We're half-awake in a fake empire

Oho, aika ilosesti vierähtänyt puoli kuukautta edellisestä kirjoituksesta. Ups. No korjataanpa asiaa vähän. Eipä tässä kyllä kauheasti mitään erikoista kirjoitettavaa ole ollutkaan vaikka paljon on musiikkia tullut kuunneltuakin. Hei, voisinkin oikeastaan tehdä sellaisen postauksen johon tungen kaikkia mahtavia biisejä joita on nyt tullut paljon kuunneltua! Joo näin teen, vaan en nyt. Nimittäin nyt haluan keskittyä ihan yhteen tiettyyn yhtyeeseen jota on tullut tässä etenkin parin viime päivän sisällä kuunneltua todella paljon. Kyseessä on yhtye nimeltä The National ja soittimessa on vielä tarkalleen ottaen pyörinyt yhtyeen vuonna 2007 julkaisema Boxer -levy.

En tiedä muista, mutta mulle tulee tästä levystä niin vahvasti kesäfiilikset, vaikka levy ei mikään kovin hilpeä sinällään olekaan. Mutta mussa se saa aikaan ihana  kevyen surumielisen fiiliksen ja jostain syystä yhdistän vissiin tämän fiiliksen kesään :D Juuri tuo Fake Empire -biisi kauniine pianoineen saa kyllä aikaan suuren kesän kaipauksen, ja tuo mieleen kesäisen road tripin auringonpaisteessa sekä kesäyön nuotion äärellä jonkun rämpyttäessä kitaraa. Ah. Tuo video sopiikin juuri mielestäni tähän biisiin, siis juuri tuommoiset fiilikset mulle tulee tästä kappaleesta!

Toinen lempparikappale tuolta Boxer-levyltä on Slow Show. Aivan uskomattoman kaunis kappale ja saa aikaan jollain haikealla tavalla hyvän fiiliksen (ai että mulla on sitten niin hyvä tää sanallinen ulosanti :D). Mua vaan häiritsee ihan suunnattomasti kun tiedän että tämä kappale, tuo piano-osuus etenkin, on soinut televisiossa jonkun ohjelman mainoksessa, mutta en millään saa päähäni että minkä ohjelman mainos on kyseessä! Jos joku keksii vastauksen niin päästäkää mut pulasta ja kertokaa!

Nyt lähden ulos koirien kanssa. Saisi tämä flunssakin kyllä jo hellittää...Niin joo ja olinhan mä tossa viime perjantaina (26.3.) Herra Ylpön & Ihmisten keikalla Lutakossakin ja oli kyllä aivan mieletön kokemus! Siitäkin voisi koittaa myöhemmin kertoilla lisää, tosin yhtään kuvaa ei koko keikalta valitettavasti ole kun unohdin kiireessäni kameran matkalta :(

♫: The National - Slow Show

I Just Want Back In Your Head.

En olekaan muistanut iloita sitä ihanaa asiaa, että vihdoin ja viimein, lukuunottamatta joitain Greyn Anatomian jaksoja ja Nelosella pyörineitä kys. ohjelman mainoksia, Suomen radiokanavat (no ainakin YleX) ovat alkaneet soittaa upeaa, ihanaa kanadalaista identtisten kaksosten muodostamaa sisarduo Tegan and Saraa! (Joo tiedän että hehkutan tätä hieman myöhässä, johan YleX on ainakin soittanut tuota uutta Sainthood levyä viime vuoden puolella.) Itse tutustuin kyseiseen indieyhtyeeseen kiitos Conan O'Brienin, jonka vieraina tytöt olivat muutama vuosi takaperin silloisen uutuuslevynsä The Conin tiimoilta. Tytöt esittivät ohjelmassa yhden omista suosikeistani Back In Your Head -biisin. Muistan vielä kuinka en ensimmäisellä kerralla kun tuon jaksoin näin osannut ollenkaan kummemmin kiinnittää huomiota koko bändiin kunnes aloin kuuntelemaan biisiä, ja hitto vie! Sehän oli aivan mielettömän hyvä! Valitettavasti korvani olivat onnistuneet ohittamaan ihan kokonaan bändin sekä biisin nimen, mutta tajusinpas katsoa jakson uusinnan seuraavana päivänä silmä ja korva kovana.

Siitä alkoi oma TandS rakkauteni. Haalin käsiini The Con -albumin sekä tyttöjen aikaisempia levyjä, tällä hetkellä hyllystä löytyy myös So Jealous ja If It Was You. Rakastan näiden tyttöjen musiikkia hyvin paljon, se on jotenkin niin ihanan omaperäistä minun mielestäni, kitarapainotteista ja mukavaa; saa ainakin minut useimmiten hyvälle tuulelle vaikka toki biisien lyriikat käsittelee iänikuisen raastavia aiheita kuten rakkautta. Mutta silti, lähestymistapa on mielestäni hieman erilainen eikä mitenkään kyllästyneen loppuunkulutettu. Lisäksi tytöillä on jotenkin todella mielenkiintoiset äänet, jotka ainakin minä erotan kaiken muun joukosta. Mieleenjäävät. Ja sehän on aina hyvä asia, eikö?

Toivon todella todella todella paljon että uuden radiosoiton myötä saataisin Tegan and Sara myös Suomeen keikalle. Ruotsissahan nuo ovat käyneet useammin kuin kerran mutta jostain kumman syystä eivät ole koskaan rantautuneet Suomen kamaralle. Toivotaan että asia korjataan mahdollisimman pian! Olisi nimittäin aivan mieletöntä päästä katsomaan tyttöjä livenä, sillä livevideoiden perusteella näillä pikkuisilla tytskyillä on aivan upea lavakarisma ja hyvin intiimi, läheinen tunnelma keikoillaan. He ottavat hyvin yhteyttä yleisöön. Ja kertovat mielettömiä tarinoita :D No katsokaa itse:

Suosittelen tutustumaan, ihan vaikka vaan siltä varalta että Tegan and Sara joskus lähitulevaisuudessa eksyvät Suomeen niin kyllähän sinne keikalle sitten yleisöä tarvitaan! :)

Kuva: Teganandsara.com

♫: Tegan and Sara - City Girl

Lost and found.

Eipä mulla muuta asiaa ollut, kuin että oli pakko tulla hehkuttaa minkä löydön tein tänään ihan meiltä kotoa!! Meinasin lentää perseelleni kun törmäsin tähän levyyn porukoitten levyhyllyssä, enkä voi muuta kuin suuresti ihmetellä miten on mahdollista että silmäni ovat ohittaneet tämän levyn aina ennen?! Olin siis metsästämässä eräitä toisia cd-levyjäni jotka olen mystisesti hukannut (?!), mutta löysinkin sitten suureksi hämmästyksekseni (tuleeko tämäkin nyt varmasti toistettua tarpeeksi monta kertaa, että tosissani olin aivan ihmeissäni?!) Lou Reedin Magic and Loss -levyn vanhempieni levyhyllystä. Nyt olenkin sitten sen jälkeen fiilistellyt kyseistä albumia ja ilmoitinkin jo iskälle että aion varastaa levyn mukaani Jyväskylään. Ei sitä onneksi tuntunut kovinkaan haittaavan. 

Tenttasin myös että miksi kummassa ei ole mulle koskaan mitään maininnut että meiltä tuollainen aarre löytyy, vaikka olen Velvet Undergroundistakin selittänyt ummet ja lammet?! Iskän vastaus tähän oli että "No Lou Reed ja Velvet Undergroundhan ovat kaksi ihan eri asiaa!" No joojoo, mutta eikö nyt olisi tullut mieleen että 'hmm, Velvet Underground, Lou Reed kuului Velvetseihin, ai niin! Meillähän on tuolla yksi Lou Reedin levy!' =/ Ei voi aina tajuta tota miesten ajatuksenjuoksua...Pikemminkin matelua siis.

Anyway, tää levy on tosi hyvä! Lemppariksi nousi, täytyy kyllä heti sanoa, biisi nimeltä Sword of Damocles. Voi kristus mitkä lyriikat! Ja mikä melodia! Mikä tunnelma! Aivan mieletöntä. Olen aivan rakastunut. Kaivoin tähän nyt YouTubestakin ton biisin koska kaikkien täytyy kuunnella se koska se on niin mahtava! Tää on kylläkin nyt sitten liveversio, mutta ei kyllä yhtään levyversiota huonompi. Kuunnelkaa ja kertokaa mitä tykkäätte, vai tykkäättekö ollenkaan! :)

♫: Lou Reed - Sword of Damocles