Gimme head with hair, long beautiful hair!

Ei, en ajatellut kirjoittaa omista hiuksistani tai oikeastaan muidenkaan vaan otsikko viittaa (jotkut ehkä tunnistavatkin?) musikaaliin vuodelta 1979. Kyseessähän on tietysti 60-luvun Amerikkaan ja hippielämään sijoittuva kulttiklassikko HAIR. Ja kyllähän sitä tukkaa tässä musikaalissa riittää.

Hair kertoo maaseudulta New Yorkin sykkeeseen saapuvasta Claudesta (John Savage) joka tutustuu Berger -nimisen nuoren hipin (Treat Williams) jengiin. Tämä iloisten hippien joukko viettää aikansa tanssien ja laulaen Central Parkissa, levittäen tietysti rauhan ja rakkauden sanomaa aikana, jolloin Vietnamin sota vie monet nuoret miehet rintamalle. Sinne myös Claude on matkalla, mutta ennen armeijaan menoaan hän viettää muutaman päivän tässä hippilaumassa ja yrittäen luoda yhteyden rakastamaansa naiseen Sheilaan (Beverly D'Angelo). Kun Claude sitten viimein joutuu armeijaan, yrittää Berger vielä viimeisen kerran saattaa rakastavaiset yhteen uhkarohkean suunnitelman voimin, joka päättyy traagisesti, joskin katsojalle ennalta-arvattavasti.

Everwoodin tohtori Brownin nuoruusvuodet?

Hair on happoinen hallusinaatiotrippi, kuten hippihenkeen kuuluukin. Myös Vietnam-kriittisyys näkyy ja kuuluu. Valitettavasti mulle ei ainakaan nuo biisit jääneet kovinkaan hyvin mieleen, paitsi ehkä nimikkobiisi Hair josta otsikkokin on lainattu. Musikaalin loppu oli ennalta-arvatta, mutta se ei ainakaan omalla kohdallani yhtään vähentänyt sen julmaa ironiaa ("kuten riippuvaisuuteni sinusta, Kronk" Täysin asiaan liittymättömästi lainaus Keisarin Uusista Kuvioista, koska tuo nyt vaan kuuluu tuon julman ironian jatkoksi :D) ja surullisuutta. Lopusta tuli itseasiassa hieman mieleen eräs toinen elokuva, Poika raidallisessa pyjamassa, jonka loppu jäi myös kummittelemaan mieleen samalla tavalla. Olen tyytyväinen että sain viimein katsottua tämän klassikon, mutta ei se silti omien suosikkimusikaalien joukkoon päässyt.

Translation:

I finally saw the film version of the cult musical Hair, starring John Savage, Treat Williams and Beverly D'Angelo. I'm glad I watched it but honestly, it didn't make it into my top 5 favorite musicals. Nevertheless, I think if you're into musicals then you ought to see this. And the ending's quite sad.