Viime torstaina sain viimein aikaiseksi katsoa jo pitkään minua houkutelleen Control -elokuvan. Tuleeko yllätyksenä kun kerron, että elokuva liittyy olennaisesti musiikkiin ja kertookin yhden lempiyhtyeeni laulajasta, eli Joy Divisionin Ian Curtisista? :) Didn't think so. Odotukset elokuvaa kohtaan olivat kieltämättä aika suuret, mitä koitan kovasti aina välttää sillä useimmiten tuppaa käymään sitten niin, että elokuva ei millään kohtaa täysin niitä huimia ennakko-odotuksia vaikka olisikin varsin kelpo filmi. Tällä kertaa kuitenkin voin kertoa, että leffa todellakin täytti odotukseni, oli nimittäin todella hyvä. No, minä nyt olin myyty jo oikeastaan vain sen takia että leffassa tietysti soi paljon mahtavia Joy Divisionin biisejä :D
Elokuva tosiaan kertoi Ian Curtisin lyhyen elämän tarinan; kuinka hänestä tuli Joy Division -yhtyeen tunnistettava laulaja, hänen sotkuisen rakkauselämänsä yksityiskohdat ja kuinka sekä yksityiselämän että bändin menestyksen tuomat paineet yhdistettynä epilepsian tuomaan rasitukseen viimein nujersivat tämän nuoren lahjakkaan miehen. Curtisia elokuvassa näytteli erittäin uskottavasti Sam Riley, Curtisin vaimon roolissa nähtiin Samantha Morton ja rakastajattaren roolissa loisti Alexandra Maria Lara. Voimakkaitten näyttelijäsuoritusten lisäksi elokuvaan toi kivan säväyksen kokonaan mustavalkoinen toteutus.
Kuvat: BBC
Voin kyllä suositella leffaa kaikille Joy Division/Ian Curtis -faneille tai vähäänkään kiinnostuneille. Veikkaisin että tämä leffa tulee joskus vielä löytymään omasta DVD-hyllystäni, sen verran kolahti.
Katsoin eilen myös leffan nimeltä Tracey, mutta se oli kyllä oikeesti aika tosi huono. Pääosassa paljon kehuttu Ellen Page, joka toki veti ihan hyvin, mutta leffa oli muuten ärsyttävän tekotaiteellinen. Leffa kertoi siis 15-vuotiaasta Traceysta, jonka pikkuveli on kadonnut ja tyttö lähtee veljeä etsimään. Leffassa jotenkin hassusti mielestäni hypittiin menneeseen aikaan ja taas nykyisyyteen ja toistettiin kohtauksia. Myös tapa, jolla leffa oli leikattu pieniin ruutuihin oli melkoisen rasittavaa katsottavaa kun ei oikein tiennyt mihinkään pieneen ruutuun sitä olisi keskittymisensä kohdistanut. Loppu oli kyllä ihan hyvä, kun sitten hieman selvisi mitä olikaan tapahtunut ennen elokuvan ns. alkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti