You're gonna cry, cry, cry.

Piti heti kiirehtiä kirjoittamaan oma vastaukseni tämän viikon Movie Monday -haasteeseen, jossa tällä kertaa etsitään sitä kyynelkanavat avaavaa elokuvaa. Varmaa itkettäjää. Valintani oli suorastaan naurettavan helppo, ei tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Mutta höpötämpä tähän nyt ensin hieman yleisesti itsestäni elokuvissa itkijänä.

En muista, olenko koskaan oikeasti itkenyt elokuvateatterissa, olen aina onnistunut puremaan huulta ja nielemään kaikki uhkaavat kyyneleet. Monia läheltä piti kertoja siis kyllä on. Meinasin itkeä mm. Mr. Nobodyssa, A Single Manissa ja Black Swanin lopussa. Kotona leffoja katsellessa tuleekin sitten pillitettyä melkoisen usein. Joskus jopa oikeastaan todella ei-itkettävätkin leffat saavat minut herkistymään jonkun ihan pienen asian takia jos satun olemaan jotenkin muuten herkällä tuulella. Elokuvat, joissa on koiria hyvinkin keskeisessä osassa, saavat minut aina itkemään. Hyvänä esimerkkinä jo muutaman muunkin bloggaajan tähän haasteeseen valitsema Marley & Me sekä Hachiko. Pienempänä katsoin todella usein myös Kotia Kohti (Homeward Bound) seikkailuelokuvia, ja aina kun sille kultaisellenoutajalle meinasi tapahtua jotain kyynelkanavani aukesivat.

 

Kuitenkin se elokuva, jonka katsominen lähentelee jo täyttä tuskaa sen aiheuttaman kyyneltulvan takia ja on näinollen valintani kaikkien aikojen itkettävimmäksi elokuvaksi on THE GREEN MILE . En ihan totta pysty enää katsomaan tuota elokuvaa, sillä ensimmäisten viiden minuutin sisään se saa minut itkemään  kirjaimellisesti niin, että näköä haittaa eikä itkulle tule sitten loppua koko kolmetuntisen elokuvan aikana. Ja sellainen itkeminen, joka saa aikaan rajuja nyyhkytyksiä ja saa silmät turpoamaan on yllättävän väsyttävää ja raskasta! Siitä toipuminenkin kestää ainakin yhtä kauan kuin itse elokuvakin. Ei ole myöskään yrityksestä kiinni, olen nimittäin yrittänyt joskus katsoa elokuvan ensin tsemppaamalla itseäni että ei se nyt niin surullinen elokuva ole, ja johan mä tiedän miten siinä käy - no ei auttanut. Taisin itkeä kahta kauheammin. Vihreä maili on silti yksi suosikkielokuvistani, harmi vain etten tosiaan kykene sitä enää katsomaan. Mutta jos joskus jostain syystä haluan itkeä erittäin intensiivisesti ja rajusti, tiedän kyllä minkä elokuvan katson.

Kuvat: Google

Translation:
This week on Movie Monday blog they asked which movie makes you cry the most. Well, my choice was obvious from the second I read the question. THE GREEN MILE always makes my cry my eyes out, and that's not even too far from the actual truth. That movie makes me cry so hard it actually, physically hurts. Therefore, I can no longer watch The Green Mile, unless I really really want to experience that kind of pain again.
 
♫: Johnny Cash - Cry, cry, cry (And yes, the song choice was intentional)