Special songs

Oletko ihastunut johonkin leffassa soineeseen itsellesi vielä tuolloin tuntemattomaan biisiin niin paljon, että olet selvittänyt sen esittäjän ja kenties tätä kautta ihastunut esittäjän muuhunkin tuotantoon? Jos yksittäisiä biisejä ei tule mieleen, niin onko jonkun elokuvan soundtrack ihastuttanut kokonaisuudessaan niin paljon, että olet hankkinut sen omaksi?

Näin kuului tämän viikkoinen Movie Monday -haaste. Haasteisiin vastailu on taas jäänyt, viime viikon pukeutumisaiheiseen haasteeseenkin piti vastata mutta kappas, uusi maanantaina se vaan taas yllätti jostain puun takaa. No, ehkä kirjoittelen pukeutumiseeni vaikuttaneista leffoista joskus toiste ihan muuten vaan. 

Mutta tosiaan, itse bongailen useinkin uusia biisejä ja artisteja elokuvien soundtrackeilta ja onhan noita soundtrackeja ihan levyinäkin eksynyt hyllyyn muutamia. Suurin osa niistä kuitenkin taitaa olla leffaa varten sävellettyjä soundtrackeja, mutta myös pari sellaista jotka sisältävät ihan "oikeita" biisejä (terve, en keksinyt miten kuvailla biisejä joissa lauletaan ja joita ei ole sävelletty erikseen kyseistä elokuvaa varten :D).

Ensimmäisenä tuli tietysti mieleen (500) Days of Summer -elokuvan soundtrack joka veti minulta jalat alta ja soundtrack olikin pakko hankkia sitten omaksi. Koko soundtrack on aivan mahtava, mutta erityisesti nostaisin sieltä esiin The Temper Trapin ihanan Sweet Disposition -kappaleen ♥

Rakastuin myös Drive -elokuvassa soineeseen A Real Hero -nimiseen biisiin lujaa ja heti leffateatterista kotiin päästyäni alkoi armoton metsästys kappaleen nimestä ja esittäjästä. Kyseisen kappaleenhan esittää siis College & Electric Youth.

Vuosia sitten kun näin Pulp Fiction -elokuvan ensimmäistä kertaa rakastuin tulisesti siinä soineeseen Urge Overkillin Girl, You'll Be A Woman Soon -biisiin. Aih, se kohtauskin jossa toi soi on niin siisti!
 

What are you doing New Year's Eve?

Ihana Zooey Deschanel twiittasi eilen hänen ja vähintään yhtä ihanan Joseph Gordon-Levittin tekemän duettovideon fanien iloksi! Kyseessä on kaksikon versio Nancy Wilsonin alkuperäisestä kappaleesta What Are You Doing New Year's Eve?

Toivottelenkin jo tässä samalla sitten kaikille lukijoilleni

  ihanaa ja hyvää uutta vuotta 2012!

KarmaRock 20

Viime viikonloppuna koitti taas vuoden odotetuin tapahtuma, nimittäin jo kahdennennenkymmenennen kerran järjestettävä Karmarock. Suuntasimme siis ystäväni Lissun kanssa lauantaina aikaisin tuonne Porin suuntaan, Harjavaltaan. Tärkein syy miksi kyseistä festivaalia olin taas odottanut enemmän kuin kuuta nousevaa (miksi nousevaa kuuta muuten ylipäänsä odotetaan??) oli tietysti ehdoton lempiyhtyeeni MAJ KARMA, joka nyt jo pitkäksi venyneen taukonsa aikana heittää kerran kesässä keikan omilla festareillaan Karmarockissa. En jaksanut keskittyä oikein kuvien ottamiseen, joten saldo oli vähäinen ja sitäkin huonolaatuisempi. Mutta koska olen vieläkin niin fiiliksissä koko viikonlopusta ja tuosta Karman keikasta niin pakkohan se on tännekin muutama otos jakaa, koittakaa kestää tosiaan tuota huonoa laatua...

Oli taas niin upea tunne kun Kellopeli Appelsiinin musiikki lähti soimaan ja Maj Karma asteli lavalle. Ei sitä pysty edes sanoin kuvailemaan, sitä riemua. Tämä bändi on mulle niin mielettömän tärkeä ja on ollut aikamoista tuskaa tämän parin vuoden ajan kun bändi on ollut tauolla. Onneksi Karma kuitenkin on päättänyt palata vuonna 2013 uuden levyn kera, mutta vuoteen 2013 on vielä aika pitkä aika :( Siinä välissä ilmestyy Herra Ylpön & Ihmisten levy, joka toki lohduttaa hieman, mutta Maj Karma on aina Maj Karma. Ei sitä voi mikään muu korvata.

Viime vuonna Maj Karma järjesti nettisivuillaan äänestyksen jossa sai äänestää biisejä Karmarockin keikan settilistaan. Tänä vuonna ei äänestystä ollut, mutta pojat olivat päättäneet soittaa jotakin jokaiselta levyltään aivan siitä parin sadan kappaleen loppuunmyydystä Kaukana Puhelimista -esikoislevystään alkaen. Olinkin oikein tyytyväinen siihen että settilistaan oli päässyt mm. Valmiina vanhuuteen, Ovisilmä, Rinta ja Romanssi, vaikka Romanssi kuultiinkin myös viime kesänä. Se on kuitenkin niin upea kappale että eipä tuo haitannut kuulla se taas livenä :) Pientä harmitusta aiheutti jälleen kerran The Best of Mozart -biisin puuttuminen, miten se nyt voi olla niin vaikea saada sinne settilistaan hä?! Lisäksi harmittelimme settilistan ennalta-arvattavuutta, suurin osa biiseistä kun oli kuitenkin levyjen sinkkubiisejä kuten Ukkonen, Salama, Satiinisydän ja Sodankylä. Rakastan kylläkin noita kaikkia biisejä, ja varsinkin Ukkonen on sellainen oma voimabiisini että se on aina ihana kuulla livenä, mutta olisihan se kiva kun bändi soittaa yhden keikan vuodessa että silloin edes soittaisivat hieman erilaisia biisejä. Uskon nimittäin että tuonne Karmarockiin eksyy nimenomaan bändin faneja vuosien takaa eikä vain niitä jotka ovat ohimennen katsomassa bändiä jonka pari biisiä on soinut radiossa. Nevertheless, keikka oli silti todella kova ja minä kun pidän ihan oikeasti kaikista bändin biiseistä niin eipä siinä kovin pahasti voida pieleenkään mennä :) Keikan lopuksi Karma soitti vielä yhden täysin uuden biisin nimeltä Melankolian kolina, joka kuulosti aivan mahtavalta! Vuoden 2013 odotus tehtiin siis vielä pikkasen vaikeammaksi, kiitti vaan!

Maj Karman lisäksi tuli muista bändeistä tsekattua oikeastaan vain CMX, muuten hengasimme vähän siellä sun täällä festarialueella. Ylppökin kävi sitten pyörähtämässä CMX:n keikan aikana ihan lavalla asti ja lauloi taustoja Palvelemaan konetta -biisiin ♥

Taas on pitkä vuoden odotus edessä ja ensi kesänä suuntana Karmarock 21 :) Täytyy kyllä sanoa että Karmarock on kaikessa kotikutoisuudessaan yksi parhaimmista Suomen festareista. Festarialue on pieni ja kävijämäärä huitelee siinä 2500 paikkeilla, mutta kaikilla on aina ihan mielettömän hyvät fiilikset eikä mihinkään oikein tarvitse edes jonottaa :D Kaikki yksinkertaisesti toimii Karmarockissa eikä lippujenkaan hinnalla tehdä hirveää riistoa. Saa kyllä täydet pisteet minulta :)

♫: Maj Karma - Tyyni valtameri

Won't let this city destroy our love

Voi miksi, MIKSI en asu Helsingissä?! Tähän iänikuiseen ahdinkoon ajoi tällä kertaa uutinen siitä, että ihana PATRICK WOLF keikkailee Tavastia-klubilla 6.12.2011. Lipunmyynti alkaa jo ensi maanantaina, eli 11.7. ja lipun hinta on alk. 31,30 euroa. Ongelman omalla kohdallani muodostaa siis tietysti pitkä matka Jyväskylästä. Keikka sattuu vielä näköjään hieman ikävästi keskelle viikkoa, tiistaille tarkkaanottaen, eli täytyisi mitä luultavammin skipata pari päivää luentoja. Argh! Jos asuisi Helsingissä ei olisi taas mitään ongelmaa :(

Translation:

The lovely Patrick Wolf will be playing at Tavastia club in Helsinki on December 6 and I most likely won't be able to attend because I don't freakin' live in freakin' Helsinki!!! Argh! The problem is the distance and the fact that the gig is on Tuesday, so I'd have to skip at least two days of lectures. This sucks!

 

♫: Patrick Wolf - The City

Unohtumaton leffamusiikki

Tartuin taas heti tämän viikon uuteen Movie Monday -haasteeseen, sillä aihe oli sellainen, joka on itselleni hirveän lähellä sydäntä. Nimittäin musiikit elokuvissa. Ravenwaves tehtävänannossaankin jo sanoi, että musiikki voi viedä elokuvan täysin uudelle ja paremmalle tasolle, joskin se voi myös tipauttaa muuten hyvän elokuvan arvoa olemalla huonosti valittu. Itse kiinnitänkin erittäin usein elokuvia katsellessani huomiota niiden musiikkeihin ja kuuntelen melko usein elokuvien soundtrackeja (muutamaa hyvinkin säännöllisesti, palataan siihen kohta) samalla tavalla kuin lempibändien albumejakin. Hyvä esimerkki muuten tuosta musiikin toiselle tasolle nostattavasta voimasta on mielestäni TRON:LEGACY -elokuva, joka itsessään ei ole mikään erikoinen, ihan ok katsottava elokuva, mutta ne musiikit! Daft Punkin säveltämä soundtrack on upeaa kuunneltavaa ja sai koko elokuvan vaikuttamaan silmissäni paaaaaljon paremmalta kuin mitä se ilman sitä soundtrackia olisi ollut. Tämä onkin yksi niistä soundtrackeista joita tulee kuunneltua melko säännöllisesti!

Monia jatkuvaan kuunteluun päässeitä yksittäisiä biisejäkin olen usein bongaillut leffoista. Tästä esimerkkinä mm. Girl, You'll Be a Woman Soon (Urge Overkill, PULP FICTION), Sweet Disposition (The Temper Trap, (500) DAYS OF SUMMER), Tiny Dancer (Elton John, ALMOST FAMOUS), Dragula (Hot Rod Herman Remix) (Rob Zombie, THE MATRIX) ja New York, New York (Liza Minnelli, NEW YORK, NEW YORK). 

Haluan nyt kuitenkin keskittyä enemmän varsinaisiin elokuvasäveltäjiin. Olen aina pitänyt esimerkiksi Hans Zimmerin säveltämistä leffamusiikeista, joita kuullaan mm. INCEPTIONissa, DA VINCI KOODIssa, KING ARTHURissa ja PIRATES OF THE CARIBBEAN -leffoissa. Zimmerin tyyli on erittäin tunnistettava, usein hyvin mahtipontinen ja saa ihon kananlihalle. Mieleeni on jäänyt erittäin hyvin myös Steve Jablonskyn THE ISLAND elokuvaan säveltämä musiikki. Eräs eniten kuunnelluista soundtrackeista on myös Yann Tiersenin säveltämä AMELIE. Sitten on tietysti yhtälö nimeltä Tim Burton ja Danny Elfman, jotka ovat tehneet yhteistyötä jo useassa Burtonin elokuvassa ja Elfmanin sävellyksiä on aina ilo kuunnella.

Kuva tumblr

On eräs toinenkin ohjaaja, joka käyttää luottosäveltäjää elokuvissaan, oma suosikkiparini nimeltä Darren Aronofsky ja Clint Mansell (kuvassa). Mansell on ollut mukana jokaisessa Aronofskyn tähänastisessa elokuvassa ja toivon, että yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa. En usko, että nämä kaksi kykenisivät edes luomaan mitään muuta kuin täydellisyyttä yhdessä. Se on todistettu niin REQUIEM FOR A DREAM kuin BLACK SWAN leffassakin - molempien leffojen soundtrackeja (etenkin Black Swanin) on tullut kuunneltua monia kymmeniä kertoja. Mansell on ehdottomasti suosikkisäveltäjäni ja olen oppinutkin jo tunnistamaan hänenkin tyyliään (joskin se ei mielestäni ole yhtä täynnä tunnistettavuuksia kuin Zimmerin sävellykset): katsoin vuosia sitten SMOKIN' ACES -leffan ja leffan loppupuolella aloin miettimään että elokuvan alkuperäismusiikit kuulostivat erehdyttävästi Mansellin käsialalta - ja niinhän ne olivatkin. Suosikkini Mansellin säveltämistä soundtrackeista on ehdottomasti, hands down, yksi Aronofsky -yhteistyö nimeltä THE FOUNTAIN.

R-a-k-a-s-t-a-n tuota elokuvaa ja sen uskomatonta musiikkia. Muistan kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa ja kuulin siinä soivan musiikin ja olin yksinkertaisesti sanaton. En voi käsittää miten Mansell onkin pystynyt herättämään elokuvan henkiin musiikissaan niin taitavasti. The Fountainin soundtrack on ylivertainen suosikkini, olen kuunnellut sitä varmasti jo satoja kertoja ja joka kerta se herättää minussa sanoinkuvailemattomia tunteita. Soundtrack on eheä kokonaisuus, sitä kuunnellessa melkein tuntuu että nuo 10 raitaa muodostavat yhden ainoan kappaleen. Äh, en ihan totta pysty ylistämään Mansellia, Aronofskya ja The Fountainin soundtrackia tarpeeksi. Katsokaa elokuva. Kuunnelkaa soundtrack. Antakaa niiden hukuttaa teidät tähän universumiin.

PS. Unohdin tästä varmaan sata loistavaa leffasäveltäjää ja soundtrackia...

Translation:

This week the Movie Monday topic was the most memorable movie soundtracks. As it often is the case, the music in films lift the movie up to a whole new and better level. I myself often take notice of the music in films and listen to soundtracks on my computer and iPod. My favorite film composer is by far Clint Mansell, who has co-operated on all of Darren Aronofsky's (who happens to be my favorite director by far) movies. Out of their collaborations especially THE FOUNTAIN has made the biggest impact on me, both the film itself and the music in it. I cannot praise the soundtrack, Mansell or Aronofsky enough, so I suggest that if you haven't seen the movie yet you do that asap and let the film with its music swallow you whole.

 

♫: Clint Mansell - A Room of Her Own (Black Swan)

Livin' on a Prayer

Linkin Parkin torstainen keikka jäi väliin, mutta perjantaina olin Olympiastadionilla katsomassa jo legendaarista rockyhtye Bon Jovia. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että en tunne yhtyeen tuotantoa ilmiselvien biisien lisäksi erityisen hyvin. Livin' on a Prayer, It's My Life, Runaway ja You Give Love a Bad Name kuuluvatkin sitten niihin biiseihin joita tulee luukutettua säännöllisin väliajoin. Noita biisejä odotinkin kaikkein eniten myös Helsingin keikalta, ja kyllähän ne tietysti siellä kuultiin.

Kuva: Ilta-Sanomat

Keikka alkoi todella räjähtävästi ja etenkin kentällä oleva yleisö oli todella hyvin mukana heti alusta alkaen kun Raise Your Hands aloitti shown. Kun heti toisena biisinä kuultiin You Give Love a Bad Name taisi yhtye itsekin hämmästyä suomalaisen yleisön innokkuutta ja aikaansaamaa ääntä: suurelle screenille heijastui Jonin ja kitaristi Richien hämmästyneet, iloisen nauravaiset ilmeet kun yleisö lauloi biisin alun raikuvasti. Vaikka jo keikan alussa satoi pientä tihkua joka keikan edetessä yltyi kunnon kaiken kastelevaksi sateeksi ei se haitannut yleisön eikä yhtyeenkään menoa. Jon hyppeli ja keimaili iloisesti hymyillen, enkä siinä vaiheessa enää todellakaan ihmetellyt, miksi miestä voidaan kutsua seksisymboliksi. Hymy tosin hyytyi ensimmäisen tunnin jälkeen kun Jon harmittavasti loukkasi polvensa kesken kappaleen. Biisi vedettiin kuitenkin kunnialla läpi ilman keskeytyksiä, vaikka screenille heijastui tällä kertaa todella tuskaiset kasvot. Itse satuin juuri katsomaan jonnekin muualle kun jalan loukkaus sattui, mutta äitini sanoi että jalka oli kuulemma lähtenyt vähän alta Jonin kävellessä lavalla. Pitkän aikaa keikan jatkuessa Jon linkkasikin jalkaansa ja hieroi polveaan aina lauluosuuksiensa välissä. Ymmärrettävästi siis loppukeikan ajan Jon otti hieman rauhallisemmin liikkumisen kanssa eikä näyttäviä hyppyjä enää nähty. Täytyy kyllä nostaa silti hattua miehelle siitä, että veti keikan loppuun kunnialla, vaikka varmasti on sattunut ihan pirusti.

Kuva: Iltalehti

Meidän paikat olivat mukavasti sivukatsomossa katoksen alla, josta oli kyllä erittäin hyvä näkyvyys lavalle. Oli myös hauska välillä katsoa alas kentälle sitä ihmismerta joka Jonin pienestäkin vihjaisusta nosti kätensä ilmaan, heiluivat puolelta toiselle tai taputtivat rytmissä. Uskomattoman hienon näköistä! Kyllä istumakatsomoissakin oltiin peräpenkkejä myöten todella hyvin mukana, josta on varmasti kiittäminen Jonin heti alussa esittämää tiukkaa käskyä: perseet ylös penkeistä, nyt ei katsota mitään tv-ohjelmaa!

Mua ihan pikkasen häiritsi jossain välissä äänentoisto, joka tuntui olevan hieman hakoteillä. Ääni puuroutui ja kuulosti siltä että laulu olisi tullut hieman jäljessä. Toisaalta mietin sitäkin, että yleisö lauloi niin kovaa esimerkiksi It's My Life -biisin aikana, että voisiko olla mahdollista ettei Jon kuullut omaa ääntään kovin hyvin ja siksi kuulosti siltä, että laulu tuli hieman jäljessä...No tiedä siitä sitten, mutta en antanut tämän häiritä keikasta nauttimista :) Upea keikka oli ja olen todella iloinen että menin vaikka bändi ei minulle mikään elintärkeä olekaan. Keikan päättänyt Livin' On a Prayer oli jotain aivan uskomatonta kun koko stadion raikasi niin kovaa kuin kurkuista lähti ♥

Kuva: Ilta-Sanomat

Jostain syystä mulle tuli kyllä keikan jälkeen hirveä himo kuunnella Rolling Stonesia :D Ja nähdä Rollarit livenä...nyyh.

Translation:

I went to see Bon Jovi perform live at the Olympic Stadium in Helsinki yesterday. The show was awesome and I enjoyed it whole-heartedly even though I'm not a huge Bon Jovi fan. Of course I enjoy their music every now and then. I have to hand it to Jon who despite of injuring his knee went through the show like nothing had happened - even though it was clear that his knee hurt pretty bad. Livin' On a Prayer ended the show and what an amazing ending that was! The whole stadium was singing along as loud as they could and clapping their hands together in a beautiful sea of people. Wonderful ♥

♫: The Rolling Stones - Like a Rolling Stone (live)

En t'attendant

Monille varmasti Inglourious Basterds leffasta parhaiten tuttu ohjaaja-näyttelijätär Mélanie Laurent kunnostautui nyt myös musiikin saralla ja julkaisi tämän kuun alussa ensimmäisen albuminsa. Levy kantaa nimeä En t'attendant ja ensimmäinen sinkku on samanniminen.

Kuuntelin kappaleen ja katsoin videon ensimmäistä kertaa eilen. Ekalla kuuntelukerralla biisi ei oikein iskenyt, en jotenkin saanut siitä otetta. Mélanie ei oikeastaan laula kappaleessa paljoakaan vaan "laulaminen" on jotain melodisen puheen tapaista. Videota kuitenkin tykkäsin katsella, koska Mélanie on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista - ellei jopa kaunein. Tänään kuuntelin sitten koko albumin läpi ja jotain tapahtui: nyt En t'attendant biisi nimittäin pyörii päässäni koko ajan ja se kuulostaa täysin erilaiselta kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla!

Suurin osa albumin kappaleista on tietysti ranskaksi, eli en niistä ymmärrä yhtään mitään. Ranska on kuitenkin niin ihana kieli että kyllä sitä kelpaa kuunnella vaikkei mitään ymmärräkään. Levyllä muuten vierailee kahdessa biisissä Damien Rice, toinen kappale on kokonaan englanniksi (Everything You're Not Supposed to Be) ja toisessa vain Damienin osuudet ovat enkuksi (Uncomfortable). Levyllä on myös kaksi instrumentaalista pianokappaletta, levyn ensimmäinen ja viimeinen raita, asiaankuuluvasti nimetty Début ja Fin. Nuo kaksi nousivat heti ensimmäisellä kuuntelulla suosikeiksini, rakastan pianoa missä tahansa biisissä ja nämä kaksi ovat todella kauniita. Levyllä piano on muutenkin suuressa roolissa monissa kappaleissa.

En t'attendant levy on rauhallinen ja kaunis ja soljuu taustalla vaivattomasti. Mélanien ääni on nätti ja heleä, ja kuten sanottu, rakastan levyllä paljon käytettyä pianoa. On se kyllä epäreilua että jotkut ovat sitten hyviä kaikessa mihin ryhtyvät, ja vieläpä niin luonnollisen kauniita!

Kuvat haettu Googlea käyttäen.

PS. Levy löytyy Spotifysta, sinne kaikki kuuntelemaan! :) 

Translation:

I love Mélanie Laurent and when I heard that she has just released her debut album I had to listen to it immediately. At first, the title song En t'attendant didn't really appeal to me, but after listening the entire album I suddenly fell in love with it! And I just adore the first and last tracks of the album, so beautiful ♥

♫: Mélanie Laurent - Début

Skinny Love

Kiitos edellisen todella surullisen Vampire Diaries jakson (kakkoskaudelta The Sun Also Rises), olen syvästi ihastunut Birdy artistinimeä käyttävän Jasmine Van den Bogaerden (arvatkaa montako kertaa piti tarkistaa tuo nimi että varmasti meni oikein :D) versioon Bon Iverin biisistä Skinny Love. Kuunnelkaa ja ihastukaa tämän vasta 14-vuotiaan tytön todella kauniiseen ääneen ja biisin herkkään pianoon ♥ Videokin on nätti.

Translation:

I fell in love with this song after watching the latest Vampire Diaries episode (The Sun Also Rises). Birdy aka Jasmine Van den Bogaerde is only 14 years old, and what an amazing voice she has! I also love the piano and the video is strangely beautiful as well.

 

♫: Birdy - Skinny Love

One hundred.

Bubble pisti todella pahan tuossa viikko sitten haastaessaan mm. minut lähestulkoon mahdottomaan tehtävään: listaa 100 parasta biisiä omaksi playlistikseen. Monet muutkin ovat jo näitä sadan biisin listoja rakennelleet, ja omanikin on viimein valmis. Itseasiassa minun on monesti pitänyt tehdä tällainen "parhaat biisit" -soittolista, mutta yritys on kaatunut tehtävän "mahdottomuuteen", ehkä juuri sen takia etten ole laittanut itselleni mitään rajoituksia.

Kuva: we♥it

Tehtävänantoon kuului vielä sellainen rajoitus, ettei samalta artistilta/bändiltä saa olla listalla kuin yksi kappale. Tämä rajoitus tuli kyllä tarpeeseen, muuten listani olisi koostunut pelkästään Maj Karman, The Nationalin ja The Rolling Stonesin biiseistä. Oli kuitenkin melkein mahdottomuus päättää joidenkin bändien ja artistien kohdalla, että mikä heidän tuotannostaan olisi se paras biisi, vaihtoehtoja kun olisi ollut lukemattomia! Niinpä listani rakentui aikalailla intuitiolla, sen enempiä miettimättä. Parin artistin biisit vaihtuivat toisiin kun listaa kokosin useamman päivän ajan ja toisena päivänä edellisen päivän valinta ei tuntunutkaan enää sopivalta. Siispä lista näyttäisikin varmasti aika erilaiselta mikäli olisin saanut sen tehtyä kokonaan yhdessä päivässä, kuukausi sitten tai vaikka ensi viikolla.

Listalla on useita klassikkobiisejä, mutta myös jonkin verran uudempia suosikkeja. On niin hitaita kuin nopeatempoisiakin biisejä. En alkanut myöskään rajaamaan instrumentaalisia biisejä listan ulkopuolelle, vaan niitä löytyy ihan yhtälailla joukosta. Jotkin biiseistä ovat suosikkeja aivan lapsuudesta, kuten ZZ Topin Rough Boy, josta tulee aina mieleen iskän vanha maastoauto ja elefantit (tämä kaivannee hieman selitystä: pienenä luulin biisin bassorumpuja elefanttien marssiksi...Nykyään elefanttien marssia on aika vaikea biisistä kuulla, mutta lapsena tosissani luulin että biisillä marssii norsu!). Myös Yön Joutsenlaulu on kuulunut mielestäni parhaisiin biiseihin jo nuoresta lähtien. Olisin lisännyt listalle myös Pelle Miljoonan Moottorietie on kuuma -biisin, jonka diggailuun liittyy myös isäni vaikutus, mutta Spotifysta löytyy biisistä vain typerä versio Sisko tahtoisin jäädä -leffasta :( Listalle olisi kuulunut myös Urge Overkillin Girl, You'll Be A Woman Soon, mutta sitäkään ei Spotifysta löytynyt.

En ole vieläkään täysin varma onko lista mitenkä accurate, saati olenko siihen kuinka tyytyväinen. 100 biisiä on itseasiassa yllättävän paljon, ja samalla kovin vähän. Ennakko-odotuksista poiketen minulle meinasi iskeä jopa biisien puute! Oli pakko keskeyttää listan teko välillä, sillä en vain yksinkertaisesti meinannut enää keksiä biisejä listalle. Nyt onkin sellainen tunne, että listalta jäi varmasti puuttumaan enemmänkin niitä oikeasti parhaita biisejä, jotka eivät nyt vain syystä taikka toisesta suostuneet muistumaan mieleen. Paljosta vetoa, heti kun olen saanut soittolistan julkaistua, mieleen alkaa muistumaan vaikka mitä biisejä jotka olisivat ehdottomasti kuuluneet listalle :D No, näillä nyt kuitenkin mennään, ainahan sitä voi rakentaa sitten kokonaan uuden ja päivitetyn version.

No sen pidemmittä puheitta, tässä sekametelisoppani: 100 Memories

Listan nimeksi valikoitui ylläoleva ihan vain sen perusteella, että kaikkiin biiseihin liittyy tietysti jonkinlaisia muistoja: toisiin hieman vahvempia kuin toisiin, mutta muistoja kuitenkin :)

Translation:

I was challenged to make a playlist with 100 best songs. Sounds impossible, doesn't it? There was also one other rule: only one song per artist. The task proved to be difficult, but in the end, I just went with my gut feeling and this is what I ended up with: 100 Memories.

♫: Clint Mansell - Together We Will Live Forever

Samuli Putro @ Lutakko 9.4.2011

Samuli Putro heitti eilen keikan Lutakossa, ja ilta erosikin edellisestä kerrasta melkoisen paljon. Reilu vuosi sitten samaisen herran Lutakon keikalla lavan valtasi ensinnäkin vain Putro itse kitaransa kanssa ja yleisö istui lavan eteen raahattujen pirttipöytien äärellä. Tuolloin keikalla ei myöskään kuultu oikeastaan lainkaan yleisön mukana laulamista, vaan kaikki keskittyivät kuuntelemaan Putron tulkintaa. Eilinen keikka olikin sitten enemmän sitä, mihin itse on keikoilla tottunut. Yleisö tanssi ja lauloi, eikä Putronkaan tarvinnut olla yksin lavalla, vaan häntä oli säestämässä kokonainen bändi. Tälläkin kertaa Elämä on juhla -biisi sai monet yleisöstä liikuttumaan, mukaanlukien allekirjoittaneen. Ehkä hieman yllättävää oli se, miten monta täysin uutta biisiä settiin kuului. Hyviä toki kaikki, mutta Putro itsekin jutteli pohtineensa että onko miten järkevää esittää biisejä joita monet eivät ole aiemmin kuulleet. 

Setti koostui kokonaisuudessaan jopa 19 kappaleesta. Älä huuda mulle -biisistä kuultiin hieman erilainen versio ja se sai yhdessä Älä sammu aurinko -kappaleen kanssa yleisön ehkä kaikkein äänekkäimmiksi. Encoressa kuultiin biisi, jonka Putro oli alunperin kirjoittanut Mariskan ja Dave Lindholmin duetoksi. Nyt hän esitti kyseisen biisin nimeltä Tahdon sut taivaasta yhdessä viulustinsa Elina Katajamäen kanssa, jolla oli muuten ihan hirveän nätti ja kirkas ääni (plus todella ihana mekko!). Biisilistassa luki että encoren toinen ja keikan viimeinen biisi olisi ollut Tulkoon kesä, mutta ei se se kyllä ollut. Muistan kuulleeni kyseisen biisin aiemminkin, varmaan juuri aiemmin livenä ja muistaakseni silloinkin keikan päättävänä biisinä, mutta kyseisen biisin nimeä en nyt löytänyt mistään.

1. Kolme sisarta

2. Mimmejä saa aina odottaa

3. Älä huuda mulle

4. John F. Päijänne

5. Anna minun mennä

6. Elämä on juhla

7. Ihmisen tehtävä

8. Siri ja Kanttu

9. On elettävä huolella

10. Getsemane

11. Saaressa on aina sunnuntai

12. Älä sammu aurinko

13. Mitäpä jos

14. Helismaa

15. Intiaan

16. Huono sängyssä

17. Rämpytimies

------

18. Tahdon sut taivaasta

19. ???

Kokonaisuudessaan siis oikein hyvä keikka. Pientä miinusta ehkä siitä että omaan makuuni Putro ehkä antoi hieman liikaa huomiota parille känniselle muijalle, jotka eivät sitä siis mielestäni olisi ansainneet. Tuollaiset pitäisi jättää vain täysin omaan arvoonsa. Ärsyttävää kun itse yrittää keskittyä keikkaan ja siihen mitä artisti sanoo ja laulaa, ja sitten toiset keskustelevat jotain täysin omiaan kovaan ääneen vieläpä melkein eturivissä. No mutta se siitä, lukuunottamatta tuota pientä seikkaa siis keikka oli todellakin hintansa väärti :) Seuraavan kerran Putroa varmaan näkeekin sitten kesän festareilla!

 
Translation:

I went to see a Finnish singer-songwriter Samuli Putro last night. The show was amazing, apart from two drunken women who were seriously campaigning for the most annoying people in the world award.

 

♫: Samuli Putro - Huono sängyssä

This Is War

Thirty Seconds to Mars -yhtyeen musiikkivideot ovat aina kuin pienoiselokuvia (öh, lyhytelokuvia voisi ehkä olla se oikea termi, mutta "pienoiselokuva" kuulostaa jotenkin söpömmältä :D) eikä bändin uusin This Is War -biisiin tehty video tee poikkeusta tuohon kirjoittamattomaan sääntöön. 30STM ottaa myös usein kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin biiseissään ja videoissaan, ja myös tässä videossa on havaittavissa väkevää yhteiskuntakritiikkiä: aina alun H.G. Wellsin lainauksesta ("If we don't end the war, the war will end us.") lopun sotakoneiden tuhoutumiseen. Tämä on videon sensuroitu versio, toivottavasti päästään näkemään myös se sensuroimaton.

Hieno biisi ja hieno video.

Translation:

Here's the new music video by 30 Seconds to Mars. The song is called This Is War.

 

♫: Manboy - Tune In

V to Ö

Hupsis, melkein unohtunut kokonaan viimeinen osa musa-aakkosia. No täältä pesee! Skippaan muuten Å:n, ja Ö:n joten älkää luulko etten vaan osaa aakkosia :D Noihin on vain tosi vaikea keksiä mitään biisejä...

V Videovuokraamon tyttö (Herra Ylppö & Ihmiset)

Moni sanoo, että mun pitäs päästä eteenpäin

mutta musta on hyvä näin

Nähdä tiskin takana sun nauravan

kun mä vuokraan taas sen

Terminator ykkösen

tai jonkun vastaavan

Vaikka käyn täällä sinun takiasi, enkä elokuvien

W Wild Horses (The Rolling Stones, tämä on kyllä niin ilmiselvä valinta ♥)

I know I've dreamed you a sin and a lie
I got my freedom but I don't have much time
Faith has been broken, tears must be cried
Let's do some living after we die

X Xibalba (Clint Mansell)


Y Your Pretty Face Is Going To Hell (Iggy & The Stooges)

A pretty face and a dirty look
I knew right way that I'd have to get my hooks in you
Yeah yeah yeah

Z Zzyzx Rd. (Stone Sour)

What am I supposed to hide now?
What am I supposed to do?
Did you really think I wouldn't see this through?
Tell me I should stick around for you, tell me I could have it all
I'm still too tired to care and I got to go

Ä Älä Sammu Aurinko (Samuli Putro)

Jokaisella isot haaveet
Jokaisella suuret pelot
Sodat, työttömyys ja ilmasto
Festivaalikausi alkaa
Liput täytyy pian hoitaa
Ilosaari loppuunmyytiin jo
Älä sammu aurinko

Translation:

Oops, I almost forgot about the last part of the music alphabet challenge. Oh well, here goes!

 

♫: CMX - Kultanaamio

Manboy @ Freetime

Eilen perjantaina 18.3. porilainen Manboy yhtye heitti ilmaisen keikan Jyväskylän Freetime -baarissa. Allekirjoittanut oli tietysti paikalla, tosin melkoisen korkea kuume "hieman" verotti keikasta nauttimista. Bändi oli kuitenkin loistava, tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun näin Manboyn livenä, mutta ei varmastikaan viimeinen.

Keikka tuntui kovin lyhyeltä, mutta toisaalta siinä terveydentilassani en ehkä olisi jaksanutkaan pidempää settiä. Keikalla kuultiin seuraavat biisit:

One Dollar Under God

For Another One

How It Hurts

Please Stop Crying

Running Out

Nothing Compares 2 U

How The World Ends

Home

A Bore

Drop Out

-------

Water

Itse olisin toivonut ehkä hieman enemmän biisejä Deus Protector Noster -levyltä, mutta eipä tuo nyt kummemmin haitannut. Harmittaa ettei keikalla ollut levyjä myynnissä, olisin kyllä ehdottomasti ostanut tuon uuden Something Wonderful -albumin. Noh, se on mentävä piakkoin levykauppaan kunhan tässä tervehtyy.

Nyt ei kyllä oikein irtoa tekstiä, sorry. Taidan napata muutaman panadolin ja painua pehkuihin, palaillaan joku toinen päivä toivottavasti terveemmissä merkeissä!

Translation:

Went to see Manboy perform free at Freetime in Jyväskylä. The band was awesome, but I was suffering from rather high fever so I couldn't enjoy the gig as much as I would've liked.

 

♫: Manboy - Nothing Compares 2 U

P to U

Toiseksi viimeistä viedään, phuuh! Miksi aakkosia on näin paljon...

P Please, please, please, let me get what I want (The Smiths)

So for once in my life
let me get what I want
Lord knows it would be the first time

Q Quarry Hymns (Land of Talk)

Lately little love could call
And get in my way
Maybe we could draw this out
of our dark display

R Riot Van (Arctic Monkeys)

Have you been drinking son?
You don't look old enough to me
I'm sorry officer, is there a certain age your supposed to be?
Cause nobody told me

S Sata vuotta (Herra Ylppö & Ihmiset)

Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

T Tiny Dancer (Elton John)

Jesus freaks out in the streets
handing tickets out for God
Turning back she just laughs
The boulevard is not that bad

U Until the End (Breaking Benjamin)

Life is hard enough without you fucking up


Translation:

Almost done with these! Phew, we have too many alphabets... :D

 

♫: Breaking Benjamin - Until the End

K to O

Kolmatta osaa pukkaa musa-aakkosista. Viime päivinä on kyllä tullut kuunneltua oikeastaan vain ja ainoastaan Black Swanin soundtrackia, suosittelen!

K Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (Maj Karma)

Joku nalkuttaa, joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kadehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu, et tarvii vapauden

L Losing Your Memory (Ryan Star)

Remember the day
'Cause this is what dreams should be
I just want to stay
I just want to keep this dream in me

M Mitäpä jos? (Samuli Putro)

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

N Narc (Interpol)

'Cause it's just you, me and this wire, alright
Let's tend to the engine tonight

O O Children (Nick Cave and the Bad Seeds)

We have the answer to all your fears
It's short, it's simple, it's crystal clear
It's round about, it's somewhere here
Lost amongst our winnings

Translation:

The third part to the music alphabets!

 

♫: Nick Cave and the Bad Seeds - O Children

F to J

Jatkoa seuraa aloittamalleni musiikkiaakkoset "haasteelle"!

F Fake Empire (The National)

Turn the light out, say goodnight

No thinking for a little while

Let's not try to figure out everything at once

It's hard to keep track of you, falling through the sky

We're half-awake in a fake empire

G Girl, You'll Be A Woman Soon (Urge Overkill)

I love you so much, can't count all the ways
I've died for you, girl, and all they can say is
"He's not your kind"

H Hurt (Nine Inch Nails)

Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here

I In The Morning (Razorlight)

But then every night's still so much fun
And you're still out there darling
Clinging on to the wrong ideas but
I never regret anything I've done

J Jäähyväiset (Maj Karma)

Mitä iloa on vapaudesta
eksyneenä pimeässä metsässä?
Olen lähellä kotia,
mutta reitti ei selviä
Ehkä vesi on noussut
ja imaissut kaupungin mukaansa,
ja vienyt sinutkin mukanaan

Translation:

This is the second part to the music alphabets I started the other day.

 

♫: Maj Karma - Jäähyväiset

A to E

Nappasin tuossa No Fashion Victimsin Emmiltä tällaisen hauskalta vaikuttavan musiikkiaiheisen tehtävän, jossa tehtävänä on siis listata aakkoset läpi niin, että jokaisen aakkosen kohdalla on sillä kirjaimella alkava biisi. Eli A:n kohdalla on A:lla alkava biisi, B:n kohdalla B:llä alkava jne. Lisäksi pitäisi vielä laittaa oma lempikohta kyseisen biisin lyriikoista. Tämmöiset on aina mukavia tehdä, joten here goes!

A Afraid of Everyone (The National)

Your voice is swallowing my soul

B Brother (The Organ)

Lie down in a field if you can
and look at the night sky
Oh where does it end
Sometimes it hurts
when you care about me
But it's gonna hurt more
when they take you from me

C Cry For Love (Iggy Pop)

In searching for a meaningful embrace
Sometimes my self-respect took second place

D Don't Go Back To Dalston (Razorlight)

It's a big big world
and you can do what you like
You can do anything you want
Because darling it's your life

E Enjoy The Silence (Anberlin, orig. Depeche Mode)

Words are meaningless
and forgettable

Translation:

Another music "challenge"! In this one you have to list all the alphabets and to every letter choose a song starting with that letter. For example for A you need to choose a song beginning with an "A", for B a song beginning with a "B" and so on. In addition, write down your favorite lyrics from that song. Sounds like fun so here goes!

 

♫: The National - Afraid of Everyone

Odotuksien täyttymys: The National @ Kulttuuritalo, 3.3.2011

Torstaina 3.3.2011 koitti päivä, jolloin The National nousi Helsingin Kulttuuritalon lavalle ensimmäiselle omalle keikalleen Suomessa. Odotukseni keikkaa kohtaan olivat ehtineet kohota melkoisen mittaviin sfääreihin, ja onkin hienoa päästä sanomaan että todellisuus vastasi odotuksiani pilkulleen, jopa ylitti ne. Olin 99% koko keikasta aivan kananlihalla, niin upean kuuloista oli bändin esiintyminen. Slow Show'n pärähtäessä Kulttuuritalon Aalto -salissa silmätkin hieman kostuivat. Settilista oli muutenkin täydellisyyttä hipova, mukavasti biisejä niin High Violetilta kuin aikaisemmiltakin levyiltä, Sad Songs For Dirty Loversia myöten. Omia suosikkejani olivat Slow Show'n lisäksi Squalor Victoria, Afraid of Everyone, Mr. November (jonka aikana Matt teki niinsanotut "Herra Ylpöt" ja hyppäsi yleisön sekaan laulamaan), Wasp Nest, Fake Empire ja Terrible Love, unohtamatta ikimuistoista keikan päätösbiisiä Vanderlyle Crybaby Geeksia, joka esitettiin yhteislauluna yleisön kanssa, akustisten kitaroiden säestämänä.

Menimme paikalle kaverini kanssa seittemän aikaan ja ovilla oli odottamassa sisäänpääsyä yllättävän vähän ihmisiä, ehkä kymmenkunta. Pääsimmekin sitten helposti ja melko vaivatta myös aivan eturiviin (nyt pientä ihkutusta tähän väliin, iiihh Matt ja kumppanit vain parin metrin päässä!! :D) ja mikäs siinä kun herra Berninger tuli välillä aivan siihen eteen seisomaan korkeintaan 10 sentin päähän ;) Eturivissä olosta myös sen verran on sanottava että en ole varmastikaan koskaan saanut olla noin rauhassa omalla paikallani ilman minkäännäköistä änkemistä, tunkemista ja tönimistä! Positiivinen yllätys siis, sillä olen tottunut joutumaan taistelemaan paikastani eturivissä kynsin ja hampain... Koko keikan kruunasi sitten vielä lämmin kädenpuristus ja valloittava hymy itse herra Matt Berningeriltä ♥

Sananen myös lämppäristä, Sharon Van Ettenista, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Lavalle asteli heti yhdeksän aikaan pienikokoinen nainen enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nätti ääni Sharonista lähti, vaikka biisit kuulostivatkin aika paljon toisiltaan. Jokatapauksessa neito oli varsin viihdyttävää katseltavaa ja suloinen kuin mikä! Tähän voisi tutustua kyllä enemmänkin.

Kuvaushan keikalla taisi periaatteessa olla kiellettyä (??), mutta ei siellä kukaan kyllä edes laukkuja tainnut tarkistaa saati tullut olalle koputtamaan. Tavallisella pokkarikameralla näpsittyjä kuvia siis, myös pari videota tuli kuvattua, mutta niiden laatu ei ole mikään maailman parhain. Tässä nyt kuitenkin Afraid of Everyone ja Sorrow, josta tosin missasin aivan alun.

Translation:

On Thursday 3th of March I went to see one of my favorite bands, The National, play in Helsinki and well, the long story short, it was one the best nights of my life. I was right in the front row, just a few meters away from the band and got to shake hands with the singer, Matt Berninger ♥ They played pretty much all the songs I wanted to hear, the venue was amazing, the band were amazing, everything was just perfect! Can't wait to see them again.

 

♫: The National - Lucky You

En voi helmiä tarjota, ei ne kelpaa kuitenkaan

Tästä illasta kehkeytyikin näköjään kunnon musiikillinen nostalgiatrippailuilta. Kaikki lähti Kauko Röyhkän ja Riku Mattilan Helvetti -biisistä, jonka olen heittänyt Spotifyssa soittolistalle jolta löytyy kaikkea suomalaista musiikkia. Samaiselta listalta löytyy The Crashin Sugared, jota aloin kuuntelemaan taas pitkästä aikaa. Sugaredista tuli mieleen YUP:n Lihavia luurankoja, koska nämä kaksi biisiä taisivat olla samalla pop/rock kokoelmalevyllä, jonka joskus vuosia sitten joku perheeni jäsen oli saanut kylkiäiseksi Anttilan TopTenistä. Olin silloin ala-asteella, en nyt muista tarkalleen millä luokalla, mutta etenkin noita kahta biisiä tuli kuunneltua erittäin paljon. Myös Aknestikin Suomirokkia lukeutui kuunneltuihimpin biiseihin.

 

 

Jotenkin näistä päädyin muistelemaan mielestäni ehkäpä parasta suomalaista elokuvaa, joka oli myös suosikkini ammoisina ala-asteaikoina, eli kyseessä on tietysti Pitkä Kuuma Kesä. Nuorempana tuo leffa tuli katsottua useaan kertaan ja muistin monet vuorosanatkin ulkoa. Omistan myös soundtrackin, pitääkin muistaa kaivaa se esiin jostain...Koska soundtrackia ei näköjään löydy Spotifysta (buu!) päädyin tietysti kuuntelemaan biisejä ja katselemaan leffan klippejä YouTubettimesta. Ei hitto tuo leffa on kyllä niin hauska :D Pitikin heti klikkailla DVD ostoskoriin cdon.comista ja nyt en millään malttaisi odottaa että saan sen käsiini!

Leffassa soi monia legendaarisia biisejä, kuten Pelle Miljoonan Moottoritie on kuuma ja Tahdon rakastella sinua tai Hurriganesin Get On, ja kaikkia näitä tulikin sitten popitettua ankarasti (ja tietysti toistettua leffan kuolemattomia vuorosanoja, mikä ei tietysti ollut ehkä aina niin hyvä, leffan kielenkäyttö kun on mitä on :D). Nostalgiatrippailu ei suinkaan loppunut tähän, vaan kiitos Youtubettimen muistin Tyrävyön! Sitäkin bändiä tuli lapsuuden parhaan ystävän kanssa luukutettua 24/7 ja ehdottomasti lempparein biisi oli Helmiä (myös bändin versio Ajetaan me tandemilla -biisistä oli kova sana). Ja voi sitä suurta ihastusta Jimi Pääkalloa kohtaan!

Pidemmälle en ole nostalgiamatkallani päässyt, vaan jumitan tällä hetkellä juurikin tuossa ylläolevassa Helmiä -biisissä...Jännä kyllä miten hyvin nämä kaikki biisit kolahtavat edelleen omalla kohdallani, vaikka musiikkimaku on huimasti kehittynytkin (ainakin omasta mielestäni :D) sitten näistä ajoista. Huomasin myös että nämähän ovat tosiaan kaikki suomalaisia, vaikka olen aina ollut sitä mieltä että en ole pahemmin suomalaisesta musiikista diggaillut (lukuunottamatta HIMiä joka onkin sitten aivan toinen rakkaustarina), haha!

Nyt vähän ärsyttää kun ei tule mieleen muita mahtavia nostalgiabiisejä (en ole nyt edes lähtenyt sille Spice Girls -tielle...). Varmaan herään keskellä yötä siihen kun biisejä ja bändejä alkaa poksahtelemaan mieleen :D

Translation:

I've been walking down the memory lane tonight, listening to all those great songs and bands that I used to be  into when I was like 8-10 years old. I noticed how all of them are Finnish, which is surprising enough since I used to think that I was never that much into Finnish music...apart from HIM, which is a whole nother (love)story. What bands/artists and songs were you into when you were little? Please share, I'd love to know!

 

♫: The Crash - Sugared

I still press your letters to my lips and cherish them in parts of me that savour every kiss

Luinpa juuri uutisen, että jenkkiyhtye Slipknot tulee kesällä Suomeen 2.7. järjestettäville Sonisphere -festareille, jotka muuten järjestetäänkin näköjään Porin Kirjurinluodon sijasta Helsingin Kalasatamassa. Tänä vuonna festarit ovat näemmä myös vain yksipäiväiset. Himottaisi kyllä mennä katsomaan pitkästä aikaa Slipknotin poikia, mutta lipun hinta on melko suolainen (85 eur + toim.kulut), etenkin kun ottaa huomioon että festareiden muut esiintyjät eivät meikäläistä kyllä kiinnosta pätkääkään (mm. In Flames, Mastodon, Opeth).

Me mennään Slipknotin poikien kanssa wayyy back. Olen nimittäin kuunnellut Slipknotin aggressiivisen energistä ja synkähköä musiikkia vuodesta 2004 lähtien, kun bändin Vol. 3: (The Subliminal Verses) albumi ilmestyi. Pian tuon levyn hankkimisen jälkeen etsin käsiini myös yhtyeen aikaisemmat levyt, 1999 ilmestyneen Slipknot ja 2001 vuoden Iowa. Vaikka Slipknot onkin parasta musiikkia kaikenlaisten aggressioiden purkamiseen (siis ihan totta, mikään ei auta paremmin karmeaan ketutukseen kuin esim. Surfacing -biisi, jossa haistatetaan ne kuuluisat koko maailmalle!), löytyy yhtyeeltä myös muutama erittäin kaunis balladikappale. Suosikkini Vermilion pt. 2 löytyy Vol. 3 -levyltä ja toinen suosikkini, upea Snuff -löytyy bändin uusimmalta All Hope Is Gone -albumilta (2008). Kyseiseen kappaleeseen on tehty myös melkoisen, hmm...disturbing musiikkivideo/lyhytelokuva. Videossa nähdään myös legendaarinen näyttelijä Malcolm McDowell.

Olen nähnyt Slipknotin livenä kaksi ja puoli kertaa. Puolikas tuli Ruisrockissa 2009 kun Maj Karman keikka meni pahasti päällekäin ja katsoin tietysti sen loppuun. Slipknot tunnetaan energisistä ja hektisistä livekeikoistaan ja kaikki huhut kyllä pitävät paikkansa. Keikoilla on aivan hullua, mutta niin mahtavaa etten vaihtaisi kyllä mihinkään! Ensimmäisellä 'Knotin keikalla olin Provinssirockissa -05 ja minut jouduttiin nostamaan järjestysmiesten toimesta turvaan eturivistä :D Voi niitä muistoja...Sen kokemuksen jälkeen olen kyllä tyytynyt katselemaan menoa hieman sivummalta, mutta se ei ole kyllä yhtään vähentänyt keikkojen fiilistä.

Ihmettelen kyllä itseasiassa suuresti että Slipknot edes keikkailee tällä hetkellä, ottaen huomioon että yhtyeen jäsen Paul Gray kuoli viime vuonna. Uutta levyäkään ei ole käsittääkseni tulossa. Yhtyeen kotisivuilla sanotaankin että kesän kiertue on eräänlainen kunnianosoitus edesmenneelle toverille ja yhtyeen jäsenelle sekä faneille. Slipknotin kesäkiertue hämmentää meikäläistä hieman siitäkin syystä että bändin solistin Corey Taylorin (insert miljoona sydäntä tähän ♥) toisen yhtyeen, Stone Sourin uusi levy ilmestyi vastikään, luulisi siis että yhtye kiertäisi ahkerasti maailmaa ja rantautuisi Suomeenkin mutta huonolta näyttää ainakin kun vilkaisee bändin keikkakalenteria :( Mutta no, ehkäpä vielä jonain päivänä pääsen näkemään Coreyn lavalla myös ilman maskia.

Nyt iski hirveä innostus kuunnella Slipknotia ja Stone Souria :D Jotenkin vähän päässyt taas unohtamaan etenkin 'Knotin...Asia korjaantuu paraikaa.

Translation:

Just heard that Slipknot is performing at Sonisphere Finland this summer! Awesome! Although the tickets are crazy expensive... I've been listening to Slipknot since 2004, they make the best possible music to listen to when you're really pissed off :D Although they do have a couple of beautiful ballads as well ♥ Corey Taylor is totally hot, btw...

 

♫: Slipknot - Me Inside