Leffavinkki: Control

Viime torstaina sain viimein aikaiseksi katsoa jo pitkään minua houkutelleen Control -elokuvan. Tuleeko yllätyksenä kun kerron, että elokuva liittyy olennaisesti musiikkiin ja kertookin yhden lempiyhtyeeni laulajasta, eli Joy Divisionin Ian Curtisista? :) Didn't think so. Odotukset elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä aika suuret, mitä koitan kovasti aina välttää sillä useimmiten tuppaa käymään sitten niin, että elokuva ei millään kohtaa täysin niitä huimia ennakko-odotuksia vaikka olisikin varsin kelpo filmi. Tällä kertaa kuitenkin voin kertoa, että leffa todellakin täytti odotukseni, oli nimittäin todella hyvä. No, minä nyt olin myyty jo oikeastaan vain sen takia että leffassa tietysti soi paljon mahtavia Joy Divisionin biisejä :D

 Elokuva tosiaan kertoi Ian Curtisin lyhyen elämän tarinan; kuinka hänestä tuli Joy Division -yhtyeen tunnistettava laulaja, hänen sotkuisen rakkauselämänsä yksityiskohdat ja kuinka sekä yksityiselämän että bändin menestyksen tuomat paineet yhdistettynä epilepsian tuomaan rasitukseen viimein nujersivat tämän nuoren lahjakkaan miehen. Curtisia elokuvassa näytteli erittäin uskottavasti Sam Riley, Curtisin vaimon roolissa nähtiin Samantha Morton ja rakastajattaren roolissa loisti Alexandra Maria Lara. Voimakkaitten näyttelijäsuoritusten lisäksi elokuvaan toi kivan säväyksen kokonaan mustavalkoinen toteutus.

Kuvat: BBC

Voin kyllä suositella leffaa kaikille Joy Division/Ian Curtis -faneille tai vähäänkään kiinnostuneille. Veikkaisin että tämä leffa tulee joskus vielä löytymään omasta DVD-hyllystäni, sen verran kolahti.

Katsoin eilen myös leffan nimeltä Tracey, mutta se oli kyllä oikeesti aika tosi huono. Pääosassa paljon kehuttu Ellen Page, joka toki veti ihan hyvin, mutta leffa oli muuten ärsyttävän tekotaiteellinen. Leffa kertoi siis 15-vuotiaasta Traceysta, jonka pikkuveli on kadonnut ja tyttö lähtee veljeä etsimään. Leffassa jotenkin hassusti mielestäni hypittiin menneeseen aikaan ja taas nykyisyyteen ja toistettiin kohtauksia. Myös tapa, jolla leffa oli leikattu pieniin ruutuihin oli melkoisen rasittavaa katsottavaa kun ei oikein tiennyt mihinkään pieneen ruutuun sitä olisi keskittymisensä kohdistanut. Loppu oli kyllä ihan hyvä, kun sitten hieman selvisi mitä olikaan tapahtunut ennen elokuvan ns. alkua.

♫: Joy Division - Disorder

High Violet

Nyt se on melkein täällä! Nimittäin The Nationalin uusi High Violet albumi, jota ainakin minä olen odottanut kuin kuuta nousevaa viimeisen kuukauden. No, siitä lähtien kun kuuntelin ensimmäisen kerran edeltäjänsä Boxerin ja sain tietää että uusikin levy on tulossa. Olen menettänyt sydämeni aivan täydellisesti Nationalille, ja suureksi surukseni olen nyt joutunut huomaamaan että olen missannut peräti KAKSI bändin Suomen keikkaa. Ensin vuonna 2008 Ruisrockin keikan ja sitten viime kesän Ankkarockin keikan. Julmaa! Rukoilenkin nyt keikkajumalilta että National tulisi uuden levyn kiertueen myötä takaisin Suomeen.

Mutta takaisin asiaan. Eli tuo uusi High Violet levy olisi nyt kuunneltavissa New York Timesin sivuilla! Itse levyä saadaan odottaa vielä muutama viikko (Levykauppa Äx ilmoittaa ilmestymispäiväksi 12.5.), mutta minulla ei ainakaan nyt itsekuri pitänyt niin että olisin odottanut levyn ensikuuntelua vielä sen muutaman viikon. Etenkin kun eräs kaveri oli imuttanut levyn jo koneelleen (aijai, en kyllä oikein hyväksy tämmöistä peliä!) ja tiedän kuinka paljon hän minua kiusaisi sitten niillä kommenteillaan siitä kuinka "järisyttävän mahtava levy se on!"

Täytyy sanoa että tää levy kuulostaa aivan mielettömän hyvältä kyllä! Bloodbuzz Ohio biisi on aika semmoista Boxer-kamaa, hyvin tunnistettavat rummut jotka vie biisiä eteenpäin. Muuten levy on kyllä mun mielestä suht erilainen Boxerista, mutta ei tosiaankaan mitenkään huonolla tavalla. Tässä on vain enemmän käytetty kaikkea muuta härpäkettä biiseissä, kun Boxer on mun mielestä todella semmoinen kitara- ja rumpupainotteinen levy. Mä kyllä tykkään, enkä jaksaisi millään odottaa et saan hakea oman levyni Äxästä vajaan kuukauden kuluttua <3

♫: The National - Bloodbuzz Ohio

Piipaa Piipaa, Järki lähtee!

Hei kesä on täällä! Tai no, jos kesä on sitä että välillä taivaalta leijailee muutamia lumihiutaleita, ja välillä saattaa tulla oikein kunnolla räntää ja muuta ikävää. Mutta niinä hetkinä jolloin taivas on kirkas ja aurinko paistaa, silloin on kesä! Sitä varten laitoinkin tänään iPodista Maj Karmaa soimaan, koska mulle kyseinen bändi tuo niin mieleen kesän <3 Henkilökohtainen kesäbiisini on myös Karman tekele, nimittäin biisi nimeltä Katutyttöjen laulu. Aijai kun tulee mielettömät kesäfiilikset <3

Toinen kesäbändi (omalla listallani ainakin) on myöskin suomalainen; nimittäin Zen Café. Pitikin tuossa viime viikolla kaivaa Kahvilan levyjä esiin ja nyt niitä onkin tullut luukutettua kiitettävän paljon tässä viimeisen muutaman päivän aikana. Oij, kesäfestarit <3 Saisi muuten Kahvila aktivoitua ja hieman äkkiä, haluan päästä keikoille! Vaikka tokihan se Putron sooloilukin on oikein viihdyttävää ja maittavaa (öh? sanavalinnat taas loistaa :D). Tiedän että tää biisi on niin perus, mutta minkäs sille voi että se on Todella kaunis :)

Hmm, mitäköhän muita kesäbändejä/-biisejä sitä onkaan...Onhan niitä varmasti vaikka mitä, mutta miksi nyt ei tule mitään mieleen?! Aa, no nyt tulikin heti mieleen lisää suomalaista kesäfiilistelyä, nimittäin Don Johnson Big Bandin Take You Home. Siinäpä vasta pirteä kesäbiisi :))

 Siinäpä vähän kesäfiilistelyä a la Jenni :D The Nationalin Boxer -levy on kyllä myös aika täydellinen kesäyön soundtrack. Oij, olen muuten ehkä aivan täpinöissäni siitä että Nationalilta tulee uusi levy, High Violet, tuossa vajaan kuukauden kuluttua! Sue -lehti arvosteli kyseisen levyn uusimmassa numerossa ja arvosanaksi pamahti täysi 10! Arvostelussa levyä luonnehdittiin eräänlaiseksi Boxer 2.0:ksi, joten mun odotukset on aivan mielettömän korkealla, enkä todellakaan usko että tulen pettymään levyyn, sillä kuunneltuani jo tuon Bloodbuzz Ohio -biisin (ilmainen lataus The Nationalin kotisivuilta), olen aika rakastunut <3 Musta oli myös tosi hauska huomata tuota arvostelua lukiessani, että arvostelija on kuvaillut Nationalin musiikkia tismalleen kuten itse olen sen kokenutkin: "Yhtyeen musiikin suurin vahvuus on siinä, miten se onnistuu olemaan yhtä aikaa sekä toivottoman synkkää että hämmentävän lohdullista." Siis tismalleen omat fiilikseni The Nationalin musiikista!!

Mitäs kesäbiisejä tai -bändejä muilla on? :)

♫: The National - Bloodbuzz Ohio

Only If You Run.

Tänään iski innostus kuunnella jotain aivan uutta musiikkia. Siis minulle uutta, jotain mitä en aikaisemmin ole kuunnellut. Voisin tietysti tämänkin ajan kuluttaa jollain tapaa hyödyllisesti ja produktiivisesti, ja aloitella Academic Writing Paper Kakkosta, mutta nääääh. Innostuin nyt tästä uuden musiikin etsimisestä ja löytämisestä: eipä muuten ole kovin montaa hienompaa tunnetta kuin se, kun huomaa löytäneensä jonkun aivan helmen bändin tai artistin! Oh the high...

No joka tapauksessa. Paras tapa lähteä liikkeelle uuden musiikin metsästyksessä on tietysti Last.fm:n tarjoamat recommendationit eli suositukset. Niitä löytää vaikkapa siitä omalta "Home" -sivulta tai klikkaamalla jonkun oman suosikkibändin sivuille ja sieltä eteenpäin "Similar Artists". Esittelen tässä postauksessa nyt vain yhden uuden tuttavuuteni, lisää varmasti luvassa myöhemmin!

Tämän päivän tuttavuus on Julian Plenti eli Interpolista tuttu laulaja Paul Banks. 2009 julkaistu debyyttialbumi on nimeltään Julian Plenti Is...Skyscraper ja omasta mielestäni kuulostaa hieman Interpolia "kokeellisemmalta", eikä ole suinkaan huono juttu! Levy itseasiassa kolahtaa muhun aika hemmetin hyvin, jopa näin ensimmäisellä kuuntelukerralla. Voisin kuvitella että vain paranee kun pääsee kuuntelemaan useampaankin kertaan :) Levyn avausraita Only If  You Run muistuttaa ehkä eniten Interpolia ja taisi kyllä nousta omaksi suosikikseni ainakin näin alussa, katellaan miten muuttuu kun tosiaan kuuntelen levyn useampaan kertaan! Levy löytyy ainakin Spotifysta kaikille kiinnostuneille, suosittelen!

Uppoaako muihin Julian Plenti?

♫: Julian Plenti - Only If You Run

Sunnuntain chillailubiisi.

Tulin tänään takaisin Jyväskylään viikon kestäneeltä pääsiäislomalta. Onneksi vielä huomenna on vapaapäivä, mutta sitten pitäisi jaksaa taas jatkaa arkea. Onko pakko jos ei halua? :( Mun pitäisi tehdä eräs palautettava opiskelujuttukin tiistaiksi, mutta nyt ei vain jaksa yhtään, väsyttää ja jumittaa aivan liikaa! No, huomenna sitten väännän sitä totaali paniikissa...Oh joy. Ja vain koska ei, en missään nimessä olisi voinut tehdä sitä loman aikana kun olisi ollut rutkasti aikaa! *huokaus*

No mutta, tämän sunnuntaipäivän ehdoton chillailu/jumitusbiisi on The Stoogesien Dirt. Oikeastaan koko Fun House -levy menee aika hyvin näissä jumitusfiiliksissä. Vaikka levy onkin todella rock mielestäni ja omalla tavallaan todella meneviäkin biisejä se sisältää, silti siinä vain on joku semmoinen tosi rentoilumeininkikin. Ehdottomasti yksi all-time favorite levy!

♫: The Stooges - 1970

P.S. Olenpas mä nyt taas skarpannut näitten postausten kanssa! : D Katotaan vaan miten kauan jatkuu...

Dream A Little Dream

Näin muuten jokunen yö mitä kummallisinta unta. Tai no, ei se välttämättä ollut sinänsä niin kovin kummallinen mutta ajattelin sen ihan tulla jakamaan tänne, musiikkiin liittyvä kun oli! Unessa aiemmin "mainostamani" tyttöduo Tegan and Sara olivat vihdoin ja viimein saapuneet Suomeen keikalle - tosin jostain syystä duo olikin kutistunut ja paikalla siskoksista oli vain Tegan. Katsomokin oli auditoriomainen, jossa me katsojat istuimme. Tuli aika konsertin alkaa, mutta kappas! Teganilta puuttui kokonaan plektra jolla kitaraansa rämpytellä! Tyttö kysäisikin sitten mikrofoniinsa että sattuisiko keneltäkään löytymään ylimääräistä. Hiljaista oli, kunnes allekirjoittanut muisti itseasiassa omistavansa yhden säilöttynä (saanen sanoa että vallan hienoon) kalenteriinsa. Varovasti sitten huikkasin Teganille että minultahan tuommoinen yksi löytyisi, mutta olisi sitten aivan ehdottoman tärkeää että saan sen takaisin, sillä se on minulle kovin rakas ja tärkeä. Kyseessä oli nimittäin Maj Karman basistin Kimmo Kuritun minulle antama pleku. Vannotin Tegania palauttamaan kyseisen pikkukapistuksen minulle heti lopetettuaan soittamisen.

Valitettavasti uni loppui enkä siis saanut tietää että sainko rakasta esinettäni enää takaisin. Luotan siihen että Tegan oli rehellinen ja palautti sen keikan jälkeen.

Ja minultahan siis todellakin ihan tässä valvemaailmassakin löytyy tuo Kuritun minulle nakkaama pleku, jota todellakin säilytän hienossa Maj Karma -kustomoidussa kalenterissani, siinä kannen muovitaskussa :) Se on ihana <3 Niin kalenteri kuin plektrakin.

Eipä mulla siis mitään tämän järkevämpää sepustusta ollut :D Unet on kivoja, vaikka ihmiset jotka selittävät uniaan ovatkin yleensä aika tylsiä. Pyydän siis anteeksi tylsyyttäni. (Tai no, ei ne ihmiset välttämättä ole koko ajan tylsiä, mutta se unien selittäminen saattaa olla aika tylsää kuunneltavaa...)

♫: Interpol - Public Pervert

Deus Protector Noster

Viime syyskuussa ihastelin kovin taulua, joka on syntynyt Herra Ylpön siveltimestä (?). Tuolloin taulu tunnettiin vain numerona 0005, mutta myöhemmin kunnollinen nimikin taululle julkaistiin Ylpön taulukaupassa: Deus. Valitettavasti oma opiskelijan budjetti ei antanut periksi 300 euron hinnalle, joten taulu jäi minulta ostamatta ja nyttemmin ne ovatkin kaikki loppuunmyyty (voi itku!). Mutta voi sitä suuren suurta ihmetystä eräänä päivänä vieraillessani (jälleen kerran...) Jyväskylän Levykauppa Äxässä: siinä suomalaisten levyjen hyllyjen edessä silmäni osuivat johonkin upeaan, johonkin hyvin ihanaan mutta suuresti yllättävään. Nimittäin aivan selkeästi erään levyn kansikuvana komeili juuri tuo upeaakin upeampi Deus -taulu!

Lähempi tarkastelu selvensi, että kyseessä oli suomalaisen porilaisyhtyeen Manboyn Deus Protector Noster -niminen levy (2009). Vaikka kiusaus levyn kiikuttamiseksi kassalle oli järjettömän suuri, hillitsin kuitenkin itseni, sillä kyseisen bändin musiikki oli meikäläiselle aivan tuntematonta. Bändin nimen olin kyllä kuullut silloin tällöin. Niinpä jätin levyn vielä hyllyyn päätöksenäni tsekata Manboyn musiikkia Spotifysta tai muualta. Noh, kuten tavallista, tämäkin päätös oli unohtunut jo siinä vaiheessa kun pääsin takaisin kotiin läppärin äärelle.

Manboy ja upea levynkansikuva muistui mieleeni vasta luettuani Paras Aika Vuodesta blogia (kyseinen blogi muuten kipusi omaksi suosikiksini aika nopeasti alettuani sitä seuraamaan vain pari viikkoa takaperin. Ottaisin muuten blogin pitäjän Stellan vaatekaapin sisällön itselleni pienimmästäkin kehoituksesta!). Sain kuin sainkin viimein aikaiseksi hakea Spotifysta bändin musiikkia ja ei muuta kuin Deus Protector Noster soimaan. Tuomio: kelpo kamaa! Ja kyllähän pari kappaletta kuulostikin sitten yllättävän tutulta, varmaan soineet radiossakin joskus :) Varsinkin A Reason -biisi uppoaa ja kuulostaakin varsin tutulta. Aionkin tästä nyt mitä pikimmiten marssia takaisin levykauppaan ja viimein kotiuttaa tuon levyn - ja hei! Nyt syynä ei olisi pelkästään upea kansikuva!

 

Että niin, kyllä sillä vain joskus on väliä minkälainen se levyn kansikuva oikein on! :) Ja tosiaan, Manboy veti kyllä pisteet kotiin minun kohdallani käyttämällä Herra Ylpön taidetta, hyvä hyvä!

Tsekatkaahan muutkin toki Manboyn tekeleitä, yhtyeeltä käsittääkseni tulossa myös uusi levy tämän vuoden puolella.

♫: Manboy - For Another One

Kuva: cdon.com

iPodissa maaliskuussa

Joo anteeksi että siellä tota Interpolia nyt on hieman useampi biisi, mutta kun se bändi on yhtä kuin rakkaus <3 Tullut nyt ihan hirveesti kuunneltua, niitten kaikki biisit on vain niin mahtavia! Ja taas mä hehkutan...Mutta en pyytele anteeksi, sitä varten tämä blogi on että mä pääsen hehkuttamaan näitä mun rakkauksia! Voisin kyllä hyvin lätkästä tänne ihan kaikki Interpolin biisit koska ihan totta, ne on kaikki niin upeita varsinkin bändin ekalla levyllä Turn On The Bright Lights, rakastan kyllä myös Antics -levyä. Ja hei, bändiltä tulee tänä vuonna uusi levy! Sitä odotellessa kannattaa tosiaan tutustua noihin aikaisempiin levyihin, kahden jo mainitun lisäksi löytyy Our Love To Admire, joka ei iiihan niin hyvä ole kuin nuo kaksi muuta, mutta ihan kelpo kamaa kuitenkin :)

Olisihan noita biisejä ollut enemmänkin tuohon vielä tunkea, mm. tuota The Nationalia jota jo edelliseen postaukseen laittelin. Mutta aika vahvasti Interpol -linjalla meni kyllä maaliskuu, toki siellä noita muitakin oli. Varsinkin loppukuusta tuli paljon kuunneltua myös Herra Ylppöä & Ihmisiä <3 Ja Maj Karma teki myös paluun ahkerasti kuunneltujen listalle pienen, no ei voi kyllä edes puhua mistään tauosta kun onhan Karmaa tullut aina kuunneltua, mutta pienen hiljaisemman jakson jälkeen, sanotaan vaikka niin!

Mites, uppoaako mikään yllä olevista biiseistä? Ennestään tuttuja vai uusia tuttavuuksia?

♫: M83 - Kim & Jessie