Kokeilen ensimmäistä kertaa ajastettua postausta, katsotaan miten käy. Ja näin ihan vain sen takia, että sain jonkun kummallisen puuskan kirjoittaa edellisen postauksen perään heti toisen, mutta en viitsi julkaista kuitenkaan täysin peräkkäin :) Tuleepahan nyt siis testattua tämmöisiäkin toimintoja...
Mutta asiaan! Ei ole taas hetkeen tullut esiteltyä omia uusia tuttavuuksia, joten tässäpä tulisi eräs johon itseasiassa vasta tänään tutustuin. Kyseessä on Berliinistä lähtöisin (lukuunottamatta laulajaa, joka on Norjasta) oleva yhtye nimeltä The Whitest Boy Alive. Bändiin tutustuin kunnolla Spotifyn kautta, tsekkasin mitä ohjelma tarjosi The Nationalin samankaltaisiin artisteihin ja bongasin tutulta kuulostavan nimen. Eräs kaverini nimittäin kuuntelee valkoisinta elossa olevaa poikaa, ja kaipa olen minäkin joskus tietämättäni muutaman biisin kuullut illan viettojen lomassa. Nyt kuitenkin otin asiakseni kuunnella bändin musiikkia. Täytyy sanoa että aivan aluksi biisit eivät herättäneet mielipiteitä oikein suuntaan taikka toiseen. Ei kuulostanut huonolta, mutta ei myöskään herättänyt mitään suurenmoisia tunne-elämyksiäkään.
Nyt kuitenkin ensimmäisen levyn Dreams kuunnelleena, ja toista levyä Rules kuunnellessa olen huomannut, että tämähän uppoaa! Tanssijalkaakin oikein vipattaa useammankin biisin kohdalla, mm. Inflation, Keep a Secret ja Burning ovat olleet tällaisia. Lempibiisikseni on kuitenkin noussut tuolta debyyttilevyltä löytyvä Don't Give Up. Toimii yllättävän hyvin näin myöhään yöllä kuunneltuna; vaikka musiikki saakin tanssijalan vispaamaan, on siinä silti jotain todella rentoa ja rauhoittavaa. Johtuu varmaan laulaja Erlend Øyen äänestä... Tää on muuten aika hyvää kesäfiilistely musiikkia!
♫: The Whitest Boy Alive - 1517
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti