525 600 minutes.

Katsoin tänään toistamiseen erinomaisen musikaalin nimeltä RENT. Kertoo New Yorkissa asuvista, boheemia elämää viettävistä nuorista ihmisistä, jotka kärsivät niin rahan puutteesta kuin esimerkiksi huumeriippuvaisuuksista. Myös AIDS on suuri varjo monen elämässä. Synkistä aihealueista huolimatta musikaali on täynnä elämäniloa ja rakkautta. Musiikit ovat mukaansa tempaavia eivätkä muuten mitään Moulin Rouge väännöksiä ns. oikeista biiseistä, vaan kaikki biisit ovat tehty ihan tätä musikaalia varten ja vievät tarinaa eteenpäin konkreettisesti. Eikä siis sillä ettenkö pitäisi Moulin Rougesta, rakastan Moulin Rougea. Suosittelen katsomaan jos musikaalit yhtään nappaa (sekä RENTin että Moulin Rougen).

Elokuvan avausbiisi Seasons of Love on jotain uskomatonta. R-a-k-a-s-t-a-n. Enjoy!

♫: RENT Cast - Seasons of Love

Show me the way to the next whiskey bar.

Nyt olis luvassa kunnon kuvapläjäys sieltä Herra Ylpön & Ihmisten viime perjantaiselta Tavastian keikalta. Kuvaajana kaikissa kuvissa toimi kaverini, jonka raahasin keikalle mukaan. Hän ei siis erityisemmin perusta Herra Ylpöstä Maj Karmassa eikä Ihmistenkään keskuudessa, mutta lähti nyt sitten seuraksi keikalle ja saikin tosiaan sitten virallisen valokuvaajan tittelin. Järjestely toimi ainakin minun kannaltani: itse sain nauttia keikasta täysin siemauksin eikä linssin läpi, ja kuitenkin sain paljon kivoja kuvia keikasta :)

Itse keikasta sanottava sen verran että oli kyllä aivan järettömän kova veto. Yleisökin tuntui olevan hyvin messissä, ainakin Pojat Ei Tanssi biisin aikana Ylppöäkin taisi hieman naurattaa kun ei vissiin tahtonut omaa ääntään kuulla yleisön laulun seasta! Porno meni niin hardcore sekoiluksi kun Ylpön mikki hajosi eikä toimivaa meinannut löytyä koko lavalta. Siellä sitten jätkät kieriskeli vain lavalla hajottaen paikkoja ja lisää laitteita :D Mutta näinhän sen pitääkin mennä, kun meno käy oudoksi, oudot panee menoksi! Minulle erittäin mieluinen yllätys biisilistalla oli Mellakka, jonka halusinkin kuulla livenä. Myös uuden levyn Entiset tyttöystävät oli erittäin mahtava livenä, toivottavasti jää osaksi settilistaa tulevaisuudessakin. Keikalla kuultiin myös yksi täysin uusi biisi nimeltään Öitä, ja siis hyvältähän se taas kuulosti! Innolla odotan levytysversiota tuosta.

Kun The Doorsin Alabama Song (Whiskey Bar) pärähti soimaan tuttuun tapaan keikan lopussa, alkoi Ylppö repiä muutamia meitä eturiviläisiä lavalle kanssaan tanssimaan, siispä päädyin minäkin sinne kekkuloimaan! Tuli aika isona yllärinä, luulin että Herra vain kättelee normaaliin tapaansa eturiviä, mutta sehän kiskaisikin sinne lavalle! Jos nyt vielä ihan pikkaisen leijun niin minut vetäistiin heti toisena sinne lavalle :) Haha. Keikan päätyttyä jäimme kaverin ja muutaman uuden tuttavuuden kanssa hengailemaan Tavastialle ja päästiinkin sitten hieman jututtamaan Ihmisten basistia Jami Westergårdia, joka on muuten niin syötävän suloinen! Hieman myöhemmin myös päästiin juttusille itse "ison staran" eli Herra Ylpön kanssa. Selvisi mm. se, että Ylppö-raasu oli melkoisen kovassa kuumeessa ollut koko päivän ja myös siis keikan ajan. Ei olisi kyllä uskonut herran menosta! Rautainen ammattilainen siis. Kuviakin otettiin, mutta niitä en nyt julkaisekaan täällä.

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu! Kaverin kanssa käveltiin sitten yöllä Tavastialta Pasilaan, voin kertoa että jalat huusi hoosiannaa kaiken sen keikalla hyppimisen jälkeen. Löysin myös ehkä sielunsiskoni tuolta keikalta, ehkä parasta ikinä! :) Näemmekin seuraavan kerran jo 29.5. kun YleX Pop pärähtää käyntiin ja kukas muukaan siellä esiintyy kuin Herra Ylppö Ihmisineen!

P.S. Kuvat saa klikkaamalla suuremmiksi!

♫: Pony Pony Run Run - Hey You

You stopped making sense.

Lisää uusia tuttavuuksia! Kaveri vinkkasi tänään iltakuuntelemisiksi ruotsalaista indiepoppibändi The Radio Deptia ja heidän uutta Clinging to a Scheme albumia. Huomasin kyllä heti levyn ensimmäisen biisin (Domestic Scene) lähtiessä soimaan että tää rullaa ja hyvin. Ei mitään tajunnanräjäyttävää, mutta erittäin mukavaa, rauhallista ja nimenomaan sopivaa iltakuunneltavaa. Mulle tulee ainakin hieman mieleen The Whitest Boy Alive, josta kirjoittelinkin muutama päivä sitten.

Tämä Token of Gratitude biisi on nyt muutaman kuuntelun jälkeen noussut omaksi lemppariksi. Aiheuttaa hieman samanlaisen fiiliksen kuin The Nationalin musiikki: toivottoman synkkää, mutta samalla hämmentävän lohdullista. Ei ihan niin vahvana kuin Nationalin biisit, mutta sinne päin. Suosittelen!

P.S. Pientä juttua siitä Herra Ylpön & Ihmisten Tavastian keikasta luvassa kunhan saan käytyä kaikki sieltä otetut kuvat läpi. Pieni spoilaus: Oli muuten helvetin mahtava keikka!

♫: The Radio Dept. - Memory Loss

You and your sister live in a lemonworld

Eipä mulla muuta kuin että:

HUOMENNA TAVASTIA JA HERRA YLPPÖ & IHMISET <3 <3 <3

(kuva)

Mut löytää eturivistä kuolaamassa Ylpön jalkoihin. Mahdollisesti myös roikkumassa Herran lahkeessa kiinni. Ja tämän jälkeen varmaan Tavastian ulkopuolelta itkemässä kun järkkärit on heittänyt mut ulos :D

Postausta keikasta varmasti tiedossa ensi viikon aikana :) Jos muistais kamerankin ottaa tällä kertaa mukaan! Hmm, taidankin pakata sen saman tien laukkuun...

♫: The National - Lemonworld

If you were there, beware.

Eilinen ei ollut ainoastaan päivä, jona The Nationalin High Violet ilmestyi, vaan myös päivä, jona Karmarockin esiintyjäkattaus julkistettiin. Minullehan nyt on oikeastaan se ja sama ketä kaikkia kyseisillä pippaloilla esiintyy, minulle riittää Maj Karma ja Herra Ylppö & Ihmiset. Joka tapauksessa, muitakin musisointi esityksiä festareilla nähdään, mm. Lapko, Manna, Eläkeläiset ja No Shame. Liput kustantavat päätä huimaavat (huom. ironia) 21 euroa ennakkoon ja tulevat myyntiin 1.6. jossakin lippuja myyvässä mestassa (julkistetaan siis myöhemmin). Allekirjoittanut on ainakin menossa, tarvinneeko sitä edes erikseen mainita?

Laitetaan tähän nyt vaikka vähän Lapkoa, koska Maj Karmaa/Herra Ylppö & Ihmisiä tässä blogissa ehkä nähdään muutenkin aika paljon :D Täytyy tunnustaa että ei ole tullut Lapkoa pahemmin kuunneltua, enkä nyt kyllä osaa mitään kovin hyvää syytä tähän edes antaa. All The Best Girls on kuitenkin hyvä biisi.

 P.S. Ai niin. Mun on pitänyt tämä jakaa täällä jo jonkun aikaa mutta aina unohdan. Nimittäin mun Last.fm -tili, ja siellä mut saa aivan vapaasti lisätä kaveriksi jos haluaa. Itse liityin tähän mahtavaan musayhteisöön vasta viime marraskuun lopussa, ja aloin kuuntelujani "scroblaamaan" vasta joulun jälkeen, joten mitään biljoonan kuuntelun listoja sieltä ei (vielä) löydy :D

♫: Arctic Monkeys - The View From The Afternoon

Give me a reason to stay constantly ignored.

Kokeilen ensimmäistä kertaa ajastettua postausta, katsotaan miten käy. Ja näin ihan vain sen takia, että sain jonkun kummallisen puuskan kirjoittaa edellisen postauksen perään heti toisen, mutta en viitsi julkaista kuitenkaan täysin peräkkäin :) Tuleepahan nyt siis testattua tämmöisiäkin toimintoja...

Mutta asiaan! Ei ole taas hetkeen tullut esiteltyä omia uusia tuttavuuksia, joten tässäpä tulisi eräs johon itseasiassa vasta tänään tutustuin. Kyseessä on Berliinistä lähtöisin (lukuunottamatta laulajaa, joka on Norjasta) oleva yhtye nimeltä The Whitest Boy Alive. Bändiin tutustuin kunnolla Spotifyn kautta, tsekkasin mitä ohjelma tarjosi The Nationalin samankaltaisiin artisteihin ja bongasin tutulta kuulostavan nimen. Eräs kaverini nimittäin kuuntelee valkoisinta elossa olevaa poikaa, ja kaipa olen minäkin joskus tietämättäni muutaman biisin kuullut illan viettojen lomassa. Nyt kuitenkin otin asiakseni kuunnella bändin musiikkia. Täytyy sanoa että aivan aluksi biisit eivät herättäneet mielipiteitä oikein suuntaan taikka toiseen. Ei kuulostanut huonolta, mutta ei myöskään herättänyt mitään suurenmoisia tunne-elämyksiäkään.

Nyt kuitenkin ensimmäisen levyn Dreams kuunnelleena, ja toista levyä Rules kuunnellessa olen huomannut, että tämähän uppoaa! Tanssijalkaakin oikein vipattaa useammankin biisin kohdalla, mm. Inflation, Keep a Secret ja Burning ovat olleet tällaisia. Lempibiisikseni on kuitenkin noussut tuolta debyyttilevyltä löytyvä Don't Give Up. Toimii yllättävän hyvin näin myöhään yöllä kuunneltuna; vaikka musiikki saakin tanssijalan vispaamaan, on siinä silti jotain todella rentoa ja rauhoittavaa. Johtuu varmaan laulaja Erlend Øyen äänestä... Tää on muuten aika hyvää kesäfiilistely musiikkia!

♫: The Whitest Boy Alive - 1517

I don't have the drugs to sort it out.

Iltoja. Tänään viimein koitti päivä jota olenkin odotellut jo tovin. Nimittäin The Nationalin odotettu, ehkäpä vuoden paras levy, High Violet ilmestyi levykauppaan ja kävin tietysti omani noutamassa heti kun kynnelle kykenin. Hinnallakaan ei muuten ole levyä pilattu, kustansi vaivaiset 14,90, joka on siis mielestäni varsin kohtuullinen hinta cd-levylle. Oikeastaan kaikki uutuuslevyt saisivat kustantaa saman verran, se 20 euron hinta (tai joskus jopa päälle) nimittäin kirpaisee jostain syystä paljon enemmän kuin tuommoinen vajaa 15 euroa. Pientä miinusta kyllä tuolle Nationalin uutukaiselle siitä, että mukana ei ensinnäkään tullut minkäänlaista kansivihkosta ja levy on erittäin inhottavasti pakattu pahviseen koteloon, josta sen joutuu onkimaan äherryksen ja puherruksen saattelemana ulos käyttäen sitä kaikkein väärintä tapaa käsitellä cd-levyjä, eli ottamalla levystä kiinni niin että sitä koristavat sen jälkeen kauniit sormenjäljet. Mutta annettakoon tämä epäkäytännöllisyys anteeksi vuoden parhaalle levylle.

Tarttuihan sieltä Levykauppa Äxästä sitten muutakin mukaan. (Jos en olisi niin laiska valokuvaaja olisin ottanut näistä ostoksista jopa valokuvankin...) Kävin jo perjantaina katselemassa kaikkia ihania vinyylilevyjä, ja silloin ostettavia tuntui olevan aaaivan liikaa. Tänään mukaan lähti kuitenkin vain yksi vinyyli, Iggy Popin Soldier, jonka kansikuva on jostain syystä todella hieno. Iggy näyttää niin riutuneelta siinä, mutta silti tykkään. Outo minä? Ehkä joku päivä innostun valokuvaamaan tuon älppärini. Tai sitten kiinnostuneet voivat vain googlata tuon kansikuvan. Kassalle kiikutin lisäksi vielä Joy Divisionin Unknown Pleasuresin, valitettavasti ei kylläkään vinyylinä, mikä olisi muuten ollut aivan törkeän makeeta.

Ei voi olla rakastamatta Joy Divisionia <3 Kävin muuten tuossa lauantaina katsastamassa Katseessa noin ohimennen sellaisen yhtyeen kuin Purple Reckoning. Mitään etukäteiskäsitystä yhtyeestä ei mulla ollut, mutta lähdin keikalta varsin hyvillä mielin! Eli muhun kyllä uppos ainakin noin livenä, vielä en ole ehtinyt kuunnella levyltä. Käsittääkseni Myspace on ainoa paikka mistä bändin biisejä voi tällä haavaa kuunnella (ellei osta ihan levyä, mulla ei valitettavasti ollut yhtään rahaa lauantaina mukana, baariinkin pääsi ilmaiseksi sisään). Jätkillä oli kyllä meno kohdillaan vaikka yleisö olikin hieman jäässä ja pysytteli turvallisen 5 metrin päässä lavasta...Laulajalla oli muuten hallussa hyvin Ian Curtismaiset tanssiliikkeet :D

♫: The Whitest Boy Alive - Don't Give Up

Mama, I love you.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ KAIKILLE ÄIDEILLE!

♥ 

♫: The National - Little Faith

Lights.

Selvisin hengissä vapusta. Törkeä väsymys painaa päälle johtuen järjettömästä univajeesta, ja silti istun tässä kirjoittamassa tätä kello yks yöllä. Varsin mukava vappu olikin, mutta onneksi se on vain kerra vuodessa. Kyllä tämä kolmen päivän putki hieman rasittaa niin henkisesti kuin fyysisestikin. Huomenna taidan nukkua vain koko päivän.

Postauksen otsikko muuten viittaa ehkä kuluneen viikon parhaimpaan uutiseen, nimittäin rakkausbändi Interpolin uuteen materiaaliin. Perjantaina oli sähköpostiin pamahtanut viesti että yhtyeen kotisivuilta pääsee lataamaan ilmaiseksi uuden tekeleen nimeltä Lights. Mua ei tarvinnut kahta kertaa kehoittaa tekemään kuten viestissä sanottiin ja kuuntelinkin kyseisen kappaleen ainakin viisi kertaa heti putkeen (ennen kuin piti taas juosta vappurientoihin). Muhun uppoaa aivan täysillä ja vaikuttaisi siltä että tyyli on lähempänä Turn On The Bright Lightsia. Mulle tulee myös mieleen The Killersin All The Pretty Faces biisi. Tuleekohan muille?

Innolla odotan kyllä uutta levyä! Mutta nyt taidan painua nukkumaan univelkoja pois The Nationalin High Violet levyn saattelemana <3

♫: The National - Conversation 16