Tom Hardy

Mulla on uusi lempinäyttelijä. Ja kyllä, tämä herra ansaitsee aivan oman postauksensa.

Ensimmäisen kerran iskin silmäni vuonna 1977 Lontoossa syntyneeseen Tom Hardyyn ihanan sarkastisia kommentteja viljelevänä Eamesina Inceptionissa. Britti jäi kuitenkin vielä Joseph Gordon-Levittin varjoon omissa silmissäni. Kummallista kyllä, Hardy onnistui varastamaan sydämeni lopullisesti keskinkertaisen romanttisen toimintakomedian This Means War toisena pääosamiehenä. Itse leffa oli, kuten sanoin, keskinkertainen, mutta voiiiii luoja kuinka kovaa herra Hardy minuun kolahtikaan!

This Means War kohtaamisen jälkeen marssin suoraan takaisin videovuokraamoon ja lähdin käsissäni elokuva nimeltä Warrior. Olin kaikista leffan saamista kehuista huolimatta sivuuttanut sen aiemmin sen takia että aihepiiri ei olisi voinut minua vähempää kiinnostaa. Elokuvahan tosiaan kertoo veljeksistä jotka ottelevat MMA-kisoissa, eli mixed martial arts lajissa. Kaikenlainen nyrkkeily tai vapaapainiottelu ei meikäläistä noin ylipäänsä kiinnosta lainkaan, mutta nielin ennakkoluuloni Tompan takia. Ja voi kuinka yllätyinkään! Warrior oli mieletön! Se tempaisi mukaansa intensiivisyydellään ja koskettavuudellaan, ja no, sekään ei voinut olla huono merkki että heti leffan alussa soi The National Start a War. Hardyn roolisuoritus oli väkevä. Arvoituksellinen, sympaattinen ja ajoittain myös vihattava. Enpä olisi myöskään koskaan uskonut että itkeä vollotan kuin vauva tämmöisen nyrkkeilyleffan lopussa, mutta niin vain kävi. Lopussa soinut The National About Today oli myös täydellinen valinta loppukohtaukseen. Suosittelen ihan oikeasti katsomaan Warriorin. Tom Hardya parhaimmillaan.

Onpa Hardy näytellyt myös uskottavasti Heathcliffiä Humisevan Harjun tv-elokuvassa. Kyseisen elokuvan kuvauksissa Hardy tapasi myös tyttöystävänsä Charlotte Rileyn. Voin lämpimästi suositella myös tätä elokuvaa Hardyn tuotannosta. Vaikuttava ja varsinkin loppu jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan mieleen.

Viimeksihän herra nähtiin tottakai The Dark Knight Rises elokuvan pahis-Banena ja seuraavaksi pääosassa uudessa Mad Max filmatisoinnissa joka tulee näillä näkymin valkokankaille 2013. On selvää että Tom Hardyn ura on hurjassa nousukiidossa, eikä todellakaan turhaan. Kyseessä on ehdottomasti yksi lupaavimmista näyttelijöistä pitkään aikaan ja häntä kannattaa ehdottomasti pitää silmällä!

PS. Tämmöiset kuvat pitäisi lailla kieltää. En mitenkään pysty vastustamaan miestä josta löytyy tällaisia supersuloisia kuvia koiran kanssa!

Top3: ohjaajat

Mihin nää päivät oikein katoaa? Vakaa aikomus oli vastata viime viikonkin Movie Monday -haasteeseen, mutta uusi painaakin jo päälle. Itsehän teen yleensä Top5-listauksia, mutta kun kerta tällä kertaa vaaditaan vain kolmea niin täältä pesee. Ja listataan siis lempiohjaajia. Ykkössija oli äärimmäisen helppo valinta, kakkonenkin aika itsestäänselvä, mutta kuten monella muullakin tähän haasteeseen vastanneilla, kolmannen valinta tuottikin jo enemmän vaikeuksia. Hyviä ohjaajia on kuitenkin niin monta, että jaetulle kolmannelle sijalle voisin itsekin laittaa vähintään 3 ohjaajaa.

1. Darren Aronofsky

Ykkössijasta ei ole epäilystäkään; se kuuluu Darren Aronofskylle. Requiem for a Dream vakuutti jo vuosia sitten, sitten näin The Fountainin joka vei sydämeni täysin ja viimeisimpänä räjäytti Black Swan. Tämä mies ei voi epäonnistua. Tämä olkoon julkinen rakkaudentunnustukseni Aronofskya kohtaan. Minä rakastan Darrenia.

2. Tim Burton

Tim Burtonin visiot kiehtovat minua ja odotankin aina innolla ohjaajan uusia elokuvia. Suosikkeihini Burtonin tuotannosta lukeutuvat Saksikäsi Edward, Corpse Bride, Batman Returns sekä pähkähullu alienkomedia Mars Attacks!. Toukokuussa olisi sitten luvassa Dark Shadows.

3. David Fincher

Kuten sanottu, kolmannen sijan jakaminen yhdelle ohjaajalle oli erittäin vaikea tehtävä. Minulla oli kolme kovaa nimeä jotka kilpailivat tästä sijasta, Quentin Tarantino, Christopher Nolan ja David Fincher. Tarantino olisi ehkä ollut eräällä tapaa ilmeinen valinta omanlaisella tunnistettavalla tyylillään, Nolan taas on hurmannut minut täysin Batman -elokuvillaan sekä erityisesti Inceptionilla. Päädyin kuitenkin Fincheriin, joka ei myöskään ole pettänyt elokuvillaan odotuksiani. Fincher ei siis todellakaan ollut minulle mitenkään itsestäänselvä valinta, ohjaaja on kuin vaivihkaa syöpynyt mieleeni ja viimeisin, The Girl with the Dragon Tattoo -elokuva tavallaan vakautti huojuvan mielipiteeni Fincherin eduksi. Muita suosikkeja tämän ohjaajan tuotannosta ovat Fight Club, Se7en ja The Game, jota katsoin pienenä salaa - ja pelkäsin kuollakseni.

Jos tämä olisi Top5-listaus niin ei lieni epäselvää ketkä kaksi täyttäisivät loput sijat?

P.S. Tämän postauksen myötä meikä lähtee viikon lomalle Madridiin! Adios!

What are you doing New Year's Eve?

Ihana Zooey Deschanel twiittasi eilen hänen ja vähintään yhtä ihanan Joseph Gordon-Levittin tekemän duettovideon fanien iloksi! Kyseessä on kaksikon versio Nancy Wilsonin alkuperäisestä kappaleesta What Are You Doing New Year's Eve?

Toivottelenkin jo tässä samalla sitten kaikille lukijoilleni

  ihanaa ja hyvää uutta vuotta 2012!

Rakastaa, ei rakasta...

Muutaman viikon tauon jälkeen ehdin vielä laittaa oman panokseni pöydälle tämän viikon Movie Monday -haasteen tiimoilta. Aiheena on näyttelijä, josta ei aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu suosikkeihin.

Mietin vastausta haasteeseen pitkään, no koko viikon siis. Mieleni sopukoissa tiesin koko ajan että kyllä näitä tällaisia näyttelijöitä on, niitä jotka ovat vaivihkaa siirtyneet osastoon "tää on pakko katsoa kun tässä on näyttelijä X". Esimerkiksi Keira Knightley on ollut tällainen näyttelijä. Mulla on aika ristiriitainen suhde Keiraan, toisaalta hän ärsyttää edelleen aika paljon, mutta taas toisaalta huomaan usein pitäväni hänen leffoistaan. Myös Leonardo DiCaprio on muuttunut mm. Inceptionin ja Shutter Islandin ansiosta sellaisesta suht mitäänsanomattomasta, hitusen rasittavasta, kiinnostavaksi ja tykättäväksi näyttelijäksi.

Sitten se kuitenkin iski. Suorastaan ultimate vastaus tähän kysymykseen. NATALIE PORTMAN.

Ensimmäinen elokuva jonka muistan Natalielta nähneeni taitaa olla Star Wars Episodi I. En pitänyt koko elokuvasta kyllä yhtään, taisin nukahtaa keskenkin, mutta vielä spesifimmin en tykännyt yhtään Natalien hahmoista, kuningatar Amidalasta ja Padmesta. Tämä sai tietysti aikaan sen, että myöskään itse Natalie ei kiinnostanut yhtään enkä moneen vuoteen kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän ei sytyttänyt muissakaan uusissa Star Warseissa enkä erityisemmin tainnut syttyä hänelle hänen muissakaan elokuvissa. Ensimmäisen kerran taisin tuntea jonkin pienen tykkäyksen oloisen nykäyksen kun näin elokuvan Closer. Toinen samankaltainen nykäys tuli elokuvan V for Vendetta myötä. Pidin myös Natalien esiintymisestä Paris, je t'aime -elokuvan yhdessä pätkässä. Potin räjäytti kuitenkin, mikäs muukaan kuin, Black Swan. Tuo elokuva sai minut rakastumaan Portmaniin tulisesti ja hän siirtyikin suoraa päätä yhdeksi suosikkinaisnäyttelijöistäni (ellei jopa ihan listan ykköseksi!). Tilanne on nyt se, että jos elokuvassa on Natalie Portman, se on ehdottomasti katsottava. On kyllä jännä huomata miten uusi rakkaus Natalieta kohtaan on saanut katsomaan kaikkia aiempiakin hänen elokuviaan aivan eri valossa, voisin jopa harkita katsovani Star Wars Episodi I:n uudestaan vain hänen takiaan. 

♫: The Kooks - Naive

Simply the Best

Viime viikkoinen Movie Monday -haaste jäi tekemättä ajanpuutteen sekä rakkaan läppärini hajoamisen vuoksi. Ärsyttäviä elokuvahahmoja olisi kyllä löytynyt, viime viikolla vastaus olisi ollut aika Taru Sormusten Herrasta -painoitteinen, sillä katsoin koko trilogian pidennetyt versiot lähes maratonina (1 ja 2 meni vielä saman päivän aikana, viimeinen osa jäi seuraavalle päivälle). Frodo on oikeasti maailmankaikkeuden rasittavin ja ärsyttävin sankari! Allekirjoitan myös monien valinnaksi päätyneen Twilight-"sankarittaren" Bella Swanin ärsyttävyyden.

Mutta se siitä, aika siirtyä tämän viikkoisen haasteen pariin, joka osui kyllä aivan uskomattoman sopivaan saumaan. Olin nimittäin juuri ajatellut kirjoittavani pienen jutun eräästä rakastamastani näyttelijästä, joten kun kerran lempinäyttelijän perään huudeltiin niin olkoon se sitten hän:

KEANU REEVES

Suosikkinäyttelijöitä löytyy kyllä pitkä lista, mutta jos pitää valita vain yksi (kerrankin jos noudattaisin tarkkaa tehtävänantoa ;D) kohdistuu valintani Keanuun. Luultavasti ensimmäinen elokuva jossa Keanun näin oli toimintapätkä Speed, josta tuohon aikaan tulikin lempileffani. Nuori ja innokas poliisi jahtaamassa terroristia löysi tiensä päiväuniini. Sitten tulikin tietysti The Matrix, joka valloitti sydämeni ja ajatusmaailmani täysin. Katsoin The Matrixin ainakin 10 kertaa ensimmäisen kuukauden aikana kun sain dvd:n käsiini. Olin suorastaan lumoutunut elokuvan maailmasta ja sen tähtinäyttelijästä. Jatko-osat kävin tietysti katsomassa sitten  paikallisessa pienessä elokuvateatterissa, jonne kaverin kanssa jonotimme ensi-iltana, vaikka mitään ryysistä näytökseen ei ollutkaan. Vaikka monien mielestä Matrix-trilogian jatko-osat ovat jopa täyttä kuraa, itse pidän niistä kovasti. Sama pätee myös Keanuun. Tiedän monien olevan sitä mieltä että Keanu on "yhden ilmeen näyttelijä" ja niin edelleen, mutta fakta on se, että en keksi yhtään Keanun elokuvaa josta en pitäisi. Hän on loistava valinta niin action pätkiin kuin romanttisiin draamoihin ja komedioihinkin. Ja onhan mies nyt ihan pirun hyvännäköinenkin!

Keanun elokuvista monet ovat minulle sellaisia niinsanottuja luottoelokuvia. Leffoja, joita jaksaa aina katsoa useidenkin katselukertojen jälkeen, niistä tietää että ne ovat hyviä ja laadukkaita, ja niitä katsellessa tulee jotenkin kodikas olo. Uskon että jokaisella on ainakin se yksi suosikkinäyttelijä, jonka elokuvat eivät koskaan ole surkeita pohjanoteerauksia vaan tekipä näyttelijä minkälaisia töitä tahansa niistä aina pitää jollakin tasolla. Ehkä ne eivät kaikki yllä henkilökohtaiseen top 10 parhaan elokuvan joukkoon, mutta niistä ei myöskään löydy pahaa sanottavaa. 

Viimeisin Keanun elokuva oli eilen katsomani Henry's Crime, joka kertoo melko tylsää elämää viettävästä Henrystä. Tämä tuomitaan kolmeksi vuodeksi vankilaan rikoksesta, jota hän ei tehnyt. Vankilassa hän saa sellitoverikseen pitkän linjan vankilakundin Maxin (James Caan) ja Henryyn istutetaan hiljaa kytevä ajatus siitä, että hän olisi aivan hyvin voinut tehdä rikoksen josta hänet tuomittiin. Onhan hän jo istunut siitä tuomionkin. Päästyään vapaaksi alkaa Henry kuin vahingossa kehittelemään ryöstösuunnitelmaa, mutta onnistuakseen hän tarvitsee sekä Maxin että Julien (Vera Farmiga), kauniin näyttelijättären apua. Julien avulla Henry imaistaan myös teatterin pyörteisiin ja hän joutuu lopulta tasapainottelemaan ryöstösuunnitelmansa ja lähestulkoon omaa elämäänsä imitoivan näytelmän välillä. Henry's Crime lukeutuu juuri niihin Reevesin elokuviin, jotka eivät yllä kaikkien aikojen suosikkielokuviini, mutta se ei myöskään pettänyt odotuksiani vaan tarjosi minulle nautittavan katselukokemuksen. 

Translation:

This week on Movie Monday they asked the classic question of who is you favorite actor/actress? I have many, like most of us do I'm sure, but if I had to choose only one, The One would be Keanu Reeves. He's been one of my favorites for over 10 years and I honestly like all the movies I've seen by him. Watching his films make me feel somehow at home. I've come to notice that if the film features Keanu Reeves in it, then it just can't go all wrong. And it's just not because of his good looks, but apparently he just knows how to pick the right projects for himself. I don't think Keanu could ever make a film that I would absolutely loathe. It's just not possible.

Gone but not forgotten

Tämän viikon Movie Monday -haasteena oli nimetä jo ajasta ikuisuuteen siirtynyt näyttelijä, joka on koskettanut ja koskettaa edelleen töillään ja elämällään. Silläkin uhalla että tämä tullaan mainitsemaan useammankin kerran tämän haasteen vastauksissa ja olen nyt naurettavan ilmiselvä ja ennustettava, oma valintani on HEATH LEDGER.

Eipä taida olla Heathilla elokuvaa, josta en tykkäisi. Aina 10 Things I Hate About Yousta Candyyn ja tietysti Dark Knightiin. Nuoren näyttelijän traaginen kuolema katkaisi uran, joka olisi varmasti ollut yksi nykyajan hienoimmista. Ei voi muuta sanoa kuin että harmittaa ihan vietävästi.

Translation:

This week on Movie Monday the challange was to choose an actor whose work and life has touched you, and continue to do so even after he/she has passed away. My choice, however obvious it might be, is Heath Ledger. I don't think there exists a movie with Heath in it that I haven't liked. I'm still so sad to think about the incredible work and life that Heath would've done and lived had he not died at such a young age. RIP.

Unohtumaton leffamusiikki

Tartuin taas heti tämän viikon uuteen Movie Monday -haasteeseen, sillä aihe oli sellainen, joka on itselleni hirveän lähellä sydäntä. Nimittäin musiikit elokuvissa. Ravenwaves tehtävänannossaankin jo sanoi, että musiikki voi viedä elokuvan täysin uudelle ja paremmalle tasolle, joskin se voi myös tipauttaa muuten hyvän elokuvan arvoa olemalla huonosti valittu. Itse kiinnitänkin erittäin usein elokuvia katsellessani huomiota niiden musiikkeihin ja kuuntelen melko usein elokuvien soundtrackeja (muutamaa hyvinkin säännöllisesti, palataan siihen kohta) samalla tavalla kuin lempibändien albumejakin. Hyvä esimerkki muuten tuosta musiikin toiselle tasolle nostattavasta voimasta on mielestäni TRON:LEGACY -elokuva, joka itsessään ei ole mikään erikoinen, ihan ok katsottava elokuva, mutta ne musiikit! Daft Punkin säveltämä soundtrack on upeaa kuunneltavaa ja sai koko elokuvan vaikuttamaan silmissäni paaaaaljon paremmalta kuin mitä se ilman sitä soundtrackia olisi ollut. Tämä onkin yksi niistä soundtrackeista joita tulee kuunneltua melko säännöllisesti!

Monia jatkuvaan kuunteluun päässeitä yksittäisiä biisejäkin olen usein bongaillut leffoista. Tästä esimerkkinä mm. Girl, You'll Be a Woman Soon (Urge Overkill, PULP FICTION), Sweet Disposition (The Temper Trap, (500) DAYS OF SUMMER), Tiny Dancer (Elton John, ALMOST FAMOUS), Dragula (Hot Rod Herman Remix) (Rob Zombie, THE MATRIX) ja New York, New York (Liza Minnelli, NEW YORK, NEW YORK). 

Haluan nyt kuitenkin keskittyä enemmän varsinaisiin elokuvasäveltäjiin. Olen aina pitänyt esimerkiksi Hans Zimmerin säveltämistä leffamusiikeista, joita kuullaan mm. INCEPTIONissa, DA VINCI KOODIssa, KING ARTHURissa ja PIRATES OF THE CARIBBEAN -leffoissa. Zimmerin tyyli on erittäin tunnistettava, usein hyvin mahtipontinen ja saa ihon kananlihalle. Mieleeni on jäänyt erittäin hyvin myös Steve Jablonskyn THE ISLAND elokuvaan säveltämä musiikki. Eräs eniten kuunnelluista soundtrackeista on myös Yann Tiersenin säveltämä AMELIE. Sitten on tietysti yhtälö nimeltä Tim Burton ja Danny Elfman, jotka ovat tehneet yhteistyötä jo useassa Burtonin elokuvassa ja Elfmanin sävellyksiä on aina ilo kuunnella.

Kuva tumblr

On eräs toinenkin ohjaaja, joka käyttää luottosäveltäjää elokuvissaan, oma suosikkiparini nimeltä Darren Aronofsky ja Clint Mansell (kuvassa). Mansell on ollut mukana jokaisessa Aronofskyn tähänastisessa elokuvassa ja toivon, että yhteistyö jatkuu myös tulevaisuudessa. En usko, että nämä kaksi kykenisivät edes luomaan mitään muuta kuin täydellisyyttä yhdessä. Se on todistettu niin REQUIEM FOR A DREAM kuin BLACK SWAN leffassakin - molempien leffojen soundtrackeja (etenkin Black Swanin) on tullut kuunneltua monia kymmeniä kertoja. Mansell on ehdottomasti suosikkisäveltäjäni ja olen oppinutkin jo tunnistamaan hänenkin tyyliään (joskin se ei mielestäni ole yhtä täynnä tunnistettavuuksia kuin Zimmerin sävellykset): katsoin vuosia sitten SMOKIN' ACES -leffan ja leffan loppupuolella aloin miettimään että elokuvan alkuperäismusiikit kuulostivat erehdyttävästi Mansellin käsialalta - ja niinhän ne olivatkin. Suosikkini Mansellin säveltämistä soundtrackeista on ehdottomasti, hands down, yksi Aronofsky -yhteistyö nimeltä THE FOUNTAIN.

R-a-k-a-s-t-a-n tuota elokuvaa ja sen uskomatonta musiikkia. Muistan kun näin elokuvan ensimmäistä kertaa ja kuulin siinä soivan musiikin ja olin yksinkertaisesti sanaton. En voi käsittää miten Mansell onkin pystynyt herättämään elokuvan henkiin musiikissaan niin taitavasti. The Fountainin soundtrack on ylivertainen suosikkini, olen kuunnellut sitä varmasti jo satoja kertoja ja joka kerta se herättää minussa sanoinkuvailemattomia tunteita. Soundtrack on eheä kokonaisuus, sitä kuunnellessa melkein tuntuu että nuo 10 raitaa muodostavat yhden ainoan kappaleen. Äh, en ihan totta pysty ylistämään Mansellia, Aronofskya ja The Fountainin soundtrackia tarpeeksi. Katsokaa elokuva. Kuunnelkaa soundtrack. Antakaa niiden hukuttaa teidät tähän universumiin.

PS. Unohdin tästä varmaan sata loistavaa leffasäveltäjää ja soundtrackia...

Translation:

This week the Movie Monday topic was the most memorable movie soundtracks. As it often is the case, the music in films lift the movie up to a whole new and better level. I myself often take notice of the music in films and listen to soundtracks on my computer and iPod. My favorite film composer is by far Clint Mansell, who has co-operated on all of Darren Aronofsky's (who happens to be my favorite director by far) movies. Out of their collaborations especially THE FOUNTAIN has made the biggest impact on me, both the film itself and the music in it. I cannot praise the soundtrack, Mansell or Aronofsky enough, so I suggest that if you haven't seen the movie yet you do that asap and let the film with its music swallow you whole.

 

♫: Clint Mansell - A Room of Her Own (Black Swan)

Ringer

Siitä lähtien kun näin BUFFY THE VAMPIRE SLAYER sarjaa ensimmäisen kerran on Sarah Michelle Gellar (nykyään tunnetaan myös Sarah Michelle Prinzenä) ollut yksi suosikkinäyttelijöistäni. Vampyyrintappajaa ja hänen Scooby-jengiään ei ole telkussa nähty enää vuosiin (onneksi omistan dvd-boksit!) ja SMG onkin Buffyn jälkeen keskittynyt leffauraan ja perheeseensä. Sarah ja miehensä Freddie Prinze Jr. sai Charlotte Grace tyttärensä vuonna 2009. Siitä asti SMG onkin pitänyt aikalailla hiljaiseloa myös elokuvien puolella. Nyt Sarah aikoo kuitenkin palata televisioruutuihin uuden RINGER sarjansa kanssa (tähän pientä fanityttö hihkuntaa!).

Sarjassa SMG näyttelee kahta eri henkilöä, kaksosia, jotka eivät ole olleet yhteyksissä moneen vuoteen. Sarja kertoo Bridgetistä, toipuvasta alkoholistista, joka todistaa palkkamurhan. FBI:n suojelusta huolimatta Bridget päättää paeta New Yorkiin eikä kerro aikeistaan edes AA sponsorilleen. New Yorkissa hän etsii käsiinsä siskonsa Siobhanin, jolla kaikki näyttää menevän hyvin: hän on varakas, hemmoteltu ja naimisissa komean Andrew Martinin (Ioan Gruffud) kanssa. Kun Siobhan yllättäen katoaa, päättää Bridget omaksua siskonsa identiteetin ja esittäessään Siobhania hän saa tietää järkyttäviä salaisuuksia siskonsa elämästä. Ja kun Bridget yritetään tappaa Siobhanin kattohuoneistossa, Bridget tajuaa ettei ole yhtään enemmän turvassa siskonsa elämässä kuin omassaankaan.

Kyseessä on siis trillerisarja ja itse ainakin kiinnostuin tarinasta! Toivon todella että sarja menestyy hyvin, on todella inhottavaa jos suosikkinäyttelijän projektit floppaa :( Saa nähdä tullaanko Ringeriä näkemään Suomen telkkarissa ollenkaan tai milloin, mutta sarja alkaa jenkeissä syksyllä. Aion ihan ehdottomasti tsekata tämän!   

Translation:

Everyone's favorite Vampire Slayer Sarah Michelle Gellar (also known as Sarah Michelle Prinze) returns to TV with her new thriller series called RINGER. In short, the show's about a woman (played by Sarah ofc) who witnesses a murder, goes on the run and reunites with her twin sister. When her sister goes missing she decides to assume her sister's identity and while at it, discovers shocking secrets about her sister's life. Soon she learns that she is no safer as her sister as she is as herself. Well, I'm intrigued and I'm definitely going to check the series out when they air in the States in the fall!

 

♫: Adele - Someone Like You

Ay, ay Captain!

Kävin tänään katsomassa uusimman ja järjestyksessään neljännen Pirates of the Caribbean -leffan, joka kantaa alanimeä On Stranger Tides (Vierailla Vesillä taitaa olla suomeksi). Leffaahan tähdittää tietysti iiiiihana, upea, mahtava KEITH RICHARDS ♥♥♥♥♥

1. kuva allmoviephotos.com ja muut googletettu jostain.

Okei joo anteeksi kun spämmään, oli vain pakko tulla hehkuttaa tota Keith Richardsia koska oikeesti aloin hihkumaan hiljaa ja huitomaan käsilläni (sillain pienesti, toivottavasti häiritsemättä ketään muita...) siellä leffateatterissa kun Captain Teague asteli kuvaan (ja tän voi leffaseuralaisena toiminut Camilla vaikka todistaa). En voi sille mitään että a) fanitan Rollareita ihan hulluna ja b) Keith on ihan mun feivörit ja viel c) se on jotenkin kuuma pappa :D 

Kunnon sepustusta POTC:sta tulossa kyllä myöhemmin, sunnuntaina tarkemmin sanottuna, tää oli nyt tämmöinen teaseri :D

PS. Muistakaa tsekata päivän aikasempi postaus alempaa ;)

Translation:

Went to see the latest Pirates of the Caribbean movie, starring the amazing, lovely Keith Richards! (I'm obviously joking here, I do know that Keith plays only a minor part in the film, but what a part it is ♥) I'll return with a more thorough POTC report on Sunday, meanwhile check out today's other post, thanks :)

 

♫: Pirates of the Caribbean: On Stranger Tides Soundtrack

En t'attendant

Monille varmasti Inglourious Basterds leffasta parhaiten tuttu ohjaaja-näyttelijätär Mélanie Laurent kunnostautui nyt myös musiikin saralla ja julkaisi tämän kuun alussa ensimmäisen albuminsa. Levy kantaa nimeä En t'attendant ja ensimmäinen sinkku on samanniminen.

Kuuntelin kappaleen ja katsoin videon ensimmäistä kertaa eilen. Ekalla kuuntelukerralla biisi ei oikein iskenyt, en jotenkin saanut siitä otetta. Mélanie ei oikeastaan laula kappaleessa paljoakaan vaan "laulaminen" on jotain melodisen puheen tapaista. Videota kuitenkin tykkäsin katsella, koska Mélanie on mielestäni yksi maailman kauneimmista naisista - ellei jopa kaunein. Tänään kuuntelin sitten koko albumin läpi ja jotain tapahtui: nyt En t'attendant biisi nimittäin pyörii päässäni koko ajan ja se kuulostaa täysin erilaiselta kuin ensimmäisellä kuuntelukerralla!

Suurin osa albumin kappaleista on tietysti ranskaksi, eli en niistä ymmärrä yhtään mitään. Ranska on kuitenkin niin ihana kieli että kyllä sitä kelpaa kuunnella vaikkei mitään ymmärräkään. Levyllä muuten vierailee kahdessa biisissä Damien Rice, toinen kappale on kokonaan englanniksi (Everything You're Not Supposed to Be) ja toisessa vain Damienin osuudet ovat enkuksi (Uncomfortable). Levyllä on myös kaksi instrumentaalista pianokappaletta, levyn ensimmäinen ja viimeinen raita, asiaankuuluvasti nimetty Début ja Fin. Nuo kaksi nousivat heti ensimmäisellä kuuntelulla suosikeiksini, rakastan pianoa missä tahansa biisissä ja nämä kaksi ovat todella kauniita. Levyllä piano on muutenkin suuressa roolissa monissa kappaleissa.

En t'attendant levy on rauhallinen ja kaunis ja soljuu taustalla vaivattomasti. Mélanien ääni on nätti ja heleä, ja kuten sanottu, rakastan levyllä paljon käytettyä pianoa. On se kyllä epäreilua että jotkut ovat sitten hyviä kaikessa mihin ryhtyvät, ja vieläpä niin luonnollisen kauniita!

Kuvat haettu Googlea käyttäen.

PS. Levy löytyy Spotifysta, sinne kaikki kuuntelemaan! :) 

Translation:

I love Mélanie Laurent and when I heard that she has just released her debut album I had to listen to it immediately. At first, the title song En t'attendant didn't really appeal to me, but after listening the entire album I suddenly fell in love with it! And I just adore the first and last tracks of the album, so beautiful ♥

♫: Mélanie Laurent - Début

I ♥ Zooey

Enpä ole taas vähään aikaan tehnyt tällaista kunnon henkilökatsausta, mutta aloin tuossa selailemaan koneelle tallentamiani kuvia ja huomasin että aika paljon löytyi kuvia laulaja-näyttelijätär Zooey Deschanelista. 

Rakastan Zooeyn ulkonäköä, hän on hirveän suloinen isoine sinisine silmineen ja paksussa otsatukassaan. Hän näyttää aina todella raikkaalta ja jotenkin kovin viattomalta! Hirveää pakkelikerrosta ei Zooeyn kasvoilla nähdä vaan nainen näyttää luottavan hyvin luonnolliseen meikkiin, ja se todellakin toimii. Pidän myös todella paljon Zooeyn tyylistä, joka on todella naisellinen ja henkii usein menneiden vuosikymmenten tuulia. Zooey on yksinkertaisesti vain todella kaunis! Huoh, näyttäisipä itsekin tuolta...

Ulkonäön lisäksi olen aina tykännyt Zooeysta näyttelijänä. Muistelisin että ensimmäinen elokuva jossa Zooeyn näin oli Almost Famous (yksi suosikkileffoistani, btw), jossa Zooey näyttelee päähenkilön jokseenkin kapinallista siskoa. Katsoin itseasiassa Jim Carreyn Yes Man -leffan suurimmaksi osaksi Zooeyn takia, ja yllätyin kuinka paljon loppujen lopuksi tykästyinkin elokuvaan. Zooey vieraili myös Weedsissa ja teki todella hauskan roolin hieman omituisena Andya vainoavana Katina. Nähtiinpä Zooey myös scifi-trilleri The Happeningissa, joka ei kyllä leffana onnistunut aivan niin hyvin kuin olisin toivonut. Ehdoton suosikkini Zooeyn rooleista on kuitenkin (500) Days of Summer -elokuvassa (ei varmaan ollut kovinkaan suuri yllätys? ;D).

Zoeeyn laulajana tutustuin oikeastaan vasta ihan hiljattain. Ensimmäisen kerran taisin kuulla Zooeyn laulavan Yes Man -leffassa, mutta en tuolloin muistaakseni tiennyt että nainen harrastaa laulamista ihan tosissaankin; ajattelin että laulukohtaus oli vain roolin tuoma pakollinen paha. (500) Days of Summer -leffan myötä tutustuin sitten lähemmin Zooeyn She & Him -yhtyeeseen, jonka versio The Smithsin Please, please, please let me get what I want -biisistä löytyy elokuvan soundtrackilta. En kuitenkaan ole kuunnellut yhtyeen omia levyjä vielä kovinkaan montaa kertaa, jostain syystä minulla näköjään kestää hetken ennen kuin alan tykästymään yhtyeen musiikkiin. Loppujen lopuksi kuitenkin pidän Zooeyn erikoisesta lauluäänestä ja yhtyeen biisit saavat hyvälle tuulelle :)

Lopuksi vielä kuvakollaasi johon törmäsin Zooeyn kuvia selaillessani. Olin jo aikaisemmin kyllä itse pistänyt merkille että Zooey ja Katy Perry näyttävät häkellyttävän paljon toisiltaan, mutta tähän kollaasiin oli läntätty vielä yksi ihana nainen, Anna Friel. Ja kieltämättä, nyt kun tuota kuvaa katsoo niin kyllä noiden kolmen ulkonäöissä ja tyylissä on yhtäläisyyttä, vai mitä sanotte? Anna Friel on vähintäänkin yhtä suloinen kuin Zooey ♥

Kuka on kuka? Järjestyksessä Zooey, Katy ja Anna.

Kuvat on haalittu ympäri nettiä, viimeinen kuva starpulse.com.

Translation:

Zooey Deschanel is one of my favorite actresses. I admire her classic beauty and feminine style. I also like her singing voice which is quite unusual in my opinion. The last image has three beautiful women, Zooey, Katy Perry and Anna Friel, who look amazingly much alike!

 

♫: She & Him - Don't Look Back

TOP-5: Angelina Jolie

Tällä kertaa ajattelin listata suosikkileffani näyttelijän mukaan ja syyniin joutui Angelina Jolie, joka lukeutuu omiin suosikkinäyttelijättäriini. Jokin siinä naisessa viehättää, sillä vaikka ansioluettelosta löytyy kehnojakin elokuvia, salaperäinen Jolie-factor on saanut minut pitämään jollain tasolla lähes tulkoon kaikista näkemistäni Angien leffoista. Tietysti joukosta on noussut esiin selkeästi ne omat suosikit ja niitä tässä nyt sitten lähdetäänkin listaamaan!

5. Tomb Raider & Tomb Raider: The Cradle of Life

Tämä on nyt ehkä pientä fuskausta, mutta en vain pystynyt nyt päättämään kumpi Tomb Raider -leffoista on se parempi. Molemmissa on jotain mistä en pidä ja toisaalta molemmissa on elementtejä joista pidän paljonkin. Niinpä nämä kaksi elokuvaa ovat sitten jaetulla viidennellä sijalla. Jolie näyttelee badass toimintasankaritarta Lara Croftia, jonka täytyy molemmissa leffoissa taistella aikaa vastaan pelastaakseen maailman ilkeiltä miehiltä, jotka havittelevat voimakkaita muinaisia artifakteja. Ex-heilakin yleensä roikkuu mukana eikä heistä aina ota selvää ovatko hyviksiä vai pahiksia. Pidän erityisen paljon Joliesta silloin kun hän näyttelee kovia toimintasankarittaria, hän osaa vain todella hyvin näyttää sellaiselta mimmiltä kenelle ei kannata ryppyillä!

4. Gia

Neljännelle sijalla pääsee vuoden 1998 elokuva Gia, joka perustuu huippumalli Gia Carangin skandaalintäyteiseen elämään. Carangi nousi nopeasti kuuluisuuteen 1970-luvun loppupuolella, mutta huumeet lopulta pilasivat loistavan uran ja koituivat myös Gian kohtaloksi. Elokuva taisi olla yksi niistä jotka tekivät myös Angelinasta tunnetumman. Traagiset elämäntarinat jostain syystä kiinnostavat ja omalla tavallaan viehättävät minua ja siksi pidän tästäkin leffasta, enkä myöskään voisi kuvitella ketään parempaa Gian rooliin kuin Jolien.

3. The Bone Collector/Luunkerääjä

Ja koska rakastan kaikkea sarjamurhaajiin liittyvää (en valitettavasti osaa selittää mistä tämäkin viehtymys on peräisin...) on aika päivänselvää että tämä leffa kuuluu tähän viisikkoon. Jolie näyttelee nuorta poliisia Amelia Donaghyta, joka vedetään hieman vastoin tahtoaan mukaan tutkimaan erityisen sadistista murhien sarjaa. Hän joutuu/pääsee työskentelemään neliraajahalvauksen saaneen ex-poliisin Lincoln Rhymen (Denzel Washington) kanssa jotta seuraava murha saataisiin estettyä ja syyllinen napattua. Sarjamurhaajan jahtaamisen lisäksi sekä Lincolnilla että Amelialla on omat synkät salaisuutensa ja murheensa käsiteltävinä. Juoni on leffassa varsin kliseinen, mutta kuten sanottu, viehätykseni sarjamurhaajaleffoihin on sen verran vahva, että kliseisyyskään ei näköjään minua pahemmin haittaa. Jolie vetää roolin perustyylillä eikä mielestäni tarjoa mitään yllätyksiä, mutta ei myöskään aiheuta moitteita.

2. Changeling - Vaihdokas

Clint Eastwoodin ohjaama vuoden 2008 elokuva perustuu tositapahtumiin, joka tekee leffasta entistä koskettavamman ja sitäkin raivostuttavamman - hyvällä tavalla. Angelina Jolie tekee mielestäni myös yhden parhaimmista rooleistaan Christine Collinsina, hätää kärsivänä äitinä, jonka poika on kadonnut. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopun Los Angelesiin. Collins on työssä käyvä yksinhuoltajaäiti, jonka poika katoaa mysteerisesti eräänä päivänä. Jo alusta alkaen vaikuttaa siltä, että Los Angelesin poliisit eivät ota naista tosissaan tai syyttävät häntä pojan katoamisesta. Viisi kuukautta pojan katoamisen jälkeen Illinoisista löytyy kuitenkin tuntomerkkejä vastaava poika, joka väittää Christinen olevan äitinsä. Christine kuitenkin väittää kivenkovaa, ettei poika ole hänen poikansa, mutta kukaan ei usko häntä paitsi  pastori Briegleb (John Malkovich). Pelätessään skandaalia LAPD ja muut juridiset tasot haluavat haudata koko tapauksen ja yrittävät hiljentää Collinsin mm. sulkemalla hänet mielisairaalaan. Elokuva on todella hyvin tehty, mutta sen tapahtumat saivat minut välillä niin raivon partaalle että katsominen teki pahaa. Uskomatonta että tuollaista on ihan oikeasti tapahtunut!

1. Girl, Interrupted/Vuosi nuoruudestani

Yksi suosikkielokuvistani kautta aikojen. Angelina Jolie on upea karismaattisena sosiopaattina Lisa Rowena, tuota hahmoa ei voi kuin rakastaa. Elokuva perustaa Susanna Kaysenin samannimiseen kirjaan, jonka hän kirjoitti omista kokemuksistaan mielisairaalassa 1960-luvulla. Kuuleman mukaan leffaa on kuitenkin muutettu dramaattisemmaksi, itse en ole kirjaa lukenut, vaikka haluaisin kyllä. Suloinen Winona Ryder näyttelee Kaysenia, joka huomaa pian mielisairaalaan joutumisensa jälkeen joutuneensa niin monen muunkin tapaan Lisan pauloihin. Elokuva on hyvä kuvaus yhteisön odotuksista ja painostuksesta nuoren elämässä, kun itse ei tiedä kuka oikeastaan on tai mitä haluaa elämällään tehdä. Harva tietystikään oikeasti joutuu mielisairaalaan näistä syistä, mutta jokatapauksessa. Elokuvassa sydäntälämmittävää on myös ystävyyssuhteet jotka syntyvät osaston tyttöjen välille. Jolie voitti roolistaan myös parhaan sivuosanäyttelijättären Oscarin.

Jolie on mielestäni parhaimmillaan näytellessään hieman vinksahtaneita, ongelmallisia ja oman tiensä kulkija tyyppejä. Taitaa hän kyllä myös herkkienkin roolien tekemisen, mutta kaikille hänen rooleilleen yhteistä on vahvuus; Jolie haluaa selkeästi esittää naisia, jotka kaiken herkkyydenkin takana uskaltavat olla vahvoja. Tai kaiken vahvuudenkin takana uskaltavat olla herkkiä.

Löytyykö muita Angelina Joliesta tykkääviä? Mitkä ovat teidän suosikkileffanne Jolien tuotannosta? 

Translation:

This time I wanted to list my Top-5 Angelina Jolie films. I've always liked her work, even though when I really think about it, she really doesn't have that many seriously good films. There's some sort of unknown Jolie-factor at play that affects the way I feel about her movies, I think :D Anyways, I'd like to know what are your favorite films my her?

 

♫: LCD Soundsystem - All My Friends

Wonderland.

Pyydän taas anteeksi radiohiljaisuutta, joka tällä kertaa johtui kavereiden kesken tehdystä viikonloppureissusta Suomen Pariisiin eli Lahteen :D Hauskaa oli ja nyt on tosiaan palauduttu takaisin Suomen Ateenaan eli Jyväskylään. Pelkään vain pahoin että olen vilustunut, kurkku on pahaaenteilevän karhea. Kurjuuden kurjuus, sillä tänäkin viikonloppuna olisi kivaa tiedossa mikäli nyt en sairastu. No, olen varustautunut mielestäni melko hyvin panadolein, mustaherukkamehuin ja kurkkupastillien sekä vitamiinivalmisteiden kanssa - kyllä tämä tästä vielä selätetään!

Haluan myös uskoa että seuraavat kuvat auttavat taistelussa flunssaa vastaan. Törmäsin ihastuttaviin mustavalkokuviin, jotka on otettu The Vampire Diariesin Stefan Salvatorena tunnetusta Paul Wesleysta. Näitä kuvia kun katselee tulee väistämättä mieleen että Paulissa on kyllä jotain hyvin James Dean -maista, vai mitä olette mieltä? Tykkään - kovasti.

Kuvat vampire-diaries.net

♫: Ricky Martin - Livin' La Vida Loca

Cool Breeze Over The Mountains

Tänään television katsojia hemmoteltiin Point Break (suomeksi Myrskyn ratsastajat) elokuvalla (okei, se juuri alkoi, mutta oletan tietysti että kaikki ovat katsomassa sitä eivätkä ainakaan lukemassa tätä :D). Yhdeksänkymmentä luvun alussa ilmestynyttä elokuvaa tähdittää aivan ehdoton suosikki miesnäyttelijäni Keanu Reeves. Olen rakastanut tätä miestä niin kauan kuin voin muistaa ja Keanu on pitänyt paikkansa suosikkinani jo vuosia. Muistelen, että ensimmäinen elokuva, jossa herran näin oli DVD:ltä toimintaleffa Speed (1994). Olin tuolloin varmaan noin 8-vuotias. Sittemmin olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Keanun tähdittämät elokuvat sitten Bill & Ted's Excellent Adventure - pätkän. 

Keanu on muuten mies joka vain paranee vanhetessaan. Billin ja Tedin aikoihin Keanu oli ehkä jopa hieman liian baby face, ja nykyään kun katselee kuvia tuolta ajalta on vaikea taistella huvittunutta hymyä vastaan. Keanu on kuitenkin selkeästi aikuistunut, vai mitäpä sanotte näistä kuvista? ;)

Mikään helppo elämä ei Reevesillä ole ollut. Isä jätti perheen Keanun ollessa vain 2-vuotias, eikä isällä ja pojalla ole tiettävästi minkäänlaista suhdetta. Keanun isä on myös tuomittu huumeiden salakuljetuksesta. Keanun sisar Kim on myös sairastanut leukemiaa jo pitkään, ja Keanu on ihailtavasti tukenut sisartaan koko tämän sairauden ajan. Vuonna 1999 Reevesiä kohtasi varmasti elämänsä suurin tragedia, kun hänen silloinen tyttöystävänsä Jennifer Syme synnytti parin kuolleen tyttölapsen, ja melko pian tämän jälkeen Jennifer menehtyi itsekin auto-onnettomuudessa. Wikipedian mukaan Keanun paras ystävä oli näyttelijä River Phoenix, joka kuoli huumeisiin vain 23-vuotiaana vuonna 1993. On vain ihailtava kuinka Keanu on jaksanut kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen tehdä töitä ja ylipäänsä jatkaa elämäänsä luovuttamatta.

Monet ehdottomista suosikkielokuvistani on Keanu Reevesin leffoja, esimerkiksi Matrix -trilogia (♥), Constantine ja Bram Stokerin Dracula. Pidän myös erittäin paljon Keanun tähdittämistä romanttisista leffoista kuten Sweet November ja Talo järven rannalla. Tiedän että monet ovat sitä mieltä että Keanu näyttelee samalla ilmeellä kaikki elokuvat ja plaaplaaplaa, mutta omasta mielestäni mies on hyvä näyttelijä ja hän sopii moneen erilaiseen rooliin, niin toimintaan kuin komediaankin. Onpa hän näytellyt sarjamurhaajaakin varsin uskottavasti ! Ja kyllähän tätä miestä nyt kelpaa katsella ♥ Viime aikoina Keanu on tehnyt elokuvia suht verkkaiseen tahtiin, viimeisin ison luokan elokuva taisi olla The Day The Earth Stood Still. DVD:lle ilmestyi kuitenkin ihan tässä parin viime viikon sisään The Private Lives of Pippa Lee, jossa Keanulla taitaa kuitenkin olla vain sivurooli. Täytyy käydä vuokraamassa tämä leffa joku päivä :) Voisikin tässä jossain välissä (kunhan ehtisi !) pitää Keanu Reeves -leffaillan, omastakin hyllystä noita Reevesin leffoja löytyy aika monta.

Keanu on myös musiikkimiehiä ! Hän on soittanut bassoa yhtyeissä nimeltä Dogstar ja Becky, kumpikaan bändeistä ei kuitenkaan ole saavuttanut suurta mainetta. Sinänsä harmi, sillä ainakin tämä yksi Dogstarin biisi jonka Youtubettimesta löysin on aika hemmetin hyvä.

Kuvat Google.
♫: Dogstar - Enchanted

Beauté française.

On aivan pakko kuuluttaa rakkauteni erääseen ranskalaiseen näyttelijättäreen. Kyseessä on mm. Quentin Tarantinon Inglourious Basterds - elokuvasta tuttu Mélanie Laurent, johon rakastuinkin nähtyäni juuri kyseisen elokuvan. Tämä 27-vuotias ranskatar on paitsi upea näyttelijä, myös kadehdittavan kaunis. Mélanie näyttää juuri siltä, ettei hänen tarvitse aamuisin viettää aikaa kaunistautumiseen minuuttia kauempaa, kenties pieni sipaisu ripsiväriä ja poskille punaa - ja voilá! Katsokaapa vaikkapa pätkä tästä videosta, jossa Mélanie on täysin meikittä ! Ollapa itse yhtä luonnonkaunis... Viehätystä ei tietenkään yhtään vähennä ihanalta kuulostava ranskan kieli.

Loppuun vielä aivan mahtava video pätkä jossa behind the scenes matskua Elle -lehden kuvauksista. Mélanie on todella suloinen ja samalla erittäin rock ! Inspiroivaa.

Kuvat Google kuvahaku ja oman tietokoneen kuva-arkistot.

♫: Interpol - Specialist