It's hard to keep track of you, falling through the sky
We're half-awake in a fake empire
G Girl, You'll Be A Woman Soon (Urge Overkill)
I love you so much, can't count all the ways I've died for you, girl, and all they can say is "He's not your kind"
H Hurt (Nine Inch Nails)
Beneath the stains of time The feelings disappear You are someone else I am still right here
I In The Morning (Razorlight)
But then every night's still so much fun And you're still out there darling Clinging on to the wrong ideas but I never regret anything I've done
J Jäähyväiset (Maj Karma)
Mitä iloa on vapaudesta eksyneenä pimeässä metsässä? Olen lähellä kotia, mutta reitti ei selviä Ehkä vesi on noussut ja imaissut kaupungin mukaansa, ja vienyt sinutkin mukanaan
Translation:
This is the second part to the music alphabets I started the other day.
Nappasin tuossa No Fashion Victimsin Emmiltä tällaisen hauskalta vaikuttavan musiikkiaiheisen tehtävän, jossa tehtävänä on siis listata aakkoset läpi niin, että jokaisen aakkosen kohdalla on sillä kirjaimella alkava biisi. Eli A:n kohdalla on A:lla alkava biisi, B:n kohdalla B:llä alkava jne. Lisäksi pitäisi vielä laittaa oma lempikohta kyseisen biisin lyriikoista. Tämmöiset on aina mukavia tehdä, joten here goes!
A Afraid of Everyone (The National)
Your voice is swallowing my soul
B Brother (The Organ)
Lie down in a field if you can
and look at the night sky
Oh where does it end
Sometimes it hurts
when you care about me
But it's gonna hurt more
when they take you from me
C Cry For Love (Iggy Pop)
In searching for a meaningful embrace Sometimes my self-respect took second place
D Don't Go Back To Dalston (Razorlight)
It's a big big world and you can do what you like You can do anything you want Because darling it's your life
E Enjoy The Silence (Anberlin, orig. Depeche Mode)
Words are meaningless and forgettable
Translation:
Another music "challenge"! In this one you have to list all the alphabets and to every letter choose a song starting with that letter. For example for A you need to choose a song beginning with an "A", for B a song beginning with a "B" and so on. In addition, write down your favorite lyrics from that song. Sounds like fun so here goes!
Torstaina 3.3.2011 koitti päivä, jolloin The National nousi Helsingin Kulttuuritalon lavalle ensimmäiselle omalle keikalleen Suomessa. Odotukseni keikkaa kohtaan olivat ehtineet kohota melkoisen mittaviin sfääreihin, ja onkin hienoa päästä sanomaan että todellisuus vastasi odotuksiani pilkulleen, jopa ylitti ne. Olin 99% koko keikasta aivan kananlihalla, niin upean kuuloista oli bändin esiintyminen. Slow Show'n pärähtäessä Kulttuuritalon Aalto -salissa silmätkin hieman kostuivat. Settilista oli muutenkin täydellisyyttä hipova, mukavasti biisejä niin High Violetilta kuin aikaisemmiltakin levyiltä, Sad Songs For Dirty Loversia myöten. Omia suosikkejani olivat Slow Show'n lisäksi Squalor Victoria, Afraid of Everyone, Mr. November (jonka aikana Matt teki niinsanotut "Herra Ylpöt" ja hyppäsi yleisön sekaan laulamaan), Wasp Nest, Fake Empire ja Terrible Love, unohtamatta ikimuistoista keikan päätösbiisiä Vanderlyle Crybaby Geeksia, joka esitettiin yhteislauluna yleisön kanssa, akustisten kitaroiden säestämänä.
Menimme paikalle kaverini kanssa seittemän aikaan ja ovilla oli odottamassa sisäänpääsyä yllättävän vähän ihmisiä, ehkä kymmenkunta. Pääsimmekin sitten helposti ja melko vaivatta myös aivan eturiviin (nyt pientä ihkutusta tähän väliin, iiihh Matt ja kumppanit vain parin metrin päässä!! :D) ja mikäs siinä kun herra Berninger tuli välillä aivan siihen eteen seisomaan korkeintaan 10 sentin päähän ;) Eturivissä olosta myös sen verran on sanottava että en ole varmastikaan koskaan saanut olla noin rauhassa omalla paikallani ilman minkäännäköistä änkemistä, tunkemista ja tönimistä! Positiivinen yllätys siis, sillä olen tottunut joutumaan taistelemaan paikastani eturivissä kynsin ja hampain... Koko keikan kruunasi sitten vielä lämmin kädenpuristus ja valloittava hymy itse herra Matt Berningeriltä ♥
Sananen myös lämppäristä, Sharon Van Ettenista, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Lavalle asteli heti yhdeksän aikaan pienikokoinen nainen enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nätti ääni Sharonista lähti, vaikka biisit kuulostivatkin aika paljon toisiltaan. Jokatapauksessa neito oli varsin viihdyttävää katseltavaa ja suloinen kuin mikä! Tähän voisi tutustua kyllä enemmänkin.
Kuvaushan keikalla taisi periaatteessa olla kiellettyä (??), mutta ei siellä kukaan kyllä edes laukkuja tainnut tarkistaa saati tullut olalle koputtamaan. Tavallisella pokkarikameralla näpsittyjä kuvia siis, myös pari videota tuli kuvattua, mutta niiden laatu ei ole mikään maailman parhain. Tässä nyt kuitenkin Afraid of Everyone ja Sorrow, josta tosin missasin aivan alun.
Translation:
On Thursday 3th of March I went to see one of my favorite bands, The National, play in Helsinki and well, the long story short, it was one the best nights of my life. I was right in the front row, just a few meters away from the band and got to shake hands with the singer, Matt Berninger ♥ They played pretty much all the songs I wanted to hear, the venue was amazing, the band were amazing, everything was just perfect! Can't wait to see them again.
Tästä illasta kehkeytyikin näköjään kunnon musiikillinen nostalgiatrippailuilta. Kaikki lähti Kauko Röyhkän ja Riku MattilanHelvetti -biisistä, jonka olen heittänyt Spotifyssa soittolistalle jolta löytyy kaikkea suomalaista musiikkia. Samaiselta listalta löytyy TheCrashinSugared, jota aloin kuuntelemaan taas pitkästä aikaa. Sugaredista tuli mieleen YUP:n Lihavia luurankoja, koska nämä kaksi biisiä taisivat olla samalla pop/rock kokoelmalevyllä, jonka joskus vuosia sitten joku perheeni jäsen oli saanut kylkiäiseksi Anttilan TopTenistä. Olin silloin ala-asteella, en nyt muista tarkalleen millä luokalla, mutta etenkin noita kahta biisiä tuli kuunneltua erittäin paljon. Myös AknestikinSuomirokkia lukeutui kuunneltuihimpin biiseihin.
Jotenkin näistä päädyin muistelemaan mielestäni ehkäpä parasta suomalaista elokuvaa, joka oli myös suosikkini ammoisina ala-asteaikoina, eli kyseessä on tietysti Pitkä Kuuma Kesä. Nuorempana tuo leffa tuli katsottua useaan kertaan ja muistin monet vuorosanatkin ulkoa. Omistan myös soundtrackin, pitääkin muistaa kaivaa se esiin jostain...Koska soundtrackia ei näköjään löydy Spotifysta (buu!) päädyin tietysti kuuntelemaan biisejä ja katselemaan leffan klippejä YouTubettimesta. Ei hitto tuo leffa on kyllä niin hauska :D Pitikin heti klikkailla DVD ostoskoriin cdon.comista ja nyt en millään malttaisi odottaa että saan sen käsiini!
Leffassa soi monia legendaarisia biisejä, kuten Pelle MiljoonanMoottoritie on kuuma ja Tahdon rakastella sinua tai HurriganesinGet On, ja kaikkia näitä tulikin sitten popitettua ankarasti (ja tietysti toistettua leffan kuolemattomia vuorosanoja, mikä ei tietysti ollut ehkä aina niin hyvä, leffan kielenkäyttö kun on mitä on :D). Nostalgiatrippailu ei suinkaan loppunut tähän, vaan kiitos Youtubettimen muistin Tyrävyön! Sitäkin bändiä tuli lapsuuden parhaan ystävän kanssa luukutettua 24/7 ja ehdottomasti lempparein biisi oli Helmiä (myös bändin versio Ajetaan me tandemilla -biisistä oli kova sana). Ja voi sitä suurta ihastusta Jimi Pääkalloa kohtaan!
Pidemmälle en ole nostalgiamatkallani päässyt, vaan jumitan tällä hetkellä juurikin tuossa ylläolevassa Helmiä -biisissä...Jännä kyllä miten hyvin nämä kaikki biisit kolahtavat edelleen omalla kohdallani, vaikka musiikkimaku on huimasti kehittynytkin (ainakin omasta mielestäni :D) sitten näistä ajoista. Huomasin myös että nämähän ovat tosiaan kaikki suomalaisia, vaikka olen aina ollut sitä mieltä että en ole pahemmin suomalaisesta musiikista diggaillut (lukuunottamatta HIMiä joka onkin sitten aivan toinen rakkaustarina), haha!
Nyt vähän ärsyttää kun ei tule mieleen muita mahtavia nostalgiabiisejä (en ole nyt edes lähtenyt sille Spice Girls -tielle...). Varmaan herään keskellä yötä siihen kun biisejä ja bändejä alkaa poksahtelemaan mieleen :D
Translation:
I've been walking down the memory lane tonight, listening to all those great songs and bands that I used to be into when I was like 8-10 years old. I noticed how all of them are Finnish, which is surprising enough since I used to think that I was never that much into Finnish music...apart from HIM, which is a whole nother (love)story. What bands/artists and songs were you into when you were little? Please share, I'd love to know!
Luinpa juuri uutisen, että jenkkiyhtye Slipknot tulee kesällä Suomeen 2.7. järjestettäville Sonisphere -festareille, jotka muuten järjestetäänkin näköjään Porin Kirjurinluodon sijasta Helsingin Kalasatamassa. Tänä vuonna festarit ovat näemmä myös vain yksipäiväiset. Himottaisi kyllä mennä katsomaan pitkästä aikaa Slipknotin poikia, mutta lipun hinta on melko suolainen (85 eur + toim.kulut), etenkin kun ottaa huomioon että festareiden muut esiintyjät eivät meikäläistä kyllä kiinnosta pätkääkään (mm. In Flames, Mastodon, Opeth).
Me mennään Slipknotin poikien kanssa wayyy back. Olen nimittäin kuunnellut Slipknotin aggressiivisen energistä ja synkähköä musiikkia vuodesta 2004 lähtien, kun bändin Vol. 3: (The Subliminal Verses) albumi ilmestyi. Pian tuon levyn hankkimisen jälkeen etsin käsiini myös yhtyeen aikaisemmat levyt, 1999 ilmestyneen Slipknot ja 2001 vuoden Iowa. Vaikka Slipknot onkin parasta musiikkia kaikenlaisten aggressioiden purkamiseen (siis ihan totta, mikään ei auta paremmin karmeaan ketutukseen kuin esim. Surfacing -biisi, jossa haistatetaan ne kuuluisat koko maailmalle!), löytyy yhtyeeltä myös muutama erittäin kaunis balladikappale. Suosikkini Vermilion pt. 2 löytyy Vol. 3 -levyltä ja toinen suosikkini, upea Snuff -löytyy bändin uusimmalta All Hope Is Gone -albumilta (2008). Kyseiseen kappaleeseen on tehty myös melkoisen, hmm...disturbing musiikkivideo/lyhytelokuva. Videossa nähdään myös legendaarinen näyttelijä Malcolm McDowell.
Olen nähnyt Slipknotin livenä kaksi ja puoli kertaa. Puolikas tuli Ruisrockissa 2009 kun Maj Karman keikka meni pahasti päällekäin ja katsoin tietysti sen loppuun. Slipknot tunnetaan energisistä ja hektisistä livekeikoistaan ja kaikki huhut kyllä pitävät paikkansa. Keikoilla on aivan hullua, mutta niin mahtavaa etten vaihtaisi kyllä mihinkään! Ensimmäisellä 'Knotin keikalla olin Provinssirockissa -05 ja minut jouduttiin nostamaan järjestysmiesten toimesta turvaan eturivistä :D Voi niitä muistoja...Sen kokemuksen jälkeen olen kyllä tyytynyt katselemaan menoa hieman sivummalta, mutta se ei ole kyllä yhtään vähentänyt keikkojen fiilistä.
Ihmettelen kyllä itseasiassa suuresti että Slipknot edes keikkailee tällä hetkellä, ottaen huomioon että yhtyeen jäsen Paul Gray kuoli viime vuonna. Uutta levyäkään ei ole käsittääkseni tulossa. Yhtyeen kotisivuilla sanotaankin että kesän kiertue on eräänlainen kunnianosoitus edesmenneelle toverille ja yhtyeen jäsenelle sekä faneille. Slipknotin kesäkiertue hämmentää meikäläistä hieman siitäkin syystä että bändin solistin Corey Taylorin (insert miljoona sydäntä tähän ♥) toisen yhtyeen, Stone Sourin uusi levy ilmestyi vastikään, luulisi siis että yhtye kiertäisi ahkerasti maailmaa ja rantautuisi Suomeenkin mutta huonolta näyttää ainakin kun vilkaisee bändin keikkakalenteria :( Mutta no, ehkäpä vielä jonain päivänä pääsen näkemään Coreyn lavalla myös ilman maskia.
Nyt iski hirveä innostus kuunnella Slipknotia ja Stone Souria :D Jotenkin vähän päässyt taas unohtamaan etenkin 'Knotin...Asia korjaantuu paraikaa.
Translation:
Just heard that Slipknot is performing at Sonisphere Finland this summer! Awesome! Although the tickets are crazy expensive... I've been listening to Slipknot since 2004, they make the best possible music to listen to when you're really pissed off :D Although they do have a couple of beautiful ballads as well ♥ Corey Taylor is totally hot, btw...
Kun mm. kesätöiden hakeminen ahdistaa enemmän kuin olisi sallittua, on ihanaa että Samuli Putro on olemassa. En tiedä toista artistia, jonka laulut ihan oikeasti lohduttaisivat niin paljon kuin tämän herran. Putron biiseissä maistuu elämä, ja vaikka biisit ovatkin välillä melankolisen kuuloisia, ne ovat kuitenkin samalla uskomattoman lohduttavia ja kannustavia. Ja tietysti kauniita. Minut ainakin valtaa ihana tunne siitä että kaikki on ihan ok ja elämä kyllä järjestyy, kun pistän soimaan vaikkapa Putron uuden kappaleen Älä sammu aurinko, joka saa ikävöimään kesää ja festareita ♥ Biisin ja sen upouuden videon voi tsekata Putron nettisivuilta, TÄÄLTÄ.
Translation:
I'm so distressed right now about everything, mainly about finding a job for the summer. Thank god for the Finnish singer/songwriter Samuli Putro who always manages to lift me up with his songs. Right now I'm listening to a brand new song of his, which you can listen to on his website, click-click!
♫: Samuli Putro - Älä sammu aurinko (6. kerta peräkkäin...)
Kyllä, olen edelleen elossa, vaikka blogin viime aikaisen aktiivisuuden perusteella voisi toisinkin luulla. Eipä ole taas pitkään aikaan ollut näin pitkää taukoa. No se siitä. Mitäpä olen sitten puuhaillut tässä parin viikon ajan? No enpä oikeastaan yhtään mitään :D Hyviä elokuviakaan ei ole tullut katsottua, paitsi Blood Diamond, joka oli suuri positiivinen yllätys. Suosittelen! Viime viikonloppuna olin kuitenkin kotikotona vanhempien luona ja sunnuntaina menimme äidin kanssa katsomaan jo jonkinlaiseksi perinteeksi muodostunutta Apassionata hevosshow'ta Hartwall Areenalle. Taisi olla peräti viides kerta kun olimme tuota spektaakkelia katsomassa enkä pettynyt tälläkään kertaa (paitsi ehkä vähän suomalaiseen yleisöön...huoh, miten hankalaa muka voi olla se suosionosoituksien antaminen?).
Pahoittelen kuvien paljoutta, lisääkin olisi ollut mutta jätetään nyt noihin. Aivan ihania heppoja koko show täynnä, siis kuinka suloisia voi nuo pienet shetlanninponit olla?! Ja sitten kun siihen viereen laitetaan vielä tuollainen jättiläismäinen shiren hevonen niin ei voi välttyä pieniltä naurunpurskahduksilta. Hirveä hinku tuli ratsastamaan taas...Ensi vuonna varmasti taas uudestaan! :)
Translation:
Sorry for the lack of updates recently, no good explanation for it I'm afraid. I haven't even watched any good movies lately, apart from Blood Diamond. But on last Sunday I went to see the Apassionata Horse Show in Helsinki with my mom. I think this was the fifth or so time that we went to see the show and it never fails to take my breath away.
