille suunnattu leffa: videopeli jossa soditaan oikeilla ihmisillä, vähäpukeisia naisia jne. Pidin leffasta kuitenkin yllättävän paljon, olin kananlihalla jo ensisekunneilta asti kun Marilyn Mansonin hieno versio Sweet Dreams -kappaleesta soi "peli"kohtausten taustalla. Gerard Butler pääsee esittelemään lihaksiaan (katsokaa nyt tuota kuvaa!) ja onhan leffassa myös suosikkeihini kuuluva ihana Michael C. Hall (kuvassa oikealla). Yhtä tykitystä alusta loppuun.
3. 300
Tätä listaa ei voisi olla ilman 300 -elokuvaa. Puolialastomia lihasmassoja ruutu täynnä. Need I say more?? Tämäkin pitäs muuten katsoa uudestaan, hyvä että edes muistan tästä mitään enää...
2. TERMINATOR 2: JUDGMENT DAY
Ensimmäinen Terminator elokuva ei oikein vakuuttanut, erikoisefektit kun olivat lähinnä naurettavia eikä juonikaan jaksanut oikein pitää vielä otteessaan, vaikka hyvää pohjustustahan eka leffa tottakai on. Toinen Terminaattori sen sijaan ns. räjäytti potin. Tekniikka oli kehittynyt huomattavasti ekasta osasta ja juonikin oli jotenkin paljon mielenkiintoisempi. Ja no, eihän tätä listaa voisi myöskään olla ilman edes yhtä Arskan leffaa...
1. DIE HARD - ELOKUVAT
DIE HARD!!! Ihan paras. Siis ne kaikki. Pientä fuskausta siis, mutta kun ei voi valita vain yhtä niistä. Olen huomannut olevani jonkinasteinen Bruce Willis -fani. Tämä tieto tuli itsellenikin hieman yllätyksenä, mutta kun aloin tuossa taannoin ajattelemaan niin tykkään todella paljon hyvin monista Willisin leffoista. Eikä se nyt mikään kovin pahannäköinen ukkokaan ole, vaikka onkin jo lähemmäs 60-vuotias. Die Hard elokuvissa tiivistyy Willisin coolius äärimmilleen, ei näistä voi olla pitämättä. Die Hard 5 on muuten suunnitteilla, hell yeah! :D
Kuvat allmoviephoto.com, paitsi Speed -kuva googletettu.
Translation:
My Top-5 macho action films. I think they're all rather self-explanatory :D
♫: Hans Zimmer - One Simple Idea
Tunnisteet:
elokuvat,
Movie Monday -haaste,
toiminta,
TOP-5
maanantai 15. elokuuta 2011
Simply the Best
Viime viikkoinen Movie Monday -haaste jäi tekemättä ajanpuutteen sekä rakkaan läppärini hajoamisen vuoksi. Ärsyttäviä elokuvahahmoja olisi kyllä löytynyt, viime viikolla vastaus olisi ollut aika Taru Sormusten Herrasta -painoitteinen, sillä katsoin koko trilogian pidennetyt versiot lähes maratonina (1 ja 2 meni vielä saman päivän aikana, viimeinen osa jäi seuraavalle päivälle). Frodo on oikeasti maailmankaikkeuden rasittavin ja ärsyttävin sankari! Allekirjoitan myös monien valinnaksi päätyneen Twilight-"sankarittaren" Bella Swanin ärsyttävyyden.
Mutta se siitä, aika siirtyä tämän viikkoisen haasteen pariin, joka osui kyllä aivan uskomattoman sopivaan saumaan. Olin nimittäin juuri ajatellut kirjoittavani pienen jutun eräästä rakastamastani näyttelijästä, joten kun kerran lempinäyttelijän perään huudeltiin niin olkoon se sitten hän:
KEANU REEVES
Suosikkinäyttelijöitä löytyy kyllä pitkä lista, mutta jos pitää valita vain yksi (kerrankin jos noudattaisin tarkkaa tehtävänantoa ;D) kohdistuu valintani Keanuun. Luultavasti ensimmäinen elokuva jossa Keanun näin oli toimintapätkä Speed, josta tuohon aikaan tulikin lempileffani. Nuori ja innokas poliisi jahtaamassa terroristia löysi tiensä päiväuniini. Sitten tulikin tietysti The Matrix, joka valloitti sydämeni ja ajatusmaailmani täysin. Katsoin The Matrixin ainakin 10 kertaa ensimmäisen kuukauden aikana kun sain dvd:n käsiini. Olin suorastaan lumoutunut elokuvan maailmasta ja sen tähtinäyttelijästä. Jatko-osat kävin tietysti katsomassa sitten paikallisessa pienessä elokuvateatterissa, jonne kaverin kanssa jonotimme ensi-iltana, vaikka mitään ryysistä näytökseen ei ollutkaan. Vaikka monien mielestä Matrix-trilogian jatko-osat ovat jopa täyttä kuraa, itse pidän niistä kovasti. Sama pätee myös Keanuun. Tiedän monien olevan sitä mieltä että Keanu on "yhden ilmeen näyttelijä" ja niin edelleen, mutta fakta on se, että en keksi yhtään Keanun elokuvaa josta en pitäisi. Hän on loistava valinta niin action pätkiin kuin romanttisiin draamoihin ja komedioihinkin. Ja onhan mies nyt ihan pirun hyvännäköinenkin!
Keanun elokuvista monet ovat minulle sellaisia niinsanottuja luottoelokuvia. Leffoja, joita jaksaa aina katsoa useidenkin katselukertojen jälkeen, niistä tietää että ne ovat hyviä ja laadukkaita, ja niitä katsellessa tulee jotenkin kodikas olo. Uskon että jokaisella on ainakin se yksi suosikkinäyttelijä, jonka elokuvat eivät koskaan ole surkeita pohjanoteerauksia vaan tekipä näyttelijä minkälaisia töitä tahansa niistä aina pitää jollakin tasolla. Ehkä ne eivät kaikki yllä henkilökohtaiseen top 10 parhaan elokuvan joukkoon, mutta niistä ei myöskään löydy pahaa sanottavaa.
Viimeisin Keanun elokuva oli eilen katsomani Henry's Crime, joka kertoo melko tylsää elämää viettävästä Henrystä. Tämä tuomitaan kolmeksi vuodeksi vankilaan rikoksesta, jota hän ei tehnyt. Vankilassa hän saa sellitoverikseen pitkän linjan vankilakundin Maxin (James Caan) ja Henryyn istutetaan hiljaa kytevä ajatus siitä, että hän olisi aivan hyvin voinut tehdä rikoksen josta hänet tuomittiin. Onhan hän jo istunut siitä tuomionkin. Päästyään vapaaksi alkaa Henry kuin vahingossa kehittelemään ryöstösuunnitelmaa, mutta onnistuakseen hän tarvitsee sekä Maxin että Julien (Vera Farmiga), kauniin näyttelijättären apua. Julien avulla Henry imaistaan myös teatterin pyörteisiin ja hän joutuu lopulta tasapainottelemaan ryöstösuunnitelmansa ja lähestulkoon omaa elämäänsä imitoivan näytelmän välillä. Henry's Crime lukeutuu juuri niihin Reevesin elokuviin, jotka eivät yllä kaikkien aikojen suosikkielokuviini, mutta se ei myöskään pettänyt odotuksiani vaan tarjosi minulle nautittavan katselukokemuksen.
Translation:
This week on Movie Monday they asked the classic question of who is you favorite actor/actress? I have many, like most of us do I'm sure, but if I had to choose only one, The One would be Keanu Reeves. He's been one of my favorites for over 10 years and I honestly like all the movies I've seen by him. Watching his films make me feel somehow at home. I've come to notice that if the film features Keanu Reeves in it, then it just can't go all wrong. And it's just not because of his good looks, but apparently he just knows how to pick the right projects for himself. I don't think Keanu could ever make a film that I would absolutely loathe. It's just not possible.
Tunnisteet:
draama,
elokuvat,
ihmiset,
Movie Monday -haaste
keskiviikko 3. elokuuta 2011
Who would you be?
Tällä kertaa Movie Monday -haasteessa tiedusteltiin, että missä elokuvassa haluaisit elää ja miksi, ja olisitko joku olemassa olevista hahmoista vai joku sivustakatsoja. Useinhan sitä nimittäin joitain elokuvia katsellessa tulee ajatelleeksi että voi kun minäkin saisin elää tuollaista elämää tuollaisessa maailmassa ja voi kunpa minäkin voisin olla noin cool :D
Ensimmäisenä mieleeni tietysti tuli THE MATRIX elokuvan maailma. Kuinka siistiä olisikaan elää tuossa maailmassa, jossa voisit tehdä mitä vain? Väistellä luoteja ja juosta pitkin seiniä, oppia kaikki maailman taistelulajit vain parissa sekunnissa ja hakata pahiksia mennen tullen. Niin, mutta onhan siinäkin ne varjopuolensa, joutuisi koko ajan taistelemaan omasta selviytymisestään kun koneet koittavat ajaa vapaana elävät ihmiset sukupuuttoon, eikä matrixin ulkopuolella eläminen tainnut olla mitään kovin herkkua kuitenkaan...Minussa ei ehkä kuitenkaan olisi samanlaista sankariainesta kuin Trinityssä ja Neossa. Sitä paitsi luultavasti tekisin jotain todella typerää ja ilkeää kuten porukan pettäjä Cypher, koska en kestäisi katsella Keanu Reevesiä Carrie-Anne Mossin kanssa.
Olisi myös aika siistiä olla merirosvo PIRATES OF THE CARIBBEAN -leffoissa. Olisi mahtavaa pukeutua niihin yksityiskohtaisiin, hieman rönsistyneisiin moniin vaatekerroksiin ja vetäistä raskaat bootsit jalkaan. Mutta toisaalta kyseisten elokuvien meret ovat aika pelottavia, täynnä omituisia otuksia, enkä välttämättä viihtyisi kovinkaan kauaa niissä likaisissa varusteissa ja paikoissa.
Haluaisin kyllä olla jossain yliluonnollista sisältävässä elokuvassa/maailmassa, kuten vaikkapa CONSTANTINEssa. Voisin olla joko elokuvan naispääosa Rachel Weisz tai sitten joku hemaiseva naispuolinen demoneita vastaan taisteleva mimmi joka varastaa ihanaisen John Constantinen itselleen :D Myös LARA CROFTINA olisi aika hiton siistiä olla! Voisin haluta olla myös Bellatrix LeStrange HARRY POTTERIN maailmassa - en nimittäin haluaisi olla kukaan niistä hyviksistä sen takia että en jaksaisi noudattaa kaikkia niitä typeriä rajoittavia velhomaailman sääntöjä! Äh, tähän tehtävään löytyisi siis ehkä noin sata vastausta, mutta luulen silti päätyväni seuraavaan...
Kaikkein eniten haluaisin olla vampyyri. Sellainen sekoitus UNDERWORLD -elokuvan soturivampyyri Selenea ja Anne Ricen romanttisia vampyyreja. Olisin nähnyt maailmaa yhtä kauan kuin vaikkapa Lestat, nähnyt niin ne hyvät kuin huonotkin ajat. Osaisin kuitenkin tehdä kaikkia hienoja stuntteja niin kuin Selene ja käyttää aseita, enkä tosiaan pelkäisi toimintaa. Olisin ikuisesti nuori ja kaunis kuolematon joka tarkkailisi kuolevaisten elämää. Vaikka tässäkin elämässä olisi varjopuolensa, taidan silti päätyä tähän valinnassani :)
Kuvat allmoviephoto.com ja lainattu Googlesta.
PS. Niin ja vampyyrielämäni ohjaajana toimisi ehdottomasti Darren Aronofsky ja soundtrackin säveltäisi tottakai Clint Mansell ;)
PS. Niin ja vampyyrielämäni ohjaajana toimisi ehdottomasti Darren Aronofsky ja soundtrackin säveltäisi tottakai Clint Mansell ;)
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
What a feeling!
Tämän viikkoinen Movie Monday -haaste on näemmä osoittautunut kovaksi palaksi usealla bloggarille. Ja kieltämättä itsellänikin löi aika tyhjää, kun haasteena siis oli kertoa elokuvasta, joka tuo aina mieleen jonkun tietyn hetken tai tunteen. Mulla liittyy enemmän tiettyjä muistoja ja fiiliksiä musiikkiin, yllättävän vähän näköjään sitten leffoihin! Päätinkin nyt ottaa sitten hieman erilaisen näkökulman viikon haasteeseen, pahoittelen jos tämä ampuu ihan ohi aiheen, mutta iski tuossa yksi päivä mieleen että tämä teksti on nyt vain pakko kirjoittaa :)
Kävin taas pitkästä aikaa aiemmin viikolla elokuvissa. Monien tuttujeni mielestä käyn todella usein leffassa, mutta en itseasiassa koko kesänä ole tainnut käydä leffateatterissa ennen tätä viikkoa! Anyway, siellä elokuvateatterin popcornin ja karkin tuoksuisessa hämyisessä ilmassa tunsin jälleen kerran sen ihanan fiiliksen, joka aina elokuvateatterissa minut valtaa. Uskon että monet muut elokuvafanaatikot tietävät tismalleen mitä tarkoitan ilman sen kummempia selittelyjä, mutta avataan nyt hieman asiaa.
Elokuvateattereissa on aivan oma fiiliksensä. Kun istuu teatterin (useimmiten) mukavan pehmoisiin tuoleihin popcorn-tötsä edessään valojen pikkuhiljaa himmetessä ja trailereiden lähtiessä pyörimään, voin ainakin itse unohtaa ulkomaailman ihan täydellisesti. Sillä nimenomaisella hetkellä muuta maailmaa ei ole olemassa enkä muista edes niitä eniten mieltä vaivaavia ongelmia pariin tuntiin. Olen huomannut, että tämä on vakio vain silloin kun käyn todellakin elokuvateatterissa katsomassa leffoja. Toki kotona katsottunakin leffat auttavat unohtamaan hetkeksi kaiken muun, mutta täydellinen irtiotto onnistuu minulta vain elokuvateatterin pimeydessä. Ei myöskään ole parempaa fiilistä kuin se, että elokuva salpaa hengen huikeilla kohtauksillaan, musiikillaan, juonellaan ja näyttelijöillään. Tiedättehän sen tunteen kun ei voi muuta kuin tuijottaa jättimäistä valkokangasta silmät lautasen kokoisina jotta varmasti imisi itseensä jokaisen pienimmänkin yksityiskohdan, eikä uskalla edes silmiään räpyttää siinä pelossa että missaa edes yhden sekunnin?
Ei ole siis yhtä tai edes kahta tiettyä elokuvaa (ainakaan näin äkkiseltään muisteltuna :D), jotka aina veisivät minut takaisin johonkin tiettyyn hetkeen tai muistuttaisivat tietysti tunteesta. Jokainen kerta elokuvateatterissa saa minut muistamaan miksi elokuvaliput ovat rahansa arvoisia, miksi rakastan elokuvia ja elokuvissa käymistä ja jokainen kerta saa minussa aikaan voimakkaan tunneryöpyn, jota voi kuvailla ainoastaan ilmaisulla: what a feeling!
♫: Maj Karma - Iskelmä
maanantai 25. heinäkuuta 2011
Lapsuuden sankar(e)ille
Jep, olen vähän myöhässä viime viikkoisen Movie Monday -haasteen kanssa. Viime viikko oli aika kiireinen ja lisäksi aihe aiheutti aikamoista päänvaivaa, mutta haluan siitä kuitenkin kirjoittaa koska aihe on todella hyvä. Tällä kertaa bloggarit haastettiin siis kaivelemaan esille niitä omia lapsuudesta tähän päivään saakka säilyneitä leffasankareita. Elokuvia, jotka kenties tekivät minustakin leffafanaatikon ja vaikuttivat syvästi lapsena tai nuorena, ja ovat tosiaan säilyneet muistoissa tähän päivään asti.
Kuten sanottu, ihan pirun vaikea tehtävä ainakin minulle! On todella vaikea jäljittää kauas lapsuuteen sitä THE elokuvaa, joka olisi herättänyt minussa sen roihuavan rakkauden elokuvia kohtaan, sillä oma käsitykseni on, että niin kauan kuin vain kykenen edes muistamaan olen ollut syvästi kiinnostunut leffoista ja niiden maailmasta. Tämä itseasiassa pitääkin aikalailla paikkansa, sillä äitini on kirjoittanut vauvakirjaani että jo 4-vuotiaana olen ollut intohimoinen videoiden katsoja :D Ja kuten monet muutkin lapset, olen katsonut paljon Disneyn leffoja ja lunttaamalla samaisesta vauvakirjasta selvisi että 5-vuotiaana sain ALADDIN elokuvan VHS:nä. Aladdin onkin kyllä säilynyt yhtenä Disney-suosikkinani, elokuvan kappaleet ovat aivan loistavia ja kaikki hahmot upeita! Ehkä voinkin sanoa, että ensimmäinen lapsuuden sankari on ollut juurikin Aladdin ja etenkin Lampun Henki oli ihan huippu :)
Haluan kuitenkin nostaa esille myös muutamia muita ikimuistoisia elokuvia, jotka tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Toukokuussa vinkkailin STRIKING DISTANCE leffasta, joka ei varmastikaan ollut aivan ensimmäinen aikuisempi elokuva jonka nuorena näin, mutta varmasti yksi niistä. Sitä katselin aina salaa yksin kotona, enhän tosiaan olisi vielä ihan niin nuorena saanut tätä K-15 elokuvaa katsella, mutta leffa oli minusta hurjan kiinnostava ja tietysti erilainen kokemus noista Disney-leffoista. Ehkä mulla saattoi olla myös pieni ihastus Bruce Willisin näyttelemään kovis Tom Hardyyn... Varmaan samoihin aikoihin saimme veljeni kanssa luvan katsoa enon kattavasta leffahyllystä niitä "vanhoja" BATMAN elokuvia. Suosikkini niistä on edelleen ehdottomasti Tim Burtonin ohjaama BATMAN RETURNS, jossa on hemaiseva Kissanainen (Michelle Pfeiffer) ja hieman ällöttävä Pingviini (Danny DeVito), Batmanina häärii Michael Keaton. Burtonin luoma synkkä ja goottivivahteinen maailma oli ehkä upeinta mitä olin siihen mennessä nähnyt. Olen katsonut nuo kaikki vanhemmat Batman leffat lukemattomia kertoja, halusimme veljeni kanssa välttämättä aina katsoa niitä kun vierailimme ukin ja enoni luona. Emme koskaan kyllästyneet niihin, ja totta puhuen en ole vieläkään kyllästynyt!
Jim Carreysta en ole oikeastaan koskaan erityisemmin välittänyt, mutta aikoinaan ACE VENTURA elokuvat olivat todella kuumaa kamaa leffojen saralla. Niitäkin katsoimme veljeni kanssa kyllästymiseen asti ja on tunnustettava, että monia pieniä ilmaisuja (kuten "Yes, Satan?" ja "Lo-hoo-se-her" :D ) on Ace Venturasta jäänyt omaankin repertuaariin. Oman mainintansa ansaitsee ehdottomasti myös INDIANA JONES, joka ehdottomasti lukeutuu omiin sankareihin. Indy-leffat ovat jotain niin huippua ja Harrison Ford on vain niin mahtava Indiana Jonesina ♥ Indyt sai kiinnostuksen historiaa ja arkeologiaa kohtaan heräämään ja tätä kiinnostusta siivitti myös hieman myöhemmin ilmestynyt MUUMIO -elokuva (ja jatko-osat, vaikka ykkönen onkin luonnollisesti paras). Pakko tietysti mainita myös JURASSIC PARK, jota kaikkien mainittujen elokuvien tapaan tuli katsottua enemmän kuin olisi ehkä ollut edes tarpeellista :D
Mikään yksittäinen elokuva ei siis voi viedä kunniaa koko tähän astisen elämäni kestäneestä elokuviin kohdistuneesta intohimostani, vaan se on kaikkien tässä mainittujen ja mainitsematta jääneiden elokuvien summa. Ehkä minussa on myös aina ollut sisäänrakennettuna jokin kaipuu toiseen todellisuuteen jonka elokuvat ovat sitten ystävällisesti tarjonneet.
Kuvat: Google ja we♥it
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Gone but not forgotten
Tämän viikon Movie Monday -haasteena oli nimetä jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt näyttelijä, joka on koskettanut ja koskettaa edelleen töillään ja elämällään. Silläkin uhalla että tämä tullaan mainitsemaan useammankin kerran tämän haasteen vastauksissa ja olen nyt naurettavan ilmiselvä ja ennustettava, oma valintani on HEATH LEDGER.
Eipä taida olla Heathilla elokuvaa, josta en tykkäisi. Aina 10 Things I Hate About Yousta Candyyn ja tietysti Dark Knightiin. Nuoren näyttelijän traaginen kuolema katkaisi uran, joka olisi varmasti ollut yksi nykyajan hienoimmista. Ei voi muuta sanoa kuin että harmittaa ihan vietävästi.
This week on Movie Monday the challange was to choose an actor whose work and life has touched you, and continue to do so even after he/she has passed away. My choice, however obvious it might be, is Heath Ledger. I don't think there exists a movie with Heath in it that I haven't liked. I'm still so sad to think about the incredible work and life that Heath would've done and lived had he not died at such a young age. RIP.
maanantai 27. kesäkuuta 2011
Unohtumaton leffamusiikki
Tartuin taas heti tämän viikon uuteen Movie Monday -haasteeseen, sillä aihe oli sellainen, joka on itselleni hirveän lähellä sydäntä. Nimittäin musiikit elokuvissa. Ravenwaves tehtävänannossaankin jo sanoi, että musiikki voi viedä elokuvan täysin uudelle ja paremmalle tasolle, joskin se voi myös tipauttaa muuten hyvän elokuvan arvoa olemalla huonosti valittu. Itse kiinnitänkin erittäin usein elokuvia katsellessani huomiota niiden musiikkeihin ja kuuntelen melko usein elokuvien soundtrackeja (muutamaa hyvinkin säännöllisesti, palataan siihen kohta) samalla tavalla kuin lempibändien albumejakin. Hyvä esimerkki muuten tuosta musiikin toiselle tasolle nostattavasta voimasta on mielestäni TRON:LEGACY -elokuva, joka itsessään ei ole mikään erikoinen, ihan ok katsottava elokuva, mutta ne musiikit! Daft Punkin säveltämä soundtrack on upeaa kuunneltavaa ja sai koko elokuvan vaikuttamaan silmissäni paaaaaljon paremmalta kuin mitä se ilman sitä soundtrackia olisi ollut. Tämä onkin yksi niistä soundtrackeista joita tulee kuunneltua melko säännöllisesti!
Monia jatkuvaan kuunteluun päässeitä yksittäisiä biisejäkin olen usein bongaillut leffoista. Tästä esimerkkinä mm. Girl, You'll Be a Woman Soon (Urge Overkill, PULP FICTION), Sweet Disposition (The Temper Trap, (500) DAYS OF SUMMER), Tiny Dancer (Elton John, ALMOST FAMOUS), Dragula (Hot Rod Herman Remix) (Rob Zombie, THE MATRIX) ja New York, New York (Liza Minnelli, NEW YORK, NEW YORK).
Haluan nyt kuitenkin keskittyä enemmän varsinaisiin elokuvasäveltäjiin. Olen aina pitänyt esimerkiksi Hans Zimmerin säveltämistä leffamusiikeista, joita kuullaan mm. INCEPTIONissa, DA VINCI KOODIssa, KING ARTHURissa ja PIRATES OF THE CARIBBEAN -leffoissa. Zimmerin tyyli on erittäin tunnistettava, usein hyvin mahtipontinen ja saa ihon kananlihalle. Mieleeni on jäänyt erittäin hyvin myös Steve Jablonskyn THE ISLAND elokuvaan säveltämä musiikki. Eräs eniten kuunnelluista soundtrackeista on myös Yann Tiersenin säveltämä AMELIE. Sitten on tietysti yhtälö nimeltä Tim Burton ja Danny Elfman, jotka ovat tehneet yhteistyötä jo useassa Burtonin elokuvassa ja Elfmanin sävellyksiä on aina ilo kuunnella.
![]() |
Kuva tumblr |
On eräs toinenkin ohjaaja, joka käyttää luottosäveltäjää elokuvissaan, oma suosikkiparini nimeltä Darren Aronofsky ja Clint Mansell (kuvassa). Mansell on ollut mukana jokaisessa Aronofskyn tähänastisessa elokuvassa ja toivon, että yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa. En usko, että nämä kaksi kykenisivät edes luomaan mitään muuta kuin täydellisyyttä yhdessä. Se on todistettu niin REQUIEM FOR A DREAM kuin BLACK SWAN leffassakin - molempien leffojen soundtrackeja (etenkin Black Swanin) on tullut kuunneltua monia kymmeniä kertoja. Mansell on ehdottomasti suosikkisäveltäjäni ja olen oppinutkin jo tunnistamaan hänenkin tyyliään (joskin se ei mielestäni ole yhtä täynnä tunnistettavuuksia kuin Zimmerin sävellykset): katsoin vuosia sitten SMOKIN' ACES -leffan ja leffan loppupuolella aloin miettimään että elokuvan alkuperäismusiikit kuulostivat erehdyttävästi Mansellin käsialalta - ja niinhän ne olivatkin. Suosikkini Mansellin säveltämistä soundtrackeista on ehdottomasti, hands down, yksi Aronofsky -yhteistyö nimeltä THE FOUNTAIN.
R-a-k-a-s-t-a-n tuota elokuvaa ja sen uskomatonta musiikkia. Muistan kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa ja kuulin siinä soivan musiikin ja olin yksinkertaisesti sanaton. En voi käsittää miten Mansell onkin pystynyt herättämään elokuvan henkiin musiikissaan niin taitavasti. The Fountainin soundtrack on ylivertainen suosikkini, olen kuunnellut sitä varmasti jo satoja kertoja ja joka kerta se herättää minussa sanoinkuvailemattomia tunteita. Soundtrack on eheä kokonaisuus, sitä kuunnellessa melkein tuntuu että nuo 10 raitaa muodostavat yhden ainoan kappaleen. Äh, en ihan totta pysty ylistämään Mansellia, Aronofskya ja The Fountainin soundtrackia tarpeeksi. Katsokaa elokuva. Kuunnelkaa soundtrack. Antakaa niiden hukuttaa teidät tähän universumiin.
PS. Unohdin tästä varmaan sata loistavaa leffasäveltäjää ja soundtrackia...
This week the Movie Monday topic was the most memorable movie soundtracks. As it often is the case, the music in films lift the movie up to a whole new and better level. I myself often take notice of the music in films and listen to soundtracks on my computer and iPod. My favorite film composer is by far Clint Mansell, who has co-operated on all of Darren Aronofsky's (who happens to be my favorite director by far) movies. Out of their collaborations especially THE FOUNTAIN has made the biggest impact on me, both the film itself and the music in it. I cannot praise the soundtrack, Mansell or Aronofsky enough, so I suggest that if you haven't seen the movie yet you do that asap and let the film with its music swallow you whole.
Tunnisteet:
elokuvat,
ihmiset,
Movie Monday -haaste,
musiikki
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)