P to U

Toiseksi viimeistä viedään, phuuh! Miksi aakkosia on näin paljon...

P Please, please, please, let me get what I want (The Smiths)

So for once in my life
let me get what I want
Lord knows it would be the first time

Q Quarry Hymns (Land of Talk)

Lately little love could call
And get in my way
Maybe we could draw this out
of our dark display

R Riot Van (Arctic Monkeys)

Have you been drinking son?
You don't look old enough to me
I'm sorry officer, is there a certain age your supposed to be?
Cause nobody told me

S Sata vuotta (Herra Ylppö & Ihmiset)

Voinko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä
jossa minä olisin vain tiellä
Hei, hei, hei

T Tiny Dancer (Elton John)

Jesus freaks out in the streets
handing tickets out for God
Turning back she just laughs
The boulevard is not that bad

U Until the End (Breaking Benjamin)

Life is hard enough without you fucking up


Translation:

Almost done with these! Phew, we have too many alphabets... :D

 

♫: Breaking Benjamin - Until the End

"I'm just trying to wrap up the movie and leave people with a message."

Olen pitänyt kunnon kotiviikonlopun ja siinä samalla saanut katsottua muutaman leffankin. Tässä pieni kertaus viikonlopun leffaputkesta.

Perjantaina telkkarista tuli Kiss Kiss, Bang Bang, suorastaan kulttimainetta nauttiva toimintakomedia, jota suureksi häpeäkseni en ollut aiemmin nähnyt. Onneksi tämäkin epäkohta tuli siis viimein korjattua. Leffaa tähdittävät ihana Robert Downey Jr., Val Kilmer ja naiskauneutta edustaa Michelle Monaghan. Downey Jr. näyttelee pikkurikollista Harrya, joka pieleen menneen keikan jälkeen pakenee poliiseja ja sattuu elokuvan koekuvauksiin. Hän päätyy saamaan yksityisetsivän roolin, jota varten hänen täytyy ottaa yksityisetsivätunteja ja mentorina toimii Kilmerin näyttelemä ihanan sarkastinen Perry. Perryn kuvailema "tylsä yksityisetsivän työ" saakin yllättävän käänteen kun kaksikko todistaa murhan. Pian ruumiita alkaakin kasaantua riesaksi asti, ja kun yhtälöön lisätään vielä Monaghanin näyttelemä Harmony, joka sattuu olemaan Harryn hyvä ystävän ja ihastus nuoruusajoilta, on soppa valmis. Leffa on täynnä hauskoja repliikkejä ja kommelluksia, Downey Jr.:ia nyt katselee missä roolissa vain ja kunnon rikoskomediat harvoin onnistuvat pettämään. Joskin sanoisin että Kiss Kiss, Bang Bang on keskiverto rikoskomediaa viihdyttävämpi.

Angelina Jolien tähdittämä toimintaelokuva Salt on nököttänyt katsomattomana hyllyssäni jo kuukauden päivät, vaikka odotin elokuvan näkemistä innoissani. Tekisi melkein mieli sanoa että turhaan, mutta se olisi ehkä hieman liioiteltua, on niitä huonompiakin toimintaleffoja tehty. Elokuva kertoo CIA:n agentista Evelyn Saltista, joka "lavastetaan" venäläiseksi kaksoisagentiksi. Salt lähtee pakomatkalle ja takaa-ajokohtausten välissä katsojalle paljastetaan pikkuhiljaa kuka Evelyn Salt oikeasti on. In the end, monikaan leffan hahmoista ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Olen aina tykännyt Angelina Joliesta niin draamarooleissa kuin toimintaleffojen badass sankarittarena, mutta Salt ei elokuvana vakuuttanut minua puolelleen. Vaikka leffassa periaatteessa on ihan ok ja jonkin verran yllätyksellinenkin juoni ja tarina, sen toteutuksessa jäi kuitenkin jotain puuttumaan.

Last but not least, Disneyn klassikkoversio varmasti kuuluisimmasta jousiammuntasankarista eli Robin Hood. Kaikkihan tuntevat tarinan Robin Hoodista ja Pikku-Johnista, jotka ilkeän tyrannin Prinssi Johnin hallitessa Englantia ryöstävät rikkailta ja antavat köyhille. He jujuttavat Prinssi Johnia kerta toisensa jälkeen kun tämä yrittää vangita Robin Hoodin. Satuun kuuluu tietysti myös Robin Hoodin rakastettu Neito Marion. Tämä Disneyn elokuva edustaa Disneyn vanhaa tyyliä ja piirrostyyli on samanlainen kuin esimerkiksi Viidakkokirjassa, Tuhkimossa tai vaikkapa Aristokateissa. Kuten tavallista, paha saa aina palkkansa ja hyvikset elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. Rakastan Disneyn elokuvia eikä Robin Hood ole poikkeus. Tosin tämän katsominen sai aikaan hirveän himon katsoa Tuhkimo, jota minulla ei valitettavasti dvd:nä ole :( Onkohan se edes ilmestynyt vielä dvd:lle?

Että sellaista on nyt tullut katsottua! Nyt jatkan Black Swan soundtrackin kuuntelemista ja kyseisestä leffasta inspiroitumista. Hyvää sunnuntai-iltaa kaikille :) 

Translation:

A short recap of three films I've watched over the weekend. First was an action-comedy Kiss Kiss Bang Bang, which I liked a lot! Salt I didn't like that much, although I usually like everything with Angelina Jolie...And Disney's Robin Hood is of course a classic. Only downside of watching Robin Hood though was that now I really want to watch Cinderella, but I don't have that on dvd! :( I don't even know if it has come out on dvd yet...

 

♫: Clint Mansell - Opposites Attract (Black Swan OST)

K to O

Kolmatta osaa pukkaa musa-aakkosista. Viime päivinä on kyllä tullut kuunneltua oikeastaan vain ja ainoastaan Black Swanin soundtrackia, suosittelen!

K Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (Maj Karma)

Joku nalkuttaa, joku lyö
Joku sairastuu ja toista syö
Joku kadehtii tai työ menee kaiken edelle
Ihan vitun raskasta olla mustasukkainen
Joku rakastaa mut tajuu, et tarvii vapauden

L Losing Your Memory (Ryan Star)

Remember the day
'Cause this is what dreams should be
I just want to stay
I just want to keep this dream in me

M Mitäpä jos? (Samuli Putro)

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Ja elämä tapahtuu sinä aikana.

N Narc (Interpol)

'Cause it's just you, me and this wire, alright
Let's tend to the engine tonight

O O Children (Nick Cave and the Bad Seeds)

We have the answer to all your fears
It's short, it's simple, it's crystal clear
It's round about, it's somewhere here
Lost amongst our winnings

Translation:

The third part to the music alphabets!

 

♫: Nick Cave and the Bad Seeds - O Children

Black Swan

On upeaa kun elokuvat täyttävät niille asetetut odotukset. Sitäkin upeampaa on, kun jokin elokuva ylittää niille asetetut korkeat odotukset kirkkaasti. Darren Aronofskyn ylistetty Black Swan teki juuri näin, ainakin omalla kohdallani. Palasin juuri kotiin elokuvateatterista, ja vaikka kello lähentelee jo puolta yötä on aivan pakko purkaa näitä fiiliksiä heti.

Black Swanista on kirjoitettu ja puhuttu jo niin paljon, että on ihme jos joku ei jo tiedä mistä elokuva kertoo. Mielelläni itseasiassa jättäisinkin elokuvan juonikuvioiden kertaamisen hyvin vähälle, sillä tämä on juuri yksi niistä elokuvista joita ei kannattaisi spoilata etukäteen. Parempi kun tietää mahdollisimman vähän tulevista käänteistä. Lyhykäisyydessään, spoilaamatta yhtään mitään, elokuva kuitenkin kertoo balettitanssija Ninasta, (Natalie Portman) joka havittelee Joutsenkuningattaren roolia Joutsenlampi baletissa.  Rooli on haastava, sillä saman tanssijan täytyy tanssia sekä valkoisen että mustan joutsenen roolit. Ninalle täydellisyys on pakkomielle, mutta baletin ohjaaja Leroy (Vincent Cassell) ei hae pelkästään teknistä täydellisyyttä pääosan tanssijaltaan vaan Ninan täytyisi osata heittäytyä rooliinsa. Elokuva seuraakin Ninan henkistä kamppailua kontrollin säilyttämisen ja sen menettämisen välillä. Elokuva kuitenkin tarkastelee tätä hieman yliluonnollisesta näkökulmasta.

Elokuvasta olisi niin paljon sanottavaa, en tiedä mistä aloittaa! Kaikkia ajatuksia en edes viitsi kirjoittaa,  sillä koitan olla spoilaamatta elokuvaa liikaa. Ensinnäkin, ymmärrän täysin miksi Natalie Portman voitti roolistaan Oscarin. Vau. Aivan mieletön roolisuoritus. Portman muokkautui upeasti Ninan eri tunnetiloihin ja välitti ne käsinkosketeltavasti katsojalle. Upeinta Portmanin suorituksessa oli kuitenkin muuntautuminen Mustaksi Joutseneksi, oli vaikuttavaa kuinka voimakkaasti hänen katseestaan ja pienen pienistäkin eleistä huokui Black Swan. Toiseksi, rakastin sitä kuinka taitavasti elokuva oli tehty niin että katsojallakin oli lähestulkoon koko ajan tietämätön olo siitä, mikä on totta ja mikä ei. Leffa oli täynnä yllättäviä kohtauksia, jotka saivat nytkähtämään tai kiemurtelemaan epämukavasti teatterin tuolissa. Ja jälleen kerran Aronofskyn elokuvassa säveltäjä Clint Mansell oli onnistunut luomaan musiikillaan uskomattoman tiiviin ja otteessaan pitelevän tunnelman. Darren & Clint - a match made in heaven ♥ Elokuvan äänimaailma oli muutenkin mielestäni onnistunut, siinä oli selkeästi panostettu yksityiskohtiin.

Luulin, että The Fountain oli parasta, mitä Aronofsky tulisi koskaan tekemään (selvennykseksi mainittakoon siis että The Fountain on ainakin tähän asti keikkunut ykkössijalla lempileffoissani), mutta nähtyäni Black Swanin, joudun nähtävästi pyörtämään ajatukseni. Aronofsky ei ole vielä kertaakaan onnistunut pettämään elokuvillaan, mutta pelkään hieman että Black Swania on vaikea enää ylittää. Toisaalta, taisin luulla samoin The Fountainin kohdalla, joten never say never -sanonta taitaa sopia osuvasti tähän. Black Swan teki kyllä minuun lähtemättömän vaikutuksen ja pakko myöntää että tunteet olivat hyvin pinnassa kun lopputekstit lähtivät pyörimään. Tuntuu etten mitenkään pysty ilmaisemaan sanallisesti sitä, miten paljon elokuvasta pidin ja millaisen vaikutuksen se minuun teki ilman että kuulostan itseäni toistavalta papukaijalta. Kuten kävi aiemmin Requiem for a Dreamin ja jo mainitun The Fountainin kanssa, myös Black Swan tuntuu jäävän kummittelemaan mieleeni pidemmäksikin aikaa - se on aina hyvän elokuvan merkki.

Kuvat: Google

Translation:

I was finally able to go and see the much anticipated Black Swan by my favorite director Darren Aronofsky. I had such high expectations for this film and to my surprise Black Swan actually managed to top all those expectations. It was an amazing, brilliantly made and extremely suspenseful movie that seriously blew my mind. I recommend it whole-heartedly.

 

♫: -

F to J

Jatkoa seuraa aloittamalleni musiikkiaakkoset "haasteelle"!

F Fake Empire (The National)

Turn the light out, say goodnight

No thinking for a little while

Let's not try to figure out everything at once

It's hard to keep track of you, falling through the sky

We're half-awake in a fake empire

G Girl, You'll Be A Woman Soon (Urge Overkill)

I love you so much, can't count all the ways
I've died for you, girl, and all they can say is
"He's not your kind"

H Hurt (Nine Inch Nails)

Beneath the stains of time
The feelings disappear
You are someone else
I am still right here

I In The Morning (Razorlight)

But then every night's still so much fun
And you're still out there darling
Clinging on to the wrong ideas but
I never regret anything I've done

J Jäähyväiset (Maj Karma)

Mitä iloa on vapaudesta
eksyneenä pimeässä metsässä?
Olen lähellä kotia,
mutta reitti ei selviä
Ehkä vesi on noussut
ja imaissut kaupungin mukaansa,
ja vienyt sinutkin mukanaan

Translation:

This is the second part to the music alphabets I started the other day.

 

♫: Maj Karma - Jäähyväiset

A to E

Nappasin tuossa No Fashion Victimsin Emmiltä tällaisen hauskalta vaikuttavan musiikkiaiheisen tehtävän, jossa tehtävänä on siis listata aakkoset läpi niin, että jokaisen aakkosen kohdalla on sillä kirjaimella alkava biisi. Eli A:n kohdalla on A:lla alkava biisi, B:n kohdalla B:llä alkava jne. Lisäksi pitäisi vielä laittaa oma lempikohta kyseisen biisin lyriikoista. Tämmöiset on aina mukavia tehdä, joten here goes!

A Afraid of Everyone (The National)

Your voice is swallowing my soul

B Brother (The Organ)

Lie down in a field if you can
and look at the night sky
Oh where does it end
Sometimes it hurts
when you care about me
But it's gonna hurt more
when they take you from me

C Cry For Love (Iggy Pop)

In searching for a meaningful embrace
Sometimes my self-respect took second place

D Don't Go Back To Dalston (Razorlight)

It's a big big world
and you can do what you like
You can do anything you want
Because darling it's your life

E Enjoy The Silence (Anberlin, orig. Depeche Mode)

Words are meaningless
and forgettable

Translation:

Another music "challenge"! In this one you have to list all the alphabets and to every letter choose a song starting with that letter. For example for A you need to choose a song beginning with an "A", for B a song beginning with a "B" and so on. In addition, write down your favorite lyrics from that song. Sounds like fun so here goes!

 

♫: The National - Afraid of Everyone

Odotuksien täyttymys: The National @ Kulttuuritalo, 3.3.2011

Torstaina 3.3.2011 koitti päivä, jolloin The National nousi Helsingin Kulttuuritalon lavalle ensimmäiselle omalle keikalleen Suomessa. Odotukseni keikkaa kohtaan olivat ehtineet kohota melkoisen mittaviin sfääreihin, ja onkin hienoa päästä sanomaan että todellisuus vastasi odotuksiani pilkulleen, jopa ylitti ne. Olin 99% koko keikasta aivan kananlihalla, niin upean kuuloista oli bändin esiintyminen. Slow Show'n pärähtäessä Kulttuuritalon Aalto -salissa silmätkin hieman kostuivat. Settilista oli muutenkin täydellisyyttä hipova, mukavasti biisejä niin High Violetilta kuin aikaisemmiltakin levyiltä, Sad Songs For Dirty Loversia myöten. Omia suosikkejani olivat Slow Show'n lisäksi Squalor Victoria, Afraid of Everyone, Mr. November (jonka aikana Matt teki niinsanotut "Herra Ylpöt" ja hyppäsi yleisön sekaan laulamaan), Wasp Nest, Fake Empire ja Terrible Love, unohtamatta ikimuistoista keikan päätösbiisiä Vanderlyle Crybaby Geeksia, joka esitettiin yhteislauluna yleisön kanssa, akustisten kitaroiden säestämänä.

Menimme paikalle kaverini kanssa seittemän aikaan ja ovilla oli odottamassa sisäänpääsyä yllättävän vähän ihmisiä, ehkä kymmenkunta. Pääsimmekin sitten helposti ja melko vaivatta myös aivan eturiviin (nyt pientä ihkutusta tähän väliin, iiihh Matt ja kumppanit vain parin metrin päässä!! :D) ja mikäs siinä kun herra Berninger tuli välillä aivan siihen eteen seisomaan korkeintaan 10 sentin päähän ;) Eturivissä olosta myös sen verran on sanottava että en ole varmastikaan koskaan saanut olla noin rauhassa omalla paikallani ilman minkäännäköistä änkemistä, tunkemista ja tönimistä! Positiivinen yllätys siis, sillä olen tottunut joutumaan taistelemaan paikastani eturivissä kynsin ja hampain... Koko keikan kruunasi sitten vielä lämmin kädenpuristus ja valloittava hymy itse herra Matt Berningeriltä ♥

Sananen myös lämppäristä, Sharon Van Ettenista, joka oli minulle täysin uusi tuttavuus. Lavalle asteli heti yhdeksän aikaan pienikokoinen nainen enkä oikein tiennyt mitä odottaa, mutta nätti ääni Sharonista lähti, vaikka biisit kuulostivatkin aika paljon toisiltaan. Jokatapauksessa neito oli varsin viihdyttävää katseltavaa ja suloinen kuin mikä! Tähän voisi tutustua kyllä enemmänkin.

Kuvaushan keikalla taisi periaatteessa olla kiellettyä (??), mutta ei siellä kukaan kyllä edes laukkuja tainnut tarkistaa saati tullut olalle koputtamaan. Tavallisella pokkarikameralla näpsittyjä kuvia siis, myös pari videota tuli kuvattua, mutta niiden laatu ei ole mikään maailman parhain. Tässä nyt kuitenkin Afraid of Everyone ja Sorrow, josta tosin missasin aivan alun.

Translation:

On Thursday 3th of March I went to see one of my favorite bands, The National, play in Helsinki and well, the long story short, it was one the best nights of my life. I was right in the front row, just a few meters away from the band and got to shake hands with the singer, Matt Berninger ♥ They played pretty much all the songs I wanted to hear, the venue was amazing, the band were amazing, everything was just perfect! Can't wait to see them again.

 

♫: The National - Lucky You