Muutetaan Lontooseen.

Kovinkaan moni ei varmasti ole voinut välttyä tänä kesänä kummallisen Pyhät Tepot -nimisen yhtyeen Muutetaan Lontooseen sinkun radiosoitolta. En tunnustaudu faniksi, mutta olen kuitenkin tänään melko innoissani menossa katsomaan Teppojen keikkaa JYYn avajaisbileisiin (Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta). Alkukesästä nimittäin katsoin netistä Teppojen livevedon YleXPopista (sen takia että kuulin Herra Ylpön vilahtavan yleisössä sekä lavalla) ja nauroin katketakseni. Bändillä oli aivan seko meininki lavalla, laulaja oli kännissä kuin käki eikä se raukka nyt oikein osaa laulaakaan, mutta hei, kun ei oteta liian vakavasti (siis lainkaan vakavasti) niin bändin sekoilusta voi jopa nauttia :D Ehtaa suomipunk meininkiä ! Kuka sanoi että musiikin täytyisi aina olla vakavaa, tai että se pitäisi ottaa aina vakavasti?

"Me ollaan vitun seksikkäitä jätkiä, seksikkäitä jätkiä, wo-oo-oo!" Tuo jää soimaan päähän...Kamera lähtee tänään mukaan, toivottavasti siinä kestää akku ja muistan räpsäistä edes pari kuvaa näistä, ööh, seksikkäistä (?!) jätkistä... :D Avajaisbileissä esiintyy Teppojen lisäksi myös Zebra and Snake ja CC33. Ensiksi mainittua kuuntelin bändin MySpace sivuilta, eikä se nyt hullummalta kuulostanut. Katsotaan miten toimii livenä.

Anteeksi muuten tämä radiohiljaisuus, olen ollut menossa lähes tauotta, eikä viikonloppu tarjoa minkäänlaista helpotusta. Rankkaa tämä opiskelijaelämä...

♫: Pyhät Tepot - Täältä tulee Pyhät Tepot

Vanhoja suosikkeja.

On se jännä kuinka sitä vain välillä unohtaa miten hyviä jotkut biisit ovat. Viime yönä Jyväskylän yöelämässä osaava DJ muistutti ainakin minua paristakin mahtavasta biisistä, joita tuli yläasteella popitettua lähes tauotta, mutta jotka syystä taikka toisesta jäivät unholaan jopa vuosiksi. Tänään olenkin sitten fiilistellyt lähes yksinomaan näitä muutamaa biisiä. Hyvän DJ:n tunnistaa siitä, että se soittaa pyytämättä/anelematta Ramonesia, Iggy Popia, The Curea, The Kinksia ja Joy Divisionia.

♫: The Kinks - All Day And All Of The Night

High Fidelity.

Do you know your desert-island, all-time, top-five most memorable split-ups?

Tällä kertaa haluan esitellä ehdottoman lempikirjani, eli Nick Hornbyn High Fidelityn. Tämä kirja on jotenkin niin minua. Hornbyn esikoisromaani kertoo keski-ikäisestä Robista, joka on juuri eronnut viimeisimmästä tyttöystävästään Laurasta. Ero kirvoittaa Robin muistelemaan kaikkia elämänsä parisuhteita, hän on itseasiassa listannut ne siinä järjestyksessä kuinka paljon kukin ero on sattunut ja vaikuttanut häneen. Kirjassa hän pohtii elämäänsä, parisuhteitaan ja syitä siihen miksi ne ovat aina päättyneet niin kuin ovat päättyneet. Hornbyn kirjoitustyyli on nerokas, havainnoiva ja hauska, kirja todellakin tempaa mukaansa enkä minä ainakaan malta ikinä lopettaa sen lukemista kun olen aloittanut.

Mikä tekee juuri tästä kirjasta ehdottoman suosikkini on sen musiikkipitoisuus. Päähenkilö Rob nimittäin on todellinen musiikkifriikki, joka omistaa tuhansia levyjä kattavan levykokoelman. Hän jopa järjestelee näitä levyjään elämäntilanteidensa mukaan, toisinaan aakkosjärjestykseen, toisinaan siihen järjestykseen missä ne on hankittu. Kaiken lisäksi Rob omistaa oman levykaupan, Championship Vinylin. Kirjassa Rob pohtiikin paljon musiikin merkitystä elämässään ja monet elämän tapahtumat kytkeytyvät olennaisesti eri biiseihin ja/tai bändeihin ja artisteihin. On uskomatonta kuinka kirjaa lukiessani pystyn samaistumaan Robiin monessa kohdassa.

Kirjasta on tehty myös elokuva vuonna 1999, jota tähdittää yksi lempinäyttelijöistäni John Cusack. Vaikka kirja sijoittuukin britteihin ei minua ainakaan häiritse lainkaan se, että elokuvaversion näyttämönä toimii jenkkilä. Muutoin elokuva seuraa melko uskollisesti kirjan kulkua, ja monet vuorosanatkin on otettu suoraan kirjasta. Cusack on mielestäni aivan täydellinen Rob: hieman neuroottinen, hieman vaivaantunut,  jonkin verran sitoutumiskammoinen, sarkastinen ja melko huonon itsetunnon omaava keskiverto mies, jossa ei sinänsä ole mitään erikoista. Hän on vain tavallinen. Silti tässä on ehkä se oma unelmieni mies, tarvitsisi enää  vain löytää tämä oman elämäni Rob. Yllättävän vaikeaa onkin ! Elokuvassa on luonnollisesti myös hieno soundtrack, sisältäen mm. The Velvet Undergroundia. Suosittelen sekä kirjaa että elokuvaa lämpimästi kaikille musiikin ystäville :)

Kannattaa lukea myös muita Nick Hornbyn kirjoja, toinen suosikkini on A Long Way Down ja monille saattaakin olla tuttu myös About A Boy, josta on myös tehty elokuvaversio (Poika). Pidän todella paljon Hornbyn tyylistä kirjoittaa, musta huumori ja sarkastinen ote tavallisiin elämän alueisiin puree. Muita Hornbya lukeneita?

♫: The 13th Floor Elevators - You're Gonna Miss Me

Interpol

Interpolin uusi albumi Interpol on nyt kuunneltavissa bändin MySpace-sivulla. Kuuntelin levyn viime yönä hieman väsyneissä tunnelmissa kerran läpi, pienellä volyymilla, enkä täten uskalla sanoa vielä kokonaisuudesta mitään. Luulen, että tämä levy on kuitenkin sellainen joka vaatii useamman kuuntelukerran ennen kuin siihen tavallaan "kasvaa". Ensimmäisellä kuuntelukerralla levyltä ei kuitenkaan pompannut mitään erityisen tarttuvia biisejä mieleen, kuten Evil, Obstacle 1 & 2 tai PDA aikaisemmilta levyiltä muutamia mainitakseni.

Kauppoihin levy tulee siis 7.9.2010.Täytyy palailla levyyn vielä myöhemmin kunhan olen muodostanut kunnollisen mielipiteen siitä.

♫: Interpol - Summer Well

Pushing Daisies.

Anna Frielistä tuli mieleen ihanaihana tv-sarja Pushing Daisies, joka pyöri jo yli vuosi sitten SubTVllä. Tämä herkullisen värinen ja tarinaltaan sekä henkilöhahmoiltaan syötävän suloinen sarja vei sydämeni heti ensimmäisestä jaksosta lähtien. Sarja kertoo piirakkapuodin omistajasta Nedistä, jolla on erikoislaatuinen kyky herättää kosketuksellaan kuolleet henkiin - mutta vain minuutiksi, muuten joku toinen kuolee. Kyky on kätevä Nedin "sivutyössä" yksityisetsivä Emerson Codin apurina: murhat selviävät huomattavasti helpommin kun murhattu voi itse kertoa kuka hänet tappoi ! Sarja alkaa siitä kun Ned näkee uutisista että hänen lapsuuden rakastettunsa Charlotte 'Chuck' Charles on murhattu. Herätettyään Chuckin henkiin selvittääkseen kuka tämän murhasi, Ned ei enää pystykään "tappamaan" Chuckia vaan päättää vastoin sääntöjään pitää naisen elossa. Näiden kahden yhteiselo ei kuitenkaan olekaan aivan helppoa, sillä Ned ei voi koskettaa Chuckia tai muuten nainen kuolee uudestaan ja sillä kertaa lopullisesti.

Chuckia näyttelee siis ihana Anna Friel, joka on vain sanoinkuvailemattoman ihastuttava iloisena ja hieman omalaatuisena Chuckina. Nedin roolissa on aivan yhtä ihana Lee Pace joka osaa näytellä täydellisesti vaivaantunutta ja melko sulkeutunutta Nediä. Näiden kahden hahmon rakkaustarinan seuraaminen aiheuttaa takuuvarman "awwww"-kohtauksen. Sivurooleissa nähdään Chi McBride, Kristin Chenoweth, Ellen Greene ja Swoosie Kurtz. Tämä on ehdottomasti hyvänmielen tv-sarja, todella hauska ja täysin erilainen kuin yksikään muu tv-sarja. Sarjaa on valitettavasti tehty vain kaksi tuotantokautta, joista ensimmäinen on nähty siis jo Suomessa. Innolla odottelen milloin sarja palaa ruutuun täällä meillä. Siihen asti, onneksi omistan ensimmäisen kauden dvdllä :)

Kuvat Google.

♫: Clint Mansell - Finish It

Primavera.

Eilen illalla palattuani kotiin mukavan hengailuillan jälkeen eräs hyvä ystäväni suositteli minulle kuunneltavaksi Ludovico Einaudin Primavera -kappaletta. Itse hän oli bongannut kappaleen joltain Spotifyn soittolistalta, johon oli koottu "krapulaystävällisiä kappaleita". Hmm, kuulostaa mielenkiintoiselta. Laitoin kappaleen soimaan ja kyllä, ystäväni ei ollut väärässä kehuessaan kappaletta mielettömän upeaksi. Minusta kappale (tässä ei nyt voi mitenkään käyttää ilmaisua "biisi", se ei vain sovi) kuulostaa jotenkin tutulta, en sitten tiedä onko kenties soinut jossain elokuvassa tai elokuvan trailerissa tai tvssä, vai kuvittelenko vain sen kuulostavan tutulta. Joka tapauksessa, se on upea.

Jäin tuon kappaleen kuuntelemisen jälkeen kuuntelemaan Spotifysta muitakin tämän italialaissäveltäjän kappaleita ja hrr, upeita ne ovat kaikki. Aivan järisyttävän upeita suorastaan. Kaunista kuunneltavaa oikeastaan mihin hetkeen tahansa, mutta noin yöllä ennen nukkumaanmenoa kuunneltuna sai kyllä kylmät väreet aikaan ja rauhoitti mukavasti. Suosittelen lämpimästi jos kaipaa jotain rentouttavaa, rauhoittavaa ja mielettömän kaunista kuunneltavaa.

♫: Ludovico Einaudi - Stella Del Mattino

Don't Let Go.

Facebookin etusivulla törmäsin Spotifyn uutuuteen, nimittäin Hurts -nimisen yhtyeen ja kirjailija Joe Stretchin interaktiiviseen ääniromaaniin nimeltä 'Don't Let Go'. Linkki aukeaa näyttelijä Anna Frielin kertoman tarinan ensimmäiseen raitaan, jonka lopussa kuuntelijalle annetaan koodi, jolla löytyy tarinan seuraava osa. Seuraavan osan lopussa kuuntelijalle taas annetaan valinta: kaksi koodia jotka vievät tarinaa eri suuntiin. Kuuntelija saa siis itse vaikuttaa tarinan kulkuun ja lopputulokseen, joita voi siis olla lukuisia erilaisia. Tehtävänä olisi estää tarinan pahista Guy Lockhartia levittämästä sydänsurujuomaa, joka tuomitsisi ihmiskunnan ikuiseen rakkaudettomaan ja tyhjään olemassaoloon. Jos onnistuu pääsemään johonkin niistä yhdestätoista mahdollisesta loppuratkaisusta kuolematta tarinassa, palkinnoksi pitäisi saada kuunnella ennakkoon Hurtsin uuden levyn ylimääräinen kappale.

Varoituksen sanana, tähän jää aika helposti koukkuun, itse olen epäonnistunut maailmanpelastus tehtävässä jo kahdesti, mutta pakko yrittää uudestaan :D Enkä edes välitä nimeksikään Hurtsin musiikista...vaikka onhan se ihan ok, ei vain iske mitenkään erikoisemmin ainakaan ne pari kappaletta jotka olen radiosta kuullut.

Markkinoinnin ja mainostuksen kannalta tällainen on kuitenkin mielestäni oikein hieno idea ! Selkeästi nähty vaivaa kun on koitettu keksiä kuinka markkinoida uutta levyä mieleenpainuvalla tavalla. Rakastan myös Anna Frieliä joten oli mukava lukea että nimenomaan hän on äänessä lukemassa tarinaa.

♫: Hurts - Wonderful Life

P.S. Tämä oli näköjään muuten tämän blogin 100. postaus !