Nyt blogiani voi siis seurata myös Bloglovinin kautta :) Toivottavasti tuo nyt toimii!
keskiviikko 6. lokakuuta 2010
And a cherry on top.
Anteeksi venähtänyt blogihiljaisuus, elämä on ollut uskomattoman kiireistä viime aikoina. On vain ollut pakko hyväksyä taas se tosiasia että opiskelujutut on hoidettava aivan itse, kovista yrityksistä huolimatta en ole onnistunut taikoa tehtäviäni tekemään itse itsensä. Lisäksi tämä alkanut syksy on ollut huomattavasti aktiivisempi myös sosiaalisen elämän kannalta kuin edeltäjänsä, lähes poikkeuksetta olen ollut joka ilta jossain huitelemassa. Poikkeuksena tosiaankin tämä ilta kun olen kotona kirjoittelemassa tätä :) Huomenna ollaan taas liikenteessä Jyväskylän Kauppakadun Approssa ja viikonloppu hurahtaa Helsingissä synttäreitä viettämässä.
Mutta asiaan. Voi mikä ihanan ihana yllätys minua odottikaan tänään kun kirjauduin Bloggeriin: olin saanut ihanalta twilight colan bubblelta Cherry on Top -tunnustuksen! Mieletön päivän piristys! Ja aivan suunnaton yllätys, yhtään asiaa vähättelemättä. En ole mikään maailman aktiivisin bloggaaja, saati omaperäisin, ja melko pitkään kirjoittelinkin tätä pientä blogiani vailla yhtään lukijaa tai kommenttia. Pikkuhiljaa muutamia lukijoita on uskaltanut matkaan (Suuri kiitos siitä!) ja kommenttejakin on tipahdellut mukavasti (jälleen Suuri kiitos niistäkin!). Otan siis todellakin kiitollisena vastaan tämän tunnustuksen ♥
1. Jaa tunnustus eteenpäin viidelle inspiroivalle bloggaajalle.
2. Kerro 3 asiaa, joita rakastat
3. Näytä rakastamasi kuva ja kerro siitä.
Itse en lue aktiivisesti hirveän montaa suomalaista blogia, joten on aika hankala valita viittä inspiroivinta, mutta yritetään, sillä haluan ehdottomasti jakaa eteenpäin tätä hyvää mieltä, jonka ainakin itse tästä sain :) Näistäkin varmasti kaikki ovat jo saaneet tällaisen tunnustuksen aikaisemmin mutta he kyllä ansaitsevat sen toistamiseenkin.
Pidän blogin rauhallisesta tunnelmasta ja kauniista asioista, joita kirjoittaja usein postauksissaan esittelee. Huvittavan usein huomaan ajatelleeni tehdä postauksen esimerkiksi tismalleen samasta henkilöstä kuin Ravenwaves, mutta hän vain tuppaa ehtimään ensiksi!
Kun löysin tämän blogin ahmin kaikki ilmestyneet postaukset yhdeltä istumalta. Vaikutuin. Tämä blogi on saanut minut todella miettimään myös omia shoppailutottumuksiani.
Postauksissa ei ole kovinkaan paljon tekstiä, mutta sitäkin nätimpiä valokuvia. Lisäksi kirjoittaja on lahjakas piirtäjä!
Ensinnäkin blogin nimi on yksi suosikkibiiseistäni. Itse kirjoittelen vain fiilispohjalta niitä näitä biiseistä ja bändeistä joista satun tykkäämään, mutta tässä blogissa musiikkiin on mielestäni paneuduttu paljon syvemmin. Hyvä blogi jos haluaa tutustua itselleen uusiin bändeihin :)
Aivan pakko laittaa Stellan blogi, sillä rakastan tuota naista. Huolisin Stellan vaatekaapin, mäyräkoiran ja miksen myös poikaystävän itselleni silmänräpäyksessä. Pidän myös todella paljon Stellan kirjoitustyylistä. Fanityttö-hehkutus loppuu tähän :D
Sitten olisi vissiin aika kertoa ne 3 asiaa joita rakastan. Näitä taas olisi helppo listata varmaan sata!
Tatuoinnit. Rakastan tatuointeja. Itse en välttämättä hankkisi kehon täydeltä mustetta iholleni, mutta esimerkiksi Kat Von D:n tatuoinnit ovat varsin kaunista katseltavaa. Kärsin todella kovasta tatuointikuumeesta tälläkin hetkellä, mutta pääni on niin täynnä eri ideoita etten tiedä mitkä niistä toteuttaisin, tai minkä niistä toteuttaisin ensin.
Sade. Sateiset päivät ovat ihania! Kieltämättä joskus jos olisi liikuttava ulkona paljon sateisena päivänä, voi rankkasade käydä hieman hermoille :) Mutta yleisesti ottaen, rakastan sadetta, sateen ropinaa ikkunalaudalla, sateenvarjolla tai talon katolla. Sadepäivinä voi myös hyvällä omalla tunnolla jäädä sisälle lukemaan kirjaa tai katsomaan elokuvia. Toisaalta joskus on myös kiva vain lähteä kävelylle sateeseen.
Yksin asuminen. Voi kyllä! Asuin vuoden soluasunnossa varsin mukavan kämppiksen kanssa, mutta minut on vain tehty asumaan yksin. Rakastan sitä tunnetta että voin tehdä mitä haluan mihin aikaan haluan, ilman että tarvitsee ottaa ketään muuta huomioon (naapureita lukuunottamatta, mutta nyt ei puhutakaan mistään niin suuresta mikä vaikuttaisi naapureihin asti). Olen saanut tehdä asunnostani omani näköisen ja nyt tämä tuntuukin paljon enemmän kodilta kuin soluhuoneeni.
Japanilaisen taitelija-Hokusain kuuluisa puupiirros Kanagawan suuri aalto on ehdoton lempikuvani. Okei, en nyt ollut aivan varma olisiko tähän pitänyt laittaa jokin itse ottamani valokuva vai mikä, mutta tämä saa nyt luvan kelvata. Seinälläni komeilee tämä taulu julisteena ja olen aivan rakastunut siihen. Vesi on rakkain elementti minulle. Samalla sekä rakastan että pelkään vettä aivan suunnattomasti. Vesi rauhoittaa, mutta suuret vesimassat herättävät pohjatonta kauhua sekä kunnioitusta.
Siinäpä se! Seuraavan kerran palailen langoille vasta ensi viikolla, kuten jo aikaisemmin mainitsin, viikonlopun vietän Helsingissä juhlistamassa sunnuntaisia synttäreitäni :) Ohjelmassa ainakin Herra Ylpön & Ihmisten keikka Virgin Oilissa ♥ Se onkin sitten viimeinen mahdollisuus nähdä Ihmiset lavalla piiiitkään aikaan, bändi nimittäin vetäytyy studion uumeniin työstämään uusia levyjä. Kyllä vain, yhtye aikoo julkaista vuonna 2012 peräti kaksi pitkäsoittoa, jotka muodostavat ikään kuin yhden kokonaisuuden, Mies ja Nainen. Mielenkiinnolla odotellessa, vaikka täytyykin myöntää että olin uutisen kuultuani hieman pettynyt että näillä näkymin Maj Karma ei ole aktivoitumassa :( Tahdon Karman takaisin! Well...You can't always get what you want.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
sunnuntai 26. syyskuuta 2010
Currency of Love.
Olen ollut melkoisen laiska tutustumaan uuteen musiikkiin viime aikoina. Heinäkuussa kokosin Vampire Diariesin ensimmäisen tuotantokauden musiikit omalle soittolistalleen Spotifyssa , koska mielestäni sarjassa soi pääsääntöisesti hyvä musiikki. Samalla tutustuin uusiin yhtyeisiin, mutta en kuitenkaan ole saanut aikaiseksi tutustua tarkemmin näihin uusiin tuttavuuksiin, eli toisin sanoan olen vain kuunnellut sitä yhtä (tai kahta) biisiä joka löytyy tuolta listalta. Yhdeksi suosikkibiisikseni tuolta soittolistalta löytyvistä kappaleista on noussut Silversun Pickups -nimisen yhtyeen Sort of. Niinpä päätin tänään viimein kuunnella kyseistä yhtyettä kokonaisen albumin verran, ja kuunneltavaksi valikoitui yhtyeen Swoon -levy, joka on ilmestynyt vuonna 2009.
Swoon on järjestyksessään toinen bändin pitkäsoitto. Aikaisemmin on ilmestynyt esikoisalbumi Carnavas. Yhtye on kotoisin Los Angelesista ja se on perustettu jo vuonna 2002. Onpa bändille suotu Grammy ehdokkuuskin. Wikipedian mukaan bändiä verrataan usein The Smashing Pumpkinsiin, vaikka yhtyeen jäsenet itse kertovatkin musiikillisiksi vaikutteikseen mm. The Velvet Undergroundin, The Pixiesin, Sonic Youthin ja My Bloody Valentinen. Itse kuulen hieman Coheed and Cambriaa ainakin laulajan äänessä, suomalaisista tuli mieleen Lapko.
Tämän hetkinen suosikkikappaleeni, josta en meinaa saada tarpeekseni, on niin ikään Vampire Diariesin toisella tuotantokaudella soiva Currency of Love. Olen aloittanut myös VD:n toisen tuottiksen musiikkien listaamisen omaksi soittolistakseen. Lisään sinne Spotifysta löytyvät biisit sitä mukaan kun saan tietooni kussakin jaksossa soineet kappaleet. Saa subscribata :)
perjantai 24. syyskuuta 2010
Suck.
Nyt näyttää tulevan vain näitä elokuva-aiheisia postauksia, mutta minkäs sitä luonnolleen voi. Entisenä videovuokraamon tyttönäkin elokuvat vain ovat lähellä sydäntä, tosin harmittavan vähän tulee oikeastaan elokuvia tätä nykyä katsottua. Muutakin elämää tuntuisi olevan.
Eilen kuitenkin kävin vuokraamassa jo pitkään kyttäämäni Suck -nimisen elokuvan. Suurena vampyyri- sekä tietysti rockmusiikin -fanina en olisi mitenkään voinut missata tätä leffaa. Eikä tietenkään unohdeta sitä, että elokuvassa nähdään itse Iggy Pop yhdessä mm. Alice Cooperin, Mobyn ja Henry Rollinsin kanssa. Tämä pontentiaaliseksi kulttiklassikoksi tituleerattu elokuva kertoo epäonnistuvasta rockyhtyeestä The Winnersistä, joka on yrittänyt lyödä läpi jo monien vuosien ajan. Bändin basistin Jenniferin (Jessica Paré) muututtua vampyyriksi yleisökin muuttuu yhtäkkiä paljon vastaanottavaisemmaksi bändiä kohtaan, ja vaikka bändin perustaja ja keulahahmo Joey (Rob Stefaniuk, joka myös käsikirjoitti sekä ohjasi elokuvan) ei pidäkään koko vampyyritouhusta, ei hän pysty kieltämään etteikö uusi imago auttaisi bändiä maineeseen ja mammonaan. Legendaarinen Malcolm McDowell nähdään vampyyrinmetsästäjä Eddie Van Helsiginä.
Suck ei ole missäännimessä liian vakavasti otettava elokuva. Elokuvassa parodioidaan niin radio-DJ:tä kuin aikaisempiakin vampyyrileffoja. Elokuvasta voi kuitenkin löytää vakavammankin sanoman, kuten dvd:n making of -ekstrassa niin elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja kuin elokuvassa esiintyvät oikeat rock-staratkin pohtivat. Koko vampyyritouhu voidaan nähdä kuvastavan rockpiireissä valitettavan yleisiä huumeongelmia ja sitä, kuinka bändin yhtäkkinen nousu suosioon muuttaa muusikoita. Itse pidin elokuvasta, mutta jollakin tapaa myös hieman petyin. Odotukseni olivat kyllä melko korkealla, joten ei sinänsä ihmekään. Ei elokuva kuitenkaan huono ollut, koskaan ei voi mennä kovin pieleen yhdistämällä vampyyrit ja rockmusiikin.
Kuvat: Google ja täältä
sunnuntai 19. syyskuuta 2010
Leffavinkki: Waltz With Bashir
Jos sunnuntai-ilta elokuvan parissa houkuttelee, tänään alkaa klo 21 Yle Teemalta kehuttu Waltz With Bashir animaatiodokumentti. Itsekään en ole kyseistä elokuvaa vielä nähnyt, mutta monet ovat sitä minulle kehuneet, niinpä aiomme kokoontua parin kaverin voimin tänne minun kämpilleni leffaa katsomaan. Sen verran otin selvää, että elokuvan on ohjannut israelilainen Ari Folman, ja dokumentti kertookin ohjaajan omista kokemuksista Libanonin sodasta vuonna 1982. Dokumentti on siinä mielessä myös erikoinen, että se on toteutettu kokonaan animaationa. Wikipedia kertoo dokumentin juonesta näin:
Ohjaajan alter ego alkaa haastatella Libanonin sotaretken aikaisia aseveljiään, posttraumaattisiin kokemuksiin erikoistunutta psykiatria sekä Sabran ja Shatillan todistajana toiminutta sotareportteria. Kerronta jäljittelee filmattuja dokumentteja "puhuttujen päiden" käyttöineen ja nimiteksteineen. Elokuva päättyy autenttisiin kuviin verilöylyn kokeneista pakolaisleireistä.
Itse ainakin kiinnostuin, ja odotankin dokumentilta melko paljon - tiedä sitten onko se taas hyvä vai huono asia. Jos elokuvassa soi yhtä viehättävä musiikki kuin trailerissakin, niin sekin kyllä pelastaa leffakokemuksen jos dokkari osoittautuukin muuten huonoksi.
♫: Hurts - Silver Lining
perjantai 17. syyskuuta 2010
Reindeerspotting - Pako joulumaasta
Tiistai-iltana Jyväskylän yliopiston Kampus Kinon ovilla oli historiallisen pitkä kymmenien metrien jono, kun kiinnostuneet odottivat pääsyä katsomaan kohuttua suomalaista dokumenttia rovaniemeläisistä narkomaaneista. Itsekin liityin jonon jatkoksi muutaman kaverin kanssa ja kävimme siis katsomassa Reindeerspotting - Pako joulumaasta -dokkarin. En viitsi tänne laitella screencappeja kyseisestä elokuvasta, sillä herkimpiä ne saattaisivat järkyttää. Itselläni ei tehnyt fyysisesti pahaa katsoa kun valkokankaalla piikitettiin suoneen, mutta esimerkiksi yksi kavereistani joutui joka kerta kääntämään katseensa pois kun piikittämisen toimeenpidettä kuvattiin.
Reindeerspotting on siis totuudenmukainen kuvaus rovaniemeläisestä Janista, joka on koukussa huumeeseen nimeltä subutex. Subutexia käytetään vieroittamaan heroiiniriippuvaiset heposta, mutta dokumentissa Jani kertoo aloittaneensa subulla. Dokumentin on kuvannut ja ohjannut Joonas Neuvonen, joka kuului itsekin dokumentissa kuvattuun narkkaripiiriin. Kaikki elokuvan tapahtumat on kuvattu tavallisella käsikameralla, joten kuvanlaatu ei ole huippuluokkaa ja kuvan täriseminen ja heiluminen on tavallista, mutta ei onneks erityisen häiritsevää. Pääpiirteittään dokumentti etenee niin, että kuvataan Janin ja muiden narkkaajien elämää, kuinka he näpistelevät saadakseen rahaa huumeisiin. Poliisiratsioiden vuoksi jossain vaiheessa tilanne on se, että koko Rovaniemeltä ei löydy enää yhtään subutexia ja Janiakin odottaa vuoden vankeustuomio lukuisista rikkomuksista. Saatuaan rahaa onnistuneen murron tuloksena Jani päättää viimein lähteä Rovaniemeltä ja suuntaa Tukholman kautta Pariisiin, jossa odottaa lähes rajaton määrä subutexia, sillä Ranskassa valtio tarjoaa heroiiniriippuvaisille ilmaisen subutex lääkityksen. Nistit kuitenkin usein kauppaavat subut kadulla eteenpäin saadakseen rahaa kovempiin aineisiin.
Reindeerspotting on raadollinen kuvaus tosielämästä. Tunnustan itsekin elokuvaa katsoessani välillä unohtaneeni että kaikki tapahtumat ovat totta. Tunne oli todella hyinen kun tajuntaan sitten välillä iskikin tuo totuus dokumentin todellisuudesta. Dokumentissa Rovaniemi kuvataan varmastikin juuri sellaiseksi kuin se siellä asuville nuorille onkin; mitäänsanomaton, kuollut ja kylmä paikka, jossa ei todellakaan ole mitään tekemistä. Jani kertoo kuinka kaikki, hän itse mukaanlukien, unelmoi Rovaniemeltä pois pääsystä, mutta lähtö ei rahattomana ja velkaisena ole helppoa. Huumeidenkäyttö on siis varmasti monelle tapa päästä edes jollain tasolla pois tuosta masentavasta kotikaupungistaan. Oli surullista katsoa kuinka päähenkilö-Janikin puhui useaan otteeseen unelmistaan - pienestä omakotitalosta, pellosta, vaimosta ja lapsista - mutta oli kuitenkin kykenemätön vastustamaan riippuvuuttaan, ja täten jatkoi elämänsä tuhoamista. Värisyttävää oli myös nähdä kuinka laiha Jani oli, pelkkä luuranko. Kaikesta huolimatta katsoja tunsi sympatiaa Jania kohtaan, ainakin minusta oli ihana nähdä kuinka hän pääsi toteuttamaan edes yhden unelmistaan, eli matkustaa maailmalla. Ruotsi, Ranska, Espanja jne.
Syyskuun alussa uutisotsikot kertoivat että Reindeerspotting -elokuvan päähenkilö Jani oli kuollut Kambodzassa. Uutisten mukaan Janin ruumis oli virunut tunnistamattomana Kambodzan viranomaisten huostassa jo pari kuukautta. Helsingin Sanomien uutisartikkelin mukaan Rovaniemen poliisi tietää Janin kuolinsyyn, mutta sitä ei lyhyessä artikkelissa kerrota, eikä rikoksenkaan mahdollisuutta ole kokonaan poissuljettu. Tieto päähenkilön kuolemasta toi dokumentin katsomiseen tietysti oman lisänsä, oli jollain tavalla melko surrealistista katsoa Janin elämää ja tietää samalla että hän on kuollut, surullista.
Suosittelen elokuvaa ihan oikeasti kaikille, vaikka tekisikin pahaa katsoa. Dokumentin valistusarvoa ei voi kieltää. Reindeerspotting on surullinen ja koskettava dokumentti, joka kuitenkin tarjoaa tahatonta komiikkaa muutamassa kohdassa. Se on tarina saavuttamattomista unelmista ja tuhoutuneista elämistä. Kun elokuva loppui tiistai-iltana Kampus Kinossa, paikalta poistui yllättävän hiljainen ihmismassa.
Kuva: Google.
lauantai 11. syyskuuta 2010
Cool Breeze Over The Mountains
Tänään television katsojia hemmoteltiin Point Break (suomeksi Myrskyn ratsastajat) elokuvalla (okei, se juuri alkoi, mutta oletan tietysti että kaikki ovat katsomassa sitä eivätkä ainakaan lukemassa tätä :D). Yhdeksänkymmentä luvun alussa ilmestynyttä elokuvaa tähdittää aivan ehdoton suosikki miesnäyttelijäni Keanu Reeves. Olen rakastanut tätä miestä niin kauan kuin voin muistaa ja Keanu on pitänyt paikkansa suosikkinani jo vuosia. Muistelen, että ensimmäinen elokuva, jossa herran näin oli DVD:ltä toimintaleffa Speed (1994). Olin tuolloin varmaan noin 8-vuotias. Sittemmin olen nähnyt lähes tulkoon kaikki Keanun tähdittämät elokuvat sitten Bill & Ted's Excellent Adventure - pätkän.
Keanu on muuten mies joka vain paranee vanhetessaan. Billin ja Tedin aikoihin Keanu oli ehkä jopa hieman liian baby face, ja nykyään kun katselee kuvia tuolta ajalta on vaikea taistella huvittunutta hymyä vastaan. Keanu on kuitenkin selkeästi aikuistunut, vai mitäpä sanotte näistä kuvista? ;)
Mikään helppo elämä ei Reevesillä ole ollut. Isä jätti perheen Keanun ollessa vain 2-vuotias, eikä isällä ja pojalla ole tiettävästi minkäänlaista suhdetta. Keanun isä on myös tuomittu huumeiden salakuljetuksesta. Keanun sisar Kim on myös sairastanut leukemiaa jo pitkään, ja Keanu on ihailtavasti tukenut sisartaan koko tämän sairauden ajan. Vuonna 1999 Reevesiä kohtasi varmasti elämänsä suurin tragedia, kun hänen silloinen tyttöystävänsä Jennifer Syme synnytti parin kuolleen tyttölapsen, ja melko pian tämän jälkeen Jennifer menehtyi itsekin auto-onnettomuudessa. Wikipedian mukaan Keanun paras ystävä oli näyttelijä River Phoenix, joka kuoli huumeisiin vain 23-vuotiaana vuonna 1993. On vain ihailtava kuinka Keanu on jaksanut kaikkien vastoinkäymistenkin jälkeen tehdä töitä ja ylipäänsä jatkaa elämäänsä luovuttamatta.
Monet ehdottomista suosikkielokuvistani on Keanu Reevesin leffoja, esimerkiksi Matrix -trilogia (♥), Constantine ja Bram Stokerin Dracula. Pidän myös erittäin paljon Keanun tähdittämistä romanttisista leffoista kuten Sweet November ja Talo järven rannalla. Tiedän että monet ovat sitä mieltä että Keanu näyttelee samalla ilmeellä kaikki elokuvat ja plaaplaaplaa, mutta omasta mielestäni mies on hyvä näyttelijä ja hän sopii moneen erilaiseen rooliin, niin toimintaan kuin komediaankin. Onpa hän näytellyt sarjamurhaajaakin varsin uskottavasti ! Ja kyllähän tätä miestä nyt kelpaa katsella ♥ Viime aikoina Keanu on tehnyt elokuvia suht verkkaiseen tahtiin, viimeisin ison luokan elokuva taisi olla The Day The Earth Stood Still. DVD:lle ilmestyi kuitenkin ihan tässä parin viime viikon sisään The Private Lives of Pippa Lee, jossa Keanulla taitaa kuitenkin olla vain sivurooli. Täytyy käydä vuokraamassa tämä leffa joku päivä :) Voisikin tässä jossain välissä (kunhan ehtisi !) pitää Keanu Reeves -leffaillan, omastakin hyllystä noita Reevesin leffoja löytyy aika monta.
Keanu on myös musiikkimiehiä ! Hän on soittanut bassoa yhtyeissä nimeltä Dogstar ja Becky, kumpikaan bändeistä ei kuitenkaan ole saavuttanut suurta mainetta. Sinänsä harmi, sillä ainakin tämä yksi Dogstarin biisi jonka Youtubettimesta löysin on aika hemmetin hyvä.
Kuvat Google.
♫: Dogstar - Enchanted
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)