Viikon sana on selkeästi musikaalit, sillä katsoin jo kolmannen lajin edustajan tälle viikolle. Nyt vuorossa oli Martin Scorsesen vuoden 1977 New York, New York, joka sijoittuu toisen maailmansodan jälkeiseen Amerikkaan ja New Yorkin jazzpiireihin.
Robert De Niro näyttelee Jimmy Doylea, röyhkeää ja itsekeskeistä, mutta taitavaa saksofonistia, joka sodasta palattuaan haluaa lyödä läpi jazzpiireissä. V-J, eli Victory over Japan päivänä Jimmy tapaa Liza Minnellin näyttelemän Francine Evansin, aran nuoren laulajattaren, joka aluksi torjuu Jimmyn, mutta sattumuksien kautta ei pääsekään miehestä niin helposti eroon. Tästä alkaa parin myrskyisä suhde, ja kun he esiintyvät yhdessä klubit täyttyvät. Kummankin intohimo jazzia kohtaan kuitenkin vaikeuttaa heidän keskinäistä suhdettaan ja rakkauttaan. Voiko suhde kestää menestyksen tuomat ylä- ja alamäet?
Elokuvasta on poikinut varmasti yksi tunnetuimmista musikaalikappaleista, elokuvan nimikkobiisi New York, New York. Kappale todellakin on mieleenpainuva, useammin kuin kerran huomasin eilenkin hyräileväni sitä yksikseni. Pidin muutenkin elokuvan musiikeista, vaikka harvemmin tuollaista vanhaa jazzia tulee kuunneltua kotona. Miellyttävän musiikin lisäksi leffassa on hyvä juoni ja kerronta. Keskiössä olevan parin tunteet sekä toisiaan että musiikkiaan kohtaan tulevat selkeästi esille Minnellin ja De Niron käsissä, ja etenkin De Niron työskentelyä on (jälleen kerran) ilo seurata. (Pakko olla hieman pinnallinen, mutta rehellisesti sanottuna en pidä Liza Minnellin ulkonäöstä, jokin siinä häiritsee. Ei onneksi niin paljoa että olisi elokuvan katselua pilannut, mutta kuitenkin.) Elokuvan loppu sai melkein herkistymään, vaikka se ei päättynytkään ihan niin kuin olisin toivonut. Loppujen lopuksi katsojana ymmärsin että elokuva loppui juuri niin kuin pitikin, kaikki olivat onnellisia ja ti-ti-tii-di-di ti-ti-tii-di-di soi :)
Kuvat: thisdistractedglobe.com ja exclaim.ca
Translation:
The third musical I watched this week was Martin Scorsese's classic New York, New York. It tells the story of Jimmy (Robert De Niro) and Francine (Liza Minnelli), a talented saxophonist and a singer, who by an accident start their musical career together. Their personal relationship is very rocky and the question is, can it survive the ups and downs of their jazz careers? I really enjoyed this film and found myself humming the famous theme song over and over again after seeing the film. I truly recommend this to all musical lovers or jazz lovers, or simply Robert De Niro lovers ;)
♫: Frank Sinatra - New York, New York
Musikaalit<3 Tätä en oo kyllä nähnyt.
VastaaPoistaTykkään muuten paljon sun tyylistä kirjottaa leffajuttuja - ei mitään liian teknistä tai semmosta hifistelymeininkiä, mitä "virallisissa" arvosteluissa näkee, vaan fiiliksellä :)
bubble: Voi kiitos! Enhän mä edes osaisi kirjottaa mitään kovin "virallisia" arvosteluja kun en niin tunne alan terminologiaa ym. :D Tosi kiva kyllä kuulla että tykkäät :)
VastaaPoistaNiin ja kannattaa ehdottomasti katsoa tämä New York, New York jos musikaaleista tykkäät! Anttilasta ainakin löysin tän leffan alehyllystä, että ei edes rokottanut lompakkoa paljon.