Animation

Minä rakastan animaatioelokuvia, tai piirrettyjä, kumpaa nimitystä nyt haluaakaan käyttää. On kyllä tarkennettava sen verran, että henkilökohtaisesti rakastan Disneyn ja Pixarin animaatioita, erittäin vähän katson esimerkiksi japanilaista animea. Se ei vain jotenkin kolahda, vaikka olenkin nähnyt mm. Henkien Kätkemää -elokuvan ja itseasiassa pidinkin siitä. Silti, ne ei vaan ole mun juttu. Tosiaan siis tällä viikolla Movie Mondayssa kysellään suosikkeja animaatioiden saralta. Yksi postaus ei ehkä edes riittäisi tähän vastaamiseen, sillä suosikkeja löytyy niiiiiiiin hiton paljon! Kaikki suosikit siis eivät todellakaan löydy nyt tästä, niitä olisi vielä kymmeniä lisää, muitakin kuin vain Disneyn/Pixarin tuotantoa (esim. Corpse Bride).

Rakkauteni Disneyn piirrettyihin juontaa juurensa aivan lapsuuteen saakka. Äitinikin on kertonut kuinka aina tapitin milloin mitäkin piirrettyä melkein nenä kiinni televisioruudussa, enkä nähnyt saati kuullut yhtään mitään muuta kuin ruudussa pyörivän seikkailun. VIIDAKKOKIRJAN norsujen marssin tahdissa menin nelinkontin pitkin olohuonetta ja usein PIENTÄ MERENNEITOA katsoessani rakensin oman "luolan" olohuoneen pöydän alle. LEIJONAKUNINGASTA katsoessa ei voinut välttyä itkulta kun Mufasa kuoli (22-vuotiaana vieläkin ottaa päähän että se kuoli!!) ja ALADDIN taas sai toivomaan lentävää mattoa ja ikiomaa tiikeriä. Uusimmista Disneyn ja Pixarin yhteistyöanimaatioista suosikkeja ovat olleet WALL-E, joka liikutti suloisuudellaan; SHREK, joka hurmasi viittauksillaan muihin elokuviin; NEMOA ETSIMÄSSÄ, jossa puolestaan kilpikonnat rokkasivat ja NÄIN KOULUTAT LOHIKÄÄRMEESI, joka oli suuri positiivinen yllätys ja sai haluamaan omaa lohikäärmettä.

"I'm just trying to wrap up the movie and leave people with a message."

Olen pitänyt kunnon kotiviikonlopun ja siinä samalla saanut katsottua muutaman leffankin. Tässä pieni kertaus viikonlopun leffaputkesta.

Perjantaina telkkarista tuli Kiss Kiss, Bang Bang, suorastaan kulttimainetta nauttiva toimintakomedia, jota suureksi häpeäkseni en ollut aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin epäkohta tuli siis viimein korjattua. Leffaa tähdittävät ihana Robert Downey Jr., Val Kilmer ja naiskauneutta edustaa Michelle Monaghan. Downey Jr. näyttelee pikkurikollista Harrya, joka pieleen menneen keikan jälkeen pakenee poliiseja ja sattuu elokuvan koekuvauksiin. Hän päätyy saamaan yksityisetsivän roolin, jota varten hänen täytyy ottaa yksityisetsivätunteja ja mentorina toimii Kilmerin näyttelemä ihanan sarkastinen Perry. Perryn kuvailema "tylsä yksityisetsivän työ" saakin yllättävän käänteen kun kaksikko todistaa murhan. Pian ruumiita alkaakin kasaantua riesaksi asti, ja kun yhtälöön lisätään vielä Monaghanin näyttelemä Harmony, joka sattuu olemaan Harryn hyvä ystävän ja ihastus nuoruusajoilta, on soppa valmis. Leffa on täynnä hauskoja repliikkejä ja kommelluksia, Downey Jr.:ia nyt katselee missä roolissa vain ja kunnon rikoskomediat harvoin onnistuvat pettämään. Joskin sanoisin että Kiss Kiss, Bang Bang on keskiverto rikoskomediaa viihdyttävämpi.

Angelina Jolien tähdittämä toimintaelokuva Salt on nököttänyt katsomattomana hyllyssäni jo kuukauden päivät, vaikka odotin elokuvan näkemistä innoissani. Tekisi melkein mieli sanoa että turhaan, mutta se olisi ehkä hieman liioiteltua, on niitä huonompiakin toimintaleffoja tehty. Elokuva kertoo CIA:n agentista Evelyn Saltista, joka "lavastetaan" venäläiseksi kaksoisagentiksi. Salt lähtee pakomatkalle ja takaa-ajokohtausten välissä katsojalle paljastetaan pikkuhiljaa kuka Evelyn Salt oikeasti on. In the end, monikaan leffan hahmoista ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Olen aina tykännyt Angelina Joliesta niin draamarooleissa kuin toimintaleffojen badass sankarittarena, mutta Salt ei elokuvana vakuuttanut minua puolelleen. Vaikka leffassa periaatteessa on ihan ok ja jonkin verran yllätyksellinenkin juoni ja tarina, sen toteutuksessa jäi kuitenkin jotain puuttumaan.

Last but not least, Disneyn klassikkoversio varmasti kuuluisimmasta jousiammuntasankarista eli Robin Hood. Kaikkihan tuntevat tarinan Robin Hoodista ja Pikku-Johnista, jotka ilkeän tyrannin Prinssi Johnin hallitessa Englantia ryöstävät rikkailta ja antavat köyhille. He jujuttavat Prinssi Johnia kerta toisensa jälkeen kun tämä yrittää vangita Robin Hoodin. Satuun kuuluu tietysti myös Robin Hoodin rakastettu Neito Marion. Tämä Disneyn elokuva edustaa Disneyn vanhaa tyyliä ja piirrostyyli on samanlainen kuin esimerkiksi Viidakkokirjassa, Tuhkimossa tai vaikkapa Aristokateissa. Kuten tavallista, paha saa aina palkkansa ja hyvikset elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Rakastan Disneyn elokuvia eikä Robin Hood ole poikkeus. Tosin tämän katsominen sai aikaan hirveän himon katsoa Tuhkimo, jota minulla ei valitettavasti dvd:nä ole :( Onkohan se edes ilmestynyt vielä dvd:lle?

Että sellaista on nyt tullut katsottua! Nyt jatkan Black Swan soundtrackin kuuntelemista ja kyseisestä leffasta inspiroitumista. Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille :) 

Translation:

A short recap of three films I've watched over the weekend. First was an action-comedy Kiss Kiss Bang Bang, which I liked a lot! Salt I didn't like that much, although I usually like everything with Angelina Jolie...And Disney's Robin Hood is of course a classic. Only downside of watching Robin Hood though was that now I really want to watch Cinderella, but I don't have that on dvd! :( I don't even know if it has come out on dvd yet...

 

♫: Clint Mansell - Opposites Attract (Black Swan OST)

Lohikäärmeitä ja taikuutta.

Varoitus! Saattaa sisältää spoilereita!!

Olen systemaattisesti skipannut kaikki julkaisut aiheesta Harry Potter and the Deathly Hallows part 1 ja olenkin onnistunut varsin hyvin. Tänään kävinkin sitten myös itse katsastamassa kyseisen elokuvan enkä ainakaan pettynyt! Ihan ensimmäiseksi on kuitenkin tunnustettava joidenkin mielestä varmasti hirvittävä perisynti, sillä en ole vielä itseasiassa lukenut tuota Potterin viimeistä osaa lainkaan! Ja kyllä, silti menin katsomaan elokuvan. Itseasiassa pidin tästä katselukokemuksesta ehkä senkin vuoksi paljon, koska minulla ei ollut minkäänlaisia ennakko-odotuksia sen suhteen mitä elokuvan pitäisi kirjasta sisältää enkä myöskään tiennyt mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. 

Eipä voisi enää kauempana tämä elokuva olla tunnelmaltaan ja tyyliltään niistä ensimmäisistä Potter-elokuvista. Nuoruuden huolettomuus, Tylypahkan luoma turvallisuus ja näyttelijöiden lapselliset piirteet ovat todellakin enää muisto vain. Mutta vaikka elokuvat ovat muuttuneet toinen toisensa jälkeen synkemmiksi ja vakavimmiksi on niissä onneksi (kuten tietysti kirjoissakin) onnistuttu säilyttämään komediallisia piirteitä, jotka saavat jännittyneen elokuvakatsomon repeämään nauruun sopivin väliajoin. Muutaman säikäytyksenkin elokuva tarjosi. Karmivin kohtaus oli auttamatta jo melko alussa, kun se iljettävä jättiläismäinen käärme Nagini kiemurteli kohti kameraa kita ammollaan. Hyiiii. Suurelta valkokankaalta katsottuna tuo sai kyllä minut kääntämään katseeni pois.

Itse olen aina näissä Potter -elokuvissa tykännyt eniten siitä kun on näytetty kuolonsyöjiä, erityisesti jossain vauhdikkaissa luudalla lentely kohtauksissa. Tämäkin elokuva tarjosi pari tällaista kohtausta, mutta olisin toivonut enemmän. Nämä kohtaukset saavat oman henkeni salpautumaan ja silloin on sellainen fiilis että "onneksi tulin katsomaan tämän elokuvateatteriin!". Ehdoton suosikkikuolonsyöjäni on valloittavan Helena Bonham Carterin upeasti tulkitsema Bellatrix, onneksi hän sai verrattain melko paljon valkokangasaikaa - tottakai olisi voinut olla enemmänkin! Monia muitakin lempihahmojani olisi voitu kyllä näyttää enemmän, kuten Weasleyn perhettä ja Lupinia. Tavallaan tuli todella omituinen tunne kun monet tutut kasvot eivät näkyneet elokuvassa ollenkaan tai vain hyvin pikaisesti (esim. Neville Longbottom piipahti about 5 sekunnin ajan), tuli sellainen fiilis että todellakin enteillään lopun alkua. Innolla ja mielenkiinnolla jään odottamaan Potterin viimeistä taistoa, jota päästäänkin sitten seuraamaan ensi vuonna! P.S. Erityismaininta vielä iiiihanalle Bill Nighylle sekä Rhys Ifansille!

Potterin jälkeen suuntasin kotiin katsomaan jotain paljon kevyempää, eli vuorossa oli How to train your dragon (Näin koulutat lohikäärmeesi). Aivan ihana elokuva! Rakastuin tuohon lohikäärmeeseen ♥

Elokuva oli todella hauska ja hahmoja elävöittivät loistavat näyttelijät kuten Gerard Butler (ah se aksentti! ♥), Jay Baruchel, Craig Ferguson ja America Ferrera. Elokuva kertoo siis teini-ikäisestä viikingistä nimeltä Hiccup, jonka isä on kylän johtaja ja suuri lohikäärmeentappaja. Hiccup on kaikkea muuta kuin perinteinen viikinki, hontelo ja kykenemätön vahingoittamaan edes kärpästä. Paineet seurata isän jalanjäljissä ovat kuitenkin suuret. Kaikki kääntyy kuitenkin ylösalaisin kun Hiccup ystävystyy viikinkien vihollisen lajinedustajan, lohikäärme Toothlessin kanssa. Hiccup oppii Toothlessin avulla että lohikäärmeet eivät olekaan niin pahoja kuin viikingit ovat aina luulleet. Suosittelen tätä kevyttä hyvänmielen elokuvaa aivan kaikille, voisin vaikka katsoa tämän uudestaankin koko perheen voimin :) Varoituksen sanana tosin: elokuva voi aiheuttaa halun saada oma lohikäärme!

Seriously! How cute is that? ♥ Kuvat on Googlen kuvahaulla löydettyjä. Nyt katson Castlen loppuun ja menen nukkumaan, öitä!

♫: -