The Avengers

Muunmuassa Captain America ja Iron Man elokuvien pohjustama supersankarispektaakkeli The Avengers on räjäyttänyt potin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kehuja satelee faneilta niin Twitterissä, Facebookissa kuin blogiyhteisö Tumblrissakin. Myös kriitikot ovat pitäneet elokuvasta.

Ja kaikki kehut on Avengers minunkin mielestäni ansainnut! Menin elokuvateatteriin melko maltillisin odotuksin ja poistuin intoa täynnä kuin pieni ilmapallo. Adrenaliinin täyteinen elokuva moninaisine supersankareineen ja hahmoineen toimi kuin junan vessa.

Asgardin hylkiöpoika Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan orjuuttaakseen ihmiset ja saadakseen käsiinsä voimakkaan energialähde tesseraktin. Pelastaakseen maapallon Nick Fury (Samuel L. Jackson) kutsuu koolle Kostajat, joihin vastahakoisesti kuuluu Tony Stark/Iron Man (Robert Downey Jr.), Steve Rogers/Kapteeni Amerikka (Chris Evans), Bruce Banner/Hulk (Mark Ruffalo) sekä agentit Natasha Romanoff/Musta Leski (Scarlett Johannson) ja Clint Barton/Haukansilmä (Jeremy Renner). Paikalle saapuu ukkosen ja salamoiden siivittämänä myös puolijumala Thor (Chris Hemsworth). Sankareiden paikalle saaminen on kuitenkin helppoa, hankalampaa onkin sitten saada sankarijoukko toimimaan ja taistelemaan yhdessä keskenänsä taistelemisen sijaan.

Avengersia pohjustaneista elokuvista olen nähnyt kaikki muut paitsi Edward Nortonin tähdittämän toisen Hulk -elokuvan. Ainakin ensimmäinen Hulk -elokuva oli aikamoista kuraa, eikä alkujaan suuria odotuksia nostattanut Captain America -leffakaan pystynyt ainakaan meikäläisen kohdalla noita kovia lupauksiaan lunastamaan. Thor oli positiivinen yllätys ja Iron Maneista olen pitänyt lähinnä Robert Downey Jr:n karisman ansiosta. Voisi siis luulla että Avengers ei olisi alunperinkään kiinnostanut minua, mutta toisin oli. Odotin kyllä Avengersia innolla, mutta onnistuin pitämään odotukseni "pessimisti ei pety" -tasolla.

Hahmot, jotka eivät omalla kohdallani napanneet juuri lainkaan omissa elokuvissaan räjähtivät kuitenkin täyteen loistoonsa yhdessä muiden sankareiden kanssa. Olinkin melko yllättynyt kuinka hyvin tämä supersankareiden tuominen yhteen loppujen lopuksi toimi elokuvassa. Kemiat kohtasivat ja tuloksena saatiin nauttia huikeasta toiminnasta kuin myös hersyvästä huumorista.

Loki (Tom Hiddleston) saapuu Maahan kylvämään kauhua Avengersin pahiksena.

Jatkoa odotellessa...

The Darkest Hour

Alien invasion -leffoja on taas putkahdellut viime aikoina melko tiheään. Useimmiten ne ovat myös olleet aikamoisia pettymyksiä, esimerkkinä mainittakoon ainakin Skyline, joka oli aivan uskomatonta kuraa in my opinion. Myöskään paljon odotettu Cowboys & Aliens ei sitten tainnutkaan täyttää odotuksia aivan täysin, itsekään en mitenkään hirveän ihastuksissani siitä sitten ollut vaikka ei se nyt ehkä mikään surkeakaan ollut.

Kaverukset Ben (Max Minghella) ja Sean (Emile Hirsch) matkustavat Moskovaan ison diilis perässä, mutta joutuvat kokemaan karvaan pettymyksen kun Skyler (Joel Kinnaman), heidän yhteyshenkilönsä moskovalaisiin liikemiehiin kusettaa heitä varastaen heidän ideansa. Pettymyksen karvas maku suussaan kaverukset kuitenkin päättävät ottaa ilon irti matkustettuaan kuitenkin maapallon toiselle puolen. He tapaavat kaksi viehättävää naista (Olivia Thirlby ja Rachael Taylor), jotka ovat turisteja itsekin. Kesken bailauksen tapahtuu kuitenkin jotain outoa, kun kauniit valoilmiöt laskeutuvat taivaalta. Ihastelu muuttuu pian kauhuksi, kun nelikko huomaa että valopallot imaisevat elävät olennot ja muuttavat ne pelkäksi tomuksi. Pahinta on se, että oliot ovat lähes koko ajan näkymättömissä. Mitä ne haluavat ja kuinka tappaa ne? Alkaa selviytymistaistelu kun tämä pieni ryhmä koittaa päästä turvaan muiden selviytyjien luokse.

En totta puhuen odottanut leffalta oikein yhtään mitään ja meninkin katsomaan sen ainoastaan ihanan ruotsalaisnäyttelijä Joel Kinnamanin takia. (Eli kyllä, katson elokuvia myös tietyn näyttelijän takia ;D) Joelin hahmo nyt oli aika kuspää, mutta mies on niin ihana että ei hahmoakaan voinut ihan täysillä inhota :D Elokuva itse etenee aika peruskaavalla eikä tarjoa suurempia yllätyksiä. Henkilöhahmoissa ei elokuvan aikana tapahdu minkäänlaista kasvua, mutta kuinka useasti tämän tyylisissä elokuvissa sitä yleensäkään tapahtuu, tai kuinka moni katsoja edes katsoo tällaista alien sci-fi toimintaa odottaen jotain suuria henkilökuvauksia ja kasvutarinoita? Tai no minun mielestäni ei ainakaan kannata edes lähteä katsomaan mitään tämmöisiä leffoja tuollaisella odotuksella, sillä silloin takuuvarmasti pettyy :D 

Vaikka haluaisin ihan vain Joel Kinnamanin takia sanoa että elokuva oli hyvä, sitä se ei ihan ollut. Ei mua kylläkään harmita että kävin sen katsomassa, mutta en sitä silti erityisen hyväksikään voi sanoa. Totta puhuen se ei hetkauttanut oikein suuntaan taikka toiseen, siksi on niin vaikea kirjoittaa siitä koska mitään sanottavaa ei oikeastaan ole! Ei niin huonoa eikä hyvääkään (paitsi jo monta kertaa mainitsemani Joel :D). Tästä voimme siis ehkä päätellä että elokuva oli mitäänsanomaton perushöttö. Katsokaa tai älkää, mitään ette menetä ettekä myöskään saa teittepä kummin tahansa.

SH: A Game of Shadows

Vihdoin ja viimein pääsin katsomaan viime vuoden loppumetreillä ensi-iltansa saaneen SHERLOCK HOLMES: A GAME OF SHADOWSin. Guy Ritchie vastasi ohjauksesta, kuten teki jo vuonna 2009 kun ilmestyi ensimmäinen legendaarisen yksityisetsivän uskomattomia päättelykykyjä henkiinherättelevä SHERLOCK HOLMES. Koskaan ennen ei tätä antisosiaalista neroa oltu kuvattu yhtä toiminnantäyteisesti, synkästi ja samalla myös melkoisen humoristisesti. Sherlock Holmes keräsi itselleen aivan erilaisen katselijakunnan modernimman otteen ansiosta ja ensimmäinen elokuva menestyi erinomaisesti joten eipä tullut yllätyksenä että toinenkin leffa saatiin teattereihin.

Watson (Jude Law) on viimein menossa naimisiin rakkaan Marynsa kanssa, tosin hänen hyvällä joskin omalaatuisella ystävällään Sherlock Holmesilla (Robert Downey Jr.) on vielä muutama ässä hihassaan ennen kuin Watson pääsee elämään onnellista avioelämää. Holmes on uponnut yhä syvemmälle epäterveellisiin elämäntapoihinsa kuten myös maanlaajuisen salaliiton selvittämiseen ja sen takana olevan arkkivihollisen, Professori Moriartyn (Jared Harris) jäljittämiseen. Kun Holmesille selviää, että romanialainen ennustajanainen (Noomi Rapace) on Moriartyn tappolistalla, on Holmes varma että nainen voi johdattaa hänet Moriartyn suunnitelman lähteille ja auttaa häntä nappaamaan professorin ennen kuin tämä ehtii aiheuttaa koko maailmaa koskettavan sodan. Holmes saa raahattua näennäisen vastahakoisen Watsonin mukaansa maailman häämatkakohteen numero yksi Pariisin kautta Sveitsiin, eikä vauhdilta ja erittäin vaarallisilta tilanteilta voida välttyä.

A Game of Shadows tarjoilee nopeita (välillä ehkä liiankin nopeita) taistelukohtauksia joiden vastapainona on näyttäviä hidastuksia. Siitä on jo hetki kun näin tuon edellisen Holmes-leffan, mutta mielestäni tässä jatko-osassa oli käytetty vielä enemmän yksityiskohtien kuvausta ja kohteiden sisälle sukeltamista, eli kamera sukelsi vaikkapa aseen sisälle kuvaten sen tarkan toiminnan. Näyttihän se hienolta, mutta omaan makuuni kyseistä tehokeinoa oli käytetty ehkä hieman liikaa. Toiminnan lisäksi elokuvasta löytyi ensimmäisestäkin osasta tuttua huumoria ja etenkin Watsonin ja Holmesin lämmintä naljailua, joskin omasta mielestäni elokuvan huumoristiset sutjautukset eivät yltäneet aivan edeltäjänsä tasolle. Jude Law'n ja Robert Downeyn yhteistyötä ja kemiaa on kuitenkin ilo seurata. Enpä voisikaan kuvitella Holmesin tilalle parempaa näyttelijää kuin Robert!

Pidin elokuvasta, mutta se ei mielestäni kuitenkaan yltänyt samalle tasolle edeltäjänsä kanssa. En voinut mitään sille, että jotkin asiat (joskin melkoisen pienet seikat) elokuvassa aiheuttivat sellaisen "hohhoijaa" -reaktion. Suurilta osin kuitenkin kelpo viihdyttävä leffa.

The End?

Real Steel

Kukapa olisi uskonut, että nyrkkeilevistä roboteista saa tehtyä näinkin symppiksen elokuvan? No en minä ainakaan. Menin katsomaan elokuvan odottaen lähinnä Transformers -tyylistä actionia alusta loppuun, höystettynä jollain kömpelöllä romantiikalla (en siis vähättele Transformerseja, tykkään itse niistä aika paljonkin, ainakin siitä ensimmäisestä :D), joten yllätyin aika kovin kun jouduin puremaan huultani jotta pala kurkussa ei olisi kasvanut liian suureksi ja purkautunut vuolaina kyynelinä. En sitten tiedä johtuiko herkkyyteni Real Steelin aikana vielä ennen elokuvaa pyörineestä War Horse -trailerista, jota en muuten tasan tarkkaan aio mennä elokuvateatteriin katsomaan. Siitä itkusta ei varmasti tulisi loppua ikinä. 

REAL STEEL siis sijoittuu lähitulevaisuuteen, jossa ihmisnyrkkeilyn on väkivallannälkäisen yleisön vaatimuksesta syrjäyttänyt robottinyrkkeily. Massiivisen kokoiset robotit siis mäiskivät toisiaan niin pienissä (ja laittomissa) underground otteluissa, kuin suurilla areenoilla miljoona yleisön edessä, ja näitä robotteja ohjaavat erilaisin keinoin ihmiset. Charlie Kenton (Hugh Jackman) on yksi tällaisista robonyrkkeilijän ohjaajista, entinen nyrkkeilijä itsekin. Charliella ei kuitenkaan mene hyvin, hän on velkaa vähän jokaiselle ja hän onnistuu tunaroimaan jokaisen hyvänkin mahdollisuuden joka hänen eteensä tulee. Eräänä päivänä Charlie kutsutaan oikeuden eteen tapaamaan 11-vuotiasta poikaansa, jonka kanssa ei ole ollut missään tekemisissä pojan syntymän jälkeen. Charlie saa Max -poikansa (Dakota Goyo) kesän ajaksi riesakseen ja isä ja poika alkavat tutustua toisiinsa melkein puolivahingossa kun he löytyvät kaatopaikalta hylätyn vanhan robotin. Alun epäuskon jälkeen näyttää kuitenkin siltä, että kyseinen robotti voi olla Charlien pelastus ja myös yleisen mielipiteen yllätykseksi, Atom -niminen altavastaavarobotti alkaakin voittaa otteluita ennennäkemättömällä tyylillä ja periksiantamattomuudella.

Elokuvan ensimmäiset 30-45 minuuttia ärsyttivät minua aivan suunnattomasti ja aloin jo pelkäämään että en pääse ärsytyksen tunteesta eroon. Kuin taikaiskusta, elokuva alkoikin toimia mielettömällä tavalla, loppua kohden käteni hikoilivat ja sydämeni hakkasi jännityksestä, ja innostuksesta syntyneet kyyneleet pyrkivät ulos silmäkulmista. En ole itseasiassa pitkään aikaan kokenut niin voimakasta adrenaliiniryöppyä kuin Real Steelia katsoessa. Robottien väliset taistelukohtaukset olivat upeita, ja saivat paikoin irvistelemään myötätunnosta (vaikka eiväthän koneet mitään tunne! Jännä on ihmismieli...). Alussa nimenomaan Charlien hahmo oli sietämättömän rasittava, mutta muuttui loppua kohden erittäin siedettäväksi ja Hugh Jackmanin sekä Max-poikaa näytelleen Dakota Goyon yhteiset kohtaukset toimivat todella hyvin! Näiden kahden välillä tuntui todellakin olevan sellaista isä-poika kemiaa. Ja siis herran jestas miten sympaattinen tuo Atom-robotti olikaan! Sain taas nieleskellä parissakin kohtaa sitä hemmetin palaa kurkussani...

Vaikka Real Steel onkin juoneltaan perusennalta-arvattava isä-poika suhteen kasvutarina, en tällaiseen elokuvaan mitään sen syvällisempää oikeastaan kaipaakaan. Elokuva on todella viihdyttävä, yllättävän koskettava, mutta myös hauska tapaus, joka kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa elokuvateatterissa mikäli mitään kiinnostusta leffaa kohtaan löytyy. Suuret areena kohtaukset raikuvan yleisön edessä saivat minutkin melkein unohtamaan että olin elokuvateatterissa ja teki mieli itsekin liittyä kannustavaan joukkoon!

Real Steel elokuvateattereissa 2.12.2011.

♫: Clint Mansell - Finish It

Immortals

Viime vuonna ilmestynyttä Clash of the Titans (Titaanien taistelu) -elokuvaa odotin ihan innolla, mutta petyin aika kovasti kun sen viimein näin. Kun sitten keväällä huomasin samankaltaisen IMMORTALS -leffan ilmestyvän syksyllä ja nähtyäni leffan upean trailerin, on kai sanomattakin selvää että olin varovaisen optimistinen ja toivoin elokuvan olevan parempi kuin Titaanien taistelu. Ja Immortals todellakin pesi Titaanien taistelun mennen tullen!

Kreikan taruston jumalat, johtajanaan mahtava Zeus (Luke Evans, joka muuten näytteli jumalaa myös Titaanien taistelussa, tosin silloin jumala Apolloa) ovat vetäytyneet omaan rauhaansa taivaaseen kukistettuaan ja lukittuaan ensin Titaanit Tartaros-vuoren uumeniin. Ikivanhan lain mukaan jumalat eivät saa puuttua kuolevaisten asioihin, poikkeuksena vain jos joku sattuu vapauttamaan Titaanit vankilastaan. Juurikin tätä havittelee vallannälkäinen kuningas Hyperion (Mickey Rourke), jonka täytyy Titaanit vapauttaakseen ensin löytää maaginen Epiruksen jousi. Joukkoineen Hyperion on kukistanut leikiten jo suurimman osan helleeneistä, kunnes kuvaan astuu äpärä talonpoika Theseus (Henry Cavill), jonka Zeus on salaa valinnut johtamaan helleenien joukot voittoon. Theseus omaa uskomattomat taistelun lahjat ja yhdessä kuvankauniin neitsytoraakkelin (Freida Pinto) ja yllättävän urheaksi kuoriutuvan varas Stavrosin (Stephen Dorff) kanssa Theseus lähtee jahtaamaan Hyperionia aikeenaan pysäyttää tämän suunnitelmat vapauttaa Titaanit ja orjuuttaa koko maa.

Jo pelkästään trailerin perusteella pystyi uumoilemaan, että ohjaaja Tarsem Singh on tainnut saada elokuvaansa vaikutteita muutaman vuoden takaisesta visuaalisesta tykityksestä known as 300. Immortals onkin todella upean näköinen ja värimaailma on ihana hiekan, tumman ja kullan sävyillään. Myös näyttävät hidastukset, suorastaan eeppiset taistelukohtaukset ja tietysti elokuvan raakuus muistuttavat paljon 300:sta. (Tuli muuten hirvee himo katsoa toi 300 piiitkästä aikaa, harmittaa että a) dvd ei ole täällä jyväskylässä et voisin sen nyt katsoa ja b) etten tajunnu kattoa sitä viime maanantaina kun olis tullu telkusta.) Pidin kuitenkin Immortalsista enemmän kuin tuosta vertailukohteesta, lähinnä ehkä sen takia että Immortalsin juoni ja tapahtumat toimivat ehkä hitusen paremmin. Loppupuolella sydän hakkasi jännityksestä yllättävän kovastikin ja piti muistaa hengittää, niin hyvin taistelun tuoksina tempaisi mukaansa.

Suosittelen tsekkaamaan, hieno leffa. Nyt en oikein tunnu osaavan muuta sanoa :D

"This is SPARTA!" eiku..."Fight for IMMORTALITY!"

P.S. Leffassa nähdään myös -omaksi yllätyksekseni aika paljon valkokangasaikaa saanut- Joseph Morgan, joka on tuttu Vampire Diaries -tv-sarjan Klausina ;)

Drive

Kävin katsomassa ylistetyn DRIVE -elokuvan itseasiassa jo viikko sitten perjantaina, ja kirjoittaakin siitä on pitänyt, mutta tuntuu että aika on melko kortilla blogin kirjoittamisen suhteen - pahoittelut siis pitkistä radiohiljaisuuksista ja harvoista kirjoituksista. Ajan puutteen lisäksi Drivesta tuntuu olevan jokseenkin vaikea kirjoittaa, elokuvan aikaansaamaa tunnetta on vaikea pukea sanoiksi!

Niille, jotka eivät vielä tiedä, Drive kertoo Ryan Goslingin näyttelemästä nimettömästä Ajajasta /The Driver, joka työskentelee päivisin autokorjaamolla ja tekee keikkaluonteisesti stunttiajajan hommia elokuviin. Öisin tämä hiljainen ja salaperäinen yksinäinen susi taas ajaa pakoautoa kenelle tahansa sitä tarvitsevalle tiettyjen ehtojen puitteissa, hän esimerkiksi odottaa "asiakkaitaan" vain viiden minuutin ajan. Eräänä päivänä ruokakaupan parkkipaikalla hän tutustuu naapurissa asuvaan Ireneen (Carey Mulligan) ja tämän poikaan Benicioon (Kaden Leos) ja kolmikon välille syntyy lyhyessä ajassa herkkä, mutta samalla vahva suhde, jonka uhkaa rikkoa Irenen aviomiehen Standardin (Oscar Isaac) vapautuminen vankilasta. Ajaja saa kuitenkin selville, että Standardilla on suuria velkoja, joiden kuittaamiseksi tämän pitäisi ryöstää eräs panttilainaamo. Ajaja suostuukin auttamaan Standardia Irenen ja Benicion vuoksi, mutta keikka menee pahasti pieleen ja pian hän huomaa että hänenkin perässään on palkkatappajia. Suojellakseen Ireneä ja poikaa Ajajan täytyy rikkoa omia sääntöjään ja selvittää kenelle Standard oli velkaa ja miksi ryöstö meni pieleen.

Drive ei ollut lainkaan sellainen kuin odotin sen olevan. En tosin osaa oikein selittää mitä odotinkaan sen olevan, mutta joka tapauksessa se oli erilainen. Ja tarkoitan tämän kaikkein positiivisemmalla tavalla! Ensin elokuvan osittainen kasarimaisuus, kuten neonpinkit alkutekstit ja Kavinskyn Nightcall -syntikkapoppi hieman huvittivat, mutta jo pian tyylin omaksui tärkeäksi osaksi koko elokuvan fiilistä. Eikä sillä, elokuvateatterin äänentoistossa kaikki leffan biisit saivat aikaan mielettömiä eargasmeja ja musiikit olivatkin se ensimmäinen asia johon Drivessa rakastuin. Heti elokuvan katselun jälkeen Collegen ja Electric Youthin yhteistyökappale A Real Hero -biisi soikin loppuillan lähes tulkoon repeatilla, vuorotellen vain edellämainitun Nightcall'n ja Desiren Under Your Spell'n kanssa. Elokuvan ohjaaja Nicolas Winding Refn on kuvaillut juuri A Real Hero -biisiä elokuvan tarinan kannalta erittäin kuvailevaksi kappaleeksi.

Elokuvan raakuus tuli minulle myös ihan täytenä yllätyksenä. En kylläkään yleensä hätkähdä kovin helposti, en vain osannut lainkaan odottaa sellaista tältä elokuvalta. Toisaalta Drivessa raakuuskin korostui entisestään, koska muuten elokuvan tahti ja yleinen tunnelma oli välillä suorastaan unettavan rauhallinen ja hiljainen. Niinpä kun kohtauksessa yhtäkkiä laukeaakin ase, saa se suorastaan hyppäämään ilmaan. Elokuvassa olikin siis hienosti käytetty tehokeinona hiljaisuuden ja herkkyyden sekä kovien äänien ja raakuuden kontrastia. Kiinnitin myös huomiota siihen, että elokuvassa oli todella upeasti leikitty valoilla ja varjoilla!

Driven tarina on kaikessa raakuudessaankin hyvin kaunis rakkaustarina ja Ajajan hahmo ihmeen rakastettava, vaikka hänestä ei oikeastaan mitään katsojalle paljastetakaan. Pieniä viittauksia tämän menneisyyteen tarjoillaan, mutta niitä ei selitetä eikä niihin syvennytä sen kummemmin, mikä olikin hieman omituista. Ryan Gosling on kuitenkin ilmiömäisen cool roolissaan ja vaikka olenkin aina pitänyt Ryanista, sai tämä rooli minut oikeasti arvostamaan tätä Hollywoodin jonkinlaisen outona lintuna tunnettua näyttelijää. Toivon todella että Ryania nähdään vielä paljon valkokankailla, luin nimittäin joku aika sitten jostain sellaisen huhun että Ryan ehkä aikoisi jättää näyttelemisen?!

Kuten jo alussa sanoinkin, Driven jälkeen jättämiä tuntemuksia on hirveän vaikea pukea sanoiksi. Kun lähdin viikko sitten perjantaina elokuvateatterista oloni oli jokseenkin hämmentynyt, olin kyllä pitänyt elokuvasta mutta en oikein tiennyt silti mitä sanoa tai mitä ajatella. Minulle Drive olikin ehdottomasti sellainen elokuva, johon rakastuin todenteolla vasta pari päivää sen näkemisen jälkeen kun olin saanut hieman hautoa sitä päässäni. Nyt voin suositella sitä vuolaasti aivan kaikille, sillä Drive todellakin on yksi tämän vuoden parhaimmista elokuvista ja ehdottomasti katsomisen arvoinen, virkistävän erilainen Hollywood toimintaelokuva. Ehkä miljoona asiaa jäi sanomatta, mutta menkää katsomaan elokuva niin ehkä ymmärrätte itsekin miksi Drivea on kehuttu niin paljon.

Kuvat allmoviephoto.com

PS. Käykää osallistumassa My movie blogin ihanaan Leijonakuningas-arvontaan! ;)

♫: College ft. Electric Youth - A Real Hero

Fast & Furious 5

Blogissa on ollut viime viikkoina hiljaista, pahoittelut. Opiskelut ovat taas alkaneet kovalla vauhdilla, samoin kaiken maailman sosiaaliset riennot eikä leffojenkaan katseluun ole liiemmin siis jäänyt aikaan. Kesällä ehdin taas tottua siihen että ehdin katsoa kaikki haluamani uudet dvd-julkaisut ja iski suorastaan paniikki tuossa yhtenä päivänä kun aloin selaamaan parin viime viikon uutuuksia enkä ole ehtinyt yhtään niistä vielä katsoa - ja lisää tulee koko ajan! (Jep, suuret on ongelmat :D) Täytyy siis ruveta ottamaan kiinni kovaa vauhtia...Niinpä katsoinkin tänään yhden eniten odottamistani toimintaelokuvista, viidennen jatko-osan FAST & FURIOUS/HURJAPÄÄT -sarjaan: FAST & FURIOUS FIVE.

Dominic "Dom" Toretton (Vin Diesel) jengi on taas koossa vielä viimeistä keikkaa varten. Brian (Paul Walker) ja Mia (Jordana Brewster) haluavat aloittaa vapaan elämän, ilman pakoilua, mutta sitä varten tarvitaan rahaa - paljon rahaa. Niinpä he suostuvat mukaan yksinkertaiseen autojen ryöstösuunnitelmaan Domin kanssa, mutta kaikki ei menekään aivan putkeen. Seurauksena kolmikko joutuu Rio de Janeiroa hallitsevan huumeparonin mustalle listalle ja aivan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, he saavat peräänsä periksiantamattoman liittovaltion agentti Hobbsin (Dwayne Johnson). Dom kehittää suunnitelman, jonka avulla he voisivat saada 100 miljoonaa dollaria ja kadota, ja niinpä paikalle kutsutaan tuttuja naamoja edellisistäkin leffoista, mm. Tyrese Gibson, Ludacris, Sung Kang ja Gal Gadot.

Ensimmäinen Hurjapäät elokuva sai minut suorastaan polvilleen. Rakastuin niihin kiiltäviin, upeisiin ja uskomattoman nopeisiin autoihin, ja elokuvan naiset (Jordana Brester ja Michelle Rodriguez) olivat minusta aivan super cooleja rassaillessaan autoja ja ajaessaan niillä aivan yhtä hyvin kuin leffan badass miehetkin. Leffan näkemisen jälkeen haaveilin jonakin päivänä osaavani korjailla ja ajaa autoja yhtä hyvin. Mainittakoon että olin tuolloin siis 12-vuotias. Haaveet öljyn tahrimista vaatteista ja palavan kumin katkusta haihtuivat kuitenkin melko pian, ihastus Hurjapäät -elokuviin sensijaan on säilynyt. Tosin jatko-osat eivät aina yltäneet ensimmäisen leffan tasolle, vaikka autot siistejä olivatkin. Suurin pettymys taisi itseasiassa olla neljäs osa, jossa saatiin ensimmäisen kerran ekan elokuvan jälkeen alkuperäinen näyttelijäkaarti mukaan. Odotukset taisivat olla liian korkealla, nyt en edes pysty kunnolla muistamaan mitä ihmettä siinä nelosessa edes tapahtui!

Viides Hurjapäät elokuva on kuitenkin saanut melkoisen positiivista palautetta, joten itsekin luonnollisesti odotin - pienin varauksin - jotain parempaa kuin edellinen osa. Enkä joutunut tällä kertaa pettymään. Fast Five nimelläkin tunnettu elokuva ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi hurjaa vauhtia ja aina niin viihdyttävää ryöstön suunnittelua. Elokuva eteni nopeasti ja rullasi hyvin. Vaikka elokuva on pitkä ja kestää hieman yli 2 tuntia, en pitkästynyt missään vaiheessa eikä yksikään kohtaus tuntunut turhalta. Autot ja ajokohtaukset olivat jälleen kerran mielettömiä, ne ovatkin tainneet aina olla niitä lempparikohtauksiani näissä leffoissa ja niitä voisi katsella aina enemmänkin. Vin Dieselin ja Dwayne Johnsonin kilpaileva pullistelu oli tietysti hieman huvittavaa, mutta ei mielestäni kuitenkaan ärsyttävää tai leffaa häiritsevää. Olen ehkä joskus aiemminkin maininnut että Vin Dieselillä on jokin outo vetovoima minuun, joten en voi oikein väittää että leffan katselu olisi tehnyt pahaa siltäkään kantilta ;)

Fast Five ei missään nimessä ole kuitenkaan täydellinen elokuva. Pieniä epäkohtia putkahteli esiin siellä täällä ja ennalta-arvattavuusasteikolla leffa olisi aika kärkipäässä. Elokuva on kuitenkin mun mielestä ehdottomasti toiseksi paras Hurjapäät-sarjassa ja yleisesti ottaen toimintaelokuvanakin kelpo kamaa. Nyt tekee hirveästi mieli katsoa se ensimmäinen leffa kun en ole sitä taas pitkiin aikoihin katsonut :D Mutta jos yhtään on tykännyt aiemmista Fast & Furious -leffoista, kannattaa ehdottomasti katsoa tämä viideskin osa. Saa muuten nähdä että vieläkö ne meinaa tehdä kuudennen... ;)

Kuvat allmoviephoto.com

P.S. Alan laittamaan leffoihin myös genretunnisteen, niin ehkä vähän helpottaa mikäli haluaa selailla vanhoja kirjoituksia leffoista :)

Macho, macho man eli action-leffat Top-5

Elokuu hujahti ohi valonnopeudella ja blogi pitikin pientä hiljaiseloa kun läppärini oli korjauksessa eikä aikaakaan liiemmin ollut kirjoitella. Aiheita kyllä olisi ollut, joten saatanpa kirjoittaa niistä nyt hieman jälkikäteen, varautukaa mahdolliseen postausten tulvaan. Nyt kuitenkin ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ole nimittäin pitkään aikaan tehnyt Top-5 listauksia ja tämän viikon Movie Monday -haasteeseen sattui sopivasti machoilevat testosteronipläjäykset elikäs suosikit action-leffojen saralta. 

Mietin pitkään sopivia elokuvia tähän vastaukseen, sillä tahtomattanikin yhdistin/yhdistän machoilevat testosteronielokuvat johonkin negatiiviseen ja naurunalaiseen, suorastaan noloon. Omat valintani listalle eivät kuitenkaan mielestäni ole noloja eivätkä naurettavia, ja kai ne kuitenkin voidaan nähdä juurikin tuollaisina machoilevina testosteronia pursuavina leffoina. Joten mistä tuo alkuperäinen ajattelutapani oikein tulee? Tiedäpä sitä, mutta tässä kuitenkin oma top vitoseni. Lista ei todellakaan ole ehdoton, on lukematon määrä hyviä action leffoja, mutta tehtävänannon mukaan koitin keskittyä leffoihin joissa on lihaksiaan pullistelevia machoja toimintasankareita :)

5. SPEED

Keanu Reevesin tähdittämä Speed on niitä ensimmäisiä action elokuvia joita näin, ja sen jälkeen tämä onkin katsottu aika monta kertaa. Yksi parhaista Reevesin leffoista, ja syy miksi tämä löytyy listalta vasta sijalta 5 on se, että listan teeman huomioon ottaen tässä leffassa machoilu sun muu pullistelu on kuitenkin melko kesyä. Tulipas nyt muuten hirveä himo katsoa pitkästä aikaa tämä, edellisestä katselukerrasta taitaa olla jo vuosia...

4. GAMER

Kävin aikoinaan katsomassa tämän ihan elokuvateatterissa ja salissa taisi minun lisäksi olla yksi toinen tyttö. Ja no onhan tämä selkeästi miehille suunnattu leffa: videopeli jossa soditaan oikeilla ihmisillä, vähäpukeisia naisia jne. Pidin leffasta kuitenkin yllättävän paljon, olin kananlihalla jo ensisekunneilta asti kun Marilyn Mansonin hieno versio Sweet Dreams -kappaleesta soi "peli"kohtausten taustalla. Gerard Butler pääsee esittelemään lihaksiaan (katsokaa nyt tuota kuvaa!) ja onhan leffassa myös suosikkeihini kuuluva ihana Michael C. Hall (kuvassa oikealla). Yhtä tykitystä alusta loppuun.

3. 300

Tätä listaa ei voisi olla ilman 300 -elokuvaa. Puolialastomia lihasmassoja ruutu täynnä. Need I say more?? Tämäkin pitäs muuten katsoa uudestaan, hyvä että edes muistan tästä mitään enää...

2. TERMINATOR 2: JUDGMENT DAY

Ensimmäinen Terminator elokuva ei oikein vakuuttanut, erikoisefektit kun olivat lähinnä naurettavia eikä juonikaan jaksanut oikein pitää vielä otteessaan, vaikka hyvää pohjustustahan eka leffa tottakai on. Toinen Terminaattori sen sijaan ns. räjäytti potin. Tekniikka oli kehittynyt huomattavasti ekasta osasta ja juonikin oli jotenkin paljon mielenkiintoisempi. Ja no, eihän tätä listaa voisi myöskään olla ilman edes yhtä Arskan leffaa...

1. DIE HARD - ELOKUVAT

DIE HARD!!! Ihan paras. Siis ne kaikki. Pientä fuskausta siis, mutta kun ei voi valita vain yhtä niistä. Olen huomannut olevani jonkinasteinen Bruce Willis -fani. Tämä tieto tuli itsellenikin hieman yllätyksenä, mutta kun aloin tuossa taannoin ajattelemaan niin tykkään todella paljon hyvin monista Willisin leffoista. Eikä se nyt mikään kovin pahannäköinen ukkokaan ole, vaikka onkin jo lähemmäs 60-vuotias. Die Hard elokuvissa tiivistyy Willisin coolius äärimmilleen, ei näistä voi olla pitämättä. Die Hard 5 on muuten suunnitteilla, hell yeah! :D

Kuvat allmoviephoto.com, paitsi Speed -kuva googletettu.

Translation:
My Top-5 macho action films. I think they're all rather self-explanatory :D

♫: Hans Zimmer - One Simple Idea

Transformers: Dark of the Moon

Odotukseni TRANSFORMERS: KUUN PIMEÄ PUOLI leffaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat. Pidän nimittäin oikeasti aika paljon kahdesta edellisestä Transformers leffasta, jokin niissä autoiksi ja taas takaisin jättikokoisiksi roboteiksi muuttuvissa ulkoavaruudesta tulleissa autoboteissa viehättää. Lisäksi elokuvat ovat olleet todella hauskoja, kuuluisa comic timing on toiminut just eikä melkein ainakin omalla kohdallani. Ja vaikka tämä kolmas Transformers elokuvakin oli ihan hyvä, jokin siinä hieman tökki enkä välttämättä jaksaisi sitä ihan heti uudestaan katsoa.

Suloinen Shia LaBeouf jatkaa Sam Witwickynä, mutta hemaisevan Megan Foxin tilalle leffan naiskauneudeksi on astunut brittiläinen Rosie Huntington-Whiteley, joka lähtee mallin taustastaan ponnistamaan elokuvatähdeksi. Foxin hahmon Mikaelan poistuminen Samin elämästä sivuutetaan hyvin yliolkaisesti, tyttö vain otti ja lähti. Elokuva alkaa jälleen kerran pienellä kertauksella siitä, miksi autobotteja ylipäänsä on Maahan eksynyt. Omalla planeetallaan Cybertronilla käytiin raakaa sotaa autobottien ja decepticonien välillä ja siinä rytäkässä koko planeetta tuhoutui elinkelvottomaksi. Planeetalta kuitenkin ehti paeta alus, jonka lastina on hyvin kallisarvoista ja potentiaalisesti vaarallista autobottien teknologiaa. Alus ei kuitenkaan pääse määränpäähänsä vaan törmää omaa Maatamme kiertävään Kuuhun. Eletään vuotta 1961 ja jenkit havaitsevat törmäyksen, ja 8 vuotta myöhemmin NASA lähettää ensimmäisen miehitetyn avaruussukkulan Kuuhun tutkimaan alusta.

Hypätään takaisin nykyaikaan, jossa Sam Witwicky kamppailee niinkin tavallisen asian kuin työnhaun parissa. Huolimatta siitä että nuori vastavalmistunut on pelastanut maailmamme jo kahdesti ja saanut urotöistään jopa metalin itse Obamalta, ei töitä tunnu löytyvän. Itsetuntoa nakertaa lisäksi se, että kuvankauniilla tyttöystävällä on rahaa ja hyvä työpaikka sekä lipevä ja komea pomo (Patrick Dempsey). Saatuaan kuitenkin työpaikan ison firman postipuolella Sam saa tietää tarkoin salatuista Kuulento-operaatioista ja niiden todellisesta tarkoituksesta. Autobotit sekä ihmiskunta ovat vaarassa ja Samin on saatava tieto NEST-tiimille, joka työskentelee yhdessä autobottien kanssa ratkaistakseen erilaisia ihmisten välisiä konflikteja. Decepticonit ovat jälleen aktivoituneet ja tällä kertaa heidän suunnitelmansa on megalomaaninen ja katastrofaalinen ihmisille. Sam joutuu taas keskelle jättiläisrobottien mäiskintää ja monet muutkin ennestään tutut hahmot kuten Seymour Simmons (John Turturro), Epps (Tyrese Gibson) ja Lennox (Josh Duhamel) vetäistään keskelle taistelua.

Vaikka elokuvan tapahtumat lähtivät rullaamaan hyvään vauhtiin ja elokuva muutenkin eteni vauhdikkaasti, tämä kolmas elokuva oli mielestäni kaikista hajanaisin juoneltaan. Elokuvassa tuntui oikeastaan tapahtuvan vähän liikaa, tarina oli liian massiivinen mahtuakseen 2½ tuntiin ja tosiaan tuo elokuvan kesto alkoi loppua kohden tuntua liian pitkältä. Mietin jo pariinkin otteeseen että herran jestas miten kauan tämä oikein kestää :D Elokuvassa oli kuitenkin onnistuttu säilyttämään aikaisempienkin leffojen hauskuus, leffa nimittäin sai koko teatterin hersymään naurusta useampaankin otteeseen. Huntington-Whiteley oli yllättävän hyvä roolissaan, mutta Transformers elokuvissa ei tosiaankaan pidä ottaa noita naispääosarooleja kovin vakavasti. Eiköhän se perimmäinen tarkoitus sekä Megan Foxilla että Huntington-Whiteleyllä ole ollut näyttää seksikkäältä mutrusuulta joka on pelastamista vailla :)

Toimintaa kyllä piisasi, mutta jostain syystä se ei saanut minussa enää aikaan samanlaista hengen salpautumista ja kylmiä väreitä kuin aiemmin (mielelläänhän sitä toki edelleenkin katsoi). Tähän saattoi tietysti vaikuttaa elokuvan ulkopuolisetkin seikat kuten väsymys  ja istumisen puuduttavuus (olin siis juuri tuntia aiemmin käynyt katsomassa Harry Potterin :D). Olen kuitenkin sitä mieltä että elokuvan suurin ongelma oli sen venynyt kesto ja varmasti elokuvantekijöiden kannalta taas suuri yritys tunkea mahdollisimman paljon liian lyhyeen aikaan. Aina ei voi voittaa ja tällä kertaa Transformers oli minulle pikkuisen pettymys. Toisaalta taas veljeni sanoi että hänen mielestään oli ehkä vähän jopa parempi kuin aikaisemmat! Joten mene ja tiedä :)

Kuvat allmoviephoto.com

Translation:

In addition to seeing the last Harry Potter film, I also went to see the Transformers: Dark of the Moon. I've really enjoyed the last two Transformers movies and had expectations for this film quite high. Truth be told, I was just a little bit disappointed. The film was perhaps a bit too long (over 2 and a half hours!) and had a bit too much stuff in it. Nevertheless, it was really funny and even though all the action sequences didn't give me the goosebumps they used to in the previous films, it was enjoyable to watch. 

Priest

PRIEST (2011) on tulevaisuuteen sijoittuva toimintatrilleri, jossa ihmisten ja vampyyrien välillä vuosikymmenten ajan vallinnut sota on rauhoittunut ja vampyyriongelmaa ei Kirkon mukaan enää ole. Suurin osa ihmisistä asustaa Kirkon hallitsemassa ja vartioimassa kaupungissa kun taas vampyyrit on ajettu reservaatteihin; väliin jäävä alue on kuivaa autiomaata. Sodassa Kirkolla ja ihmiskunnalla oli apunaan joukko erikoisia Pappeja, jotka olivat koulutettuja vampyyrintappajia, mutta sodan päätyttyä heitä ei enää tarvita ja heidät on unohdettu. Kaikki kuitenkin muuttuu, kun Paul Bettanyn esittämän, uskossaan horjuvan Papin tietoon tulee uutinen, jonka mukaan hänen veljensä kotiin on hyökännyt vampyyrilauma ja veljentyttö on kidnapattu. Kirkon ankarista kielloista huolimatta Pappi päättää lähteä etsimään veljentytärtään apunaan nuori sheriffi Hicks (Cam Gigandet). Jäljittäessään veljentyttönsä vienyttä vampyyrilaumaa Pappi ja Hicks saavat selville, että vampyyrit ovat rakentaneet itselleen uuden mahtavan armeijan, jonka aikomuksena on hyökätä ihmisten kaupunkiin. Vampyyrien armeijan johdossa on yllättäen vanha tuttu menneisyydestä. Maggie Q näyttelee naispuolista Pappia, joka saapuu paikalle Kirkon käskystä, mutta päätyy auttamaan kaksikkoa estämään vampyyrien suunnitteleman tuhon.

PRIEST -leffan vampyyrit ovat todellakin kasvottomia hirviöitä, kaukana romantisoiduista Anne Rice vampyyreista. Tämän elokuvan vampyyrit ovat isoja, harmaita, limaisia, nelinkontin kulkevia möykkyjä - ei kovin kauniita I must say. Loppujen lopuksi tällaisiin elokuviin tuollaiset vampyyrit mielestäni sopivatkin ehkä paremmin kuin sellaiset Lestatit. Pidin todella paljon elokuvan harmaista sävyistä, koruttomasta autiomaasta ja maailmasta, jossa sekoittuivat futuristinen suurkaupunki ja toisaalta taas pienemmät ja köyhät villin lännen tyyliset pikkukaupungit. Rakastuin erityisesti Pappien asuihin; suuret huput joiden alle piiloutua katseilta ja monet kerrokset mustaa, paikoin rispaantunutta kangasta, jalassa vielä raskaat bikerbootsit = NAM♥ Parasta elokuvassa oli kuitenkin ehdottomasti Paul Bettany (tuossa asussa, aaaahhhh). Tsiisus mies osaa olla COOL.  Ehkä se johtui suureksi osaksi miehen vaatetuksesta, mutta jotenkin miehessä oli sellaista ihanaa Matrix-tyylistä siisteyttä joka sai tämän fanitytön huokailemaan.

Itse pidin ja nautin elokuvasta todella paljon, yllätyin oikeastaan itsekin miten paljon. Toiminta saattaa elokuvissa joskus tuntua väkisin väännetyltä, mutta tämä elokuva lukeutuu omasta mielestäni niihin, joissa toimintakohtaukset ovat luontevia ja tarpeellisia. Ennen kaikkea ne olivat siistejä :D  Elokuva oli siis huippuluokan viihdettä ainakin minulle! Suosittelen tätä leffaa jos pienimmätkin Matrix-vibat innostavat, toimintaleffat on jees ja Paul Bettany saa polvet heikoiksi. Lopussa jätettiin taas varaa jatko-osalle, saa nähdä tuleeko. Itse en pistäisi pahitteeksi vaikka Paul Bettany heittäisi Papin hupun takaisin päähänsä myös toisessa elokuvassa.

Kuvat: allmoviephoto.com ja Google 

Translation:

I really really enjoyed the movie PRIEST starring wonderful Paul Bettany, Cam Gigandet and Maggie Q. I especially liked the style of the movie, the colors and the Priest's outfit had a lovely Matrix and Mad Max vibe to it. Looooove. There wasn't really anything in the movie not for me to like! Thumbs up. And I wouldn't mind seeing Paul Bettany put on that Priest's hood on again in another movie ;)

♫: The National - Bloodbuzz Ohio

Hey there little red ridin' hood, you sure are lookin' good

Seuraa viikon ilmainen leffavinkki, ja samalla ehkä pieni guilty pleasure tunnustus. Torstaisin Nelonen näyttää toimintaleffoja ja tällä viikolla vuorossa on Bruce Willisin ja Sarah Jessica Parkerin tähdittämä STRIKING DISTANCE eli suomeksi erittäin tönkösti "käännetty" JOKIKYTTÄ. 

Willis on Tom Hardy, murharyhmän etsivä joka syytettyään toista poliisia murhasta joutuu alennetuksi jokikytäksi.  Ja aivan kuin alennetuksi tulemisen nöyryytys ei olisi tarpeeksi, Hardyn uusi työpari on nainen. Jo Christman (Parker) on koko uransa ajan joutunut taistelemaan ansaitakseen kunnioitusta miesvaltaisessa ammatissa ja ottaa pienimmätkin työtehtävät hyvin tosissaan. Kaksi vuotta alennetuksi tulemisensa jälkeen Hardy saa vastaansa sarjamurhaajan, jonka hän uskoo olevan sama joka tappoi Hardyn poliisi-isän. Hänen epäilyksensä vain vahvistuvat kun murhaajan uhrit ovat kaikki Hardylle tuttuja naisia. Niinpä Hardy päättää aloittaa omat, jokseenkin laittomat tutkimukset napatakseen murhaajan - joka saattaa olla lähempänä kuin Hardy osasi ajatellakaan.

Olen valehtelematta nähnyt Jokikytän kymmeniä kertoja, se oli yksi suosikkielokuvistani kun olin hyvin nuori. Leffa on vuodelta 1993 ja meiltä löytyi kotoa vhs, jota katselin todella usein kun olin yksin kotona - alle 10-vuotiaana :D Laitoin sen lähes tulkoon aina pyörimään ollessani yksin kotona koulun jälkeen enkä kyllä muista pelänneeni vaikka kyseessä on kuitenkin toimintatrilleri. Katsoin tätä myös iskäni kanssa ja pidimme (pidämme edelleen!) molemmat varsinkin leffassa soineesta Sam the Sham and the Pharaosin Little Red Ridin' Hood -biisistä. Vaikka olen siis leffan nähnyt monia monia kertoja ja muistankin sen aika hyvin (viime katselukerrasta on kyllä jo hetki), jaksan katsoa sen aina uudestaan. Eikä leffa sinänsä mikään maailman paras ole, yhtä hyviä ja varmasti paljon parempiakin trillereitä on tehty, eikä se oikeastaan tarjoile mitään uutta, mutta jokin siinä vain viehättää. Ehkä oma tykkäilyni liittyy suurimmaksi osaksi sitten siihen, että leffa oli varmasti ensimmäinen genrensä edustaja jonka koskaan näin ja ehkä 8-10 vuotiasta minääni on helppo miellyttää. Takuuvarma guilty pleasure anyway :)

Tajusin juuri, että tykkään oikeastaan todella paljon Bruce Willisistä :D Mieleeni ei tule äkkiseltään yhtään Willisin elokuvaa, josta en olisi edes jollain asteella tykännyt. Toki mies tekee jokseenkin hmm, yksipuolisia elokuvia, mutta herra sopii vain niin pirun hyvin toimintasankareiden rooleihin. Joten jos siellä ruudun toisella puolella on muita Bruce Willis tykkääjiä, tai jos tykkäät murhamysteereistä ja toiminnasta, kannattaa tsekata Jokikyttä huomenna torstaina Neloselta klo 22! ;)

Translation:

Ony of my sort of "guilty pleasure" films is Striking Distance. The film stars Bruce Willis as ex-homicide detective Tom Hardy who has been demoted to river police due to his allegations against another cop. Then bodies start to pile up, women familiar to Hardy, and he is convinced that the person committing these murders is the same one who murdered his father. So he begins his own, illegal, investigations with his new partner played by Sarah Jessica Parker in order to find the killer - who might be closer than he thinks. I first saw this movie when I was something like 8-10 years old, I used to watch it on VHS when I was home alone after school :D For some reason I really really liked it, and I still do!

TOP-5: Vampyyrileffat

Tylsänä sunnuntai-iltana on hyvä ideoida juttuja blogiin kirjoitettavaksi ja tässä tulos. Intouduin kirjoittelemaan ylös listan mistä kaikesta voisi kirjoittaa Top -listoja, joten tästä alkakoon eräänlainen juttusarja.  Idea on yksinkertainen ja kaikille tuttu, eli listaan omat viisi (luku saattaa muuttua suuntaan taikka toiseen riippuen aiheesta) suosikkiani kulloisestakin aiheesta. Paino sanoilla omat suosikkini, eli ei tarvitse ottaa absoluuttisena totuutena näitäkään listoja. Polkaistaan homma käyntiin suosikkiaiheellani, eli vampyyreilla! Mwahahaha.

Luoja yksin tietää mistä loppumaton viehätykseni vampyyreihin juontaa juurensa, jokatapauksessa olen ollut vampyyrifriikki long before kaiken maailman Twilighteja. Aloitin kai ala-asteella lukemalla Pikku Vampyyri -kirjoja ja hieman myöhemmin siirryin katselemaan Buffy the Vampire Slayer -sarjaa, mutta en kuollaksenikaan muista mikä mahtoi olla ensimmäinen vampyyrielokuva jonka näin. Epäilen että se oli Bram Stokerin Dracula, jota en tietenkään olisi saanut katsoa, mutta katsoinpa kuitenkin. Siitä lisää kunhan pääsemme listalla eteenpäin.

5. Underworld/Varjojen Valtakunta (traileri)

Kate Beckinsale näyttelee vampyyrisoturitar Selenea, jonka tehtävänä on metsästää ja tappaa vampyyrien perivihollisia ihmissusia. Sota on raivonnut kuolevaisten ihmisten siitä mitään tietämättä jo vuosisatoja, mutta nyt siihen on tulossa muutos. Selene saa selville, että ihmissudet hautovat jotain uutta ja vampyyreja vakavasti uhkaavaa suunnitelmaa, johon liittyy tavallinen ihminen Michael (Scott Speedman). Yrittäessään selvitä tästä uudesta uhasta, Selene saa tietää uusia asioita omasta menneisyydestään ja hänen täytyykin loppujen lopuksi päättää kenen riveissä seisoo. Tykkään leffasta monestakin syystä. Juoni on mielenkiintoinen ja näyttelijät hyviä, lukuunottamatta Scott Speedmania josta en pidä yhtään ja koko tyyppi ärsyttää suunnattomasti. Mutta olen valmis unohtamaan sen tämän leffan kohdalla. Vampyyritoimintaleffat vain toimii omalla kohdallani ja tämä leffa on kestänyt monia katselukertoja. Plus Kate Beckinsale on todella kuuma PVC-asussaan ja jäänsinisissä vampyyrisilmissään.

4. Daybreakers (traileri)

Virkistävää nähdä elokuva, jossa vampyyrirotu on se dominoiva ja ihmiset alakynnessä. Elokuva käsitteleekin aihetta mielestäni hyvin mielenkiintoisesti ja nostaa esille sellaisia näkökulmia, joita itsekin on tullut joskus ajateltua kun on katsonut vampyyriaiheisia tv-sarjoja tai leffoja. Vampyyrit tarvitsevat ihmisiä selviytyäkseen, mitä tapahtuu kun vaaka kallistuu ja ihmisiä ei enää olekaan tarpeeksi maailmassa ylläpitämään vampyyrien elämää? Ei mikään kaunis näky, I'll tell you that much. Daybreakers on paikoin ihan oikeasti pelottava elokuva, tunnustan menettäneeni ainakin yhdet yöunet tämän leffan ansiosta! Pidin leffasta kuitenkin paljon ja näyttelijät ovat hyviä, vaikka en mikään suurin Ethan Hawke fani olekaan. Tässäkin leffassa riittää toimintaa, ikärajakin on muuten Suomessa muistaakseni 18, joten raakojakin kohtauksia riittää.

3. Dracula 2001 (traileri)

Dracula tuotuna nykypäivään, 2000-luvulle. Toimii! Ryhmä varkaita murtautuu rikkaan vanhan miehen tarkoin varjeltuun holviin uskoen viimein löytäneensä jättipotin. Jengiä odottaa kuitenkin kuolettava yllätys kun he herättävätkin henkiin itse kreivi Draculan, joka on ollut vangittuna hopeiseen arkkuun abouttiarallaa vuosisadan ajan. Herättyään pitkältä levolta Dracula lähtee etsimään arkkivihollisensa Van Helsingin tytärtä Marya, aikeinaan tietysti tehdä tästä morsiamen itselleen. Tapahtumat sinänsä siis aika tavanomaisia Dracula -tarinalle, mutta jostain syystä ihastuin tähän elokuvaan heti ensinäkemällä. Erityisesti minuun vetosi elokuvan loppuratkaisu, jossa valotetaan ehkä hieman toisenlaista myyttiä siitä, miten Dracula sai alkunsa. Tästä elokuvasta alkoi myös rakkaussuhteeni Gerard Butleriin. Jos tuon näköinen ja tuolla äänellä varustettu verenimijä tulisi hakemaan minua morsiokseen, en välttämättä pistäisi hirveästi hanttiin :D

2. Interview with the Vampire/Veren Vangit (traileri)

Klassikko eikä todellakaan syyttä. Anne Ricen, todellisen Kadotettujen Kuningattaren, kirjaan perustuva elokuva on kertomus vampyyri-Louisista (Brad Pitt), vampyyri-Lestatista (Tom Cruise) sekä lapsivampyyri-Claudiasta (Kirsten Dunst), heidän vuosisatoja kestäneestä elämästään niin hyvässä kuin pahassa. Ricen vampyyrit ovat yksiä tunnetuimmista: piinattu Louis ja piittaamaton ja itsekäs Lestat. Nämä vampyyrit ovat monin tavoin määritelleet vampyyrien olemuksen, hiiteen Twilightin kimaltelevat Edwardit! Ei ole Tom Cruisen Lestatia voittanutta ♥ Veren Vangit on yksi parhaimmista elokuvista koskaan tehty jos minulta kysytään, tarinan kerronta on sujuvaa ja elokuva mukailee kirjan tapahtumia mielestäni erittäin hyvin. Lisäksi leffaan on osattu valita tismalleen oikeat näyttelijät, ja vaikka en hirveästi pidä Kirsten Dunstista, on hän ilmiömäinen Claudiana. Jos joku ei ole vielä nähnyt tätä elokuvaa niin on syytä kipittää vikkelästi lähimpään videovuokraamoon ;)

 "I have crossed oceans of time to find you."

1. Bram Stoker's Dracula (traileri)

Ei ehkä tule suurena yllätyksenä että tämä elokuva keikkuu listan sijalla 1. Olen nähnyt leffan monia, monia kertoja eikä se koskaan huonone silmissäni. Tämä leffa jos mikä on täynnä upeita näyttelijöitä: Gary Oldman saa aikaan kylmiä väreitä Draculana, Anthony Hopkins on uskottava ja jotenkin pahaenteinen Van Helsinginä, Keanu Reeves on juuri sopiva viattoman ja perinteisen hyvän Jonathan Harkerin rooliin ja Winona Ryder on  myös sopivan viaton mutta kuitenkin rajoja rikkova Mina. Siitä on pitkä aika kun luin Bram Stokerin Dracula kirjan, mutta muistaakseni leffa mukailee kirjaa melko uskollisesti. Tämä on vain niin hyvä elokuva! Ei pysty oikein sanomaan edes muuta. Must see -elokuva ihan kaikille. Kaunis, joskin traaginen rakkaustarina.

Bonus: Dracula - Dead and Loving It/Dracula - Verevä Vainaja (traileri)

Pakko vielä laittaa bonuksena hieman kevyempää vampyyriviihdettä. Kuka sanoo että vampyyrien täytyisi olla kuoleman vakavia? ;) Mel Brooks häpäisee Leslie Nielsenin kanssa oikein kunnolla koko Dracula myytin ja onnistuu siinä vieläpä hyvin. Ihan mahtavan hauska lähestymistapa Draculaan ja vampyyreihin.

Hyviä ja viihdyttäviä vampyyrileffoja on vaikka millä mitalla, tässä omat 5 suosikkiani. Enkä suinkaan ole nähnyt kaikkia olemassa olevia vampyyrileffoja, joten olisi kiva kuulla muiden suosikkeja, jospa vaikka tulisi vastaan minulle tuntemattomia leffoja katsottavaksi! :)

Kuvat: Google kuvahaku     

Translation:

Here are my Top 5 favorite vampire movies! What are yours? I'm dying to know ;)