perjantai 22. huhtikuuta 2011

Seven Secrets


Sain jo aikaa sitten twilight cola.:n bubblelta ylläolevan Beautiful Blogger -tunnustuksen, mutta luurankojen kaiveleminen kaapeista on aina siirtynyt eteenpäin. Tosiaan tunnustuksen mukana tulee haaste, jossa tulisi paljastaa itsestään seitsemän sellaista asiaa, joita kukaan ei tiedä. Yllättävän vaikeaa, yleensä siihen löytyy hyvä syy miksi joitakin asioita ei kaikki tiedä :D Katsotaanpa nyt kuitenkin minkälaisia luurankoja saan kaivettua kaapeistani...

kuva we♥it
...Inhoan hiilihappoja, joten en ole koskaan oppinut juomaan limppareita. Nykyään pystyn kylläkin juomaan esim. siideriä ja lonkeroa, vaikka niissä hiilihappoja onkin, mutta en siltikään tykkää siitä miltä hapot tuntuvat suussa. Limpparia en kyllä aio vieläkään opetella juomaan!

...Opin nielaisemaan pieniä lääketabletteja (puolikas panadol) vasta viimeisen vuoden aikana, eikä ne vieläkään tahdo aina mennä alas. Nuorempana kärsin aina kaikki päänsäryt sun muut kiputilat, koska en vain pystynyt nielaisemaan tabletteja. Kuitenkin joko vanhemmiten kivut ja säryt ovat pahentuneet tai kipukynnykseni on madaltunut, mutta en voisi enää kuvitellakaan kärsiväni ilman lääkkeitä. Muutaman vuoden ajan liottelin puolikkaita panadoleja lusikalliseen veteen (oli siinä se hyvä puoli että ei kestänyt niin kauaa lääkkeen vaikutuksen alkamiseen!), mutta kun sain antibioottikuurin ensimmäistä kertaa "aikuisiällä" (eli en saanut enää sitä nestemäistä antibioottilitkua :D) oli pakko opetella nielemään ne tabut.

...Näen toistuvasti unta -painajainen se kyllä on!- että hampaani alkavat tippua pois. En tiedä mistä tämä johtuu, ehkä alitajuntani koittaa muistuttaa minua käymään useammin hammaslääkärillä, jota muuten pelkään ehkä eniten koko maailmassa.

...Okei tämä on jo oikeasti aika noloa, mutta menköön nyt :D Rakastan joidenkin dvd-koteloiden tuoksua, esimerkiksi Indiana Jones -boxin dvd-kotelot tuoksuvat aivan mielettömän hyviltä! Sitten on myös joitakin todella pahantuoksuisia dvd-koteloita. Niinpä kun ostan tai saan uuden dvd:n on pakko aina hieman nuuhkaista koteloa :D Mutta ainakaan en ole ihan yksin tämän oudon fiksaationi kanssa, nimittäin veljeni on samanlainen! Tuoksuista puheenolleen, rakastan tietysti autotallin ja kellarin sellaista ummehtunutta hajua, mutta tämä ei taida olla mitenkään kovin tavatonta.

kuva we♥it
...Kun otan hanasta vettä lasiin, minun on täytettävä lasi ja kaadettava vesi siitä pois muutaman kerran (yleensä 3 kertaa) ennen kuin voin viimein juoda. Jos pyydän jotakuta toista antamaan minulle vettä ja näen että minulle ojennetaan se ensimmäinen lasillinen suoraan hanasta otettuna, tulee minulle hieman ahdistava olo, mutta pystyn kyllä lopulta juomaan veden. Kai minussa on sitten vähän jotain OCD-taipumusta :D

...Mietin usein musiikkia kuunnellessani millaisen musiikkivideon tekisin biiseille joita kuuntelen. Mietin myös melko usein ihan tavallisissa arkipäiväisissä tilanteissa että "jos tämä olisi elokuvaa niin nyt tulisi siirtymä sinne....." tai "jos tämä olisi elokuvaa niin nyt tapahtuisi näin......" Ja tietysti nämä ajatukset on usein pakko myös sanoa ääneen niissä tilanteissa esimerkiksi paikalla oleville kavereille.

...Olen aina ollut ehkäpä omituisenkin (ainakin jos kysytään monilta kavereiltani) kiinnostunut sarjamurhaajista ja muista synkistä jutuista. Suosikkitv-sarjojanikin ovat Millennium ja Criminal Minds, joissa molemmissa sarjamurhaajiin erikoistuneet profiloijat ottavat kiinni toinen toistaan sairaampia rikollisia. Olen myös lukenut huvikseni melko paljon tunnetuimmista oikean elämän sarjamurhaajista, ja vaikka jutut saavatkin inhon väreitä aikaan selässäni, ovat ne silti uskomattoman kiehtovia. Olenkin siis hyvin kiinnostunut ihmisen mielestä ja siitä, mikä saa ihmiset tekemään karmeita juttuja. Siispä jos saisin tehdä työkseni ihan mitä vain koko maailmassa, haluaisin olla sarjamurhaajaprofiloija FBI:ssa :D

Sellaisia paljastuksia sain kaivettua esiin. Taidan taas kiusata Rosia ja laittaa palkinnon ja haasteen menemään sinne :)

♫: Linkin Park - In The End

tiistai 19. huhtikuuta 2011

TOP-5: Angelina Jolie


Tällä kertaa ajattelin listata suosikkileffani näyttelijän mukaan ja syyniin joutui Angelina Jolie, joka lukeutuu omiin suosikkinäyttelijättäriini. Jokin siinä naisessa viehättää, sillä vaikka ansioluettelosta löytyy kehnojakin elokuvia, salaperäinen Jolie-factor on saanut minut pitämään jollain tasolla lähes tulkoon kaikista näkemistäni Angien leffoista. Tietysti joukosta on noussut esiin selkeästi ne omat suosikit ja niitä tässä nyt sitten lähdetäänkin listaamaan!

5. Tomb Raider & Tomb Raider: The Cradle of Life
Tämä on nyt ehkä pientä fuskausta, mutta en vain pystynyt nyt päättämään kumpi Tomb Raider -leffoista on se parempi. Molemmissa on jotain mistä en pidä ja toisaalta molemmissa on elementtejä joista pidän paljonkin. Niinpä nämä kaksi elokuvaa ovat sitten jaetulla viidennellä sijalla. Jolie näyttelee badass toimintasankaritarta Lara Croftia, jonka täytyy molemmissa leffoissa taistella aikaa vastaan pelastaakseen maailman ilkeiltä miehiltä, jotka havittelevat voimakkaita muinaisia artifakteja. Ex-heilakin yleensä roikkuu mukana eikä heistä aina ota selvää ovatko hyviksiä vai pahiksia. Pidän erityisen paljon Joliesta silloin kun hän näyttelee kovia toimintasankarittaria, hän osaa vain todella hyvin näyttää sellaiselta mimmiltä kenelle ei kannata ryppyillä!

4. Gia
Neljännelle sijalla pääsee vuoden 1998 elokuva Gia, joka perustuu huippumalli Gia Carangin skandaalintäyteiseen elämään. Carangi nousi nopeasti kuuluisuuteen 1970-luvun loppupuolella, mutta huumeet lopulta pilasivat loistavan uran ja koituivat myös Gian kohtaloksi. Elokuva taisi olla yksi niistä jotka tekivät myös Angelinasta tunnetumman. Traagiset elämäntarinat jostain syystä kiinnostavat ja omalla tavallaan viehättävät minua ja siksi pidän tästäkin leffasta, enkä myöskään voisi kuvitella ketään parempaa Gian rooliin kuin Jolien.

3. The Bone Collector/Luunkerääjä
Ja koska rakastan kaikkea sarjamurhaajiin liittyvää (en valitettavasti osaa selittää mistä tämäkin viehtymys on peräisin...) on aika päivänselvää että tämä leffa kuuluu tähän viisikkoon. Jolie näyttelee nuorta poliisia Amelia Donaghyta, joka vedetään hieman vastoin tahtoaan mukaan tutkimaan erityisen sadistista murhien sarjaa. Hän joutuu/pääsee työskentelemään neliraajahalvauksen saaneen ex-poliisin Lincoln Rhymen (Denzel Washington) kanssa jotta seuraava murha saataisiin estettyä ja syyllinen napattua. Sarjamurhaajan jahtaamisen lisäksi sekä Lincolnilla että Amelialla on omat synkät salaisuutensa ja murheensa käsiteltävinä. Juoni on leffassa varsin kliseinen, mutta kuten sanottu, viehätykseni sarjamurhaajaleffoihin on sen verran vahva, että kliseisyyskään ei näköjään minua pahemmin haittaa. Jolie vetää roolin perustyylillä eikä mielestäni tarjoa mitään yllätyksiä, mutta ei myöskään aiheuta moitteita.

2. Changeling - Vaihdokas
Clint Eastwoodin ohjaama vuoden 2008 elokuva perustuu tositapahtumiin, joka tekee leffasta entistä koskettavamman ja sitäkin raivostuttavamman - hyvällä tavalla. Angelina Jolie tekee mielestäni myös yhden parhaimmista rooleistaan Christine Collinsina, hätää kärsivänä äitinä, jonka poika on kadonnut. Tapahtumat sijoittuvat 1920-luvun lopun Los Angelesiin. Collins on työssä käyvä yksinhuoltajaäiti, jonka poika katoaa mysteerisesti eräänä päivänä. Jo alusta alkaen vaikuttaa siltä, että Los Angelesin poliisit eivät ota naista tosissaan tai syyttävät häntä pojan katoamisesta. Viisi kuukautta pojan katoamisen jälkeen Illinoisista löytyy kuitenkin tuntomerkkejä vastaava poika, joka väittää Christinen olevan äitinsä. Christine kuitenkin väittää kivenkovaa, ettei poika ole hänen poikansa, mutta kukaan ei usko häntä paitsi  pastori Briegleb (John Malkovich). Pelätessään skandaalia LAPD ja muut juridiset tasot haluavat haudata koko tapauksen ja yrittävät hiljentää Collinsin mm. sulkemalla hänet mielisairaalaan. Elokuva on todella hyvin tehty, mutta sen tapahtumat saivat minut välillä niin raivon partaalle että katsominen teki pahaa. Uskomatonta että tuollaista on ihan oikeasti tapahtunut!

1. Girl, Interrupted/Vuosi nuoruudestani
Yksi suosikkielokuvistani kautta aikojen. Angelina Jolie on upea karismaattisena sosiopaattina Lisa Rowena, tuota hahmoa ei voi kuin rakastaa. Elokuva perustaa Susanna Kaysenin samannimiseen kirjaan, jonka hän kirjoitti omista kokemuksistaan mielisairaalassa 1960-luvulla. Kuuleman mukaan leffaa on kuitenkin muutettu dramaattisemmaksi, itse en ole kirjaa lukenut, vaikka haluaisin kyllä. Suloinen Winona Ryder näyttelee Kaysenia, joka huomaa pian mielisairaalaan joutumisensa jälkeen joutuneensa niin monen muunkin tapaan Lisan pauloihin. Elokuva on hyvä kuvaus yhteisön odotuksista ja painostuksesta nuoren elämässä, kun itse ei tiedä kuka oikeastaan on tai mitä haluaa elämällään tehdä. Harva tietystikään oikeasti joutuu mielisairaalaan näistä syistä, mutta jokatapauksessa. Elokuvassa sydäntälämmittävää on myös ystävyyssuhteet jotka syntyvät osaston tyttöjen välille. Jolie voitti roolistaan myös parhaan sivuosanäyttelijättären Oscarin.

Jolie on mielestäni parhaimmillaan näytellessään hieman vinksahtaneita, ongelmallisia ja oman tiensä kulkija tyyppejä. Taitaa hän kyllä myös herkkienkin roolien tekemisen, mutta kaikille hänen rooleilleen yhteistä on vahvuus; Jolie haluaa selkeästi esittää naisia, jotka kaiken herkkyydenkin takana uskaltavat olla vahvoja. Tai kaiken vahvuudenkin takana uskaltavat olla herkkiä.

Löytyykö muita Angelina Joliesta tykkääviä? Mitkä ovat teidän suosikkileffanne Jolien tuotannosta? 

Translation:
This time I wanted to list my Top-5 Angelina Jolie films. I've always liked her work, even though when I really think about it, she really doesn't have that many seriously good films. There's some sort of unknown Jolie-factor at play that affects the way I feel about her movies, I think :D Anyways, I'd like to know what are your favorite films my her?
 
♫: LCD Soundsystem - All My Friends

lauantai 16. huhtikuuta 2011

Art School Confidential

Yksi monista suosikkielokuvistani on ohjaaja Terry Zwigoffin (Bad Santa - Paha Pukki) mustaa komediaa viljelevä draama vuodelta 2005 Art School Confidential.


Leffa kertoo nuoresta Jeromesta (Max Minghella), jonka suurin unelma on tulla yhtä kuuluisaksi taiteilijaksi kuin sankarinsa Picasso. Saavuttaakseen unelmansa Jerome suuntaa pieneen taidekouluun Yhdysvaltain itärannikolla, missä hän tapaa mitä mielenkiintoisempia ja omituisempia taiteilijanalkuja. Valitettavasti vain Jeromen taide ei saa hänen toivomaansa arvostusta ja Jerome tunteekin kokevansa suurta epäoikeudenmukaisuutta kun kerta toisensa jälkeen tekopyhät muka-taiteilijat saavat kehuja koulun opettajilta ja kriitikoilta. Niinpä saavuttaakseen ansaitsemansa arvostuksen sekä unelmiensa tytön (Sophia Myles) Jerome turvautuu mitä epätoivoisempiin keinoihin luoda taidetta ja saada huomiota itselleen. Sivujuonessa kulkee myös murhamysteeri, joka nivoutuu elokuvan lopussa mielestäni erittäin hyvällä tavalla lopputulokseen.


Elokuva on pullollaan tuttuja kasvoja. Ihana John Malkovich on suorastaan hulvaton taiteilijana epäonnistuneena ja katkeroituneena professori Sandifordina, joka näkee Jeromessa kenties samaa innokkuutta ja intohimoa kuin hänessä itsessäänkin joskus nuorena ja naiivina oli. Monista elokuvista tuttu Jim Broadbent (mm. Moulin Rouge, Hot Fuzz) nähdään erakoituneena entisenä taiteilijana, joka ystävystyy Jeromen kanssa ja jakaa tälle elämänohjeita ja neuvoja kuinka edetä urallaan. Jeromen opiskelukavereina nähdään Kovan onnen kundi -tv-sarjasta tuttu Ethan Suplee sekä mm. Avatar -leffasta ja useista tv-sarja rooleistaan tuttu Joel Moore. Tv-sarja L-Koodin Shane McCutcheonina parhaiten tunnettu Katherine Moennig pistäytyy myös pienessä roolissa; hän näyttelee Jeromen ihastuksen exää! Kate ei olekaan ainoa L-Koodista tuttu naama joka leffassa nähdään, nimittäin L-Koodissa Laraa näytellyt Lauren Lee Smith tekee myös pienen roolin elokuvassa.


Art School Confidential on elokuva, joka on kestänyt minulla monen monta katselukertaa. Tässä elokuvassa on kaikkea mistä itse pidän: hieman kieroutuneita henkilöhahmoja, hienovaraista huumoria ja hyvin toimiva juoni ja kerronta. Alunperin hankin elokuvan vain koska tiesin Katherine Moennigin näyttäytyvän siinä, nyt elokuva kuuluu lemppareihini. Suosittelen lämpimästi kaikille!




Kuvat: Google

Translation:
Art School Confidential is one of my favorite movies, with some great twisted characters and subtle humour. The movie tells the story of Jerome, a young aspiring artist who wishes to become as well-respected as his hero Picasso. He goes to study in an artschool and falls in love with a girl, but both his attempts to make amazing art and win the girl are failing. So, he decides to do something desperate to gain recognition and win the girl for himself, once and for all. 
♫: Goo Goo Dolls - Iris

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

One hundred.

Bubble pisti todella pahan tuossa viikko sitten haastaessaan mm. minut lähestulkoon mahdottomaan tehtävään: listaa 100 parasta biisiä omaksi playlistikseen. Monet muutkin ovat jo näitä sadan biisin listoja rakennelleet, ja omanikin on viimein valmis. Itseasiassa minun on monesti pitänyt tehdä tällainen "parhaat biisit" -soittolista, mutta yritys on kaatunut tehtävän "mahdottomuuteen", ehkä juuri sen takia etten ole laittanut itselleni mitään rajoituksia.

Kuva: we♥it
Tehtävänantoon kuului vielä sellainen rajoitus, ettei samalta artistilta/bändiltä saa olla listalla kuin yksi kappale. Tämä rajoitus tuli kyllä tarpeeseen, muuten listani olisi koostunut pelkästään Maj Karman, The Nationalin ja The Rolling Stonesin biiseistä. Oli kuitenkin melkein mahdottomuus päättää joidenkin bändien ja artistien kohdalla, että mikä heidän tuotannostaan olisi se paras biisi, vaihtoehtoja kun olisi ollut lukemattomia! Niinpä listani rakentui aikalailla intuitiolla, sen enempiä miettimättä. Parin artistin biisit vaihtuivat toisiin kun listaa kokosin useamman päivän ajan ja toisena päivänä edellisen päivän valinta ei tuntunutkaan enää sopivalta. Siispä lista näyttäisikin varmasti aika erilaiselta mikäli olisin saanut sen tehtyä kokonaan yhdessä päivässä, kuukausi sitten tai vaikka ensi viikolla.

Listalla on useita klassikkobiisejä, mutta myös jonkin verran uudempia suosikkeja. On niin hitaita kuin nopeatempoisiakin biisejä. En alkanut myöskään rajaamaan instrumentaalisia biisejä listan ulkopuolelle, vaan niitä löytyy ihan yhtälailla joukosta. Jotkin biiseistä ovat suosikkeja aivan lapsuudesta, kuten ZZ Topin Rough Boy, josta tulee aina mieleen iskän vanha maastoauto ja elefantit (tämä kaivannee hieman selitystä: pienenä luulin biisin bassorumpuja elefanttien marssiksi...Nykyään elefanttien marssia on aika vaikea biisistä kuulla, mutta lapsena tosissani luulin että biisillä marssii norsu!). Myös Yön Joutsenlaulu on kuulunut mielestäni parhaisiin biiseihin jo nuoresta lähtien. Olisin lisännyt listalle myös Pelle Miljoonan Moottorietie on kuuma -biisin, jonka diggailuun liittyy myös isäni vaikutus, mutta Spotifysta löytyy biisistä vain typerä versio Sisko tahtoisin jäädä -leffasta :( Listalle olisi kuulunut myös Urge Overkillin Girl, You'll Be A Woman Soon, mutta sitäkään ei Spotifysta löytynyt.

En ole vieläkään täysin varma onko lista mitenkä accurate, saati olenko siihen kuinka tyytyväinen. 100 biisiä on itseasiassa yllättävän paljon, ja samalla kovin vähän. Ennakko-odotuksista poiketen minulle meinasi iskeä jopa biisien puute! Oli pakko keskeyttää listan teko välillä, sillä en vain yksinkertaisesti meinannut enää keksiä biisejä listalle. Nyt onkin sellainen tunne, että listalta jäi varmasti puuttumaan enemmänkin niitä oikeasti parhaita biisejä, jotka eivät nyt vain syystä taikka toisesta suostuneet muistumaan mieleen. Paljosta vetoa, heti kun olen saanut soittolistan julkaistua, mieleen alkaa muistumaan vaikka mitä biisejä jotka olisivat ehdottomasti kuuluneet listalle :D No, näillä nyt kuitenkin mennään, ainahan sitä voi rakentaa sitten kokonaan uuden ja päivitetyn version.

No sen pidemmittä puheitta, tässä sekametelisoppani: 100 Memories

Listan nimeksi valikoitui ylläoleva ihan vain sen perusteella, että kaikkiin biiseihin liittyy tietysti jonkinlaisia muistoja: toisiin hieman vahvempia kuin toisiin, mutta muistoja kuitenkin :)

Translation:
I was challenged to make a playlist with 100 best songs. Sounds impossible, doesn't it? There was also one other rule: only one song per artist. The task proved to be difficult, but in the end, I just went with my gut feeling and this is what I ended up with: 100 Memories.

♫: Clint Mansell - Together We Will Live Forever

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Cinematic Alphabet

Bongasin split reel -blogista tämän hauskan "haasteen", joka on aika samoilla linjoilla kuin jo tekemäni musa-aakkoset tehtävä. Tarkoituksena on siis mennä läpi aakkoset (A-Z jos ei nyt oteta mukaan ääkkösiä) ja valita jokaiselle aakkoselle jokin suosikkielokuva. Minullakin noita suosikkileffoja on siunaantunut aika monta ja varmasti löytyy useampi vaihtoehto kullekin aakkoselle, mutta koitan valita tähän nyt mahdollisuuksien mukaan hieman tuntemattomampia leffoja, tai sellaisia joita ei ole tullut aiemmin syystä tai toisesta mainittua.

Art School Confidential (Terry Zwigoff, trailer)
Boondock Saints, The (Troy Duffy, trailer)
Cruel Intentions (Roger Kumble, trailer)
Death Becomes Her (Robert Zemeckis, trailer)
Elephant (Gus Van Sant, trailer)
Fountain, The (Darren Aronofsky, trailer)
Ginger Snaps (John Fawcett, trailer)
High Fidelity (Stephen Frears, trailer)
Intermission (John Crowley, trailer)
Jacket, The (John Maybury, trailer)
Kill Bill Vol. 1 (Quentin Tarantino, trailer)
Lake House, The (Alejandro Agresti, trailer)
Matrix, The (The Wachowski Brothers, trailer)
Number 23, The (Joel Schumacher, trailer)
Out For Blood (Richard Brandes, trailer)
Penelope (Mark Palansky, trailer)
Queen, The (Stephen Frears, trailer)
RENT (Chris Columbus, trailer)
Sin noticias de Dios (Agustín Díaz Yanes, trailer)
Taking Lives (D.J. Caruso, trailer)
Unbearable Lightness of Being, The (Philip Kaufman, trailer)
V for Vendetta (James McTeigue, trailer)
WALL-E (Andrew Stanton, trailer)
X-Men: The Last Stand (Brett Ratner, trailer)
Yes Man (Peyton Reed, trailer)
Zombieland (Ruben Fleischer, trailer)

Sellasta settiä tällä kertaa! Yllättävän vaikea muistaa kaikkia hyviä leffoja, mutta ehkä se vähän helpottikin tehtävää kun ei tullutkaan aina mieleen niin montaa vaihtoehtoa :)
 
Translation:
My Cinematic Alphabet :)
 
♫: Chicago OST - Overture/And All That Jazz

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Samuli Putro @ Lutakko 9.4.2011

Samuli Putro heitti eilen keikan Lutakossa, ja ilta erosikin edellisestä kerrasta melkoisen paljon. Reilu vuosi sitten samaisen herran Lutakon keikalla lavan valtasi ensinnäkin vain Putro itse kitaransa kanssa ja yleisö istui lavan eteen raahattujen pirttipöytien äärellä. Tuolloin keikalla ei myöskään kuultu oikeastaan lainkaan yleisön mukana laulamista, vaan kaikki keskittyivät kuuntelemaan Putron tulkintaa. Eilinen keikka olikin sitten enemmän sitä, mihin itse on keikoilla tottunut. Yleisö tanssi ja lauloi, eikä Putronkaan tarvinnut olla yksin lavalla, vaan häntä oli säestämässä kokonainen bändi. Tälläkin kertaa Elämä on juhla -biisi sai monet yleisöstä liikuttumaan, mukaanlukien allekirjoittaneen. Ehkä hieman yllättävää oli se, miten monta täysin uutta biisiä settiin kuului. Hyviä toki kaikki, mutta Putro itsekin jutteli pohtineensa että onko miten järkevää esittää biisejä joita monet eivät ole aiemmin kuulleet. 

Setti koostui kokonaisuudessaan jopa 19 kappaleesta. Älä huuda mulle -biisistä kuultiin hieman erilainen versio ja se sai yhdessä Älä sammu aurinko -kappaleen kanssa yleisön ehkä kaikkein äänekkäimmiksi. Encoressa kuultiin biisi, jonka Putro oli alunperin kirjoittanut Mariskan ja Dave Lindholmin duetoksi. Nyt hän esitti kyseisen biisin nimeltä Tahdon sut taivaasta yhdessä viulustinsa Elina Katajamäen kanssa, jolla oli muuten ihan hirveän nätti ja kirkas ääni (plus todella ihana mekko!). Biisilistassa luki että encoren toinen ja keikan viimeinen biisi olisi ollut Tulkoon kesä, mutta ei se se kyllä ollut. Muistan kuulleeni kyseisen biisin aiemminkin, varmaan juuri aiemmin livenä ja muistaakseni silloinkin keikan päättävänä biisinä, mutta kyseisen biisin nimeä en nyt löytänyt mistään.

1. Kolme sisarta
2. Mimmejä saa aina odottaa
3. Älä huuda mulle
4. John F. Päijänne
5. Anna minun mennä
6. Elämä on juhla
7. Ihmisen tehtävä
8. Siri ja Kanttu
9. On elettävä huolella
10. Getsemane
11. Saaressa on aina sunnuntai
12. Älä sammu aurinko
13. Mitäpä jos
14. Helismaa
15. Intiaan
16. Huono sängyssä
17. Rämpytimies
------
18. Tahdon sut taivaasta
19. ???


Kokonaisuudessaan siis oikein hyvä keikka. Pientä miinusta ehkä siitä että omaan makuuni Putro ehkä antoi hieman liikaa huomiota parille känniselle muijalle, jotka eivät sitä siis mielestäni olisi ansainneet. Tuollaiset pitäisi jättää vain täysin omaan arvoonsa. Ärsyttävää kun itse yrittää keskittyä keikkaan ja siihen mitä artisti sanoo ja laulaa, ja sitten toiset keskustelevat jotain täysin omiaan kovaan ääneen vieläpä melkein eturivissä. No mutta se siitä, lukuunottamatta tuota pientä seikkaa siis keikka oli todellakin hintansa väärti :) Seuraavan kerran Putroa varmaan näkeekin sitten kesän festareilla!
 
Translation:
I went to see a Finnish singer-songwriter Samuli Putro last night. The show was amazing, apart from two drunken women who were seriously campaigning for the most annoying people in the world award.
 
♫: Samuli Putro - Huono sängyssä

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

This Is War

Thirty Seconds to Mars -yhtyeen musiikkivideot ovat aina kuin pienoiselokuvia (öh, lyhytelokuvia voisi ehkä olla se oikea termi, mutta "pienoiselokuva" kuulostaa jotenkin söpömmältä :D) eikä bändin uusin This Is War -biisiin tehty video tee poikkeusta tuohon kirjoittamattomaan sääntöön. 30STM ottaa myös usein kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin epäkohtiin biiseissään ja videoissaan, ja myös tässä videossa on havaittavissa väkevää yhteiskuntakritiikkiä: aina alun H.G. Wellsin lainauksesta ("If we don't end the war, the war will end us.") lopun sotakoneiden tuhoutumiseen. Tämä on videon sensuroitu versio, toivottavasti päästään näkemään myös se sensuroimaton.


Hieno biisi ja hieno video.

Translation:
Here's the new music video by 30 Seconds to Mars. The song is called This Is War.
 
♫: Manboy - Tune In