Elän vieläkin BLACK SWANin jälkimainingeissa, sillä kyseinen elokuva herätti kasvavan kiinnostuksen balettiin ja kyseistä taiteenmuotoa sisältäviin elokuviin. Haalin käsiini kourallisen balettiaiheisia elokuvia kuten BILLY ELLIOT, CENTER STAGE, CENTER STAGE 2: TURN IT UP ja RUDY & MARGOT. Viimeksi mainittu kertoo balleriina Dame Margot Fonteynista (mainitaan muuten Black Swanissakin ;D), erittäin hyvä filmatisointi, vaikka ei kuulemma aivan totuudenmukainen. Billy Elliot sai nieleskelemään kyyneliä, kun taas kaksi Center Stage elokuvaa edustavat paljon kevyempää viihdettä. Näiden lisäksi hankin myös 2 Oscariakin voittaneen, vuonna 1948 tehdyn THE RED SHOES elokuvan, josta aion nyt siis hieman tarkemmin kertoa.
Elokuva kertoo nuoresta balettitanssija Victoria 'Vicky' Pagesta (Moira Shearer), jonka suurin unelma on tulla prima balleriinaksi. Unelma on askeleen lähempänä kun kuuluisa ja karismaattinen balettiryhmän ohjaaja Boris Lermontov (Anton Walbrook) ottaa Vickyn mukaan Pariisiin ja antaa hänelle lopulta pääosan uudessa Hans Christian Andersenin satuun pohjautuvassa baletissaan The Red Shoes. Baletti kertoo tytöstä, joka haluaa tanssia punaisilla kengillään, mutta laitettuaan kengät jalkaansa ne eivät annakaan hänen lopettaa, vaan tyttö joutuu tanssimaan yöt ja päivät lepäämättä. Lermontovin ryhmässä on myös toinen uusi tulokas, nuori kunnianhimoinen säveltäjä Julian Craster (Marius Goring) ja eipä aikaakaan kun Vicky ja Julian rakastuvat toisiinsa. Ainoa ongelma on Lermontov, joka on erittäin omistushaluinen Vickystä eikä toivoisi tämän keskittyvän mihinkään muuhun kuin tanssimiseen. Vickyn on päätettävä kumpi on hänelle tärkeämpää: tanssi vai Julianin rakkaus.
Ensimmäinen huomio mikä elokuvasta tuli mieleen sen loputtua oli se, kuinka paljon Black Swan itseasiassa muistuttaa The Red Shoesia. Molemmissa elokuvissa pääosanaisen oikea elämä alkaa löytää yhtymäkohtia heidän tanssimastaan baletista, mikä johtaa väistämättä traagiseen lopputulokseen. On myönnettävä etten pahemmin katso tällaisia vanhoja klassikoita, vaikka ne usein loppujen lopuksi yllättävätkin positiivisesti. The Red Shoes oli vanhanaikaisuudestaan huolimatta kiehtova ja piti otteessaan loppuun saakka. Elokuva sisältää lähes viisitoistaminuuttisen tanssikohtauksen, joka oli todella hienosti toteutettu - vaikkakin sai ihmettelemään ettei oikealla teatterin lavalla onnistuisi ihan noin ainakaan katsojia ajatellen :D Moira Shearer oli ihan oikeasti balettitanssija eikä varsinaisesti näyttelijä, joten tanssi on kaunista eikä näyttelykään mitenkään kehnoa ollut :)
Kaiken kaikkiaan erittäin hieno elokuva, kannattaa ehdottomasti katsoa.
Translation:
I've been very into ballet ever since I saw the Black Swan, and therefore I had to get my hands on this classic film from 1948, The Red Shoes. I rarely watch old classics, although when I do they usually end up being surprisingly good. The Red Shoes was no exception, I really liked it a lot. It's about a young ballet dancer, played by Moira Shearer, who is torn between the man she loves and her pursuit to become a prima ballerina. It was funny to notice how much Black Swan actually resembles this film! Definitely one to watch :)
Yksi suosikkielokuvistani ja se 15min tanssikohtaus yksi suosikkikohtauksiani. Ja juu eipä sen ole tarkotuskaan olla todellisen tuntunen vaan nimenomaan sen naisen päässä tapahtuva.
VastaaPoistaPitää kyllä tsekata! :)
VastaaPoistaTämä on todella upea elokuva. Näin tämän joitain vuosia sitten Helsingissä Orionissa ja se teki valtavan vaikutuksen. Hieno leffa, kaikin puolin.
VastaaPoistaEugen, juu niin mä sit päättelinkin että taitaapi tapahtua naisen pään sisällä. Mut hienosti toteutettu kohtaus kyllä!
VastaaPoistabubble, kannattaa ehdottomasti! :)
Anzi, yllättää miten vähän tässä elokuvassa oikeastaan näkyy tuo aika, kuitenkin yli 60 vuotta vanha tekele. Tykkäsin kyllä tosiaan kovin :)