Shine A Light

Varoitus!

Seuraava teksti sisältää hehkutusta.

Hävettää myöntää miten kauan tähänkin meni, mutta katsoin vihdoin ja viimein Martin Scorsesen ohjaaman Shine A Light konserttielokuvan rakkausyhtye Rolling Stonesista. Rolling Stonesista olen jo aiemmin blogin melko alkuvaiheissa kirjoitellut (se se vasta ihkutusteksti onkin :D) ja on kai sanomattakin selvää että Rollarit on ehdottomia lempibändejäni. Arvostan yhtyettä suuresti ja Shine A Lightin myötä arvostukseni vain kasvoi, mikäli se on edes mahdollista (näköjään on).

Konsertti on taltioitu New Yorkin legendaarisessa Beacon Theatressa vuonna 2006. Konsertin lisäksi tämä lähes kaksituntinen elokuva sisältää välissä arkistojen kätköistä kaivettuja haastattelunpätkiä, osa aivan Rollareiden alkuajoilta. Lavalla nähdään myös vierailevia tähtiä kun Christina Aguilera, Buddy Guy sekä Jack White osallistuvat muutamaan kappaleeseen. On uskomatonta minkälaisella energialla Rolling Stones esiintyy, ottaen huomioon että ikää alkaa jokaisella jäsenellä olla siellä 60 vuoden paikkeilla. Jaggerin duracell-pupumainen energia hänen hyppiessään, pomppiessaan, juostessaan ja hetkutellessaan on uskomatonta. Kaiken lisäksi hän saa sen näyttämään niin vaivattomalta, hyvä että edes hikeä pukkaa pintaan!

Upeinta tässä konserttitaltioinnissa oli nähdä kuinka yhtyeen jäsenet vilpittömästi nauttivat työstään. Itseänikin alkoi hymyilyttää kun kamera kuvasi kitaristi Keith Richardsia silmät ummessa ja autuas, nautiskeleva ja puhtaasti onnellinen hymy kasvoillaan soittamassa soitintaan. Mikään ei ole upeampaa kuin nähdä kuinka paljon muusikot todella nauttivat soittamisesta, ja etenkin yhtyeen kuten Rolling Stonesin tapauksessa kun uraa on takana useampi vuosikymmen.

Yllätyin kuinka hyvin Shine A Light onnistui taltioimaan yhtyeen energian. Uskon tosin että isolta screeniltä kunnon äänentoistolaitteiden kera konsertti välittyisi paremmin, mutta valitettavasti minun oli tyydyttävä ihan vain omaan telkkariin :) Parasta antia olivat ehdottomasti Richardsin laulama You Got The Silver, Sympathy for the Devil ja Brown Sugar ♥ Shine A Light sai minut toivomaan entistä enemmän että pääsisin vielä joskus todistamaan Rolling Stonesin energiaa ja puhdasta mahtavuutta livenä.

"I don't think on stage. I feel.

I don't count, I don't think, I don't...

You can't.

Once you get up there it's just who you are.

You're not thinking."

- Keith Richards

Translation:
Finally saw the Rolling Stones concert film by Martin Scorsese: Shine A Light. Best bits were seeing how sincerely Keith Richards loved playing, the amazing energy the band had on stage and the performances of You Got The Silver, Sympathy For The Devil and Brown Sugar ♥

♫: The Rolling Stones - Jumpin' Jack Flash

Reindeerspotting - Pako joulumaasta

Tiistai-iltana Jyväskylän yliopiston Kampus Kinon ovilla oli historiallisen pitkä kymmenien metrien jono, kun kiinnostuneet odottivat pääsyä katsomaan kohuttua suomalaista dokumenttia rovaniemeläisistä narkomaaneista. Itsekin liityin jonon jatkoksi muutaman kaverin kanssa ja kävimme siis katsomassa Reindeerspotting - Pako joulumaasta -dokkarin. En viitsi tänne laitella screencappeja kyseisestä elokuvasta, sillä herkimpiä ne saattaisivat järkyttää. Itselläni ei tehnyt fyysisesti pahaa katsoa kun valkokankaalla piikitettiin suoneen, mutta esimerkiksi yksi kavereistani joutui joka kerta kääntämään katseensa pois kun piikittämisen toimeenpidettä kuvattiin.

Reindeerspotting on siis totuudenmukainen kuvaus rovaniemeläisestä Janista, joka on koukussa huumeeseen nimeltä subutex. Subutexia käytetään vieroittamaan heroiiniriippuvaiset heposta, mutta dokumentissa Jani kertoo aloittaneensa subulla. Dokumentin on kuvannut ja ohjannut Joonas Neuvonen, joka kuului itsekin dokumentissa kuvattuun narkkaripiiriin. Kaikki elokuvan tapahtumat on kuvattu tavallisella käsikameralla, joten kuvanlaatu ei ole huippuluokkaa ja kuvan täriseminen ja heiluminen on tavallista, mutta ei onneks erityisen häiritsevää. Pääpiirteittään dokumentti etenee niin, että kuvataan Janin ja muiden narkkaajien elämää, kuinka he näpistelevät saadakseen rahaa huumeisiin. Poliisiratsioiden vuoksi jossain vaiheessa tilanne on se, että koko Rovaniemeltä ei löydy enää yhtään subutexia ja Janiakin odottaa vuoden vankeustuomio lukuisista rikkomuksista. Saatuaan rahaa onnistuneen murron tuloksena Jani päättää viimein lähteä Rovaniemeltä ja suuntaa Tukholman kautta Pariisiin, jossa odottaa lähes rajaton määrä subutexia, sillä Ranskassa valtio tarjoaa heroiiniriippuvaisille ilmaisen subutex lääkityksen. Nistit kuitenkin usein kauppaavat subut kadulla eteenpäin saadakseen rahaa kovempiin aineisiin.

Reindeerspotting on raadollinen kuvaus tosielämästä. Tunnustan itsekin elokuvaa katsoessani välillä unohtaneeni että kaikki tapahtumat ovat totta. Tunne oli todella hyinen kun tajuntaan sitten välillä iskikin tuo totuus dokumentin todellisuudesta. Dokumentissa Rovaniemi kuvataan varmastikin juuri sellaiseksi kuin se siellä asuville nuorille onkin; mitäänsanomaton, kuollut ja kylmä paikka, jossa ei todellakaan ole mitään tekemistä. Jani kertoo kuinka kaikki, hän itse mukaanlukien, unelmoi Rovaniemeltä pois pääsystä, mutta lähtö ei rahattomana ja velkaisena ole helppoa. Huumeidenkäyttö on siis varmasti monelle tapa päästä edes jollain tasolla pois tuosta masentavasta kotikaupungistaan. Oli surullista katsoa kuinka päähenkilö-Janikin puhui useaan otteeseen unelmistaan - pienestä omakotitalosta, pellosta, vaimosta ja lapsista - mutta oli kuitenkin kykenemätön vastustamaan riippuvuuttaan, ja täten jatkoi elämänsä tuhoamista. Värisyttävää oli myös nähdä kuinka laiha Jani oli, pelkkä luuranko. Kaikesta huolimatta katsoja tunsi sympatiaa Jania kohtaan, ainakin minusta oli ihana nähdä kuinka hän pääsi toteuttamaan edes yhden unelmistaan, eli matkustaa maailmalla. Ruotsi, Ranska, Espanja jne.

Syyskuun alussa uutisotsikot kertoivat että Reindeerspotting -elokuvan päähenkilö Jani oli kuollut Kambodzassa. Uutisten mukaan Janin ruumis oli virunut tunnistamattomana Kambodzan viranomaisten huostassa jo pari kuukautta. Helsingin Sanomien uutisartikkelin mukaan Rovaniemen poliisi tietää Janin kuolinsyyn, mutta sitä ei lyhyessä artikkelissa kerrota, eikä rikoksenkaan mahdollisuutta ole kokonaan poissuljettu. Tieto päähenkilön kuolemasta toi dokumentin katsomiseen tietysti oman lisänsä, oli jollain tavalla melko surrealistista katsoa Janin elämää ja tietää samalla että hän on kuollut, surullista.

Suosittelen elokuvaa ihan oikeasti kaikille, vaikka tekisikin pahaa katsoa. Dokumentin valistusarvoa ei voi kieltää. Reindeerspotting on surullinen ja koskettava dokumentti, joka kuitenkin tarjoaa tahatonta komiikkaa muutamassa kohdassa. Se on tarina saavuttamattomista unelmista ja tuhoutuneista elämistä. Kun elokuva loppui tiistai-iltana Kampus Kinossa, paikalta poistui yllättävän hiljainen ihmismassa.

Kuva: Google.

♫: M83 - Kim & Jessie