Ihana Zooey Deschanel twiittasi eilen hänen ja vähintään yhtä ihanan Joseph Gordon-Levittin tekemän duettovideon fanien iloksi! Kyseessä on kaksikon versio Nancy Wilsonin alkuperäisestä kappaleesta What Are You Doing New Year's Eve?
Toivottelenkin jo tässä samalla sitten kaikille lukijoilleni
No niin viimeinen osa trailerikatsausta! Huh, kylläpäs näitä löytyikin paljon...Part 1 täällä ja Part 2 täällä.
UNDERWORLD AWAKENING
Iih! Mä tykkään tosi paljon Underworld -leffoista (paitsi siitä Rise of the Lycans leffasta en niinkään pitänyt) ja odotan ihan innolla tätä uusinta leffaa. Ihanaa että Kate Beckinsale on taas mukana. Tämä lukeutuu niihin leffoihin jotka on sitten pakko käydä katsomassa elokuvateatterissa.
A DANGEROUS METHOD
Mua on aina kiinnostanut psykologia ja tämä leffa vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta psykologiselta draamalta. Kertoohan tämä sentään psykologian merkkihenkilöistä Carl Jungista ja Sigmund Freudista, tosin en sitten tiedä kyllä tarinan todenmukaisuudesta...
J. EDGAR
Leonardo DiCaprio on kyllä noussut yhdeksi suosikkinäyttelijäkseni muutaman edellisen elokuvansa ansiosta ja siksipä tämäkin elokuva on nähtävä. Leffa siis kertoo FBI:n johtajasta J. Edgar Hooverista. Sanaa "mielenkiintoinen" on tullut toistettua näiden trailereiden kanssa jo aika paljon mutta no niin, mielenkiintoisiltahan nämä kaikki vaikuttavat!
LIKE CRAZY
Lisätään vähän romantiikkaa joukkoon. Like Crazy vaikuttaa ihanalta indietyyliseltä rakkausdraamalta jossa rakastavaiset erottaa ilkeä byrokratia. Awws.
THE RAVEN
Pakko. Nähdä. Koska: John Cusack, sarjamurhaaja, synkkä tyyli ja vanhan ajan lavastukset.
WAR HORSE
Viimeisenä vielä taattu itkuleffa. Näin tämän Steven Spielbergin elokuvan trailerin ekan kerran kun kävin katsomassa REAL STEELin ja jouduin nieleskelemään kyyneliä aika olan takaa. Tämä on siis ehdottomasti sellainen elokuva jota EI käydä katsomassa elokuvateatterissa (koska olisi noloa vollottaa hysteeristä huutoitkua) vaan tämä katsotaan suosiolla yksin kotona dvd:ltä.
Okei, olin ihan paniikissa kun katsoin ton trailerin, joten loppupeleissä voi olla etten uskalla katsoa koko elokuvaa ollenkaan. Haluaisin kyllä nähdä, vaikuttaa siistiltä!
ANGELS CREST
Terminator: Sarah Connorin aikakirjat -tv-sarjasta tuttu Thomas Dekker tähdittää draamaa, jossa nuori isä hävittää poikansa. Vaikuttaa todella mielenkiintoiselta trailerin perusteella.
SHAME
Raketin lailla suureen suosioon noussut Michael Fassbender tähdittää draamaa miehestä ja tämän siskosta (Carey Mulligan), joilla on hankala menneisyys. Traileri sai ainakin minut kiinnostumaan elokuvasta, ja palkintoehdokkuuksiakin (ja palkintojakin) on tainnut leffa jo kahmia jonkun verran.
THE AMAZING SPIDERMAN
Musta on hieman hassua että Spiderman leffoja herätellään uudestaan henkiin, vaikka niistä uusistakaan versioista ei ole kulunut kovinkaan kauan. No, jokatapauksessa, traileri näyttää hyvältä ja mun mielestä Andrew Garfield hakkaa jonkun Tobey Maguiren mennen tullen.
THE AVENGERS
Joss Whedonin ohjaamasta ja käsikirjoittamasta Avengers -elokuvasta on saatu maistiaisia jo pidemmän aikaa kun yksittäiset supersankarit kuten Iron Man, Thor ja Captain America ovat seikkailleet omissa elokuvissaan. Pian se on kuitenkin täällä, elokuva joka tuo nuo ja monet muut supersankarit yhteen! Jee!
SNOW WHITE AND THE HUNTSMAN
Red Riding Hood taisi aloittaa tämän suuntauksen jossa vanhat sadut saavat uudenlaisen käsittelyn, nyt vuorossa Lumikki. Itse en tykännyt tuosta Red Riding Hoodista yhtään, mutta tämä näyttää jo hieman paremmalta. Suurin syy miksi haluan tämän katsoa on kyllä Charlize Theronin näyttelemä paha kuningatar, oi että näyttää niin siistiltä! :D
Kattelin tuossa iTunes Movie Trailers sivuilla taas että aika paljon mielenkiintoisia leffoja tulossa, joten ajattelin tehdä jälleen tämmöisen katsauksen niihin mua eniten innostaviin ja kiinnostaviin trailereihin :)
THE DARK KNIGHT RISES
En. Malta. Odottaa. Tätä. Mun on pakko myöntää että tää toinen, pidempi traileri on ehkä ihan pikkasen lame, olisin odottanut jotain räjähtävämpää. Mutta uskon ja luotan silti Nolaniin että itse elokuva on sitten hyvä ja viihdyttävä. Tässä on kyllä ihan mieletön casti, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Tom Hardy ja tietysti perus-Batman jengi eli Christian Bale, Michael Cane ja Gary Oldman!
WRATH OF THE TITANS
Jatkoa vuoden 2010 CLASH OF THE TITANS elokuvalle! Traileri vaikuttaa hienolta, mutta niin tosin vaikutti tuon ensimmäisen osan trailerikin, mutta petyin hieman itse elokuvaan. Saas nähdä miten käy kakkososan kanssa...Pääosassa nähdään edelleen AVATAR-elokuvastakin tuttu Sam Worthington.
THE IRON LADY
Meryl Streepin tähdittämä kuvaus Britannian entisestä pääministeristä Margaret Thatcherista. Streepille on vissiin povattu Oscar-ehdokkuutta roolistaan ja ainakin trailerin perusteella näyttää kyllä kiehtovalta elokuvalta muutenkin.
MEN IN BLACK 3
Ahahaa :D Men In Black oli vuonna 1997 aika kova sana minun ja pikkuveljeni mielestä. Katsoimme kyseisen leffan aika hiton monta kertaa. Ja nyt tuo 8-vuotias Jenni herää taas innostuneena eloon kun leffasarjaan on tulossa kolmas osa, wohoo! Kieltämättä elokuva vaikuttaa ehkä hitusen väkisin väännetyltä, mutta hei, siinä on Will Smith ja Tommy Lee Jones taas ufoja jahtaavina agentteina, pakkohan se on nähdä!
GONE
Sarjamurhaaja-trilleri. I'm watching it. En pahemmin vieläkään välitä Amanda Seyfriedistä, mutta eiköhän tuota nyt katso tässäkin leffassa (tuntuuko kenestäkään muusta että kyseinen naikkonen on about jokatoisessa leffassa tällä hetkellä...). Huomasin tossa kun katsoin trailerin toisen kerran että hitto vie, leffassahan taitaa vilahtaa myös ihana Katherine Moennig poliisina/etsivänä! Yksi lisäsyy katsastaa leffa siis.
THE DARKEST HOUR
Kiinnostuin tästä elokuvasta lähinnä siinä näyttelevän ihanan ruotsalaisen Joel Kinnamanin takia, mutta kyllähän leffa näyttää ihan jännältä itsekin. Vaikka onhan näitä alien invasion leffoja viime aikoina ollut jonkun verran eivätkä ne ole kyllä pahemmin vakuuttaneet. Silti, pakko nähdä tämä ihan vain jo Kinnamanin takia (vaikkakaan häntä ei vissiin ainakaan liikaa leffassa ole...).
Ja koska näitä tuli niin helvetin monta listattua niin päätin jakaa trailerishown kolmeen osaan. Lisää siis luvassa vielä tällä viikolla! Stay tuned.
Pohdin pitkään onko Lars Von Trierin käsikirjoittama ja ohjaama MELANCHOLIA elokuva sellainen, jonka haluan edes nähdä. Olin lukenut ylistäviä ja hämmentyneitä arvosteluja, mutta huolenaiheeni ei suinkaan ollut se, onko elokuva hyvä vai huono, eli onko se katsomisen arvoinen. Sen sijaan huolenaiheeni oli se, että aiheuttaako se minulle niin hirveän ahdistuksen että se lähentelee paniikkia. Näitä on nimittäin taas viime aikoina ollut ihan ilman niitä lisääviä leffojakin. Tiedätte ehkä sanonnan "curiousity killed the cat". No, uteliaisuuteni vei jälleen voiton ja nyt joudun ehkä kärsimään sen seurauksista.
Melancholia on eräänlainen luonteenpiirre joillain ihmisillä. Tässä elokuvassa Melancholia on myös jättiläisplaneetta, joka lähestyy Maata. Elokuva kerrotaan kahdessa osassa. Ensimmäisessä osassa fokus on Justinessa (Kirsten Dunst), joka on juuri mennyt naimisiin komean ja rakastavan Michaelin (Alexander Skarsgård) kanssa. Justine on kuitenkin taipuvainen melankoliaan ja masennukseen, hän on yksi niistä raivostuttavista ihmisistä, jotka pilaavat aina kaiken hyvän mikä heidän tielleen sattuu. Häiden vastaanotto pidetään Justinen siskon Clairen (Charlotte Gainsbourg) ja tämän ökyrikkaan aviomiehen Johnin (Kiefer Sutherland) naurettavan suuressa kartanossa. Justine koittaa pitää yllä iloista ja onnellista naamaria, mutta aivan kuten planeetta Melancholia lähenee Maata, saa Justinen sisäinen melankolia hänestä kiinni...
Elokuvan toisessa osassa valokeilaan astuu vuorostaan sisko Claire, joka pelkää kuollakseen lähestyvää Melancholiaa. Aviomies John rauhoittelee parhaansa mukaan ja vakuuttelee, että planeetta on ystävällinen ja vain ohittaa Maan. Näin käykin, mutta kun tapahtumat saavat yllättävän käänteen, joutuvat kaikki kohtaamaan lähestyvän tuhon omalla tavallaan. Kuinka suhtautua asiaan, jota ei voi paeta? Justine on kylmän rauhallinen, sillä hänellä ei ole juurikaan mitään hävittävää, kun taas Claire joutuu kamppailemaan pelkonsa ja paniikkinsa kanssa yksin...
Elokuvan edetessä loppua kohti Justinesta tulee tavallaan Melancholia -planeetan ruumiillistuma. Hän näkee asian niin kuin se on, ilman inhimillisiä tunteiluja ja kaunisteluja. Pystyin monessa kohdassa samaistumaan Clairen lausumaan "Sometimes I hate you so much Justine", sillä Justine on ehkä yksi rasittavimmista ja ärsyttävimmistä elokuvahahmoista ikinä. Tiedän, että ihan oikeasti on olemassa sairaita ihmisiä jotka käyttäytyvät monin samoin tavoin kuin elokuvan Justine, mutta en vain voi sille mitään että verenpaineeni kohoaa kun näen kuinka ihminen tieten tahtoen käyttäytyy typerästi ja pilaa aivan kaiken. Claire onkin Justinen täydellinen vastakohta. Hän yrittää auttaa siskoaan parhaansa mukaan, mutta antaa itselleen luvan myös vihata tätä (ja sanoa sen tälle!). Hän edustaa elokuvassa tavallista ihmistä suhtautumisellaan tulevaan katastrofiin. Pystyin samaistumaan Claireen hänen pelossaan ja ahdistuksessaan, pystyin lähestulkoon tuntemaan saman mitä hän tunsi. Tästä päästäänkin sopivasti alussa mainitsemaani ahdistuksen tunteeseen, jonka elokuva mahdollisesti aiheuttaa.
Kuolemanpelko on aika suuri teema Melancholiassa, ja koska periaatteessa elokuvan tapahtumat voivat jonain päivänä olla tosielämää, tekee se elokuvasta todella todentuntuisen, ja täten siis äärimmäisen ahdistavan. Todentuntuisuutta lisää omalta osaltaan myös se, että kyseessä ei ole mikään perusamerikkalainen katastrofielokuva jossa Valkoisessa talossa käy kuhina kun presidentti ja militari-ihmiset koittavat keksiä tavan estää maapallon tuho. Elokuvassa ei nähdä armageddoneista ja deepimpacteista tuttuja kliseitä, joissa kuvataan koko kansakunnan paniikkia tukkiutuneilla moottoriteillä ja hyvästejä jättäviä perheitä, vaan tässä elokuvassa kuvataan tasan tätä yhtä hieman häiriintynyttä perhettä joka on eristyksissä muista ihmisistä. Tunnelma on lähestulkoon sellainen, ettei koko maailmassa edes ole muita ihmisiä jäljellä kuin he.
Elokuva aiheutti minussa ahdistusta, mutta ahdistus oli pienempi kuin mitä odotin (eli siis pelkäsin). Toisaalta tämä elokuva on myös sellainen, joka jää kummittelemaan mielen syvimpiin syövereihin, enkä siis uskalla vielä ollenkaan poislaskea sitä mahdollisuutta, että jonain yönä herään tuskan hikeen kun näen painajaista Maata kohti lähestyvästä planeetasta.
Kenelle suosittelisin? En todellakaan suosittele elokuvaa ihmisille, jotka ahdistuvat (ja panikoituvat) helposti katastrofielokuvista, maailmanlopusta ja kuolemasta (eli en suosittelisi tätä itselleni :D), mutta toisaalta, jos on valmis hyppäämän omalle epämukavuusalueelle ja mahdollisesti kärsimään muutamista painajaisista elokuvan jälkeen, sanoisin että Melancholia on kuitenkin katsomisen arvoinen elokuva. Hieman tylsähköä alkua lukuunottamatta elokuva on hyvin kerrottu ja kauniisti kuvattu. Se on sanalla sanoen melkoisen vaikuttava. Elokuvan jälkeen tuntuu omituiselta jatkaa omaa elämää normaaliin tapaan.
Vielä ehtii hyvin mukaan vuoden viimeiseen Movie Monday -haasteeseen, jossa tietysti tiedustellaan kuluneen vuoden parhaita pätkiä. Vaikka onhan vuotta 2011 vielä hieman jäljellä, ja pari ensi-iltaakin taitaa vielä ehtiä tulla ennen kuin päästään vuoteen 2012. Itse en ehdi varmaankaan leffateattereihin enää tänä vuonna, joten tässä nyt sitten oma listani! :)
5. PRIEST
Tämä leffa ei kovin monia tainnut lämmittää, mutta minuun se upposi täysin! Lisää meikäläisen mielipidettä leffasta voipi lukea täältä.
4. REAL STEEL
Tämä leffa yllätti itsenikin aivan täysin. Menin katsomaan odottaen jotain Transformers-mättöä, ja kävelin teatterista ulos adrenaliinia tihkuen ja kyyneleet silmissä. Ihan huippu! Tästäkin leffasta lisää täällä.
3. LA PIEL QUE HABITO / IHO JOSSA ELÄN
Taattua laatua Pedro Almodóvarilta. Ihanan sairas ja kieroutunut. Lisää täällä.
2. DRIVE
Jos ykkössija ei olisi ihan pikkiriikkistä fuskausta, niin tämä olisi varmasti keikkunut sillä sijalla. En alunperin meinannut edes käydä katsomassa koko leffaa, nyt en voi käsittää miksi. Aivan mieletön mindblower. Tämä on muistaakseni tulossa Jyväskylän yliopiston Kampus Kinoon keväällä, pakko käydä katsomassa uudestaan ♥ Hehkutusta lisää taas täällä.
1. BLACK SWAN
Niin, tämä kohtahan on siinä mielessä pienen pientä fuskausta, että Black Swanin tuotantovuosihan on 2010 ja virallinen ensi-ilta jenkeissä taisi olla vielä vuoden 2010 puolella. Suomessa elokuvateatteri ensi-illan leffa sai tosin vasta tämän vuoden puolella, joten siksi se on mielestäni oikeutettu olemaan tällä listalla! Tuskin tarvitsee kuitenkaan perustella muuten miksi Black Swan on mielestäni paras...Olen saattanut muutamaan otteeseen hehkuttaa kyseistä leffaa niin täällä kuin blogimaailman ulkopuolellakin (terkkuja vain kaikille kavereille jotka on joutunut kuuntelemaan fanitusta :D).
YLE Teemalta loppui juuri Scott Smithin ohjaama FALLING ANGELS (Langenneet enkelit). Onneksi satuin tutkimaan aiemmin päivällä illan ohjelma tarjontaa, sillä muuten olisi varmasti mennyt ohi tällainen mielenkiintoinen draama. Kiinnostuin elokuvan kuvauksen jälkeen eniten siitä, että elokuvassa yhtä päärooleista näyttelee yksi suosikkinäyttelijättäristäni, Katharine Isabelle. Harmittaa että tämä kanadalainen näyttelijätär ei ole oikein noussut suuren yleisön suosioon tai tietoisuuteen, ja elokuvaroolitkin ovat olleet vähäisiä. Ansiolistan täyttää enimmäkseen lukuisat televisiosarja piipahdukset. Katharine on varmaan tunnetuin GINGER SNAPS -trilogiasta, jonka kyllä suosittelen tsekkaamaan!
Falling Angels sijoittuu 1960-luvun loppuun ja kertoo jokseenkin häiriintyneestä perheestä ja sen kolmesta tyttärestä, jotka kukin tahollaan kamppailevat aikuistumisen kanssa. Elämä ei ole ollut helppoa tyranni-isän (ihana Callum Keith Rennie) ja menneisyyden piinaaman, alkoholisoituneen äidin (Miranda Richardson) hoivissa, ja etenkin Loulla (Katharine Isabelle) on hankalaa antaa anteeksi lapsena kokemiaan vääryyksiä. Siskoksista vanhin, Norma (Monté Gagné) tuntee olevansa vastuussa koko perheestä ja samalla hän pitää kiinni perheen vaietusta salaisuudesta, jota kolmas sisar Sandy (Kristin Adams) ei edes tiedä. Sandy tuntuu elävän irrallisempaa elämää ahdistavasta perheestään ja tapailee vanhempaa miestä, jonka uskoo tarjoavan hänelle paremman elämän. Elokuva on koskettava draama perheen vaikeuksista ja lopulta niiden ylittämisestä ja perheen yhteen palaamisesta.
Elokuva muistutti mielestäni hieman Sofia CoppolanVIRGIN SUICIDESia ja Sam MendesinAMERICAN BEAUTYa. Tunnelma on viipyilevä ja unenomainen, ja jokainen perheenjäsen sisimmässään toivoo, että pääsisi jonnekin kauas pois. Elokuva oli todella vangitseva ja koskettava, ja pidin siitä paljon. Onneksi en missannut tätä! Suosittelen lämpimästi.
