perjantai 12. helmikuuta 2010

The Godfather of Punk, Here I Come!

Nyt on asiat niinkin mallikkaasti, että sain kuin sainkin myytyä tuon 30 Seconds to Mars -keikkalippuni varsin sopivaan hintaan ja kävinkin heti tänään kuluttamassa nämä rahat uuteen lippuun. Nimittäin Sonisphere Festival -lipukkeeseen, jolla pääsen katsomaan suurta sankariani IGGY POPIA!!! <3 <3 I'm way too happy and excited! Hihkun täällä ihan tosissaan itsekseni pelkästä ajatuksesta että todellakin tulen ensi kesänä näkemään IGGY POPin LIVENÄ!!! En pysty oikein käsittämään koko asiaa, kuulostaa aivan liian upealta ollakseen totta. Näen miehen, josta olen lukenut kirjoja ja ratkiriemukkaita tarinoita sekä kuunnellut aivan mielettömiä kappaleita lähes jatkuvalla syötöllä varsinkin nyt viime viikkojen aikana- näen sen miehen ilmielävänä ensi kesänä. Ajatus kuulostaa jopa omiin korviini suorastaan absurdilta, mutta totta se on. Festarilippu kahdelle päivällä roikkuu juuri tällä hetkellä seinälläni odottaen kesää.



Uskomatonta että näen tuohon miehen livenä! Anteeksi että jauhan samaa asiaa lauseesta toiseen, mutta mun on vain niin vaikea jotenkin käsittää tätä...Toki lipun osto merkitsee nytten sitä, etten voi ostaa ruokaa enkä maksaa laskuja koko loppukuuna...Eh...Että niin. Oli nimittäin sen verran tyyris lappunen, 127 euroa ja rapiat päälle, että nyt ei tosiaankaan raaski edes ruokaa ostaa. Onneksi on kaapissa varastossa jonkin verran syötävää ettei nyt tarvitse ihan heti ruokakauppaan lähteäkään. Tosin nuo laskut tuossa pöydällä hieman nostattavat pintaan kylmää hikeä...Nooh. Ehkä tästä selvitään.

Mutta tosiaan, tuolla Sonispherellähän esiintyy myöskin HIM, joka sattuu olemaan ensirakkauteni sanan varmasti kaikissa merkityksissä. Rakastuin HIMiin kun kuulin ensimmäistä kertaa When Love and Death Embrace -nimisen biisin ollessani suurin piirtein 9-vuotias tytöntyllerö. Tuijotin biisin musavideota Jyrkistä (voi niitä aikoja kun Jyrkikin vielä pyöri <3) ja olin suorastaan hypnotisoitu. Viimeistään Razorblade Romance -levyn ilmestyessä menetin sydämeni jokaista solukkoa myöten tuolle upealla, mahtavalle bändille ja tietysti sen nokkamiehelle Ville Valolle. Vuorasin seinäni Ville Valon kuvilla lattiasta kattoon, sittemmin kuvat ovat vähentyneet ja kotikotini (eli vanhempieni talo) huoneeni seinää koristaa enää yksi ainokainen HIM-juliste josta en kyllä aio luopua varmasti koskaan!
Kyseessä on tietysti Razorblade Romance -levyn kansikuvajuliste. Ja täytyy muuten sanoa että vaikken ole moneen vuoteen sillä tavalla enää Ville Valoakaan "kuolannut" niin kyllä tuo yllä oleva kuva saa silti sydämen läpättämään mukavasti :) Tosiaan tuo RR-levy on ehdottomasti kaikkien aikojen parhain levy omalla listallani, sanovat muut mitä tahansa. Se on mielestäni auttamattomasti paras HIMin koskaan tekemä levy (yhtään vähättelemättä muita bändin tuotoksia) ja merkitsee minulle henkilökohtaisesti aivan uskomattoman paljon. Se vain on tärkeä levy ja tuo ihania muistoja mieleen, jo pelkästään levyn kansien avaaminen ja kansilehtisen koskettaminen ja sen tuoksu (kyllä, siinä on aivan ihana tuoksu, ollut ostohetkestä lähtien) saavat minut oitis palaamaan takaisin aikaan jolloin olin vasta pieni 10-vuotias tyttönen joka keräsi kaikki HIM-aiheiset lehtileikkeet omaan kansioonsa (joka on muuten vieläkin tallessa, onneksi!) ja vuorasi koulupulpettinsa sisäkannenkin Ville Valon kuvilla (ja josta mua muuten kiusattiin jonkin verran silloin...).

Ja nyt, 10 vuotta myöhemmin rakastan edelleenkin tuota Razorblade -levyä aivan yhtä paljon kuin silloinkin ja HIM on yhtyeenäkin pysynyt mulle tärkeänä, vaikken sitä enää samalla tavalla fanitakaan. Silti voin sanoa pää pystyssä olleeni tähän päivään saakka HIM-fani (vaikka olenkin alkanut jossain määrin inhoamaan tuota "fani" nimitystä...). Almost from the beginning :) Joten ihan kiva nähdä HIM kesän ainoalla Suomen festarikeikalla! Valitettavasti en ole vielä päässyt hankkimaan tuota uutukaista levyä enkä sitä pysty varmasti hetkeen ostamaankaan kun nyt on tuo rahatilanne niin kehno :( Mutta toisaalta äiti sen saattaisi ostaa koska mun äitikin diggailee nykyään HIMiä! Silloin kun 10-vuotiaana "fanitin" HIMiä oikein rankalla kädellä, äiti ei oikein lämmennyt bändille, mutta niin se vain muuttuu...Nykyään äiti on melkeinpä enemmän HIM-fani kuin minä! :D

Että semmoista tällä kertaa. Onko muilla tuollaisia bändejä taikka artisteja jotka ovat säilyneet tärkeinä syystä tai toisesta noinkin kauan kuin 10 vuotta? Entäpä mille festareille muut ovat mahdollisesti menossa tai ainakin haluaisi mennä?

Kuvat: Google

♫: Iggy Pop - The Passenger (oijoi, tämän kun kuulisi sitten kesän keikalla livenä <3 Ehdoton kesäbiisi!)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti