Rakastaa, ei rakasta...

Muutaman viikon tauon jälkeen ehdin vielä laittaa oman panokseni pöydälle tämän viikon Movie Monday -haasteen tiimoilta. Aiheena on näyttelijä, josta ei aluksi ole pitänyt lainkaan, mutta joka nykyään kuuluu suosikkeihin.

Mietin vastausta haasteeseen pitkään, no koko viikon siis. Mieleni sopukoissa tiesin koko ajan että kyllä näitä tällaisia näyttelijöitä on, niitä jotka ovat vaivihkaa siirtyneet osastoon "tää on pakko katsoa kun tässä on näyttelijä X". Esimerkiksi Keira Knightley on ollut tällainen näyttelijä. Mulla on aika ristiriitainen suhde Keiraan, toisaalta hän ärsyttää edelleen aika paljon, mutta taas toisaalta huomaan usein pitäväni hänen leffoistaan. Myös Leonardo DiCaprio on muuttunut mm. Inceptionin ja Shutter Islandin ansiosta sellaisesta suht mitäänsanomattomasta, hitusen rasittavasta, kiinnostavaksi ja tykättäväksi näyttelijäksi.

Sitten se kuitenkin iski. Suorastaan ultimate vastaus tähän kysymykseen. NATALIE PORTMAN.

Ensimmäinen elokuva jonka muistan Natalielta nähneeni taitaa olla Star Wars Episodi I. En pitänyt koko elokuvasta kyllä yhtään, taisin nukahtaa keskenkin, mutta vielä spesifimmin en tykännyt yhtään Natalien hahmoista, kuningatar Amidalasta ja Padmesta. Tämä sai tietysti aikaan sen, että myöskään itse Natalie ei kiinnostanut yhtään enkä moneen vuoteen kiinnittänyt häneen mitään huomiota. Hän ei sytyttänyt muissakaan uusissa Star Warseissa enkä erityisemmin tainnut syttyä hänelle hänen muissakaan elokuvissa. Ensimmäisen kerran taisin tuntea jonkin pienen tykkäyksen oloisen nykäyksen kun näin elokuvan Closer. Toinen samankaltainen nykäys tuli elokuvan V for Vendetta myötä. Pidin myös Natalien esiintymisestä Paris, je t'aime -elokuvan yhdessä pätkässä. Potin räjäytti kuitenkin, mikäs muukaan kuin, Black Swan. Tuo elokuva sai minut rakastumaan Portmaniin tulisesti ja hän siirtyikin suoraa päätä yhdeksi suosikkinaisnäyttelijöistäni (ellei jopa ihan listan ykköseksi!). Tilanne on nyt se, että jos elokuvassa on Natalie Portman, se on ehdottomasti katsottava. On kyllä jännä huomata miten uusi rakkaus Natalieta kohtaan on saanut katsomaan kaikkia aiempiakin hänen elokuviaan aivan eri valossa, voisin jopa harkita katsovani Star Wars Episodi I:n uudestaan vain hänen takiaan. 

♫: The Kooks - Naive

I want to be French

Aina silloin tällöin toivon että voisin olla ranskalainen. Ranskan kieli on niin ihana ja toivoisin edes osaavani puhua sitä sujuvasti, mutta se on jäänyt vain yritykseen. Ranskankielisiä elokuvia tulee katsottua harmittavan harvoin, mutta viime viikolla katsoin aivan sattumalta peräkkäisinä päivinä kaksi ranskalaista elokuvaa. Ja voi että miten raikkaita ne olivat Hollywood-tekeleiden vastapainoksi!

LOVE CRIME (CRIME D'AMOUR)

Love Crime kertoo nuoresta assistenttina työskentelevästä Isabellesta (Ludivine Sagnier), jonka pomo on häikäilemätön oman edun tavoittelija Christine (Kristin Scott Thomas). Christine varastaa tuon tuosta kunnian Isabellen työstä, kuvitellen että Isabelle on liian viaton ja kiltti tehdäkseen mitään Christinea vastaan. Christine ei osaa kuitenkaan arvatakaan mihin Isabelle on kykeneväinen kun hänet sivuutetaan tarpeeksi monta kertaa. Isabellen kunnianhimo ja juonittelevuus ovat vaarallinen yhdistelmä, joka pääsee valloilleen kietoen katsojan mukaan jännittävän rikoksen selvittelyyn.

Love Crime on mielenkiintoisesti rakennettu rikoselokuva, joka saa katsojan välillä epäilemään näkemäänsä, vaikka periaatteessa kaikki kerrotaankin suoraan. Pidän yleensä paljon tällaisista "täydellinen rikos" -tyylisistä tarinoista, eikä tämäkään ollut poikkeus.

Katso traileri

HEARTBREAKER (L'ARNACOEUR)

Romanttinen komedia Heartbreaker kertoo Alexista (Romain Duris), joka siskonsa ja tämän miehen avustuksella rikkoo työkseen parisuhteita. Periaatteena on, että suhteen nainen ei ole täysin tyytyväinen suhteeseensa, mutta ei ole vielä tajunnut sitä itse. Alexin tehtävänä on saada kohde tajuamaan, että tämä ansaitsee paljon parempaa. Alex tiimeineen ei ole vielä kertaakaan epäonnistunut tehtävässään, mutta seuraava toimeksianto vaikuttaa lähes mahdottomalta. Julietten (Vanessa Paradis) hääpäivä lähestyy, mutta naisen isä palkkaa Alexin hajottamaan suhteen ennen alttarille astelua. Uhkaavan vararikon pelossa Alex ottaa työn vastaan ja niin alkaa suorastaan epätoivoiselta vaikuttava yritys saada Julietten pää kääntymään, eikä Alex pelkää käyttää kaikkia tietämiään keinoja. Yhtä keinoa hän ei kuitenkaan ole tullut ennen edes ajatelleeksi, nimittäin aitoa rakkautta.

Vaikka Heartbreaker onkin aivan yhtä ennalta-arvattava kuin Hollywood-komediatkin, on siinä jotain erilaista ja raikasta, joka sai minut tykkäämään elokuvasta enemmän kuin mitä olisin luultavasti tykännyt mikäli se olisi ollut jenkkileffa tähtinään Ashton Kutcher ja Cameron Diaz tai Kate Hudson. Olkoon se sitten tuntemattomammat kasvot tai se ranskan kieli, nämä elokuvat saivat minut janoamaan lisää ranskalaisia elokuvia omaan leffahyllyyni.

Katso traileri

Voin suositella molempia elokuvia kaikille Ranskan nälkäisille ;) Niin ja vinkkejä hyvistä ranskalaisista leffoista otetaan myös vastaan! :)

♫: ZZ Top - Rough Boy

Trust

Frendeistä tutun David Schwimmerin ohjaama TRUST on ristiriitaisia tunteita herättävä realistinen kuvaus viattomuuden ja luottamuksen menetyksestä perheen sisällä. Elokuva kertoo 14-vuotiaasta Anniesta (Liana Liberato), jolla on läheinen suhde perheeseensä, hyviä ystäviä ja menestystä koulussa. Tavallisten teinityttöjen tapaan Annie on kuitenkin epävarma itsestään ja kaipaa hyväksyntää erityisesti vastakkaiselta sukupuolelta. Niinpä Annie ihastuu internetin keskustelupalstalla tapaamaansa 16-vuotiaaseen Charlieen ja tunne vaikuttaa molemminpuoliselta. Annien vanhemmat (Clive Owen ja Catherine Keener) tietävät Charliesta, mutta eivät ole huolestuneita tyttärensä suhteesta. Suhteen syvetessä Charlie kuitenkin tunnustaa olevansa oikeasti hieman vanhempi kuin mitä alunperin antoi ymmärtää. Annie suostuu paljastuksesta huolimatta tapaamaan Charlien ja alkujärkytys onkin suuri kun Annie huomaa, että Charlie onkin jo yli 30-vuotias aikuinen mies. Charlie onnistuu kuitenkin saamaan Annien luottamuksen takaisin ja heidän tapaamisellaan on kauaskantoiset seuraukset Annien elämässä. Kun Annien vanhemmat saavat tietää millainen Charlie oikeasti on, koko perheen elämä muuttuu hetkessä painajaismaiseksi selviytymistaisteluksi valheiden verkossa.

Trust ei ole mikään helppo elokuva. Se ei päästä katsojaansa helpolla, sillä se ei tarjoa helposti hyväksyttäviä uhreja eikä pahiksia. Pitkin elokuvaa tekisi mieli läpsiä vähän jokaista henkilöä idioottimaisuudesta ja ärsyttävyydestä. On vaikea tuntea myötätuntoa teinityttöä kohtaan, joka on niin naiivi ettei edes tajua tulleensa hyväksikäytetyksi ja huijatuksi. Raivohärän lailla syyllistä etsivä, kaikkien päälle hyökkäävä isä ei myöskään onnistu keräämään ihan hirveästi sympatiapisteitä. Oikeastaan ainoa hahmo, jota kohtaan tunsin jonkinlaista myötätuntoa ja ymmärrystä oli FBI:n agentti, jonka työtä perheen isä ainoastaan hankaloitti toimillaan. Ristiriitaista oli se, että vaikka henkilöt ärsyttivätkin, toisaalta heidän toimintansa pystyi ymmärtämään. Elokuvan loppua kohden asetelmat hieman muuttuivat eivätkä tarinan henkilöt loppujen lopuksi enää ärsyttäneet niin paljoa.

Vaikka edellisestä kappaleesta voisi saada toisenlaisen kuvan, oikeasti pidin elokuvasta aika paljon. Aihe on arka, mutta surullisen todellinen ja Trust kuvaa sitä mitään kaunistelematta ja romantisoimatta. Ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva.

Fast & Furious 5

Blogissa on ollut viime viikkoina hiljaista, pahoittelut. Opiskelut ovat taas alkaneet kovalla vauhdilla, samoin kaiken maailman sosiaaliset riennot eikä leffojenkaan katseluun ole liiemmin siis jäänyt aikaan. Kesällä ehdin taas tottua siihen että ehdin katsoa kaikki haluamani uudet dvd-julkaisut ja iski suorastaan paniikki tuossa yhtenä päivänä kun aloin selaamaan parin viime viikon uutuuksia enkä ole ehtinyt yhtään niistä vielä katsoa - ja lisää tulee koko ajan! (Jep, suuret on ongelmat :D) Täytyy siis ruveta ottamaan kiinni kovaa vauhtia...Niinpä katsoinkin tänään yhden eniten odottamistani toimintaelokuvista, viidennen jatko-osan FAST & FURIOUS/HURJAPÄÄT -sarjaan: FAST & FURIOUS FIVE.

Dominic "Dom" Toretton (Vin Diesel) jengi on taas koossa vielä viimeistä keikkaa varten. Brian (Paul Walker) ja Mia (Jordana Brewster) haluavat aloittaa vapaan elämän, ilman pakoilua, mutta sitä varten tarvitaan rahaa - paljon rahaa. Niinpä he suostuvat mukaan yksinkertaiseen autojen ryöstösuunnitelmaan Domin kanssa, mutta kaikki ei menekään aivan putkeen. Seurauksena kolmikko joutuu Rio de Janeiroa hallitsevan huumeparonin mustalle listalle ja aivan kuin siinä ei olisi jo tarpeeksi, he saavat peräänsä periksiantamattoman liittovaltion agentti Hobbsin (Dwayne Johnson). Dom kehittää suunnitelman, jonka avulla he voisivat saada 100 miljoonaa dollaria ja kadota, ja niinpä paikalle kutsutaan tuttuja naamoja edellisistäkin leffoista, mm. Tyrese Gibson, Ludacris, Sung Kang ja Gal Gadot.

Ensimmäinen Hurjapäät elokuva sai minut suorastaan polvilleen. Rakastuin niihin kiiltäviin, upeisiin ja uskomattoman nopeisiin autoihin, ja elokuvan naiset (Jordana Brester ja Michelle Rodriguez) olivat minusta aivan super cooleja rassaillessaan autoja ja ajaessaan niillä aivan yhtä hyvin kuin leffan badass miehetkin. Leffan näkemisen jälkeen haaveilin jonakin päivänä osaavani korjailla ja ajaa autoja yhtä hyvin. Mainittakoon että olin tuolloin siis 12-vuotias. Haaveet öljyn tahrimista vaatteista ja palavan kumin katkusta haihtuivat kuitenkin melko pian, ihastus Hurjapäät -elokuviin sensijaan on säilynyt. Tosin jatko-osat eivät aina yltäneet ensimmäisen leffan tasolle, vaikka autot siistejä olivatkin. Suurin pettymys taisi itseasiassa olla neljäs osa, jossa saatiin ensimmäisen kerran ekan elokuvan jälkeen alkuperäinen näyttelijäkaarti mukaan. Odotukset taisivat olla liian korkealla, nyt en edes pysty kunnolla muistamaan mitä ihmettä siinä nelosessa edes tapahtui!

Viides Hurjapäät elokuva on kuitenkin saanut melkoisen positiivista palautetta, joten itsekin luonnollisesti odotin - pienin varauksin - jotain parempaa kuin edellinen osa. Enkä joutunut tällä kertaa pettymään. Fast Five nimelläkin tunnettu elokuva ei jättänyt kylmäksi, vaan tarjosi hurjaa vauhtia ja aina niin viihdyttävää ryöstön suunnittelua. Elokuva eteni nopeasti ja rullasi hyvin. Vaikka elokuva on pitkä ja kestää hieman yli 2 tuntia, en pitkästynyt missään vaiheessa eikä yksikään kohtaus tuntunut turhalta. Autot ja ajokohtaukset olivat jälleen kerran mielettömiä, ne ovatkin tainneet aina olla niitä lempparikohtauksiani näissä leffoissa ja niitä voisi katsella aina enemmänkin. Vin Dieselin ja Dwayne Johnsonin kilpaileva pullistelu oli tietysti hieman huvittavaa, mutta ei mielestäni kuitenkaan ärsyttävää tai leffaa häiritsevää. Olen ehkä joskus aiemminkin maininnut että Vin Dieselillä on jokin outo vetovoima minuun, joten en voi oikein väittää että leffan katselu olisi tehnyt pahaa siltäkään kantilta ;)

Fast Five ei missään nimessä ole kuitenkaan täydellinen elokuva. Pieniä epäkohtia putkahteli esiin siellä täällä ja ennalta-arvattavuusasteikolla leffa olisi aika kärkipäässä. Elokuva on kuitenkin mun mielestä ehdottomasti toiseksi paras Hurjapäät-sarjassa ja yleisesti ottaen toimintaelokuvanakin kelpo kamaa. Nyt tekee hirveästi mieli katsoa se ensimmäinen leffa kun en ole sitä taas pitkiin aikoihin katsonut :D Mutta jos yhtään on tykännyt aiemmista Fast & Furious -leffoista, kannattaa ehdottomasti katsoa tämä viideskin osa. Saa muuten nähdä että vieläkö ne meinaa tehdä kuudennen... ;)

Kuvat allmoviephoto.com

P.S. Alan laittamaan leffoihin myös genretunnisteen, niin ehkä vähän helpottaa mikäli haluaa selailla vanhoja kirjoituksia leffoista :)

The Red Shoes

Elän vieläkin BLACK SWANin jälkimainingeissa, sillä kyseinen elokuva herätti kasvavan kiinnostuksen balettiin ja kyseistä taiteenmuotoa sisältäviin elokuviin. Haalin käsiini kourallisen balettiaiheisia elokuvia kuten BILLY ELLIOT, CENTER STAGE, CENTER STAGE 2: TURN IT UP ja RUDY & MARGOT. Viimeksi mainittu kertoo balleriina Dame Margot Fonteynista (mainitaan muuten Black Swanissakin ;D), erittäin hyvä filmatisointi, vaikka ei kuulemma aivan totuudenmukainen. Billy Elliot sai nieleskelemään kyyneliä, kun taas kaksi Center Stage elokuvaa edustavat paljon kevyempää viihdettä. Näiden lisäksi hankin myös 2 Oscariakin voittaneen, vuonna 1948 tehdyn THE RED SHOES elokuvan, josta aion nyt siis hieman tarkemmin kertoa.

Elokuva kertoo nuoresta balettitanssija Victoria 'Vicky' Pagesta (Moira Shearer), jonka suurin unelma on tulla prima balleriinaksi. Unelma on askeleen lähempänä kun kuuluisa ja karismaattinen balettiryhmän ohjaaja Boris Lermontov (Anton Walbrook) ottaa Vickyn mukaan Pariisiin ja antaa hänelle lopulta pääosan uudessa Hans Christian Andersenin satuun pohjautuvassa baletissaan The Red Shoes. Baletti kertoo tytöstä, joka haluaa tanssia punaisilla kengillään, mutta laitettuaan kengät jalkaansa ne eivät annakaan hänen lopettaa, vaan tyttö joutuu tanssimaan yöt ja päivät lepäämättä. Lermontovin ryhmässä on myös toinen uusi tulokas, nuori kunnianhimoinen säveltäjä Julian Craster (Marius Goring) ja eipä aikaakaan kun Vicky ja Julian rakastuvat toisiinsa. Ainoa ongelma on Lermontov, joka on erittäin omistushaluinen Vickystä eikä toivoisi tämän keskittyvän mihinkään muuhun kuin tanssimiseen. Vickyn on päätettävä kumpi on hänelle tärkeämpää: tanssi vai Julianin rakkaus.

Ensimmäinen huomio mikä elokuvasta tuli mieleen sen loputtua oli se, kuinka paljon Black Swan itseasiassa muistuttaa The Red Shoesia. Molemmissa elokuvissa pääosanaisen oikea elämä alkaa löytää yhtymäkohtia heidän tanssimastaan baletista, mikä johtaa väistämättä traagiseen lopputulokseen. On myönnettävä etten pahemmin katso tällaisia vanhoja klassikoita, vaikka ne usein loppujen lopuksi yllättävätkin positiivisesti. The Red Shoes oli vanhanaikaisuudestaan huolimatta kiehtova ja piti otteessaan loppuun saakka. Elokuva sisältää lähes viisitoistaminuuttisen tanssikohtauksen, joka oli todella hienosti toteutettu - vaikkakin sai ihmettelemään ettei oikealla teatterin lavalla onnistuisi ihan noin ainakaan katsojia ajatellen :D Moira Shearer oli ihan oikeasti balettitanssija eikä varsinaisesti näyttelijä, joten tanssi on kaunista eikä näyttelykään mitenkään kehnoa ollut :)

Kaiken kaikkiaan erittäin hieno elokuva, kannattaa ehdottomasti katsoa.

Translation:

I've been very into ballet ever since I saw the Black Swan, and therefore I had to get my hands on this classic film from 1948, The Red Shoes. I rarely watch old classics, although when I do they usually end up being surprisingly good. The Red Shoes was no exception, I really liked it a lot. It's about a young ballet dancer, played by Moira Shearer, who is torn between the man she loves and her pursuit to become a prima ballerina. It was funny to notice how much Black Swan actually resembles this film! Definitely one to watch :)

Macho, macho man eli action-leffat Top-5

Elokuu hujahti ohi valonnopeudella ja blogi pitikin pientä hiljaiseloa kun läppärini oli korjauksessa eikä aikaakaan liiemmin ollut kirjoitella. Aiheita kyllä olisi ollut, joten saatanpa kirjoittaa niistä nyt hieman jälkikäteen, varautukaa mahdolliseen postausten tulvaan. Nyt kuitenkin ajattelin lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. En ole nimittäin pitkään aikaan tehnyt Top-5 listauksia ja tämän viikon Movie Monday -haasteeseen sattui sopivasti machoilevat testosteronipläjäykset elikäs suosikit action-leffojen saralta. 

Mietin pitkään sopivia elokuvia tähän vastaukseen, sillä tahtomattanikin yhdistin/yhdistän machoilevat testosteronielokuvat johonkin negatiiviseen ja naurunalaiseen, suorastaan noloon. Omat valintani listalle eivät kuitenkaan mielestäni ole noloja eivätkä naurettavia, ja kai ne kuitenkin voidaan nähdä juurikin tuollaisina machoilevina testosteronia pursuavina leffoina. Joten mistä tuo alkuperäinen ajattelutapani oikein tulee? Tiedäpä sitä, mutta tässä kuitenkin oma top vitoseni. Lista ei todellakaan ole ehdoton, on lukematon määrä hyviä action leffoja, mutta tehtävänannon mukaan koitin keskittyä leffoihin joissa on lihaksiaan pullistelevia machoja toimintasankareita :)

5. SPEED

Keanu Reevesin tähdittämä Speed on niitä ensimmäisiä action elokuvia joita näin, ja sen jälkeen tämä onkin katsottu aika monta kertaa. Yksi parhaista Reevesin leffoista, ja syy miksi tämä löytyy listalta vasta sijalta 5 on se, että listan teeman huomioon ottaen tässä leffassa machoilu sun muu pullistelu on kuitenkin melko kesyä. Tulipas nyt muuten hirveä himo katsoa pitkästä aikaa tämä, edellisestä katselukerrasta taitaa olla jo vuosia...

4. GAMER

Kävin aikoinaan katsomassa tämän ihan elokuvateatterissa ja salissa taisi minun lisäksi olla yksi toinen tyttö. Ja no onhan tämä selkeästi miehille suunnattu leffa: videopeli jossa soditaan oikeilla ihmisillä, vähäpukeisia naisia jne. Pidin leffasta kuitenkin yllättävän paljon, olin kananlihalla jo ensisekunneilta asti kun Marilyn Mansonin hieno versio Sweet Dreams -kappaleesta soi "peli"kohtausten taustalla. Gerard Butler pääsee esittelemään lihaksiaan (katsokaa nyt tuota kuvaa!) ja onhan leffassa myös suosikkeihini kuuluva ihana Michael C. Hall (kuvassa oikealla). Yhtä tykitystä alusta loppuun.

3. 300

Tätä listaa ei voisi olla ilman 300 -elokuvaa. Puolialastomia lihasmassoja ruutu täynnä. Need I say more?? Tämäkin pitäs muuten katsoa uudestaan, hyvä että edes muistan tästä mitään enää...

2. TERMINATOR 2: JUDGMENT DAY

Ensimmäinen Terminator elokuva ei oikein vakuuttanut, erikoisefektit kun olivat lähinnä naurettavia eikä juonikaan jaksanut oikein pitää vielä otteessaan, vaikka hyvää pohjustustahan eka leffa tottakai on. Toinen Terminaattori sen sijaan ns. räjäytti potin. Tekniikka oli kehittynyt huomattavasti ekasta osasta ja juonikin oli jotenkin paljon mielenkiintoisempi. Ja no, eihän tätä listaa voisi myöskään olla ilman edes yhtä Arskan leffaa...

1. DIE HARD - ELOKUVAT

DIE HARD!!! Ihan paras. Siis ne kaikki. Pientä fuskausta siis, mutta kun ei voi valita vain yhtä niistä. Olen huomannut olevani jonkinasteinen Bruce Willis -fani. Tämä tieto tuli itsellenikin hieman yllätyksenä, mutta kun aloin tuossa taannoin ajattelemaan niin tykkään todella paljon hyvin monista Willisin leffoista. Eikä se nyt mikään kovin pahannäköinen ukkokaan ole, vaikka onkin jo lähemmäs 60-vuotias. Die Hard elokuvissa tiivistyy Willisin coolius äärimmilleen, ei näistä voi olla pitämättä. Die Hard 5 on muuten suunnitteilla, hell yeah! :D

Kuvat allmoviephoto.com, paitsi Speed -kuva googletettu.

Translation:
My Top-5 macho action films. I think they're all rather self-explanatory :D

♫: Hans Zimmer - One Simple Idea